Sanokaa nyt suoraan, voiko suhde toimia ilman seksiä?
Siis ainakaan "keskinäistä" sellaista?
Ei liene kovinkaan harvinainen ongelma, mutta minua ei seksi huvita ja mieheni taas haluaisi koko ajan.
Omasta puolestani olisin valmis luopumaan kokonaan seksistä.
Mieheni on ensimmäinen ja ainut seksikumppanini.
En tiedä mikä on ongelma, sillä kyllä se ihan mukavalta tuntuu, mutta en henkisesti osaa nauttia, vaan häpeän itseäni seksin aikana.
En osaa siis vapautua.
Koko toimituksen ajan minulla on vain vaivaantunut olo.
Itkeskelen jatkuvasti yksinollessani kun tunnen olevani huono nainen miehelleni.
Olen sanonutkin hänelle, että hänen olisi parempi löytää itselleen oikea nainen, mutta ei hän kuulema halua vaan rakastaa minua niin paljon että seksi jää toiseksi!
Kuitenkin tunnen vieväni häneltä osan elämästä pois.
En usko että hän pettääkään, sillä olemme molemmat työttömiä ja yötä päivää yhdessä kotona.
Usein minulla on niin häpeällinen olo, etten anna hänen koskea minuun ollenkaan.
Tunnen etten ansaitse häntä.
Siis ainakaan "keskinäistä" sellaista?
Ei liene kovinkaan harvinainen ongelma, mutta minua ei seksi huvita ja mieheni taas haluaisi koko ajan.
Omasta puolestani olisin valmis luopumaan kokonaan seksistä.
Mieheni on ensimmäinen ja ainut seksikumppanini.
En tiedä mikä on ongelma, sillä kyllä se ihan mukavalta tuntuu, mutta en henkisesti osaa nauttia, vaan häpeän itseäni seksin aikana.
En osaa siis vapautua.
Koko toimituksen ajan minulla on vain vaivaantunut olo.
Itkeskelen jatkuvasti yksinollessani kun tunnen olevani huono nainen miehelleni.
Olen sanonutkin hänelle, että hänen olisi parempi löytää itselleen oikea nainen, mutta ei hän kuulema halua vaan rakastaa minua niin paljon että seksi jää toiseksi!
Kuitenkin tunnen vieväni häneltä osan elämästä pois.
En usko että hän pettääkään, sillä olemme molemmat työttömiä ja yötä päivää yhdessä kotona.
Usein minulla on niin häpeällinen olo, etten anna hänen koskea minuun ollenkaan.
Tunnen etten ansaitse häntä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Ei huvita, ei pätkääkään. Mitä järkeä on suostua vain toisen mieliksi? Se olisi kuin valehtelua, en halua valehdella sillä rakastan miestäni.
Enkä usko että rakastava mieskään nauttii sellaisesta seksistä, että muija vaan antaa miehen mieliksi ja lukee itse samalla Eevaa?
On vaikeaa ajatella että seksi ei merkitse, kun sitä tuputetaan joka tuutista ja saa sen käsityksen että kaikki vaan nussii koko ajan!
Jos seksiä harrastaa vähän, tai ei ollenkaan, tuntee itsensä kyllä todella luuseriksi.
Seksi on sellaista muotia, jota jokaisen KUULUU tehdä.
Odotan vain kokoajan, koska mieheni pettää tai/ja jättää. En osaa nauttia suhteesta jossa on tällainen pelko jatkuvasti päällä.
Onko siis niin, että jos ei seksi kiinnosta, on tuomittu elämään yksin?
Kukaan ei sinua halua, ellet anna?
Siitäkö ihmissuhteissa on perimmältään kysymys?
Antaa mielestäni aika ruman kuvan kahden ihmisen rakkaudesta, jos se on vain sitä että:
"Rapsuta sinä minun selkääni niin minä sinun".
Mitään en mieheltäni kiellä, olen sanonut että hän saa pitää muita naisia, mutta ei häntä kiinnosta, ei ainakaan vielä.
En voi olla tuntematta riittämättömyyttä, kun seksi on niin ylikorostunutta.
Suostua toisen mieliksi?
Mitä pahaa on olla toiselle mieliksi? Tehdä jotain mistä toinen pitää ja nauttii. Tunnetko itsesi orjaksi, jos teet hänelle hänen mieleistään ruokaa, vaikka se ei sinulle niin maistuisikaan? Etkö nauti siitä, että näet toisen nauttivan? Etkö ole kuullut rakkaudesta?
Viestisi kertoo minusta aika puhtaasta itsekkyydestä. Tee kerrankin jotain aidosti epäitsekästä ja kerro miehellesi, että tämä on tilanne: et halua seksiä. SItten miehesi voi tehdä itsensä kannalta oikean ratkaisun.
Nyt puhutaan hei RAKASTELUSTA, ei ruoanlaitosta!
Rakasteleminen on kahden ihmisen asia, eikä että vain toinen antaa ja toinen ottaa.
Ei se niin voi toimia.
Rakastelua ei voi verrata mihinkään muuhun asiaan.
Jos ei itsellä tee yhtään mieli, mutta antaa toiselle vartalonsa siitä huolimatta, tuntee olonsa hyväksikäytetyksi ja ajan mittaan siinä menee mielenterveys.
Teillä miehillä tuntuu olevan oudon mekaaninen käsitys rakastelusta, naiselle se on usein niin henkinen asia, että siinä on oltava täysillä mukana, ei nainen voi vain "antaa" alapäätään muka rakkaudenosoituksena tuntematta itsensä hyödykkeeksi.
Jos luette näitä palstoja vuorotellen miehet ja naiset pohtivat että pitäiskö mennä vieraiseen, kun seksi ei suju. Tämä ei ole sukupuolikysymys eikä yhteiskunnallinen kysymys vaan ihan täysin henkilökohtainen ongelma.
mutta ratkaisu ongelmaan ei ole, että vain antautuu seksiin hampaita yhteen purren. Sellainen todennäköisemmin vain lisää inhoa seksiä kohtaan.
Jos sitä seksiä niin pakko on harrastaa, asiaa voi koittaa parantaa terapian kautta, ei millään pakko-keinolla.
Jos lähdetään siitä, että ongelmat suhteessa ovat yhteisiä eikä henkilökohtaisia, ollaan jo pitkällä.
Itse tunnen syyllisyyttä,koska en mielestäni tyydytä kumppaniani tarpeeksi seksissä.Vaivaa todella paljon ja häpeän. Minusta seksi ei kyllä ratkaise kaikkea. Meitä ihmisiä on moneen lähtöön. Jokaisen pitäis vaan löytää itselleen se oikea,jolla on samat käsitykset parisuhteesta. Mediassa ym.todellakin ylikorostetaan seksiä. Eikä medioissa yleesä pyöri muut kuin "täydelliset" ihmiset.
Enpä usko, että asiat voi noin kovin kauan jatkua. Teidän molempien työttömyys tosin saattaa hidastuttaa muutoksia. Ei seksiä suinkaan pidä ilman haluja harrastaa. Ja halut tekee itsensä ennenpitkää tiettäväksi sinullakin. Sopiva tilaisuus vaan puuttuu.
Kerroit että näin ei voi jatkua, mutta et selventänyt miksi ei?
Ota huomioon, että ainut joka tässä on tyytymätön olen MINÄ!
Mieheni vakuuttaa olevansa tyytyväinen näinkin, kun kuulema olen muuten niin täydellinen ja ihmisenä arvostettava.
En vain itse hyväksy asiaa, kun tiedän että hän kuitenkin pitää seksistä ja haluaa minua aina.
Olemme olleet jo 3 vuotta yhdessä ja näin on ollut alusta asti, joten hän olisi jo "koe-aikana" voinut sanoa että ei tästä mitään tule.
Mutta hän se oli into piukassa haluamassa vakiintumista ja yhteenmuuttoa, vaikka itse epäröin.
Tuskin suhde voi pelkän seksin varassakaan elää, sillä yleensä seksi luonnostaan jää iän tuomien ongelmien takia pois suhteesta.
Jos jokin siis tämän suhteen pilaa, se on todennäköisemmin oma syyllisyydentuntoni, kuin mikään mieheni teko.
Lopussa vihjaisit että halut tekee itsensä ennenpitkää tiettäväksi minullakin, sopiva tilaisuus vain puuttuu.
Noinko vaikeaa on uskoa, että joku ei vain seksiä tarvitse? En osaa "käyttää toisen ihmisen vartaloa" oman tyydytykseni välineenä, enkä usko että yhtäkkiä sen joku päivä opin tuosta vain.
Koittakaa hyvät ihmiset ymmärtää, että me olemme erilaisia ja meitä on joka lähtöön.
Ei ole olemassa "normaalia".
Nimenomaan nuo viimeiset sanasi pitäisi jokaisen lukea tarkkaan. Mitä sitä mihinkään muottiin meneekään, tee niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Kaikkien ei ole pakko olla seksihulluja, ja hienoa jos miehesi pitää sinusta silti. Vaikuttaa ettet haluakaan haluta seksiä? Ja tunne siitä että olet riittämätön, vaivaa sinua. Jos miehesi on tyytyväinen, miksi se vaivaa? Sitäpaitsi, onhan miehiä, jotka pitävät seksistä, mutteivät kovin aktiivisista naisista. Heitä kiihottaa "lahna" nainen. Jospa hän on tällainen. Eli kaikki on hyvin!
Jos asia kuitenkin vaivaa mieltäsi, kannattaisi ehkä keskustella jonkin seksineuvojan tai psykologin kanssa. He ovat sitä varten.
Sulla on todella seksikäs etunimi. Jostain syystä se vain kiehtoo. P.S Eikä ajatuksesikaan kuulosta hassummalta.
Pistää kyllä tekstisi miettimään. Siis uskon, että on varmasti tilanteita ja henkilöitä, jotka pystyvät ihan helposti olemaan ilman seksiä. Minulle seksi on kauneimipia ja läheisimpiä hetkiä puolisoni kanssa ja jos hän päättäisi seksistä luopua, niin kyllä se satuttaisi. Mutta eihän se ole ilman halua mitään.
Mites, teetkö sitten iteksesi kun kirjoitit tuossa ettet käytä toisen ihmisen vartaloa tyydytyksen välineenä?
Onko sinun ikinä tehnyt mieli?
"Kerroit että näin ei voi jatkua, mutta et elventänyt miksi ei?
Ota huomioon, että ainut joka tässä on tyytymätön olen MINÄ! "
Noinko haluat viettää loppuelämäsi?
"Lopussa vihjaisit että halut tekee itsensä ennenpitkää tiettäväksi minullakin, sopiva tilaisuus vain puuttuu. Noinko vaikeaa on uskoa, että joku ei vain seksiä tarvitse?"
No nyt uskon, jos et todellakaan koskaan aiemminkaan ole ollut kiinnostunut seksistä.
"En osaa "käyttää toisen ihmisen vartaloa" oman tyydytykseni välineenä, enkä usko että yhtäkkiä sen joku päivä opin tuosta vain. "
Ei tuollaista tarvitse oppia halutakseen ja himoitakseen toista ihmistä. Veikkaan, että miehesi ei ole sinussa koskaan sellaisia tunteita herättänyt ja voi toki olla että kukaan mies ei sitä pysty sinulle tekemään. Saat olla vapaasti erilainen.
"Saat olla vapaasti erilainen".
Saanko tosiaan?
Kuka muka oikeasti hyväksyy erilaisuutta?
Aina puhutaan että pitää hyväksyä muut sellaisena kuin he ovat, mutta käytännössä tällainenkin "erilaisuus" tarkoittaa, että "ole vain erilainen, kunhan et MINUN kanssani sitä ole!
Tiedän että on olemassa muitakin ihmisiä, joita seksi ei kiinnosta, mutta sitä vain tehdään koska muutkin tekee.
Sama pätee moneen muuhunkin asiaan, jos joku ei esim. halua lapsia, hänet leimataan vialliseksi; "lasten haluaminenhan on NORMAALI ja luonnollinen VIETTI".
Etenkin naiselta käytännössä VAADITAAN lasta, koko suku painostaa, kukaan ei kysy mitä nainen ITSE tahtoo.
Mielestäni nykyään on yhä enemmän ihmisiä, jotka eivät vain elä viettiensä vietävänä, vaan ajattelevat itse mitä haluavat.
Sehän meidät erottaa eläimistä, meidän ei ole vain pakko seurata himojamme vaan voimme itse päättää.
Mutta kuka tällaista itse päättämistä lopulta hyväksyy ja haluaa omalle kohdallensa?
Sehän tarkoittaa todella että seksiä ja lapsia ei välttämättä ole eikä tule.
On luonnollista haluta seksiä ja on luonnollista harrastaa sitä. Useat suuret nisäkkäät parittelevat myös huvin vuoksi. Ihmisilläkin tämä on ollut tapana.
On epäluonnollista jos oma seksuaalisuus jäädytetään.
Voisiko olla niin, että yhteiskunnallisesti eletään jatkuvaa murroskautta seksin suhteen?
Ongelma A on se, että kasvamme kaksinaismoraalisesti. Seksuaalisuutta rajoitetaan monella tapaa. Tämän suhteen itse kukin kasvaa aikuiseksi hiukan hämmentyneenä. Luterilainen syyllisyydentunne on automaattinen seuraus kaikesta kivasta.
Ongelma B on se, että sitten kun on aikuinen yhtäkkiä ei olekaan rajoja. Hämmennytään lisää, kun seksiä korostetaan joka paikassa. Yhtäkkiä pitäisi kyetä kaikenlaisiin suorituksiin, kun vielä vähän aikaisemmin seksi on ollut syntiä, tuhmaa tai muuten moraalisesti arveluttavaa.
Ei ole mikään ihme, että ihmiset saattavat jopa torjua oman seksuaalisuutensa. Se on hyvin ikävää, sillä seksi on tervettä, täysin luonnollista, yksi perustarpeista, osa suhde-elämää, osa rakkauselämää ja kaiken lisäksi hirveän hauskaa.
Olisi hyvä mennä terapeutille, sillä se on oikea ongelma, jos kieltää oman viettinsä.
Se on hyvin ikävää, sillä seksi on tervettä, täysin luonnollista, yksi perustarpeista, osa suhde-elämää, osa rakkauselämää ja kaiken lisäksi hirveän hauskaa.
myös tuon lauseen vuoksi seksistä on tullut vähän liiankin yleistä, sillä kun sitä jatkuvasti tuputetaan tv:stä ja lehdistä niin siihen yksinkertaisesti saattaa syntyä vastareaktio, se on niin tavallista ettei se enää kiihota. Ja etenkin se, kun jatkuvasti joka paikassa toitotetaan, miten sen pitäisi olla parisuhteessa normaalia harrastaa paljon seksiä tai ohjeita miten sitä tulisi harrastaa. Nämä kaikki asiat yhdessä synnyttävät tiettyä ''painostusta'' ja seksi ei yksinkertaisesti enää kiinnosta.
Niin. Silloin on ongelma. Juuri sellainen minkä kuvailin.
Mies haluaa, nainen ei. Nainen haluaa, mies ei.
Jos kestää kauan, ei kannata hyväksyä sitä vain jonain piirteenä itsessään.Ongelma ei voi juuri muuta tuottaa kuin pahan mielen ja lisää ongelmia kummallekin. Se on ONGELMA, joka pitää RATKAISTA. Ei kannata jäädä odottamaan, että se menee itsestään ohi.
Ei voi pakottaa puolisoa olemaan ilman seksiä ilman seuraamuksia. Jos pakottaa olemaan ilman, sillä on AINA seuraamuksia. Ei välttämättä pettämistä, mutta ihan taatusti ei voida sanoa, että menee hyvin. Se olisi pelkkää valetta.
Sille joka haluaa seksin puute tuo seuraavia ajatuksia:
- en ole oikea mies/nainen
- en ole hyvä puoliso
- olen huono rakastaja
- minussa on jotain vikaa
- suhteemme ei toimi
- minusta ei ole mihinkään
- hän ei rakasta minua
- hän ei ole kiinnostunut minusta
- hän kiusaa minua
- olen tehnyt jotain väärin
- suhteessamme on muitakin vikoja
- hän kiduuttaa minua
- hän pettää minua
- hän saa tyydytyksen jostain muualta
- minä inhotan häntä
- olen varmaan huono ihminen
- minun täytyy hakea seksiä muualta
- voinko elää tässä suhteessa?
Vaikka kuinka valittaa, että nyt on tämä yhteiskunta ja tällainen mentaliteetti ja nyt ei vaan kiinnosta jne. jne. se EI poista sitä tosiasiaa, että kumppani haluaa seksiä.
Voi yrittää syyllistää: "Etkö osaa ajatella mitään muuta?"
Se ei poista ongelmaa. Se nostaa ongelman korkeammalle tasolle. Se ei ole edes totta. Puoliso haluaa seksiä koska rakastaa. Syyllistetty puoliso kärsii enemmän ja IHAN VARMASTI alkaa miettimään muita vaihtoehtoja. IHAN VARMASTI.
Kaiken tämän jälkeen on turha vakuutella puolisolle ja itselleen, että meneehän meillä muuten hyvin. KUN EI MENE.
TÄMÄ ON TODELLINEN ONGELMA, JOKA PITÄÄ RATKAISTA.
Mutta nuo luettelemasi asiat pätevät kyllä minuunkin.
Poden sietämätöntä syyllisyyttä ja riittämättömyyttä ja oireilen muutenkin paljon enemmän kuin mies.
Enkä ole missään vaiheessa syyttänyt häntä, vaan itseäni, minähän se haluton olen.
Valitettavasti joillekin ihmisille se vain ON piirre itsessään, osa perusluonnetta, eikä sitä vain muuteta tuosta noin puhumalla terapiassa.
Hoet että ongelma pitää ratkaista, mutta miten?
Jokainen sanoo että se on väärin ja niin ei saisi olla, mutta miten sitten ratkaista asia?
Ei kukaan lääkäri osaa muuttaa ihmisen ajatuksia ja perusluonnetta.
Onhan myös mahdollista, että toinen osapuoli sopeutuu tilanteeseen.
Mieheni mukaan hän on jo alkanut tottua siihen, että meillä on seksiä vain muutaman kerran vuodessa.
Hän rakastaa minua ja hyväksyy asian.
Eihän sairaan puolisonkaan kanssa voi seksiä väkisin harrastaa, iän myötä tällainen tilanne tulee useimmille pareille ennemmin tai myöhemmin eteen.
Mites silloin? Onko toinen heti oikeutettu pettämään vai?
Miten meinaatte lapsia hankkia. Silloin haluat varmaan haluta, jotta seksikin onnistuisi ja saisitte lapsia vai keinohedelmöityskö on ainut vaihtoehto.
Miehesi vaikuttaa liian tyytyväiseltä tilanteeseenne eikä valita TEIDÄN välisen seksi vähyyttä. Hän ehkä käy vieraissa, mutta sinä varmaan sallit sen hänelle.
Kyllähän me seksiä harrastetaan, mutta vain muutama kerta vuodessa, sen verran suostun joustamaan.
Kyllä me lapset saadaan aikaseksi, jos niitä halutaan, mutta meille ei ole mikään välttämättömyys saada niitä, ainakaan vielä.
Ja kyllähän koko ajan haluan haluta, mutta minkä itselleni voin!?
Olen sanonut että hän saa käydä vieraissa, mutta ei hän käy. Tiedän sen, sillä olemme vuorokaudet ympäri yhdessä, käymme kaupassakin ja joka paikassa yhdessä, hänen tahdostaan.
Ei hän halua missään käydä yksin.
Minusta ongelma on sinun huono itsetunto. Miksi sinä tunnet olevasi huono nainen? Jos kerran miehesi on tyytyväinen sinuun. Ja ole iloinen, että miehesi on tyytyväinen elämään vaikka ei saakkaan seksiä. Se kertoo sen , että sun miehelle monet asiat ovat sata kertaa tärkeämpiä kuin seksi.
Yritä muutta ajattelu maailmasi päin vastaiseksi niin sä huomaat, että kyllä elämä hymyilee. Olet liian pessimistinen. Uskon myös, että työttömyys vaikuttaa sinun itse arvostukseen negatiivisesti ja sitä kautta se heijastuu koko olemukseesi ja seksiin.
Älä häpeä itseäsi, näe asiat positiivisemmin, arvosta itseäsi enemmän ja ala kohentamaan itsetuntoasi. Olet ehkä jopa hieman masentunut. Olet noidan kehässä, jossa negatiiviset asiat ruokkivat toisiaan. Koska tunnet itse huonoksi niin ei ole ihme jos ei seksi kiinnosta ja kun seksi ei kiinnosta niin tunnet itsesi entistä huonommaksi.Tämä kierre pitää katkaista ja kääntää päin vastaiseksi.
suosittelen avun hakemista ammattiauttajilta.
Tsemppiä teille kahdelle!!!