Olen tätä palstaa lukiessani huomannut etten sittenkään ole mitenkään poikkeava mies vaikka olen saanut naisilta useammatkin pakit. Sama ongelma tuntuu olevan muillakin tämän palstan miehillä jotka ovat vain ns. mukavia ja luotettavia ok-miehiä, kenties kivannäköisiäkin, mutta jotka kelpaavat vain treffien maksajiksi ja juttukumppaneiksi. Naisten suurin ongelma taas tuntuu olevan se ettei monikaan mies sytytä tarpeeksi eli suurimmasta osasta miehiä puuttuu siis se jokin.
Olen monta kertaa ihmetellyt mikä siinä on ettei nainen halua tavata toista kertaa, mutta tätä palstaa lukiessa syykin selviää. En siis ole eliittimies joka sytyttää naisen ja vie heti jalat alta. Olen kuvitellut että ekoilla treffeillä jutellaan, tutustutaan ja ystävystytään ja jatketaan siitä sitten tutustumista toisilla, kolmansilla jne. treffeillä. Mutta asia ei menekään niin, vaan miehen peli on menetetty jos on vaan mukava ns. ok-mies. Pitää siis saada naiselta jalat alta heti ekoilla treffeillä, muuten ei ole mitään toivoa.
Sen verran toivoa minullakin on että naiset sentään harkitsevat jatkotreffejä, vaikka sitten harkintansa jälkeen päätyvätkin siihen että olin vain mukavaa juttuseuraa. Onpa jopa joku ottanut treffeillä itse puheeksi jatkotreffit, mutta kun olen asiaa sitten kysynyt, niin harkinnan jälkeen olinkin naiselle vain mukavaa juttuseuraa. Ehkä olen sitten kuitenkin edes keskiarvomiestä kiinnostavampi, koska pääsen jo harkintalistalle vai onkohan tuo vaan naisten tapa etteivät osaa päättää mistään asiasta kerralla?
Miksiköhän naisilta menee niin pitkään sen harkitsemiseen kannattaako vielä tavata? Itse en pysty tekemään pitkälle meneviä johtopäätöksiä ekojen treffien jälkeen ja tapaisin mielelläni vähänkin kiinnostavan naisen uudelleen. Ekoilla treffeillä voin korkeintaan ihastua toisen ulkonäköön tai persoonaan ja haluaisin sitten jatkaa siitä tutustumista. Näin ennen kuvittelin naistenkin ajattelevan, kunnes olen havainnut naisten olevan täysin erilaisia.
Miten siis pariutuminen on ylipäätään mahdollista? Kaipa keskivertoihminen joutuukin pudottamaan vaatimuksiaan löytääkseen parinsa. Eli suurimman osan on kuitenkin lopulta tyytyminen siihen mukavaan, ok-kumppaniin, kunhan on ensin tarpeeksi kauan etsinyt ihannekumppania. Itsellänikin on omat vaatimukseni joista en halua paljon tinkiä, joten en siis syytä naisiakaan mistään. On vaan valitettavaa että nykyajan pariutuminen on näin hankalaa. Olisihan se mukavaa kun kaikille löytyisi helposti se oikea. Mutta tasan ei käy onnen lahjat vaan osa vetää toista sukupuolta puoleensa kuin hunaja ja jotkut ei kelpaa kenellekään ja suurin osa on niitä jotka kelpaavat jollekin, mutta miten löytää se joku?
Olen monta kertaa ihmetellyt mikä siinä on ettei nainen halua tavata toista kertaa, mutta tätä palstaa lukiessa syykin selviää. En siis ole eliittimies joka sytyttää naisen ja vie heti jalat alta. Olen kuvitellut että ekoilla treffeillä jutellaan, tutustutaan ja ystävystytään ja jatketaan siitä sitten tutustumista toisilla, kolmansilla jne. treffeillä. Mutta asia ei menekään niin, vaan miehen peli on menetetty jos on vaan mukava ns. ok-mies. Pitää siis saada naiselta jalat alta heti ekoilla treffeillä, muuten ei ole mitään toivoa.
Sen verran toivoa minullakin on että naiset sentään harkitsevat jatkotreffejä, vaikka sitten harkintansa jälkeen päätyvätkin siihen että olin vain mukavaa juttuseuraa. Onpa jopa joku ottanut treffeillä itse puheeksi jatkotreffit, mutta kun olen asiaa sitten kysynyt, niin harkinnan jälkeen olinkin naiselle vain mukavaa juttuseuraa. Ehkä olen sitten kuitenkin edes keskiarvomiestä kiinnostavampi, koska pääsen jo harkintalistalle vai onkohan tuo vaan naisten tapa etteivät osaa päättää mistään asiasta kerralla?
Miksiköhän naisilta menee niin pitkään sen harkitsemiseen kannattaako vielä tavata? Itse en pysty tekemään pitkälle meneviä johtopäätöksiä ekojen treffien jälkeen ja tapaisin mielelläni vähänkin kiinnostavan naisen uudelleen. Ekoilla treffeillä voin korkeintaan ihastua toisen ulkonäköön tai persoonaan ja haluaisin sitten jatkaa siitä tutustumista. Näin ennen kuvittelin naistenkin ajattelevan, kunnes olen havainnut naisten olevan täysin erilaisia.
Miten siis pariutuminen on ylipäätään mahdollista? Kaipa keskivertoihminen joutuukin pudottamaan vaatimuksiaan löytääkseen parinsa. Eli suurimman osan on kuitenkin lopulta tyytyminen siihen mukavaan, ok-kumppaniin, kunhan on ensin tarpeeksi kauan etsinyt ihannekumppania. Itsellänikin on omat vaatimukseni joista en halua paljon tinkiä, joten en siis syytä naisiakaan mistään. On vaan valitettavaa että nykyajan pariutuminen on näin hankalaa. Olisihan se mukavaa kun kaikille löytyisi helposti se oikea. Mutta tasan ei käy onnen lahjat vaan osa vetää toista sukupuolta puoleensa kuin hunaja ja jotkut ei kelpaa kenellekään ja suurin osa on niitä jotka kelpaavat jollekin, mutta miten löytää se joku?
Vastaukset 2
Vanhimmat
En tiä, itsekin syyllistyn vähän samaan... jos ei muutamien treffien jälkeen kolahda, niin ei voi mitään. En oikein jaksa väkisinkään yrittää, mieluummin olen yksin...raakaa peliä, mutta näin se mun kohdalla menee.
Olen kokenut noita "kolahduksia", tiedän siis sen fiiliksen. Usein se ei ole edes mikään ulkonäköön liittyvä asia, vaan jokin muu. Uskon/toivon että vastaan tulee vielä daami, jolloin molemmilla kolahtaa. Sit se on sinkkuelämälle bye bye.
No niin, löytyihän täältä yksi mies, joka näkee asian samoin kuin minä:) Tsemiä etsintään, vakuutan että kannattaa odottaa! Löysin näet jo omani:D