Kysymyksiä

http://www.phpbbserver.com/phpbb/index.php?mforum=monikkoperheet Täältä löydät vertaistukea muista odottajista sekä jo vauvautuneiden kokemuksia. Kaikilla ei monikko-odotus ole sen kummempaa kuin yhdenkään, mutta -niinkuin aina- kaikki on yksilöllistä. Jaksuja!

että ne niin uhmakkaasti toitottavat tuota synnytyksen ennenaikaistumista. Minä toki tahdon että vauvani pysyvät kohdussa mahdollisimman pitkään, niin että olisivat täysin "valmiita" tulemaan ulos. Olkoon oma olo sitten kuinka tukala tahansa, olen valmis sen kestämään vaikka päälläni seisten, kunhan vaan saisin terveet ja hyvän kokoiset pojat pihalle kunnialla :) Tuntemani kaksosten äidit ovat kaikki kolme synnyttäneet vauvansa viikoilla 33-36, joten siksi on niin outoa ajatella että omat vauvat eivät lääkäreiden mukaan tarvitsisi olla mahassa hirveästi pidempään. Nuo viikolla 33 syntyneet olivat niin onnettoman kokoisia ja viettivät pitkän tovin keskolassa ennen kotiutusta että pahaa tekee. Eivätkä nuo viikolla 36 syntyneetkään ollut paria kiloa painavampia. Siksi kamala huoli tuosta synnytyksestä minulla. Toivottavasti olo olisi siis siedettävä loppuun saakka niin saisin pitää pienet vielä masussa niin kauan kun on tarvis! :)

Synnytitkö vauvasi alateitse ja minkä kokoisia palleroita olivat? Kauan kesti synnytys kaiken kaikkiaan? Muistatko yhtään raskausaikasi "mittoja" ja vauvojen painoarvioita, esim. rakenneultran painoarviot vauvoilla? Sf-mittoja raskauden varrelta? Vyötärön ympärystä? Yksilöllisiä nuokin mutta kerroit että masun koko oli pettymys, itsekin olen ihmetellyt tässä vähän samaa. Luulin että minusta tulee valtava pallo heti alkumetreillä mutta en ole pitkään aikaan huomannut mitään merkittävää muutosta, tosin näillä viikoilla neuvolatädin mukaan ne vauvat alkavat vasta toden teolla sitten kasvamaan. Mitenkäs raskausarpien laita? En yleensä ole pinnallinen ihminen (vaatteiden allehan ne jäävät piiloon :)) mutta itselleni ei ole vielä ilmaantunut yhtään enkä niitä liiemmin haluaisikaan. Sekin tosin taas yksilöstä kiinni, äitini on revennyt moneen otteeseen mutta isosiskollani ei ole kolmen lapsen aikana ilmaantunut yhtään. Joillekin niitä vaan tulee ja joillekin siis ei? Kiva että täällä osataan vastata asiallisesti, tuo toinen palsta on enemmän täynnä turhauttavia mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Omia kavereitani en jaksa näillä raskaushuolilla puuduttaa, tiedän itsekin kuinka turhauttavaa on kuunnella odottavan papatusta kun ei itsellä ole ollut omia lapsia :)

Tirppanen86 kirjoitti:

Synnytitkö vauvasi alateitse ja minkä kokoisia palleroita olivat? Kauan kesti synnytys kaiken kaikkiaan? Muistatko yhtään raskausaikasi "mittoja" ja vauvojen painoarvioita, esim. rakenneultran painoarviot vauvoilla? Sf-mittoja raskauden varrelta? Vyötärön ympärystä? Yksilöllisiä nuokin mutta kerroit että masun koko oli pettymys, itsekin olen ihmetellyt tässä vähän samaa. Luulin että minusta tulee valtava pallo heti alkumetreillä mutta en ole pitkään aikaan huomannut mitään merkittävää muutosta, tosin näillä viikoilla neuvolatädin mukaan ne vauvat alkavat vasta toden teolla sitten kasvamaan. Mitenkäs raskausarpien laita? En yleensä ole pinnallinen ihminen (vaatteiden allehan ne jäävät piiloon :)) mutta itselleni ei ole vielä ilmaantunut yhtään enkä niitä liiemmin haluaisikaan. Sekin tosin taas yksilöstä kiinni, äitini on revennyt moneen otteeseen mutta isosiskollani ei ole kolmen lapsen aikana ilmaantunut yhtään. Joillekin niitä vaan tulee ja joillekin siis ei? Kiva että täällä osataan vastata asiallisesti, tuo toinen palsta on enemmän täynnä turhauttavia mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Omia kavereitani en jaksa näillä raskaushuolilla puuduttaa, tiedän itsekin kuinka turhauttavaa on kuunnella odottavan papatusta kun ei itsellä ole ollut omia lapsia :)

Lue lisää

Vaikka ei nyt mulle osoitettu viesti ollutkaan ;) On niin harvoin tää palstalla mielenkiintoisia aloituksia.. Meidän pojat syntyivät siis alateitse ja olivat syntyessään A: 2720g 47,5cm. B: 2750g 47 cm. Synnytykseen laitettiin vauhtia A:n kalvojen puhkaisulla, koska aina supistuksen aikana A-vauvan sydänäänet laskivat. Synnytys kesti 9 h säännöllisten supistusten alkamisesta. Ponnistusvaiheet meni tosi nopeasti. A syntyi 12 ja B 10 minuutissa. Enpä noita mittoja ulkoa muista, mutta kaivoin äitiyskortin esille, josta tietoja löytyy. Rakenneultrasta ei painoarviomerkintää ollut, mutta rv 23 4 A:n arvio 760 g ja B 870g. Viimeisin sf-mitta rv 34 5 ja silloin se oli tasan 40cm! Minä myös odotin, että hirmu suureksi kasvan, mutta en nyt sitten niin valtava ollutkaan. Joutuessani loppuraskauden seurantaan oli osastolla toinenkin kaksosten odottaja viikolla 26, ja oli ainakin yhtä iso kuin minä! Raskausarpia ei ollut yhtään ennenkuin tuli 34 rv täyteen.. yhtäkkiä ilmestyi paljon ohuita arpia vatsan etuosaan, ihan navan ympärille.. Ja kyllä ne nyt niin paljon ärsyttää! vaikka ovathan ne nyt vähän vaalenneet, mutta silti.. toivotaan että sinä säästyt niiltä :)

Nonna-84 kirjoitti:

Vaikka ei nyt mulle osoitettu viesti ollutkaan ;) On niin harvoin tää palstalla mielenkiintoisia aloituksia.. Meidän pojat syntyivät siis alateitse ja olivat syntyessään A: 2720g 47,5cm. B: 2750g 47 cm. Synnytykseen laitettiin vauhtia A:n kalvojen puhkaisulla, koska aina supistuksen aikana A-vauvan sydänäänet laskivat. Synnytys kesti 9 h säännöllisten supistusten alkamisesta. Ponnistusvaiheet meni tosi nopeasti. A syntyi 12 ja B 10 minuutissa. Enpä noita mittoja ulkoa muista, mutta kaivoin äitiyskortin esille, josta tietoja löytyy. Rakenneultrasta ei painoarviomerkintää ollut, mutta rv 23 4 A:n arvio 760 g ja B 870g. Viimeisin sf-mitta rv 34 5 ja silloin se oli tasan 40cm! Minä myös odotin, että hirmu suureksi kasvan, mutta en nyt sitten niin valtava ollutkaan. Joutuessani loppuraskauden seurantaan oli osastolla toinenkin kaksosten odottaja viikolla 26, ja oli ainakin yhtä iso kuin minä! Raskausarpia ei ollut yhtään ennenkuin tuli 34 rv täyteen.. yhtäkkiä ilmestyi paljon ohuita arpia vatsan etuosaan, ihan navan ympärille.. Ja kyllä ne nyt niin paljon ärsyttää! vaikka ovathan ne nyt vähän vaalenneet, mutta silti.. toivotaan että sinä säästyt niiltä :)

Lue lisää

Ihanaa kuulla muiden kaksosten äideiltä näitä juttuja, neuvolassa ja sairaalassa saan niin ympäripyöreitä vastauksia kun ei sielläkään kaksosia joka päivä tynnätä. Jo neuvolatäti, kätilö ja ensimmäinen lääkärini totesivat että omilla kohdillaan on ekat kaksoset sitten ainakin viiteen vuoteen :). Vaikkei se nyt mielestäni ihan noin harvinaista ole mutta kai se on sitten työvuoroistakin kiinni :) Enemmänkin hössöttävät ja lässyttävät ultrauksen yhteydessä että "voi hellanlettas nyt saa hyvän yhteiskuvan kun tuo taaempikin tuolla heiluttaa..." Ihan reippaan kokoisia vauvoja sinulla onneksi noin kaksosiksi, eikös se ole joku yleinen käsitys että ovat arviolta noin kilon kevyempiä kuin yksi vauva syntyessään. Kumpaa sukupuolta nyytit edustavat? Tai no taitavat olla jo pikkusen vanhempiakin ku ihan sylivauvoja :) Täällä odotettavissa pari pojankoltiaista, melko varmaksi kätilö sanoi, eli siinä uskossa mennään ettei ne vehkeet sitten sinne kohtuun jää. Voi kun kysymyksiä on niin paljon ja odotuksen yhteydessä niitä tulee varmaankin kymmenittäin lisää! Saati sitten kun pienet ovat ulkomaailmassa. Minulle ei ole esitetty mitään käyriä missään vaiheessa, että mikä on normaalia ja mikä ei. Olen vaan kuullut aina että "vastaa viikkoja" joten sehän on sitten käsittääkseni normaalia kasvua. Olen aika lailla perusterve ihminen, hoikkarakenteinen nainen. Ei ole vielä ilmennyt odotusaikana mitään erityistä, tosin hemoglobiini on aina ollut matala ja nyt se on laskenut huomattavasti, raudalla pidän sitä jotenkin aisoissa että pysyn tolpillani. En tosin ole kärsinyt huimauksesta tai väsymyksestä joten tässä nyt vaan ennaltaehkäistään sitä tilaa. Noista ajoittaisista vihlaisuista en oikein osaa sanoa mitään, joskus sattuu enempi, joskus vähempi, mutta pidän niitä normaaleina raskauteen kuuluvina seikkoina. Verisiä vuotoja ei ole ilmennyt koko raskauden aikana ja toivon ettei tarvitse niistäkään huolehtia. Miten teillä muilla? Lääkärin mukaan ne ovat kaksosraskauksissa tavallistakin tavallisempia?! Kyselen lisää jahka mieleen putkahtaa, näin aamutuimaan järki ei oikein leikkaa, ei tunnu leikkaavan muutenkaan, sekin taitaa olla jokin lievä oire?!

Tirppanen86 kirjoitti:

Ihanaa kuulla muiden kaksosten äideiltä näitä juttuja, neuvolassa ja sairaalassa saan niin ympäripyöreitä vastauksia kun ei sielläkään kaksosia joka päivä tynnätä. Jo neuvolatäti, kätilö ja ensimmäinen lääkärini totesivat että omilla kohdillaan on ekat kaksoset sitten ainakin viiteen vuoteen :). Vaikkei se nyt mielestäni ihan noin harvinaista ole mutta kai se on sitten työvuoroistakin kiinni :) Enemmänkin hössöttävät ja lässyttävät ultrauksen yhteydessä että "voi hellanlettas nyt saa hyvän yhteiskuvan kun tuo taaempikin tuolla heiluttaa..." Ihan reippaan kokoisia vauvoja sinulla onneksi noin kaksosiksi, eikös se ole joku yleinen käsitys että ovat arviolta noin kilon kevyempiä kuin yksi vauva syntyessään. Kumpaa sukupuolta nyytit edustavat? Tai no taitavat olla jo pikkusen vanhempiakin ku ihan sylivauvoja :) Täällä odotettavissa pari pojankoltiaista, melko varmaksi kätilö sanoi, eli siinä uskossa mennään ettei ne vehkeet sitten sinne kohtuun jää. Voi kun kysymyksiä on niin paljon ja odotuksen yhteydessä niitä tulee varmaankin kymmenittäin lisää! Saati sitten kun pienet ovat ulkomaailmassa. Minulle ei ole esitetty mitään käyriä missään vaiheessa, että mikä on normaalia ja mikä ei. Olen vaan kuullut aina että "vastaa viikkoja" joten sehän on sitten käsittääkseni normaalia kasvua. Olen aika lailla perusterve ihminen, hoikkarakenteinen nainen. Ei ole vielä ilmennyt odotusaikana mitään erityistä, tosin hemoglobiini on aina ollut matala ja nyt se on laskenut huomattavasti, raudalla pidän sitä jotenkin aisoissa että pysyn tolpillani. En tosin ole kärsinyt huimauksesta tai väsymyksestä joten tässä nyt vaan ennaltaehkäistään sitä tilaa. Noista ajoittaisista vihlaisuista en oikein osaa sanoa mitään, joskus sattuu enempi, joskus vähempi, mutta pidän niitä normaaleina raskauteen kuuluvina seikkoina. Verisiä vuotoja ei ole ilmennyt koko raskauden aikana ja toivon ettei tarvitse niistäkään huolehtia. Miten teillä muilla? Lääkärin mukaan ne ovat kaksosraskauksissa tavallistakin tavallisempia?! Kyselen lisää jahka mieleen putkahtaa, näin aamutuimaan järki ei oikein leikkaa, ei tunnu leikkaavan muutenkaan, sekin taitaa olla jokin lievä oire?!

Lue lisää

Minä olen pieneltä paikkakunnalta ja täällä kaksosia syntyy tosi harvoin. Kun aloin poikia odottamaan kätilö sanoi, että 2 vuotta sitten oli viimeksi kaksoset syntyneet. Ei oikein tuntunut kätilökään tietävän mistään mitään. Alkoi heti kaksosraskauden selvittyä etsimään tietoa ja esitteitä kaksosraskauksista.. ei tullut itselle kauheen turvallinen olo, kun itse ei tiennyt mistään mitään eikä sen kummemmin kätilökään!:/ Mutta kyllä huomas, että kätilö oli myös innoissaan odotuksestani, kun halus välttämättä ultrata joka käynnillä (vaikka ei ihan välttämätöntä olisi ollutkaan, kun oli niin usein äitiyspolikäyntejä, jossa ultrattiin joka kerta.)!:) Siis mulla on myös kaksospojat, jotka ovat pian 1v3kk! Ihania pikku taaperoita jo. Ja tosi paljon saman näköisiä vieläkin, vaikka ovat epäidenttiset. Vieraat eivät erota heitä ollenkaan ja kieltämättä itsekin vielä välillä menee sekaisin, jos sattuu olemaan samanlaiset vaatteet!;) Oletin silloin raskausaikana, että varmaan tosi pienet kaksoset saan, kun oon itsekin pienikokoinen. Joten olin tosi tyytyväinen, kun pojat oli noinkin reippaan kokoiset. Alkuun piti herättää 3 tunnin välein syömään, mutta jo kahden viikon ikäisenä pojat painoi yli 3kg, jonka jälkeen ei öisin tarvinnut herätellä. Ja sitten saatiin jo lupa ulkoilla poikien kanssa! Mulla oli myös hb tosi alhaalla koko odotuksen ajan. Söin rautaa koko ajan, että en tiedä kuinka alas se olis ilman sitä mennyt. Parhaimmillaan hb oli 122, mutta se oli hetken ilo. Seuraavalla kerralla oli taas laskenut ja pääsääntöisesti pysyi siinä 110-115 välillä. Verisiä vuotoja ei ollut ollenkaan, onneksi! Yhden kerran raskauden aikana pyörryin, ja se oli aika pelottavaa, mutta onneksi selvittiin vain säikähdyksellä! Tuli mieleen vielä yksi "hassu" juttu.. Raskausviikolla 38 pojat olivat päättäneet vaihtaa järjestystä masussa.. eli siis A:sta tuli B, ja B:stä A.. Enpä tiedä oliko jo jotain ennakoivaa, kun nyt tuntuu, että tuo A-poika on vähä niinku sellanen "pomo"!

Tirppanen86 kirjoitti:

Synnytitkö vauvasi alateitse ja minkä kokoisia palleroita olivat? Kauan kesti synnytys kaiken kaikkiaan? Muistatko yhtään raskausaikasi "mittoja" ja vauvojen painoarvioita, esim. rakenneultran painoarviot vauvoilla? Sf-mittoja raskauden varrelta? Vyötärön ympärystä? Yksilöllisiä nuokin mutta kerroit että masun koko oli pettymys, itsekin olen ihmetellyt tässä vähän samaa. Luulin että minusta tulee valtava pallo heti alkumetreillä mutta en ole pitkään aikaan huomannut mitään merkittävää muutosta, tosin näillä viikoilla neuvolatädin mukaan ne vauvat alkavat vasta toden teolla sitten kasvamaan. Mitenkäs raskausarpien laita? En yleensä ole pinnallinen ihminen (vaatteiden allehan ne jäävät piiloon :)) mutta itselleni ei ole vielä ilmaantunut yhtään enkä niitä liiemmin haluaisikaan. Sekin tosin taas yksilöstä kiinni, äitini on revennyt moneen otteeseen mutta isosiskollani ei ole kolmen lapsen aikana ilmaantunut yhtään. Joillekin niitä vaan tulee ja joillekin siis ei? Kiva että täällä osataan vastata asiallisesti, tuo toinen palsta on enemmän täynnä turhauttavia mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Omia kavereitani en jaksa näillä raskaushuolilla puuduttaa, tiedän itsekin kuinka turhauttavaa on kuunnella odottavan papatusta kun ei itsellä ole ollut omia lapsia :)

Lue lisää

molemmat kaksoset tosiaan syntyivät. Viihtyivät pitkään perä- ja poikkitilassa, mutta kääntyivät sitten viimeisillä viikoilla hienosti kumpainenkin raivotarjontaan. Alatiesynnytykselle ei siis ollut mitään estettä. Synnytyksen käynnistely aloitettiin aamupäivällä kohdunsuuta kypsyttävällä prostaglandiinilla, koska kohdunsuuni oli vain nipinnapin sormelle auki. En oikeastaan edes tiedä, onko tuo virallisesti käynnistämistä, vaiko vain kypsyttämistä, mutta lähes välittömästi synnytys kumminkin käynnistyi. En kyllä odottanut pääseväni tositoimiin samana päivänä, enkä ehkä pariin-kolmeen päiväänkään. Itse asiassa kypsyttely aloitettiinkin jo tuossa vaiheessa juuri siksi, että prosessi voi muutaman päivän kestää. Kipeät supistukset alkoivat kuitenkin melkein heti ja ihan toden teolla. Iltapäivällä menivät lapsivedet ja illansuussa siirryimmekin jo synnytyssaliin. Kaksoset syntyivät yöllä, poika hieman ennen kahta ja tyttö vähän jälkeen. Pojan syntyessä tyttöä pideltiin vatsanpeitteiden päältä paikoillaan, ettei hän pääsisi kiepsahtamaan huonoon tarjontaan, kun masuun tulikin yhtäkkiä tilaa. Tytön kalvot puhkaistiin ja hänen syntymäänsä joudutettiin myös imukupilla, kun sydänäänet laskivat ja tuli kiirus saada hänet ulos. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Pallero ei ehkä ole paras sana kuvaamaan kaksosiamme vastasyntyneinä. :) Aika laiheliineja olivat kumpikin, varsinkin tyttö. Pojan mitat olivat n. 2800g ja 48cm, ja tytön n. 2450g ja 47cm. Ihan hyvän kokoisia toki kaksosiksi, mutta minä kun olin tottunut sellaisiin 3,5-5 kiloa painaviin vastayntyneisiin, tuntuivat he aika kirppusilta. Kun sitten totuin omiin pikku laiheliineihini, olivatkin muut osastolla näkemäni vauvat minun silmissäni kuin sumopainijoita. Terveitä, virkeitä ja hyvinvoivia vauvoja kaksoset kuitenkin olivat alusta asti. Verensokerit vain olivat ensimmäisenä aamuna vähän alhaalla, kun kukaan ei ollut patistamassa minua syöttämään vauvoja ajoissa, enkä itse tajunnut. Ne kuitenkin lähtivät nousuun heti, kun vauvat saivat riittävän usein ruokaa. Pojalla oli myös hieman keltaisuutta, mutta se hoitui kahdella valohoitosessiolla. Lapsivuodeosastolla vauvat saivat vielä lisäamaitoa pienen kokonsa vuoksi, mutta kotiutuivat täysimetyksessä, joka onneksi sujui hyvin. Kotonakin heidät piti imettää vähintään kolmen tunnin välein, kunnes kolmen kilon painoraja oli saavutettu. Poika sen toki pian saavuttikin, mutta vauvat oli melkeinpä pakko imettää yhtaikaa (ei oikein onnistunut minulta) tai ihan peräkkäin, jotta sain itse edes jonkinmoisia pätkiä yöllä nukuttua. Ja kun pojallakaan ei juuri yli neljän tunnin syöttöväliä olisi uskaltanut pitää, herätin siis hänetkin syömään aina kun tyttökin söi. Ulkoiluun päti tietenkin sama painoraja, koska oli marraskuu. Raskausajan mitat olen ikävä kyllä aika lahjakkaasti unohtanut, ja äityskorttikin on tällä hetkellä muuton jäljiltä omilla teillään. Voi kyllä olla, että saat vielä ihan komean kaksosmahan. Minua ei sairaalassa ollessani kukaan arvannut kaksosodottajaksi, tai ei ainakaan niin sanonut. Kuulemma näytin siltä, kuin masussa olisi pikemminkin yksi iso kuin kaksi vauvaa. Raskausarpia ei tullut yhtäkään. Alkuraskaudessa luulin, etten kaksosodottajana voisi niiltä välttyä, elleivät sitten vauvat syntyisi keskosina, mutta on niiltä kuulemma aika moni muukin tuplamamma säästynyt. Toisilla sitten taas vatsanahka repeää heti, kun maha vähän pyöristyy. Mistä lie sekin johtuu. En edes juurikaan muistanut rasvailla vatsaani. Perusvoidetta käytin satunnaisesti. Luulin myös, että minulle jäisi loppuiäkseni hirveä mahanröllykkä, mutta eipä jäänyt. Toki vatsastani vielä tarkemmin katsoen näkee, että olen hiljattain synnyttänyt, mutta tosi hyvin se on palautunut lähes entiseen kokoonsa, eikä nahkakaan ole montaa numeroa liian iso. Raskausaikana halusin vain, että vauvat kasvaisivat masussa riittävän pitkään ja hyvän kokoisiksi, enkä niinkään murehtinut ulkonäköasioita. Vähän silti varmaan harmittaisi, jos jo näin alle kolmekymppisenä maha roikkuisi reisissä asti, tai olisi ihan raskausarpien peitossa. Sen verran turhamaisuutta minustakin toki löytyy. Mutta pieni hintahan se näin ihanista vauvoista olisi ollut, vaikka olisi jäänyt millainen roikkomaha. :)

... kirjoitti:

molemmat kaksoset tosiaan syntyivät. Viihtyivät pitkään perä- ja poikkitilassa, mutta kääntyivät sitten viimeisillä viikoilla hienosti kumpainenkin raivotarjontaan. Alatiesynnytykselle ei siis ollut mitään estettä. Synnytyksen käynnistely aloitettiin aamupäivällä kohdunsuuta kypsyttävällä prostaglandiinilla, koska kohdunsuuni oli vain nipinnapin sormelle auki. En oikeastaan edes tiedä, onko tuo virallisesti käynnistämistä, vaiko vain kypsyttämistä, mutta lähes välittömästi synnytys kumminkin käynnistyi. En kyllä odottanut pääseväni tositoimiin samana päivänä, enkä ehkä pariin-kolmeen päiväänkään. Itse asiassa kypsyttely aloitettiinkin jo tuossa vaiheessa juuri siksi, että prosessi voi muutaman päivän kestää. Kipeät supistukset alkoivat kuitenkin melkein heti ja ihan toden teolla. Iltapäivällä menivät lapsivedet ja illansuussa siirryimmekin jo synnytyssaliin. Kaksoset syntyivät yöllä, poika hieman ennen kahta ja tyttö vähän jälkeen. Pojan syntyessä tyttöä pideltiin vatsanpeitteiden päältä paikoillaan, ettei hän pääsisi kiepsahtamaan huonoon tarjontaan, kun masuun tulikin yhtäkkiä tilaa. Tytön kalvot puhkaistiin ja hänen syntymäänsä joudutettiin myös imukupilla, kun sydänäänet laskivat ja tuli kiirus saada hänet ulos. Kaikki meni kuitenkin hyvin. Pallero ei ehkä ole paras sana kuvaamaan kaksosiamme vastasyntyneinä. :) Aika laiheliineja olivat kumpikin, varsinkin tyttö. Pojan mitat olivat n. 2800g ja 48cm, ja tytön n. 2450g ja 47cm. Ihan hyvän kokoisia toki kaksosiksi, mutta minä kun olin tottunut sellaisiin 3,5-5 kiloa painaviin vastayntyneisiin, tuntuivat he aika kirppusilta. Kun sitten totuin omiin pikku laiheliineihini, olivatkin muut osastolla näkemäni vauvat minun silmissäni kuin sumopainijoita. Terveitä, virkeitä ja hyvinvoivia vauvoja kaksoset kuitenkin olivat alusta asti. Verensokerit vain olivat ensimmäisenä aamuna vähän alhaalla, kun kukaan ei ollut patistamassa minua syöttämään vauvoja ajoissa, enkä itse tajunnut. Ne kuitenkin lähtivät nousuun heti, kun vauvat saivat riittävän usein ruokaa. Pojalla oli myös hieman keltaisuutta, mutta se hoitui kahdella valohoitosessiolla. Lapsivuodeosastolla vauvat saivat vielä lisäamaitoa pienen kokonsa vuoksi, mutta kotiutuivat täysimetyksessä, joka onneksi sujui hyvin. Kotonakin heidät piti imettää vähintään kolmen tunnin välein, kunnes kolmen kilon painoraja oli saavutettu. Poika sen toki pian saavuttikin, mutta vauvat oli melkeinpä pakko imettää yhtaikaa (ei oikein onnistunut minulta) tai ihan peräkkäin, jotta sain itse edes jonkinmoisia pätkiä yöllä nukuttua. Ja kun pojallakaan ei juuri yli neljän tunnin syöttöväliä olisi uskaltanut pitää, herätin siis hänetkin syömään aina kun tyttökin söi. Ulkoiluun päti tietenkin sama painoraja, koska oli marraskuu. Raskausajan mitat olen ikävä kyllä aika lahjakkaasti unohtanut, ja äityskorttikin on tällä hetkellä muuton jäljiltä omilla teillään. Voi kyllä olla, että saat vielä ihan komean kaksosmahan. Minua ei sairaalassa ollessani kukaan arvannut kaksosodottajaksi, tai ei ainakaan niin sanonut. Kuulemma näytin siltä, kuin masussa olisi pikemminkin yksi iso kuin kaksi vauvaa. Raskausarpia ei tullut yhtäkään. Alkuraskaudessa luulin, etten kaksosodottajana voisi niiltä välttyä, elleivät sitten vauvat syntyisi keskosina, mutta on niiltä kuulemma aika moni muukin tuplamamma säästynyt. Toisilla sitten taas vatsanahka repeää heti, kun maha vähän pyöristyy. Mistä lie sekin johtuu. En edes juurikaan muistanut rasvailla vatsaani. Perusvoidetta käytin satunnaisesti. Luulin myös, että minulle jäisi loppuiäkseni hirveä mahanröllykkä, mutta eipä jäänyt. Toki vatsastani vielä tarkemmin katsoen näkee, että olen hiljattain synnyttänyt, mutta tosi hyvin se on palautunut lähes entiseen kokoonsa, eikä nahkakaan ole montaa numeroa liian iso. Raskausaikana halusin vain, että vauvat kasvaisivat masussa riittävän pitkään ja hyvän kokoisiksi, enkä niinkään murehtinut ulkonäköasioita. Vähän silti varmaan harmittaisi, jos jo näin alle kolmekymppisenä maha roikkuisi reisissä asti, tai olisi ihan raskausarpien peitossa. Sen verran turhamaisuutta minustakin toki löytyy. Mutta pieni hintahan se näin ihanista vauvoista olisi ollut, vaikka olisi jäänyt millainen roikkomaha. :)

Lue lisää

Olen entistäkin otetumpi siitä että joku viitsii ja jaksaa kertoa noin yksityiskohtaisesti omasta kokemuksestaan, kun yksi tietämätön odottelija kysyy, kiitos siitä :). Loppu hyvin, kaikki hyvin, sinulla on kaksi ihanaa pikkuista siellä, kunpa minäkin pääsisin jo tuohon autuaaseen olotilaan, tosin ehkäpä vielä parempi poikien tuolla massussa kun täällä ulkomaailmassa, eipähän reppanat paina vielä edes kiloa kumpikaan!

Tirppanen86 kirjoitti:

Olen entistäkin otetumpi siitä että joku viitsii ja jaksaa kertoa noin yksityiskohtaisesti omasta kokemuksestaan, kun yksi tietämätön odottelija kysyy, kiitos siitä :). Loppu hyvin, kaikki hyvin, sinulla on kaksi ihanaa pikkuista siellä, kunpa minäkin pääsisin jo tuohon autuaaseen olotilaan, tosin ehkäpä vielä parempi poikien tuolla massussa kun täällä ulkomaailmassa, eipähän reppanat paina vielä edes kiloa kumpikaan!

Lue lisää

Lähipiirini ihmettelisi varmaan enemmän sitä, että tässä maassa joku vielä jaksaa lukea jorinoitani raskaudestani ja synnytyksestäni. Minä kun vielä kirjoitan pienimuotoisen romaanin aina, kun joku jotain aiheesta kysyy, eivätkä tarinani suullisesti esitettyinä ole yhtään sen lyhyempiä. :D

... kirjoitti:

Lähipiirini ihmettelisi varmaan enemmän sitä, että tässä maassa joku vielä jaksaa lukea jorinoitani raskaudestani ja synnytyksestäni. Minä kun vielä kirjoitan pienimuotoisen romaanin aina, kun joku jotain aiheesta kysyy, eivätkä tarinani suullisesti esitettyinä ole yhtään sen lyhyempiä. :D

Lue lisää

En ehkä välttämättä jaksaisi lukea ellei asia olisi itselleni näin ajankohtainen :) Samaa kauhistelee oma lähipiirini, miten jaksan perehtyä näin yksityiskohtaisesti miellyttävään asiaan ja samalla sepustaa ja raapustaa siitä tuntitolkulla... Kirjoittaminen on verissä ja selitys vieläkin enemmän, mistä lie olen lahjani (toisille riesa) perinyt... :)

Totisesti olen huomannut että olen päässyt hävettävän helpolla toistaiseksi tässä omassa odotuksessani, koputan puuta koska ikinä ei tiedä mihin suuntaan tässä ollaan menossa tämän mahan kanssa! On todella osattava varautua siihen tukalaankin olotilaan, ja veikkaankin siksi että nämä pienet ajoittaiset kiputilat eivät sen takia tunnu missään, tai en osaa pitää niitä kovinkaan merkittävinä ja huolestuttavina koska voisi olla huonomminkin. Tiedän tosiaan monia yhden lapsen odottajia ja jaksan joka päivä olla onnellinen siitä että minulla on mennyt vielä hyvin heihin verrattuna! Kiitos tärkeästä pointista!

Ja äitiyslomalle jäin ennen viikkoja 30. Omasta mielestäni olisin voinut jäädä vielä pitemmäksi aikaa töihin mutta toisaalta, kaksoset voivat syntyä melkein milloin vain niin on se hyvä saada vähän levätä ennen kun ne tulevat maailmaan.

Kuinka kauan vauvat olivat sairaalahoidossa syntymän jälkeen? Tuo sinun tyttösi kun oli noin hurjan pieni, ei tainnut ihan heti kotiutua? Tytöt nyt muka yleisesti ottaen ovat pienempiä syntyessään, mutta aika melkoinen kokoero veljeensä verraten :) Pääasia että voivat hyvin silloin ja voivat hyvin nyt! Kyllähän jännittää hirmusti tuleva, varsinkin tuo synnytys pistää välillä mietityttämään, näkemissäni unissa ne ovat olleet kuitenkin itselläni helppo nakki :)

Tirppanen86 kirjoitti:

Kuinka kauan vauvat olivat sairaalahoidossa syntymän jälkeen? Tuo sinun tyttösi kun oli noin hurjan pieni, ei tainnut ihan heti kotiutua? Tytöt nyt muka yleisesti ottaen ovat pienempiä syntyessään, mutta aika melkoinen kokoero veljeensä verraten :) Pääasia että voivat hyvin silloin ja voivat hyvin nyt! Kyllähän jännittää hirmusti tuleva, varsinkin tuo synnytys pistää välillä mietityttämään, näkemissäni unissa ne ovat olleet kuitenkin itselläni helppo nakki :)

Lue lisää

viettivät noin kk kumpikin.. Poika taisi viikkoa ennen tyttöä päästä kotiin.. Sairaalassa ramppaaminen oli todella rankkaa, ja mietinkin silloin että varmasti jos vauvat olisivat päässeet kotiin suoraan, olisi helpottanut omaa oloa:/ Tunnin ajomatka sairaalaan ja toinen takaisin:( Kyllä se synnytys hyvin menee!

Heippa! Mulla meni odotusaika kaksosista vaihtelevasti:) Aluksi minulla oli voimakasta pahoinvointia rv 12 saakka ja lopussa rv 30 jälkeen minulle tuli valtava turvotus koko kroppaan ja se teki olon tukalaksi. Jäin sairaslomalle töistä rv 23, koska minulle alkoi tulla supistuksia. Liikkuminen oli rv 30 jälkeen työlästä, koska maha painoi sen verran paljon:) Lähikaupassa käynti ( 500m) tuntui huikealta urheilusuoritukselta:) Osastolle sairaalaan jouduin jäämään viikolla 35 2 raskausmyrkytys epäilyksen vuoksi. Oireiden voimistuttua seuraavana päivänä päätettiin synnytys käynnistää. Mitään ei kuitenkaan lähtenyt tapahtumaan, niin rv 35 4 kaksoseni syntyivät sektiolla. A-vauva oli 2370g ja b-vauva 2270. Kaksi vuorokautta he viettivät vastasyntyneiden valvontaosastolla ja kolmen päivän vanhoina sain heidät vierihoitoon:) Kotiuduin lasten kanssa heidän ollessaan 6 päivän ikäisiä:) Nyt nuo kaksoset ovat jo 1v10kk ikäisiä vauhdikkaita taaperoita. Ennenaikaisuudesta ei ole ollut mitään huomattavaa, he ovat kasvaneet ja kehittyneet todella hienosti!Paljon onnea sinulle tuplaodotukseen!

synnytysvalmennuksessa ollenkaan, kun joutui ravaamaan sairaalassa niin usein ja matkaa oli aika paljon.. Meillä tyttö oli mahassa aktiivisempi kuin poika, poikaa piti olla herättelemässä tökkimällä, kun pelotti että se on kuollut, mutta ei onneksi, kun laiska poika on:) Meillä on kasa tuttipulloja kaapissa, mutta en usko että niitä hirveästi tarvitsee oikeasti. Kolme pulloa per vauva on mielestäni sopiva määrä. Tai vähemmän jos haluaa olla pesemässä tai enemmän... ihan mielipide kysymys.. Meillä voisi olla jotain myytävää jos sinua olisi kiinnostanut, eli esim 2 sitteriä.. Mutta hyvää odotusta sinulle!:)

Enpäs ole ehtinyt vastata. Pikkukaverit pitävät niin kiireisenä, kun nukkuvatkin jo päivisin niin vähän, ja silloin on aina muuta hommaa. Ja minähän en osaa kirjoittaa vain muutamaa riviä, kuten muut. Toivottavasti siellä päässä asiat ovat edelleen yhtä hyvin ja vauvat turvallisesti masussa. 26 täyttä viikkoa onkin hyvä aika jäädä sairaslomalle. Jo pelkästään kahden vauvan kasvattelu on rankkaa työtä, vaikket juuri evääsi liikauttaisi, joten nyt on hyvä keskittyä siihen ja lepäämiseen. Kohta kun sitä työtä taas riittää. Hankinnathan teillä ovatkin jo hyvällä mallilla. Noiden luettelemiesi lisäksi tarvitaan lähinnä pienempää hoitotarviketta, jonka pystyy tarvittaessa hakemaan joku muukin, jos itse menetät liikuntakykysi tms. Onko teillä valmiina joku hoitotasoksi kelpaava pöytä, pesukone tms. ja siihen hoitoalusta, vai aiotteko hankkia hoitopöydän? Meille oli aluksi suuri helpotus, kun ne kymmenet päivittäiset vaipat sai vaihtaa hyvänkorkuisen pöydän ääressä seisten ja selkä suorana. Vaikken koskaan ole pahemmin selkävaivoista kärsinyt, kangisti synnytys ja kahden vauvan imetys ja hoitelu minutkin, eikä epparihaavakaan aluksi auttanut asiaa. Miehellä taas on aina ollutkin selkävaivoja, joten esim. sängyllä emme olisi kaikkia vaippoja jaksaneet vaihtaa. Nykyisin meillä on useampi hoitoalusta, joita voimme pitää eri huoneissa vaikka lattialla, ja vaihtaa vaipat missä milloinkin. Jos vaippa on pakko yöllä vaihtaa, teen sen mieluiten sängyllä virkistämättä vauvaa turhaan ja käytän pepun puhdistukseen puhdistuspyyhettä. Meillä kului alussa niin paljon vaippoja, etteivät äitiyspakkauksen vaipat riittäneet mihinkään. Kaiken lisäksi suurin osa niistä oli tytölle aivan liian isoja. Vaippoja kannattaa siis jo etukäteen varata kunnon satsi, käytitte sitten kertiksiä tai kestoja. Alkuvaiheessa meillä kului myös paljon apteekin pieniä puhdistuslappuja ja vanupuikkoja, eikä Ceridal-öljystä ja rasvatalkistakaan ollut haittaa. Meillä oli myös iso kasa harsoja, pieniä pyyhkeitä ja vanhoista lakanoista tehtyjä rättejä, jotka kelpasivat moneen tarkoitukseen. Vaatteita, samoin kuin vuodevaatteita (lähinnä aluslakanoita ja kosteudenpitäviä suojia) likaantui paljon, koska tyttö pulautteli ihan solkenaan. Kaksosten imetystyynynkin hankin, mutten sitten onnistunutkaan imettämään vauvoja yhtaikaa, joten se osoittautui melko turhaksi. Kokeilla silti kannatti, sillä jos yhtaikaisimetys olisi sujunut, olisi se helpottanut asioita huomattavasti. Näin jälkiviisaasti ajatellen olisi pitänyt hankkia ajoissa kantoliinat sekä minulle että miehelle, ja opetella vaikka nuken tai nallen kanssa niiden käyttöä etukäteen. Kun vauvat olivat jo maailmassa, oli niin paljon muutakin tekemistä kuin sählätä viisimetrisen kangaskaistaleen kanssa, ja valitettavan vähän sitä tulikin käytettyä. Pitkä trikooliina on ehkä paras ensiliina, koska siinä voi kantaa pientäkin vastasyntynyttä vaikka ihokontaktissa pelkällä vaipalla, sekä pysty- että kehtoasennossa, ja myöhemmin asentojen valikoima vaan kasvaa. Nyt, kun vauvat ovat isompia, pidämme enemmän Manduca-repusta, koska se on niin helppo ja nopea käyttää, varsinkin kun emme edelleenkään ole mitään kantoliinailun mestareita. Me opimme jo sairaalassa kapaloimaan kaksoset unilleen, ja jatkoimme sitä myös kotona. Kaksoset nukkuivat kapaloissa paremmin, eivätkä huitoneet ja potkineet toisiaan hereille niin helposti, vaikka nukkuivat aluksi vierekkäin. Kotiin kyllä tarvittiin muotoonommellut kapalovaatteet, muiden kanssa emme jaksaneet sählätä. Myöhemmin siirryimme käyttämään unipusseja, koska vauvat mielellään näpertävät käsillään esim. unirättiä nukahtaessaan, mutta potkivat helposti peitot päältään. Meillä tutit olivat kyllä aivan ehdottomat. Kaksosten imemisen tarve oli niin mieletön, mutten pystynyt pitämään heitä tauotta rinnalla lutkuttamassa. Kun oli toisen vuoro syödä, sai toinen tutin suuhun, ja oli yleensä tyytyväinen niin. En myöskään osannut pitää tuttia kovin huonona juttuna, vaikka sillä huonot puolensa toki onkin. Onhan sen toisaalta väitetty ehkäisevän kätkytkuolemaakin. Kaikki vauvat eivät tietenkään tuttia huoli tai tarvitsekaan, mutta meillä niiden avulla on vältetty monet itkut ja saatu monet kerrat kaksoset rauhoittumaan ja nukkumaan. Tuttipullojen tarvetta on tietysti vaikea ennustaa. Se, paljonko niitä kannattaa etukäteen hankkia riippuu siitä, paljonko aiot imettää/pulloruokkia. Itse halusin ilman muuta imettää mahdollisimman paljon, ja olin valmis myös tekemään töitä imetyksen onnistumiseksi. Hankinkin etukäteen vain tuttiosat rintapumpun mukana tulleisiin kahteen pulloon. Lisää olisi sitten saanut, jos maitoni ei olisikaan riittänyt tai imetyksessä olisi tullut muita ylitsepääsemättömiä ongelmia. Vaikka aikoisit täysimettää, on kaiken varalta hyvä hankkia ainakin pari pulloa. Hyödyllinen voi olla myös rintapumppu, jolla voit lypsää maitoa ja vaikka pakastaa sen esim. maidonsäilytyspusseihin. Sillä voit myös tyhjennellä pakkautuneita rintoja tulehduksen välttämiseksi, ja itse tulehduksen kokeneena voi kertoa, että haluat sen takuulla välttää. Minulla tosin maitoa herui rintapumppuun kunnolla lähinnä imetyksen alkuvaiheessa. Enää en saa sinne kuin muutaman tipan, vaikka kuinka yritän. Toisilta heruu vaikka kuinka, toisilta hädintuskin parikymmentä milliä kerralla, vaikka maitoa riittäisi yhtä hyvin. Itse en halunnut antaa pullomaitoa liian usein, koska se voi hankaloittaa imetystä. Toisaalta voi olla hyvä totuttaa kaksoset imemään myös pullosta, koska hyvinkin todennäköisesti joskus tulee hetki, kun tarvitset itse lepotauon. Silloin esim. isä voi antaa maitoa pullosta. Sama juttu, jos esim. lähdet edes muutamaksi tunniksi kotoa ottamatta molempia vauvoja mukaan, tai esim. isä vie vauvat/toisen vauvan johonkin. Toki maitoa voi myös hörpyttää, mutta meillä se oli ainakin tolkuttoman hidasta ja hankalaa puuhaa, kun sitä kokeilimme. Jos taas valitset pulloruokinnan jo etukäteen, tarvitaan pulloja toista kymmentä tai enemmänkin, ettei montaa kertaa päivässä tarvitse niitä pestä ja mahdollisesti vielä keittääkin. Ihan vastasyntyneinä emme pitäneet vauvoja sittereissä, mutta myöhemmin niistä on ollut hyötyä. Kun vain toisen saa rauhoittumaan syliin kerralla, voi toinen olla tyytyväinen keinuvassa sitterissä. Toki vauvoja täytyy pitää myös lattialla, joten helposti puhtaanapidettävä ja liukumaton matto tms. tarvitaan. Meillä on myös erityinen leikkimatto lelukaarineen, jonka päällä kaksoset viihtyivät parhaiten, kunnes oppivat paremmin kääntyilemään ja ryömimään. Oikeastaan mieleen tulee varsin vähän sellaisia hankintoja, joita nimenomaan kaksosperhe tarvitsee. Useimpia tarvitaan lähinnä enemmän kuin yksösperheessä. Nuo synnytysvalmennukset jäivät minulta väliin, vaikka tilaisuuksia olisi ollut. Neuvolan perhevalmennuksen jätin väliin, koska tarkoitus oli mennä erityiseen monikkovalmennukseen, joka sitten peruuntuikin. Se olisi kuitenkin ollut vain yksittäinen tilaisuus, kuten myös paikallisen monikkoperheyhdistyksen valmennus, johon ei myöskään tullut mentyä. Sairaalassa loppuviikoilla sain sitten kätilöiltä oikein henkilökohtaista valmennusta ja pääsin käymään synnytysosastolla. Vaikka arvostinkin heidän vaivannäköään ja heidän kanssaan oli mukava jutella, en usko että neuvoista oli minulle paljoakaan hyötyä. Olin jo itse hankkinut asioista niin paljon tietoa, enkä synnytyksessä enää muistanut mitään oppimaani kuitenkaan. :) No, täytyypä taas lopettaa tämäkin selostus, mutta eipähän ainakaan jäänyt lyhyeksi. Tiedä häntä, oliko tästä paljoakaan hyötyä, mutta hyvää jatkoa odotukseen kuitenkin! :)

... kirjoitti:

Enpäs ole ehtinyt vastata. Pikkukaverit pitävät niin kiireisenä, kun nukkuvatkin jo päivisin niin vähän, ja silloin on aina muuta hommaa. Ja minähän en osaa kirjoittaa vain muutamaa riviä, kuten muut. Toivottavasti siellä päässä asiat ovat edelleen yhtä hyvin ja vauvat turvallisesti masussa. 26 täyttä viikkoa onkin hyvä aika jäädä sairaslomalle. Jo pelkästään kahden vauvan kasvattelu on rankkaa työtä, vaikket juuri evääsi liikauttaisi, joten nyt on hyvä keskittyä siihen ja lepäämiseen. Kohta kun sitä työtä taas riittää. Hankinnathan teillä ovatkin jo hyvällä mallilla. Noiden luettelemiesi lisäksi tarvitaan lähinnä pienempää hoitotarviketta, jonka pystyy tarvittaessa hakemaan joku muukin, jos itse menetät liikuntakykysi tms. Onko teillä valmiina joku hoitotasoksi kelpaava pöytä, pesukone tms. ja siihen hoitoalusta, vai aiotteko hankkia hoitopöydän? Meille oli aluksi suuri helpotus, kun ne kymmenet päivittäiset vaipat sai vaihtaa hyvänkorkuisen pöydän ääressä seisten ja selkä suorana. Vaikken koskaan ole pahemmin selkävaivoista kärsinyt, kangisti synnytys ja kahden vauvan imetys ja hoitelu minutkin, eikä epparihaavakaan aluksi auttanut asiaa. Miehellä taas on aina ollutkin selkävaivoja, joten esim. sängyllä emme olisi kaikkia vaippoja jaksaneet vaihtaa. Nykyisin meillä on useampi hoitoalusta, joita voimme pitää eri huoneissa vaikka lattialla, ja vaihtaa vaipat missä milloinkin. Jos vaippa on pakko yöllä vaihtaa, teen sen mieluiten sängyllä virkistämättä vauvaa turhaan ja käytän pepun puhdistukseen puhdistuspyyhettä. Meillä kului alussa niin paljon vaippoja, etteivät äitiyspakkauksen vaipat riittäneet mihinkään. Kaiken lisäksi suurin osa niistä oli tytölle aivan liian isoja. Vaippoja kannattaa siis jo etukäteen varata kunnon satsi, käytitte sitten kertiksiä tai kestoja. Alkuvaiheessa meillä kului myös paljon apteekin pieniä puhdistuslappuja ja vanupuikkoja, eikä Ceridal-öljystä ja rasvatalkistakaan ollut haittaa. Meillä oli myös iso kasa harsoja, pieniä pyyhkeitä ja vanhoista lakanoista tehtyjä rättejä, jotka kelpasivat moneen tarkoitukseen. Vaatteita, samoin kuin vuodevaatteita (lähinnä aluslakanoita ja kosteudenpitäviä suojia) likaantui paljon, koska tyttö pulautteli ihan solkenaan. Kaksosten imetystyynynkin hankin, mutten sitten onnistunutkaan imettämään vauvoja yhtaikaa, joten se osoittautui melko turhaksi. Kokeilla silti kannatti, sillä jos yhtaikaisimetys olisi sujunut, olisi se helpottanut asioita huomattavasti. Näin jälkiviisaasti ajatellen olisi pitänyt hankkia ajoissa kantoliinat sekä minulle että miehelle, ja opetella vaikka nuken tai nallen kanssa niiden käyttöä etukäteen. Kun vauvat olivat jo maailmassa, oli niin paljon muutakin tekemistä kuin sählätä viisimetrisen kangaskaistaleen kanssa, ja valitettavan vähän sitä tulikin käytettyä. Pitkä trikooliina on ehkä paras ensiliina, koska siinä voi kantaa pientäkin vastasyntynyttä vaikka ihokontaktissa pelkällä vaipalla, sekä pysty- että kehtoasennossa, ja myöhemmin asentojen valikoima vaan kasvaa. Nyt, kun vauvat ovat isompia, pidämme enemmän Manduca-repusta, koska se on niin helppo ja nopea käyttää, varsinkin kun emme edelleenkään ole mitään kantoliinailun mestareita. Me opimme jo sairaalassa kapaloimaan kaksoset unilleen, ja jatkoimme sitä myös kotona. Kaksoset nukkuivat kapaloissa paremmin, eivätkä huitoneet ja potkineet toisiaan hereille niin helposti, vaikka nukkuivat aluksi vierekkäin. Kotiin kyllä tarvittiin muotoonommellut kapalovaatteet, muiden kanssa emme jaksaneet sählätä. Myöhemmin siirryimme käyttämään unipusseja, koska vauvat mielellään näpertävät käsillään esim. unirättiä nukahtaessaan, mutta potkivat helposti peitot päältään. Meillä tutit olivat kyllä aivan ehdottomat. Kaksosten imemisen tarve oli niin mieletön, mutten pystynyt pitämään heitä tauotta rinnalla lutkuttamassa. Kun oli toisen vuoro syödä, sai toinen tutin suuhun, ja oli yleensä tyytyväinen niin. En myöskään osannut pitää tuttia kovin huonona juttuna, vaikka sillä huonot puolensa toki onkin. Onhan sen toisaalta väitetty ehkäisevän kätkytkuolemaakin. Kaikki vauvat eivät tietenkään tuttia huoli tai tarvitsekaan, mutta meillä niiden avulla on vältetty monet itkut ja saatu monet kerrat kaksoset rauhoittumaan ja nukkumaan. Tuttipullojen tarvetta on tietysti vaikea ennustaa. Se, paljonko niitä kannattaa etukäteen hankkia riippuu siitä, paljonko aiot imettää/pulloruokkia. Itse halusin ilman muuta imettää mahdollisimman paljon, ja olin valmis myös tekemään töitä imetyksen onnistumiseksi. Hankinkin etukäteen vain tuttiosat rintapumpun mukana tulleisiin kahteen pulloon. Lisää olisi sitten saanut, jos maitoni ei olisikaan riittänyt tai imetyksessä olisi tullut muita ylitsepääsemättömiä ongelmia. Vaikka aikoisit täysimettää, on kaiken varalta hyvä hankkia ainakin pari pulloa. Hyödyllinen voi olla myös rintapumppu, jolla voit lypsää maitoa ja vaikka pakastaa sen esim. maidonsäilytyspusseihin. Sillä voit myös tyhjennellä pakkautuneita rintoja tulehduksen välttämiseksi, ja itse tulehduksen kokeneena voi kertoa, että haluat sen takuulla välttää. Minulla tosin maitoa herui rintapumppuun kunnolla lähinnä imetyksen alkuvaiheessa. Enää en saa sinne kuin muutaman tipan, vaikka kuinka yritän. Toisilta heruu vaikka kuinka, toisilta hädintuskin parikymmentä milliä kerralla, vaikka maitoa riittäisi yhtä hyvin. Itse en halunnut antaa pullomaitoa liian usein, koska se voi hankaloittaa imetystä. Toisaalta voi olla hyvä totuttaa kaksoset imemään myös pullosta, koska hyvinkin todennäköisesti joskus tulee hetki, kun tarvitset itse lepotauon. Silloin esim. isä voi antaa maitoa pullosta. Sama juttu, jos esim. lähdet edes muutamaksi tunniksi kotoa ottamatta molempia vauvoja mukaan, tai esim. isä vie vauvat/toisen vauvan johonkin. Toki maitoa voi myös hörpyttää, mutta meillä se oli ainakin tolkuttoman hidasta ja hankalaa puuhaa, kun sitä kokeilimme. Jos taas valitset pulloruokinnan jo etukäteen, tarvitaan pulloja toista kymmentä tai enemmänkin, ettei montaa kertaa päivässä tarvitse niitä pestä ja mahdollisesti vielä keittääkin. Ihan vastasyntyneinä emme pitäneet vauvoja sittereissä, mutta myöhemmin niistä on ollut hyötyä. Kun vain toisen saa rauhoittumaan syliin kerralla, voi toinen olla tyytyväinen keinuvassa sitterissä. Toki vauvoja täytyy pitää myös lattialla, joten helposti puhtaanapidettävä ja liukumaton matto tms. tarvitaan. Meillä on myös erityinen leikkimatto lelukaarineen, jonka päällä kaksoset viihtyivät parhaiten, kunnes oppivat paremmin kääntyilemään ja ryömimään. Oikeastaan mieleen tulee varsin vähän sellaisia hankintoja, joita nimenomaan kaksosperhe tarvitsee. Useimpia tarvitaan lähinnä enemmän kuin yksösperheessä. Nuo synnytysvalmennukset jäivät minulta väliin, vaikka tilaisuuksia olisi ollut. Neuvolan perhevalmennuksen jätin väliin, koska tarkoitus oli mennä erityiseen monikkovalmennukseen, joka sitten peruuntuikin. Se olisi kuitenkin ollut vain yksittäinen tilaisuus, kuten myös paikallisen monikkoperheyhdistyksen valmennus, johon ei myöskään tullut mentyä. Sairaalassa loppuviikoilla sain sitten kätilöiltä oikein henkilökohtaista valmennusta ja pääsin käymään synnytysosastolla. Vaikka arvostinkin heidän vaivannäköään ja heidän kanssaan oli mukava jutella, en usko että neuvoista oli minulle paljoakaan hyötyä. Olin jo itse hankkinut asioista niin paljon tietoa, enkä synnytyksessä enää muistanut mitään oppimaani kuitenkaan. :) No, täytyypä taas lopettaa tämäkin selostus, mutta eipähän ainakaan jäänyt lyhyeksi. Tiedä häntä, oliko tästä paljoakaan hyötyä, mutta hyvää jatkoa odotukseen kuitenkin! :)

Lue lisää

:) :) Hei sinä. Oletpa sinä kyllästetty ajatuksilla. Odota sinä rauhassa vaan.
Kyllä ne sieltä poksahtaa. Ei ne tahdo sun mahassa olla. Tulee tukalaa.
Hanki vaan hermoja. Ja rakasta. Ihania palleroita. Niillä on punaset posket ja
äitinsä silmät ja isänsä suu. Ja rakasta niitä palleroita. Ne kuulee.
Ja rakastaa.
Se se onkin se äityiden onni, kun ne rakastaa sua aina vaan.
Vaikka ei sitä oliskaan tai vaikka olis. Ne vaan rakastaa.

Äläkä imetä jos ei tule maitoa. Mitä sitä turhaan yrittää. Kyllä niitä vasta-aineita
tulee . Tulee niitä. Rakkaudesta.
Äläkä lepää. Jos ei ole pakko.
Tulee se pakkokin joskus. Siis tarkoitan raskausaikaa.
Mitäs sitä lepäämään. Elimistö kertoo.
Kuuntele. Ja nauti kahdesta ihmisestä. Ihania. Anna aikaa kummallekin.
Visio: on kaksi samanikäistä; hammaslääkärissä. Toiselle kerrotaan mitä tehdään, lapsi vaihtuu. Hammaslääkäri ei huomaa; jatkaa. Sama juttu,
ihminen vaan on toinen. Puhuu sulle, aikuiselle, äidille. Tutkii hampaita. Ei aloita alusta. Selittämään
mitä tehdään. Siihen varaudu, ota voimaa tässä. Pidä puolta. Ja rakasta.
Vaadi ja puolusta yksilöä. Kaikille sama. Hammaslääkäri kertoo myös toiselle.

Tahtoo vaan kertoa että kun tuntuu turralta, yritä ajatella kahden puolesta.
Aloita aina alusta, kuin olis vain yksi.

Siitä se lähtee ja onnistuu.
Semmosta rakkautta et saa kuin kahdelta kaksoselta takasin koskaan.

Niistä käytännön vinkeistä sen verran. Että unohda vanhat kaavat.
Toimi tilanteen ja itsesi mukaan. Keksi kaikkia ihmejuttuja. Lapsi kestää.
Tee maailmasta visio. Se kannattaa. Sitäpaitsi se on hauskaa.

Vaikka v- tuttaa kaikkien toisinajattelevien visio.
Siltikin.