Miksi älykkäille ihmisille

älyllinen epätasapaino tuottaa suhteessa täyden kaaoksen. Ylitunteellisilla on vähiten annettavaa kenellekään - ovat sen verran omien tunteidensa armoilla.

"Onko asia niin että tunneihmiset (yli)reagoivat ja draamoittavat "järjettömästi" mutta kestävät omia ja toisten tunteita " Kyllä mulla ainakin on usein just noin, tosin itsehillintä pelaa jotenkin, johtuiskohan ujoudesta.. Ei kehtaa suuttua niin kunnolla, kun haluis.:D Ja todellakin tunnepuolella mulla arimpaan paikkaan kaikki iskut osuvat, ja ne kolahtaa niin voimakkaasti, et pakostakin kaikki muu tavallaan katoaa mielestä pois.. Järkevään ajatteluun on melko mahdoton kyetä silloin.

Vai eikö mul oo kaikki lepakot tornis? En kuitenkaan tajunnut mitään tuosta tekstistäsi.

hypoteesi olkoon totta tai ei. Tuntuu tutunomaiselta ja minun on helppo asettaa itseni tuon kuvion puitteisiin. Samaa voi soveltaa sitten vaikka miehiin ja naisiin koska usein nainen edustaa emotionaalista ja mies älyllistä vaikka se onkin yleistys. Siksi miehet ja naiset tarvitsevat toisiaan ja tämä on edelleen yleistys.

selitettäviä kaavoja. Silloin kun ne kokee jotain mitä eivät pysty selittämään, ne pelästyy. Pelästyy, koska eivät kykene selittämään ja ottamaan selityksellä kokemaansa haltuun. Mutta kun ovat kuitenkin tottuneet siihen, että kykenevät selittämään monia asioita, yrittävät vanhasta tottumuksesta selittää myös selittämätöntä. Kun selityksellä saa asian hallintaan, niin silloin sitä käytetään. Joskus niin, että selitykseksi riittää edes jonkinlainen selitys. Se on älykkäälle parempi kuin ei selitystä ollenkaan, vaikka se selitys olisikin todella kaukana asian todellisesta laidasta. Selityksellä saa siis asian itselle hallintaan ja ilman selitystä kokee turvattomuutta. Tunne-ihmiset taas eivät osaa selittää tuntemuksia. Haluaisivat ehkä, mutta verbaalinen ulosanti on rajallinen. Mitä enemmän on selittämätöntä, sen pelottavampaa se tunne-ihmiselle on. Sekin voi purkaantua usein aggressioina, itkuina, hyökkäyksinä, marttyyriutena... Näin siis lyhyesti mielipiteeni. Ääripään ihmisiä kummatkin.

mistä sitten löydän sellaisen älykkään ihmisen, joka ei olisi samalla niin pirullinen? Nämä ominaisuudet kun tuppaavat yleisesti ottaen kulkevan käsi kädessä.. Ja mun mielestä pirullisuus kumpuaa tunteista, jotka on täytynyt joko omasta mielestänsä tai ympäristön painostuksen vuoksi tukahduttaa. Pirullisuus siis syntyy tunnepuolen solmuista. Samalla pirullisuus on myös oiva vallan käytön väline, työkalu. Eräs ihmisen hallitsemisen peruspalikoista, sadismin perusta. Olet pirullinen niin pidät ihmisen tietyllä tapaa pelokkaana, jännittyneenä eli alistuneena, valmiina ottamaan sontaa niskaan. Elikä toisin sanoen ! väärän ! sortin sadismi -> pirullisuus on yhteydessä tunnepuolen vinoutumiin. Vielä kun tähän lisätään älykkyys niin tietyn sortin ihmistyyppiä kannattaa oikeasti välttää ottamasta lähipiiriin. Luojan lykky kaikki ihmiset eivät ole tätä laatua :) Ja millä perusteella tunteensa julkituova, niitä tuulettava, elehtivä, ilmehtivä ihminen tuomitaan heikoksi taas tässäkin alkuperäisessä kirjoituksessa? Allekirjoittanut itse on voimakkaasti tunteva, elehtivä, sata lasissa keskusteluissa joka solullaan mukana oleva ihminen eli enemmän kuin usein sitä törmää sitä kautta väärinkäsityksiin. Olen uhka, olen pelottava, olen tyyliin sekopäinen.. Listaa voisi jatkaa tuomiopäivään asti :D Kuitenkin sitten kun ne tunteet saa pihalle (jos jostain on nyt vaikka sydän juuriansa myöten suuttunut) niin sen jälkeen pystyy kyllä ajattelemaan järkevästi. Enkä minäkään silti ihan mitä sattuu tee tai sano, vaikka kuinka hermo menisi :) Tunteet ovat inhimillisyyttä parhaimmillaan, ne kuuluvat meihin (eihän me muuten ihmisiä oltaisikaan) ja jos niitä alkaa tukahduttaa niin siitä ei hyvä seuraa! Ehkä nykyajan maailman meno yhteiskunnassa vaan haluaa tehdä ihmisistä vain mahd tuottavia yksilöitä, jotka tosiaan sitten kanssa vain tuottavat ja suorittavat jne. Luovuus, erilaisuus, tunnerikkaus ovat nykymaailmassa väärin. Jos siihen haluaa uskoa ja siihen taipua.. Mieluummin kuitenkin on vähän etäämmällä ihmisistä ja asioista, jotta voi elää omana itsenänsä :)

älykkäitä ihmisiä ole.

ja ristiriitoja, niitä nyt tulee. Voihan se olla joskus dramaattistakin. Jälkeenpäin tosin huvittavaa. Ellei hyväksy erilaisuutta tai eriäviä mielipiteitä, varmaankin saa olla kokoajan riitelemässä toisten kanssa. Jotenkin kummasti ne paskat ihmiset ja paskat päivät sattuvat jatkuvasti vain yksien ihmisten kohdalle. Mikähän siinäkin oikein on? ;)

Ihmiset on tuota samaa (filosofiassa mm.) pohtineet jo muutama tuhat vuotta ja sen kummempaa lopullista vastausta ei ole löytynyt, paitsi että ihmisen ajattelukyky, tai järki, on tavallaan "puutteellinen" eli ei-looginen, jos nyt tätä ilmaisua haluaa käyttää. Mm. Kant pohtii juuri tätä Järjen kritiikissään.

kuten pohdit asiaa ja vastasit itse kysymykseesi; "Voivatko nämä ominaisuudet tasapainottaa toisiaan? Tunteellinen ihminen voisi toimia älylliselle tunteiden tulkkina ja älyllinen ihminen on tunteelliselle selittäjä ja selventäjä." Sanotaan, että kahden tunneihmisen liitosta ei tule mitään tai kahden "älyllisen" liitosta ei myöskään tule mitään. Mutta niiden älyllisen ja tunteellisen yhteisestä liitosta tulee yhtenäisempi, onnistuvampi. Pakka meni sekaisin siitä lähtien kun naiset alkoivat opetella lukemaan ja opiskelemaan päästäkseen tasa-arvoon miesten kanssa. Kaikissa asioissa on ne hyvät ja pahat puolet. Itse pidän kuitenkin siitä, että naisten asema parani, kun he alkoivat opiskelemaan. Se toi itsenäisyyttä, mutta samalla sai aikaan miehissä epävarmuutta ja osalla itsetunnon heikkoutta.

Pohdinnassasi on kyllä järkeä, vaikka kerrotkin olevasi tunneihminen. - Joskus voi käydä myös niin, että tunneihminen kuvittelee aiheuttaneensa toisessa ihmisessä älyllisen oikosulun, vaikka tosiasiassa näkyvän reaktion syyt ovat jossakin aivan muualla. - Silloin tunneihmisen on aivan turha syyttää tai kiittää asiasta itseään, mutta hänellä ei ehkä ole riittävästi järkeä niin tehdä. - Tunnetta on vaikea pysäyttää.

Erittäin hyvä kysymys, tosin hyvin laaja. Vastaukseni on hyvin hiomaton, se ei ole selkeä kokonaisuus edes omassa päässäni ja siksi varmasti vaikeaselkoista luettavaa. Ehkä asiaa kannattaa lähestyä tunteiden funktion kannalta. Tunteiden funktio on saada ihminen toimimaan tilanteissa, joissa harkitseminen koituisi kuolemaksi/tuhoksi. Niin ikään tunteet ovat lauman (perhettä, sukua tms.) koheesiota ylläpitävä voima. Viime kädessä tunteiden tehtävä on varmistaa eloonjääminen ja lisääntyminen. Kaikki tunteiden alafunktiot palvelevat näitä tarkoituksia. Yksilölle on esimerkiksi hyödyllistä pysyä lauman jäsenenä, mikä tarkoittaa että yksilölle olisi epäedullista lakata pitämästä jostakin lauman jäsenestä (koska tämä olisi omiaan hajottamaan laumaa). Näin ollen, mikäli lauman jäsen tekee jotakin väärää, on yksilölle hyödyllistä, mikäli hän kykenee rationaalisesti perustelemaan itselleen, että tuo lauman jäsen toimikin itse asiassa oikein. Tällöin lauman jäsenet voivat edelleen pitää toisistaan, eikä koheesio kärsi. Tätä voimme kutsua itsepetokseksi ja älykkäät ihmiset ovat siinä hyviä, koska älykkäät ihmiset pystyvät usein rationaalisesti muuttamaan valkoisen mustaksi ja päinvastoin. Itsepetos on välttämätöntä, että ihminen kykenisi luomaan sekavista signaaleista jonkinlaisen eheän omakuvan ja maailmankuvan. Toki myös tyhmät ihmiset pyrkivät samaan, mutta heidän ajattelunsa ei kykene yhtä suuriin ja monimutkaisiin itsepetoksiin, jolloin jo useammin joutuvat myöntämään itselleen olevansa tunteellisia hölmöjä. Vastauksena ensimmäiseen kysymykseesi siis: koska älykkään ihmiset aivot pyrkivät alitajuntaisesti ylläpitämään tuota mitä kutsut oikosuluksi. En kuitenkaan esittäisi tunteita niin voimakkaasti älyn vastaparina kuin sinä viestissäsi teet. Jokaisella ihmisellä on omat sokeat pisteensä, ero on vain siinä, että älykäs ihminen kykenee huijaamaan itseään enemmän ja pidemmän aikaa. Viimeiseen kysymykseesi: mielestäni tässä on tarpeeton vastakkainasettelupari älykäs/järkevä-tunteikas. Myös älykäs ihminen voi olla tunteikas, hän vain kykenee tunnistamaan, työstämään ja hallitsemaan tunteitaan paremmin kuin tyhmä ihminen.