On yö. Kello käy joka hetki lähemmäksi sunnuntai aamua ja aamu teellä löydän itseni jälleen miettimästä näitä asioita!
Olen 20-vuotias hyvin kaunis nainen! Olen aidosti kaunis ja haluisin kovasti laittaa linkin kuviini, jotta jokainen voisi todeta että tämä asia pitää paikkaansa. Mutta en kuitenkaan halua koko maailmalle kuuluttaa ongelmaani...
Minulla on pitkä tuuhea tumma tukka ja siniset silmät ja huulet aina hymyssä. Iloisuuden olen perinyt isoisältäni! Olen sosiaalinen ja tutustun kyllä helposti uusiin ihmisiin ja käyn välillä ystävien kanssa viihteellä ja vietämme aikaa muuten yhdessä.
Ystäväni ovat kuitenkin kaikki melko vakiintuneita, yksi ystäväni muutti avoliittoon jo 16-vuotiaana! Tunnen olevani jotenkin EPÄONNISTUNUT :(
En ymmärrä, miksen itse ole löytäny kumppania vierelleni?
Muutamia "säätöjä" on ollut, mutta niistä ei ole sitten mitään vakavempaa kehittynyt. Syitä ovat olleet esimerkiksi: armeijaan lähtö, toiselle paikkakunnalle muuttaminen ja yksi kertoi, ettei ole valmis vielä seurustelemaan, ei ollut kuulemma päässyt edellisestään yli jonka kanssa sitten palasikin yhteen..
Asia masentaa hieman :/ Kesä on tulossa ja haluisin säteillä sitä ihastumisen onnea, toisen huomioon ottamista ja kokee sitä aitoo elämän nälkää...
Miksen itse saa tehdä yhdessä jonkun kanssa näin?
Epäonnistunut elämässä?
ei katkera kirjoitus (:
91131
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
epäonnistunut elämässäsi, koska olet 20 v. Eihän tuon ikäisenä ole edes elämää elettynä kovinkaan paljon. Kaikki on vasta alussa.
Onkohan teidän nuorten ajatusmaailmasta tullut jo vähän liian pinnallinen? 20-vuotias ja jo elämässä epäonnistunut? Eihän tuossa iässä elämä oikein ole edes alkanutkaan. Jos olet ok tyttö, niin aivain varmasti joku sinut haluaa.
on käsitys että että viimeistään 25-vuotiaina pitää olla kaikki saavutettu. Hollywoodista reväistyn näköinen puoliso, puolen miljoonan bemari, italialaistyylisellä keittiöllä varustettu kämppä helsingin hyvältä alueelta, reibanit naamalla ja tukka takana ou jee. Niin ja tietenkin sitten lomamatkoja pitkin maailmaa joista voi kertoa "vahingossa" kaikille kavereille :)) Oikeastaan ihan mukavaa etten ollut yläaste-lukio -iässä niitä haluttuja ihkupihkuja ihmisiä. Ainakin maailman reaaliteetit on paremmin hallussa enkä koskaan ole tuntenut että "voi itq kun kaikki muut seukkaa paitsi mä, oon luuseri vaikka olenkin kaunis voi minua!!1"
Dodii, vois taas tarinoida vähän. Ihan ensimmäiseks pitää sanoa tosta ulkonäöstä, ettei tää vaa olis taas niitä juttuja missä äiti ja kaverit on sanonu "kyllä sä oot oikeasti todella kaunis" ja sitten sä olet itse alkanut myös niin kuvitella. Jos sä oikeasti olet kaunis niin sulla riittää silloin miehiä _aina_ joten miesten puute ei ainakaan olisi ongelma siihen ettet seurustele. Noh kuvittelen nyt, että olet oikeasti kaunis niin tää helpottaa hommaa. :) Mul tuli mieleen tää yksi asia mitä aika usein ihmiset koittaa sanoa syyksi. "Sä yrität liikaa, silloin kun vähiten odottaa niin se oikea kävelee vastaan". Toisaalta itse en usko paskaakaan tohon, koska mitään en ole odottanu eikä tosiaankaan mitään ole vastaan kävellyt. :) Mutta ehkä toi toimii teille naisille noi, eli joku vain kävelee vastaan ja se siitä. Eli ootko sä kauheen epätoivoinen sen suhteen, että saat suhteen? Voihan se varmasti miehiä karkottaa pois kun tää nyky-yhteiskunta ja parisuhde kulttuuri on sellasta paskaa missä miehet tykkää saalistaa ja naiset olla niitä saaliita mitkä on sellasen "kyllä mä vähän tykkään, no emmä nyt enää tykkää, noh ehkä mä taas vähän tykkään"-asenteella. Tossa just yksi toinen mies kirjoitti jossain toisella palstalla miten hän vaatii, että saa saalistaa naisen. Eli jos sä oot liian helppo tapaus? Sellanen tapaus kyl kelpais itelle, koska inhoan ylikaiken tota kissa-hiiri-leikkiä. Tota yksi asia tuli kanssa mieleen. Paljon sulla noita "säätöjä" on oikein ollut? Ihan vaan sillä rupesin miettimään, että jos puhutaan kymmenistä niin nopeasti ne (varsinkin lähipiirissä olevat) miehet alkaa puhumaan naisesta kiertopalkintona ja sellaiseen ei sitten kukaan mies kehtaa koskea, koska muut miehet alkaa sitten nauramaan. Mutta jos tosiaan ollut vaan noi 3 ja ne syyt on noi mitä tossa kirjotit niin sit tää oli turha kirjotus. :) Asutko mahdollisesti jossain pienellä paikkakunnalla missä on pienet porukat? Ja tosiaan kuljetko vain siinä samassa kaveriporukassa ja odotat löytäväsi miehen kaverin kaverin kaverin koiranulkoiluttajan kaverin kautta? Siinä vain laskee potentiaalisten miesten määrä aika paljon. :) Oma veikkaukseni vain on se, että sulla on käynyt kolme kertaa paska tuuri ja nyt pelkäät koko elämäs olevan ohi.
Hei! Ei, minua eivät kaverit eivätkä vanhemmatkaan pahemmin ole kauniiksi kehuneet. Yläasteella minua muut tytöt jopa hieman syrji, mahdollisesti toki johtuen SILLOISESTA hiljaisesta olemuksestani! Ja kyllä, muutamia yhdenillan juttuja minulla on ollut mutta yhden käden sormilla ne voi laskea. Ja kyllä, mennessäni baariin joitakin miehiä kyllä pyörii ympärillä, mutta en todellakaan kiinnostunu kännisistä lääppijöistä! Toki joskus itsekin humaltuneena saattaa mennä hieman överiksi, mutta tämä on erittäin harvinaista! Erittäin! Ehkä olet oikeassa.. ehkä olen hieman epätoivoinen tämän asian suhteen :( Minusta aidosti tuntuu, etten koskaan sais nauttia seurustelusta :( Enkä ymmärrä, missä kohti olisi mennyt vikaan, etten saisi nauttia ;( En asu kovin pienellä paikkakunnalla, mutta en nyt missään helsingissäkään! Tässä välimaastossa.
"Ehkä olet oikeassa.. ehkä olen hieman epätoivoinen tämän asian suhteen :( Minusta aidosti tuntuu, etten koskaan sais nauttia seurustelusta" No kyllähän tuo toteamus paljastaa sen, että olet melko epätoivoinen asian suhteen. Ei kovin terve lähtökohta suhteelle. Sinulla on selvästi päässäsi se ajatus, että nyt on seurusteltava hinnalla millä hyvällä. Vain seurustelu on se tavoite, eikä se että tapaisit jonkun, jonka kanssa oikeasti HALUAISIT seurustella. Kaikki miehet ovat vain potentiaalisia seurustelukumppaneita, eivätkä ihmisiä joihin tutustuisit ihan avoimesti ja ehkä sitten huomaisit viihtyväsi jonkun kanssa. Niinhän se suhde yleensä kehittyy. Tapaa jonkun ihmisen johon tutustuu. Sitten molemmat huomaavat pitävänsä toisesta ja tapaileminen tiivistyy. Sitten jossain vaiheessa huomataankin että ollaan ihan vakituisessa seurustelusuhteessa. Ei siis niin, että mennään hirveällä epätoivon vimmalla tuolla baareissa ja hoetaan omassa päässä että nyt on pakko alkaa seurustelemaan. Sinulle näyttää olevan tärkeintä että pääsisit nauttimaan siitä seurustelusta (kun kaveritkin seurustelee), eikä se ihminen jonka kanssa mahdollisesti seurustelisit.
Hah, olipas yllättävää lukea nuo kommetit tuossa yläpuolella.. Tuohon hyvin asialliseen kirjoitukseesi saat noin monta täysin epäasiallista vastausta. Hmm, ei kannata masentua! Koetan vastata asiaasi (Tässä välissä kannattaa lukea yrityksenui tehdä vallankumous tällä palstalla: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=500000000000006&posting=22000000043328823 ) Ensimmäinen asia mikä kannattaa laittaa kuntoon on se, että nukkuu hyvin yöt, ei kelaa asioita yö-aikaan. Se että on kaunis, on toki kiva asia, mutta naisen ei kannata "liikaa tuijottaa" omaan ulkoiseen kauneuteensa (sitä tietysti unohtamatta). helposti käy niin että antaa muuten ulospäin kuvan "turhamaisesta nirppanokasta" (katso tv:stä pissisten käytöskoulu :D ). Olemalla asiallinen käytöksessä, ottamalla toiset vakavasti ja olemalla huomaavainen ja ystävällinen, sekä ajattelemalla, että on onnistunut sen sijaan että olisi epäonnistunut, sanoisin että tämä "ongelma" ei ole enää ongelma.
Kiitos neuvoista sekä asiallisesta vastauksestasi!
Olen myös samaa ikäluokkaa ja ajattelin pitkään olevani epäonnistunut elämässäni. Useimmat kaverini alkoivat seukkaan tai menivät kihloihin jo alle 18v. Omasta ulkonäöstäni en osaa itse sanoa mitään, mutta onhan mua kehuttu paljonki tosin kuulun niihin tyyppeihin joiden itsetunto on niin huono ettei edes kehut vaikuta ja itseni mielestä olen maailman rumin, vaikka sekään ei ole realistista jos ulkopuoliselta kysyy. Kauan meni sählätessä miesten kanssa joiden kanssa ei syntynyt mitään suhdetta tai sitten päättyi aina ennenkuin oli kunnolla alkanutkaan, ajattelin, että tätäkö tää elämä on toisaan, että päädyn luuserisinkuksi oman kurjuuteeni kanssa. Mutta suoranainen ihme kun löysin todella ihanan miehen jonka kanssa olen nyk. kihloissa. Eli ei kannata heti luovuttaa jos ei se "prinssi oikea" satu heti löytymään, sillä olen sitä mieltä, että se löytyy jokaiselle halukkaalle jossainvaiheessa, mutta jokaisen ihmisen pitää käydä varmasti ensin läpi monia huonoja/erilaisia kokemuksia ja pettymyksiä, ne yleensä kasvattaa ihmistä... mikään ei tuu helpolla elämässä.