Mielenterveysongelmat

Oletko kertonut yllä mainitsemasi asiat ystävillesi? Ellet, niin ainakin lyhyesti kannattaa mainita asiasta. Jos et kerran pysty tapaamaan ystäviäsi nyt niin eihän sille mitään voi. Mielestäni noiden kertomiesi asioiden perusteella ystävien kuuluisi suhtautua ymmärtäväisemmin. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka heille itselle tapahtuisi samantapaista ja sitten olisivat itse vastaavanlaisessa tilanteessa. Otat nyt vaan aikaa reilusti itsellesi ja parantumisellesi. Voisitko hakeutua terapiaan, sielunhoitoon tai vaikka kirjoittaa kokemuksistasi tukinet tai tukiasema net kaltaisiin keskustelupalstoihin? Joku vertaistukiryhmä voisi auttaa? Selitä ystävillesi että voimavarasi ovat nyt minimaaliset ja väsyt helposti seurusteluun. Mutta älä pura kiukkuasi ystäviin vaikka pahoja tunteita voi tulla. Kerro ystävillesi että arvostat heidän ystävyyttään ja toivot että voisitte enemmän olla yhteydessä sitten kun tulevaisuudessa voit paremmin. En ole itse joutunut rikoksen uhriksi mutta olen onnistunut lämmittämään ystävyyssuhteita uudelleen tosi pitkien aikojen jälkeen, kun vaan yksinkertaisesti ei ole puolin ja toisin tullut pidettyä yhteyttä. On myös aina mahdollista löytää uusia ystäviä ja tuttavia. Älä kadota toivoasi.

Minun ei tarvi sanoo: ystävällä tai jollain tietämälläni tyypillä on mt-ongelmia; minulla on! Kuitenkin vain ongelmia. Niiden kanssa voi elää. Kaltaisillani tyypeillä, joilla on laaja-alainen aivojen kehityshäiriö, ovat usein aivan 'pihalla'. Aspergerin syndrooma on peritty.Siihen ei ole lääkkeitä; eikä se parane koskaan. Sen kaa on vaan elettävä. Ei näitä tarvi hävetä, vaikka ihmiset oudoksuvat, jopa pelkäävät. Ikä opettaa. Olet ilmeisesti vielä nuori henkilö, väliin peloissasi ja ahdistunut. Aivan ilmeisesti omaat suuria mahdollisuuksia, päästä tasapainoon, kunhan pääset alkuun. Mielialat vaihtuu hetkessä kuin puberteetti-ikäisellä. Mielialojen vuoristorata kuluttaa tyyppiä, raunioittaa elämää. Mitä siitä. Ei täällä kukaan 100v kauempaa notkeena mieleltään ja fysiikaltaan potki.

Ilkeys kuuluu mielenterveysongelmista pääasiassa vain persoonallisuushäiriöihin. Kiltti ihminen ei ole masentuneena ilkeä. En suvaitsisi ystäviltäni ollenkaan ilkeyttä, koska en itsekään ole ilkeä. Ystäviin pitää voida luottaa. Omaan ilkeyteensä voi vaikuttaa itse. Kun kiukuttaa, niin olet silloin vaikka hiljaa. Pääasia, että hallitset kiukkusi ja opettelet itsehillintää. Syöthän masennuslääkkeitä tai jonkinlaisia lääkkeitä ja käyt terapiassa? Jos olet vielä nuori niin käytöstäsi voit vielä työstää. Otat vastuun omasta käytöksestäsi, etkä vieritä aggressiivista käytöstä minkään sairauden syyksi.

kirjoittaa minusta noin enhän olisi tahtonut sinulle pahaa vaan pelkkää hyvää.Vieläkin sama ajatus susta on mulla saanhan jo luoksesi joutuin tulla.

Olen henk.koht. sitä mieltä, että se riippuu aivan omasta käytöksestäsi. Kirjoituksesi mukaan suutut ja ärryt pikkuasioista. Se voi tuntua ystävistäsi pahalta. Jokainen voi joskus suuttua pienestäkin, mutta jos jatkuvasti saa räntää niskaan pikkuasioista, niin on ehkä parempi että keskityt siihen omaan stressinhallintaan ja parantumiseen. Toivottavasti ystäväsi kuitenkin käsittävät tämän, että voit parantua. Että voitte jatkaa ystävyyttä sitten, kun olet paremmassa kunnossa. Joskus kun hermot on vedetty liian tiukalle, niin sitä tosiaan ei siedä mitään ylimäärästä. Tää on tuttua mullekin. Mutta ei pidä olettaa, että ystävä automaattisesti hyväksyy kaiken ärtymyksen ja suuttuilemisen vain koska on ystävä. Heilläkin on oikeus rajoihinsa ja viettää tasapainoista elämää.