miten päästä pois?

luettavaa. Miksi elämän pitääkin mennä tuollaiseksi. Olin itse vuosia sitten samanlaisessa tilanteessa. Meilläkin oli alle vuoden ikäinen vauveli ja lisäksi minun kaksi lastani edellisestä liitostani. Sain apua perheneuvolasta ja työkavereiltani, joille uskaltauduin kertomaan asioita. Kerro tilanteestasi vaikkapa neuvolassa nyt ensin alkuun. Osaavat neuvoa sinua ja auttavat eteenpäin. Älä murehdi rahaa tai tavaroita. Totta kai nekin ovat tärkeitä, mutta tärkeintä on ensin saada sinut ja vauva turvaan. Muu tulee sitten. Tiedän liiankin hyvin miten raskasta ja epävarmaa sinulla on nyt. Minun kokemuksistani on kauan, mutta ei ne koskaan unohdu. Sen verran rankkaa tuollainen on, että pakosta se jättää jälkensä. Pyydä apua! Sitä on saatavilla. Ei sinun tarvitse jaksaa yksin. Toivon sinulle sydämestäni voimia ja rohkeutta katsoa pystypäin tulevaisuuteen ja tehdä siitä turvallisen itsellesi ja pojallesi. Sinä pystyt kyllä siihen!

aijaiaijaioivoioivoi...Täällä ei saa muuta kuin voivotella tapahtunutta.

lähde ennenkuin sinun tai vauvan henki lähtee. Turvakoti tms. kysy vaikka poliisilta ym. minne voi mennä. Paras lähteä heti. Tavarat eivät ole niin tärkeitä. Ota välttämättömin. Hae loput jonkun viranomaisen valvonnassa, mutta älä yksin mene.

sosiaalitoimistosta saa toimeentulotukea ja sieltäkin voi kysyä apua.

Joo, et voi tosiaan kyllä jäädä sinne. Maallinen omaisuus on toissijaista, ajattele omaa ja lapsesi henkeä ja tulevaisuutta. Tuosta ei nyt enää paljon tarvitse pahentua, kun äijällä napsahtaa loputkin ja tappaa koko perheensä. Jos paikkakunnallasi on turvakoti, niin ota yhteyttä. Apua näitä tilanteita varten on kyllä saatavilla, etkä ole ainut tällaisen uhriksi joutunut todellakaan. Muutoinkin on hyvin tavallista, että tyyppi käyttäytyy ihmisten ilmoilla rauhallisesti, niinhän niistä perhenväkivallan suorittajista suuri osa tekeekin. Jos ne nyt julkisesti niin käyttäytyisivät, niin linnaan ne olisi kannettu niska-perse-otteella jo ennen kuin kukaan ehtii juuta tai jaata sanoa. T. eräs mies

Minulla oli mies. Hän sairastui masennukseen ja käyttäytyi uhkaavasti ja käytti väkivaltaa minuun. Jatkuvasti elin pelossa mutta en lähtenyt pois. Ei minulla ollut ketään eikä mitään. Tunsin olevani tyhjän päällä jos lähtisin. Joku pieni osa minusta uskoi että mies muuttuisi ja yritin uskotella itselleni että kun oikein yritän ja venyn kaikki muuttuu paremmaksi. 2kertaa oli hengenlähtö lähellä kun hän pahoinpiteli minua.. olin alistettu pelokas ja yksinäinen. En tiennyt kenen puoleen kääntyä. Olin väsynyt ja menin terveyskeskuslääkärille hakemaan sairaslomaa uupumukseen. Hän alkoi kysellä tilanteestani ja pikkuhiljaa avauduin.. Hän etsi minulle turvakodin puhelinumeron, soitin sinne ja se oli elämäni paras päätös. Sain paikan turvakodista, siellä asuminen oli rankkaa, mies soitteli, itki ja aneli minua palaamaan. Lupasi että muuttuu eikä halua minua menettää.. En palannut koskaan hänen luokseen. Tavarat meni, mutta minua hän ei saanut! Nyt pikkuhiljaa olen luonut omaa turvallista kotia, tiedän mitä siedän ja mitä en. Koskaan en enää alistu toisen kynnysmatoksi. Jokainen uusi päivä on lahja, pienet ihanat asiat tuntuvat suurilta ihanilta asioilta. Turvakodissa saat niin henkistä apua kuin myös hyviä neuvoja tulevaan. LÄHDE!! vielä ei ole liian myöhäistä! Jos sinusta tuntuu että rakastat liikaa miestäsi ettet siksi voi lähteä niin ajattele näin: JOs ihminen rakastaa toista niin tekeekö silloin toiselle pahaa?? Se ei ole rakkautta jos lyö, haukkuu, nimittelee, sylkee... Se on alentavaa ja väärin! SINÄ et ole sitä ansainnut! Etkä sinä ole yksin, meitä on monta joko saman kokenutta tai samassa tilanteessa tällä hetkellä olevaa. Arvosta itseäsi ja ennenkaikkea lastasi! Lapsi on se jota sinun on ajateltava!! Halauksia ja PALJON VOIMIA!!!!!! :)