Kaipaisin todella mielipiteitä! Olen kahden miehen välissä nyt ja en tiedä kumman "valitsen" koska kumpaakin rakastan. Toisen kanssa 2v ollut, elämä hieman "laitonta" tämän miehen kanssa, rakastaa, haluaa tulevaisuuden kanssani jne. Toinen on pari vuotta sitten tapaamani mies, aivan ihana luonne, rehellinen, elämä olisi lain puolella mentävää, haluaisi tulevaisuuden kanssani, mutta silti onhan uusi suhde aina epävarma. En tiedä omista tunteista enää mitään, miten niistäkin selvän saa..? "Vanhan" kanssa tietäisin että seisoo rinnalla, tuli mikä tuli, koska jo 2v aikana koettu ties kuinka paljon ja kaikkea. Uuden kanssa ei tiedä kestäisikö kaikkia kolhuja suhde.. Mutta tulevaisuutta sanoo haluavansa kanssani eikä puhu lämpimikseen (olen tästä kuullut eri kautta kuin olisi suoraan sanonut niin aika totta on).
Olen solmussa ja en osaa valita ja tehdä sitä päätöstä, ja aika ei tunnu auttavan kun silti pyörittelen peukaloita ja kaipaan kumpaakin, mutta en voi molempien kanssa olla, ja valinta olisi tehtävä...
Mielipiteitä kaivataan todella!
Kahden miehen välissä
12626
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
voit olla vapaa. Todellakaan tässä maailmassa ei ole pakko kuin kuolla. Antaisit ensin itsellesi luvan olla vapaa. Jos ovat mennäkseen, ne menevät pois jokatapauksessa, mut etkö sinä olet itsellesi tässä tärkein kuitenkin, aloita siitä. Mitään valitsemista sun ei edes tarvitse suorittaa. Kyse ei ole siitä, että heistä kumpikaan vaatisi sitä valitsemista, vaan siitä, että sä jotenkin käänsit sen vaatimisen itseltäsi, ja luulet että sun pitää tehdä se valinta. No ei tarvi. Voit vain olla ja antaa mennä. Elää ja antaa elämän järjestää. Se on valintakysymys, haluatko sä luottaa elämään vai tehdä tekemällä itsellesi ongelman. Ei tää ehkä ole se vastaus, mitä sä hait, tai kriteeri, millä jotain pitäis valita, mut se vaan on oikea tie. Muuta ei ole. Sä olet solmussa, koska pidät itsesi solmussa, sun ei tarvitse eikä ole pakko. Voit mennä ja tulla, käytännössä aina kuitenkin voit olla vapaa. Syitä löytyis, millä selittelet ne, mutta jos olet vain hiljaa ja vaiennat selitykset myös itseltäsi, tajuat, että voit vaan antaa olla.
Istu alas miettimään ja kirjoita itsellesi paperille mitä ominaisuuksia haluat elämäsi mieheltä ja mitä haluat omalta elämältäsi (omat unelmasi, esim. kuinka monta lasta haluat, mitä haluat saavuttaa elämässäsi ym.). Sitten katsot että kumman miehen kanssa se elämä ja ominaisuudet toteutuvat. Jos ei kumpikaan vastaa sitä mitä itse haluat niin jätä molemmat ja etsi sellainen mies kenen kanssa saat mitä haluat. Ei tietenkään ole olemassa sitä täydellistä miestä joka toteuttaisi kaikki mitä haluat mutta voi kuitenkin olla hyvin lähellä sitä ja ehkä haluta niitä samoja asioita kuin sinä elämässään. Tsemppiä valintoihin! :)
unelmat ja arki, ne on eri asia. Kaikki voi onnistua, mut tuo on tossa vaiheessa ihan vain mielikuvituksen tuotetta, ja kun toinen aikoo väkisin päättämällä päättää homman, niin aina se menee munille, päätti mitä päätti. Itsensä pakottamaan pakottanut päätös on ain sitten sellainen, että siinä näkyy se leima lopun ikää. Ei tarvitse etsiä ketään, etsisi itsensä ensin ja opettelisi! olemaan onnellinen. Ei väkisin mikä tossa nyt vaan tahtoo heijastua. Se oma hyvä olotila vaan sitten vetää puoleensa sen, joka on se oikea, sitä ei tarvi päättää, sen tietää. Rakkautta elämässä saa kun jakaa ja joskus yllättävistäkin tahoista, kun oppii ottamaan vastaan, ja myös sieltä, mistä ei edes osaa odottaa. Siksi ei tarvitse yksinelämistäkään pelätä, jos vain itsensä kanssa pärjää.
Listan kirjoittamisessa on just se idea että tekee itselleen ensin selväksi että mitä elämältään haluaa. Sitten on helpompaa myös tehdä päätös ja kuunnella omaa sisintään että kuka on se oikea kenen kanssa haluaa sitä elämää elää. Eikä sitä tarvitse edes välttämättä kirjoittaa paperille, kunhan ite tietää mitä itse haluaa elämässään saavuttaa. Ei sitä kukaan muu voi kertoa eikä toisen elämää ja voi elää. Kaikki lähtee siitä että itse tietää mitä haluaa.
mä luotan siihen, että kun teen omasta elämästäni sen oman näköisen ja pidän itse huolen omasta onnellisuudesta, niin joku tulee jos on tullakseen ihan itsekseen ja et se olemus sit vaan on sitä, mikä joskus jollakin kiinnostaa jos kiinnostaa. Ja se, että on sitä mitä on, ehkä se sitten vetää puoleensa sellaisen, jonka kanssa se homma aidosti toimii. Ja jos ei vedä, tiedän, että olen onnellinen kuitenkin ja että jos mua ei tällasena rakasteta, niin en olis saanut aitoa rakkautta muutakaan teeskentelemällä.
Tämä tosiaan voisi selkeyttää omaa mieltä enemmän ja näkisi onko kummassakaan potentiaalia siihen mitä haen elämältä, vaikka tuntuu että kumpaakin rakastan, eri tavoilla vain. Mutta tämä on kokeilemisen arvoinen, kiitos paljon vinkistä! =)
kaverit tietoisia, että seurustelet yhtäaikaa molempien kanssa? Aika epäoikeudenmukaista heitä kohtaan tämä sinun käytös. Kerro heille ja anna heidän valita ottavatko sinut vai jättävätkö rannalle, kun kuulevat mitä peliä sinä harrastat. Eikös olis ihan järkevää ja helpompaa seurustella yhden kanssa kerrallaan.
En seurustele kummankin kanssa. En aloitusviestissä niin sanonut edes. Eli mistä näin päättelet? Eli, ei, en seurustele toisen kanssa, toisen kanssa tavallaan olemme yhdessä (kuulostaa onnettomalta teinitouhulta tämä, tiedän), mutta tässä on ollut isompia ongelmia matkassa ja siksi nyt vielä en sanoisi seurustelevani toisen kanssa mutta yhdessä oltu kuitenkin pidempään.
Hemmetin vaikeeta! En halua luovuttaa nykyisen mieheni kanssa, koska suhteessa ei ole mitään vikaa. Ihastukseni olisi taas aika samanlainen ihmisenä kuin minä, tavallaan siis "sopivampi" mulle. Mutta samalla lailla nykyisen suhteen alussa ajattelin, että oon löytänyt sielunkumppanini. Ja edelleen oon sitä mieltä, että mulla on maailman paras mies. Olisin hullu, jos päästäisin hänet menemään. Varsinaisesti pettänyt en ole. Huonoa omaatuntoa tunnen toisinaan. Luotan vaan siihen, että asiat ratkeaa jossain vaiheessa johonkin suuntaan. Jos jään yksin, saan ansioni mukaan.
jos olis todella ihana ja rakastava ja lämmin suhde, mihin olis täydellisen tyytyväinen, niin tulisko mieleenkään kirjoittaa, että mitäkähän mä teen, lopetanko tän vai en?
Mitä vanhemmaksi ihminen tulee, sitä paremmin hän tietää mitä kumppaniltaan haluaa. Et ehkä ole tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, vaikka uskottelet niin, koska muutos on ihmisille aina vaikeaa. Parisuhde on ainut asia, jossa kuuntelen mieluummin sydäntä kuin järkeä.
Minullakaan ei varsinaista "vikaa" suhteessa ole. Luulin löytäneeni aikoja sitten sielunkumppanini ja miehen jonka kanssa elän loppuelämäni. Mutta tämä tunne toista miestä kohtaan, ei viesti että suhteessa kaikki ok. Ja onhan tietenkin ollut huonot päivät, tuntuu välillä että niitä tuhat enemmän kuin hyviä päiviä. Lopulta menen ajatusten kanssa niin solmuun etten ole varma olenko vain luullut hänen olevan sellainen mies ja mielessäni katsonut läpi sormien tuhannet teot mitä en ns. "todellisuudessa", eli en toisilta hyväksyisi. Vai olenko vain niin rakastunut etten näe enää kunnolla? Mutta sitten, mitä tämä toinen mies? Sekavat on olosuhteet, niin on tunteetkin. Tasausta kaipaisin ehkä eniten. Miettiä yksin ja olla omissa oloissa, jos miehet siitä suuttuu, tiedän ettei ollut ainakaan luotettavia. Jos odottavat, tiedän heidän olevan tosissaan.