Sanoisin oman neuvon teille kaikille minkä olen itse huomannut: Nettideittailu meseily on asiat joita ei kannata yhdistää. Mielenkiinto pysyy paremmin yllä kun vaihtelee viestejä ainoastaan treffipalvelun kautta. Kirjoitellenkin näkee ihan hyvin onko intoa livetapaamiseen ja katsoo siitä sitten eteenpäin.
Uudelleen meseilystä
Deittimies..
11808
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulle mese-kirjoittelu on antanut intoa livetapaamiseen enemmän kuin pelkkä viestien kirjoittelu. Jos muutamana iltana jutellaan mesessä ja tyyppi vaikuttaa mielenkiintoiselta niin haluan tavata hänet mahdollisimman pian. Vain livetapaamisessa näkee kiinnostaako toinen todella vai ei. Ja mitä nopeammin tapaa niin sitä nopeammin kiinnostavuuden saa selville.
Treffien jälkeen se mesetys yleensä hiipuu: Mietitään ja analysoidaan toista ihmistä liikaa. Etenkin naiset odottaa että ensitreffeillä pitäisi heti tapahtua elämää suurempi rakastuminen. Ja jos ei tapahdu, mies siirretään sivuun. Ei nähdä vaivaa tutustua ja antaa kiinnostuksen kehittyä sitä kautta. Otetaan vaan meselistalta seuraava kohde paremmalla onnella.
Ensitreffit on aina pelkän pinnallisen puolen tarkistus. Jos ulkoinen olemus ei iske niin asiaa ei voi korjata vaikka olisi muuten maailman ihanin ihminen. Julma tosiasia.
Aikalailla samaa mieltä, kyllä sen mesessä paremmin huomaa millainen ihminen on kyseessä ja miten jutut sopii yhteen kuin silloin tällöin putoilevien sähköposti/deittiviestien perusteella. Helppo se on toisen viesteistä jättää reagoimatta joihinkin kohtiin, hankalampaa se on reaaliaikaisessa keskustelussa. Näkee myöskin samalla, miten toinen reagoi hämmentäviin tilanteisiin, osa kun saattaa aloittaa syyttelyn, toiset ottavat asian huumorilla. Mutta jokainen tyylillään.
Ei ensimmäisellä tapaamisella voi edes tapahtua suurta rakastumista tai ihastumista. Jos toinen kiinnostaa niin kyllä minä jatkan mesettelyä ja odotan seuraavia tapaamisia sillä uskon siihen, että ei ihmiseen voi tutustua/ihastua/rakastua hetkessä.
Juuri tämän asian olen itsekin huomannut meseilyssä. Yksi mies kilahti täysin muutamasta kysymyksestä (siis ihan perusjutuista) eikä itse osannut kysyä minulta mitään. Sellaista ihmistä en halua livenä tavata. Treffi-viestien kautta olisin saattanut erehtyäkin treffeille...
Mesettelystä saa aika hyvin informaatiota, joskus enemmän kuin tapaamisesta. - Kielioppi (koulutus, huolimattomuus, ei arvosta juttukaveriaan) - Aika jonka käyttää kirjoittamiseen (monikykyinen ihminen pystyy kirjoittamaan salamannopeasti) - Miten monta kertaa kirjoittaa lauseen, epäröikö - Kirjoitusvirheet! Tämä kertoo kömpelyydestä ja motorisista puutteista - Hymiöt - Millaista kuvaa käyttää? (Kissat, koirat, kasvokuva, alapää, rinnat tms.?) Parastahan on kun mesessä viestihistoria jää koneelle. Pystyy jälkeenpäin tarkistamaan mitä se toinen oikein sanoi. Puhelimessa puhuessa jos kirjoittelee asioita muistiin ja tekee ajatuskaaviota toisesta ihmisestä, jokin menee ohi korvien. Eikä jää minkäänlaista aihetta natisemiseen, ettei muka tarkoittanut mitä sanoi, sen kun voi täräyttää suoraan ruutuun, että se on tuossa. Livetapaamisessa ihminen voi olla niin pirun kiero, vältellä katsetta ja miettiä pitkään sanomisiaan. Mesettely kuitenkin pohjustaa tapaamista ja antaa hyvää taustatietoa treffikumppanista. Viestihistorian voi antaa toisenkin luettavaksi ja kysellä kaverin mielipiteitä.
Tässähän jää kaikkein tärkein pois eli se kuinka nopeasti vastaa (yleensä) mihikään juttuun mesessä. Eli jos yleensä vastaa suht nopeasti niin näkee sen kiinnostuksen siitä mutta jos jokaisen kommentin jälkeen tulee noin viiden minuutin tauko niin tajuaahan sen että niin moni muukin kiinnostava on siellä kirjoittelemassa että ei kannata...
"Mesestä tietoa" -- Kylläpä vain, mutta MITÄ tietoa? Se väärän tiedon puu tiellesi kun laskeutuu... "Mesettelystä saa aika hyvin informaatiota, joskus enemmän kuin tapaamisesta." -- Jos puhutaan tekstin sisältämästä tiedosta, voin kenties olla samaa mieltä, mutta jatko kyllä vesittää, minun mielestäni enemmän tai vähemmän. Päätä itse, kun olet lukenut. Et minua tietenkään ole hakemassa, mutta ehkä jotakin hyötyä vastauksestani voi olla. Kerron omia näkemyksiäni. - Kielioppi (koulutus, huolimattomuus, -- Joskus noudatan kielioppia, mutta toisinaan tyylini pääsee oikeuksiinsa vasta kun unohdan sen tarkoituksella. Se on myös ensimmäinen asia mistä lakkaan välittämästä silloin kun nopeutta tarvitaan. Samoin huolellisuus jää nopeuden uhriksi. "ei arvosta juttukaveriaan)" -- Edellisillä ei mitään yhteyttä arvostukseeni, asia muuttuu vain käytännölliseksi (jos kerran nopeutta halutaan). En pidä siitä että joku (mikähän sana sopisi?) 'painostaa' (joo, ei ollut hyvä = dementia vaivaa) minua nopeuteen (=epämiellyttävyyteen), on aika luonnollista että arvostukseni saattaa laskea. (kts. myös - motoriikka). Tavoite vaikuttaa tekstiin. Selkeys, töksähtelevyys (selkokieli), kauneus, sujuvuus jne. "- Aika jonka käyttää kirjoittamiseen (monikykyinen ihminen pystyy kirjoittamaan salamannopeasti)" -- Aika fantastinen visio! Jotta en nyt vaikuttaisi itserakkaalta (sekin on hyvä pitää mielessä tekstimuotoisen infon tuotossa), sanon että olen SEKÄ monilahjaton ETTÄ monilahjakas (hyvä/huono samaan aikaan). En siis toisia ylempänä. Et ota nyt huomioon, tarpeellisen monia seikkoja, mitkä vaikuttavat tekstiin. Minulla ei ole mitään intressiä kirjoittaa nopeasti. Nopeus merkitsee laadun romahtamista. Tiedät varmaan mitä usein sanotaan työn tekemisestä: Se mitä tehdään, tehdään hyvin. Mieluummin kirjoitan päivän (vaikka pätkissä) hyvää, kuin tunnin roskaa. Nopeus ON epämiellyttävää, tulos ala-arvoista, enkä varsinkaan haluaisi kumppaniehdokkaalle sellaista suoltaa. Mikä vuoksi haluan kirjoittaa omaan tahtiini? Aikaavievää ei ole näppäily, vaan ajattelu. Älyänsä voi käyttää nopeuden lisäämiseen tai laadun parantamiseen. Tiedät kumpaa teen. "- Miten monta kertaa kirjoittaa lauseen, epäröikö" "- Kirjoitusvirheet! Tämä kertoo kömpelyydestä ja motorisista puutteista" Tähän ei sitten tarvita kuin (omat olosuhteeni) renaava ja likainen näppärä, hämärä, surkea makuuasento ja sitä nopeuden vieroksuntaa. Epäröinti ja motoriset vaikeudet siten shokeeravaa tasoa! "- Hymiöt" -- En käytä. Joskus. Saattaa tulla sesonki. Minulla ei ole tyyliuskollisuutta, tai sitten joskus on. Säännöllisyys ei ole tärkeää vaan ilmaisu. "- Millaista kuvaa käyttää? (Kissat, koirat, kasvokuva, alapää, rinnat tms.?)" -- En käytä kuvia. Minä kirjoitan. Tuskin siirryn kovin helposti meseen. Mitä hyötyä minulle siitä olisi? Näillä spekuloinneilla huomaan ennemmin haitaksi. "Parastahan on kun mesessä viestihistoria jää koneelle. Pystyy jälkeenpäin tarkistamaan mitä se toinen oikein sanoi." -- Noniintietysti! Oikein junttaa sieltä niitä virheitä mieleensä. Kammottavaa! Korpeen kiitää! ================================================ Kun menee kyllin syvälle metsään, tulee ihminen vastaan. (Arto Seppälä) ================================================ "Puhelimessa puhuessa jos kirjoittelee asioita muistiin ja tekee ajatuskaaviota toisesta ihmisestä, jokin menee ohi korvien." -- Ei taida olla aihetta tuohon tarkkuuteen, oikeesti! "Eikä jää minkäänlaista aihetta natisemiseen, ettei muka tarkoittanut mitä sanoi, sen kun voi täräyttää suoraan ruutuun, että se on tuossa." -- Häh? Jos ei tarkoittanut mitä kirjoitti niin... Mitä mieltä on näyttää mitä EI tarkoittanut???? Minä en natise, kuka sellaista haluaa? "Livetapaamisessa ihminen voi olla niin pirun kiero," -- Tähän en ota kantaa. Meillä on varmasti täysin erilainen tilanne/asema elämässä. En näe järkevää motiivia sille että kieroilisi minulle. Toisaaltaa huomaan helposti jos niin olisi. "vältellä katsetta" Minä katson silmiin, PAITSI jos huomaan toisen vaikeuden ja tämän välttelevän, niin pyrin vähentämään jännitystä vähentämällä itsekin. Tätä tapahtuu monista syistä. Epärehellsyyden merkkinä ei pidä itsestäänselvästi ajatella sitä (paha moka jos niin tekee). "miettiä pitkään sanomisiaan." Mitähän se sinulle tarkoittaakaan. Usein mietin ja keksin miten sanoa esim. täsmällisesti, loukkaamatta tahattomasti, hauskasti jne. "Mesettely kuitenkin pohjustaa tapaamista ja antaa hyvää taustatietoa treffikumppanista." -- Pohjustaa miten pohjustaa. Osaatko erottaa onko tieto hyvää vai huonoa? "Viestihistorian voi antaa toisenkin luettavaksi ja kysellä kaverin mielipiteitä." If You must. - Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa - Ajattelet tai et, näitä. Yritin ainakin. Oli asia mikä hyvänsä, tie menestykseen ei ole helppo, ei kannata yrittää 'oikaista'.
Mä olen kieltäytynyt mesettelystä nettituttujeni kanssa, ja syykin on mielestäni oikein hyvä. Istun töissäni jo 8 tuntia ruudun ääressä, ja en yksinkertaisesti jaksa enää iltaisin /viikonloppuisin viettää tuntikausia koneella. Ja pakkohan niitä kotitöitäkin on tehdä, harrastaa ja ulkoilla. Siis mieluummin viestittelen sähköpostitse sopivalla ajalla tai sitten juttelen puhelimessa.
Minusta meseilyssä ei sinällään ole mitään vikaa, mutta liika on aina liikaa. Itse en ole sellainen tyyppi joka jaksaisi joka ilta tuntikaupalla mesetellä tyhjänpäiväisyyksiä jonkun kanssa. Silloin tällöin on ihan kiva mesetellä, mutta se ärsyttää jos toinen on aina heti mesellä pommittamassa kun käynnistää koneen. Minä teen sillä koneella muutakin kuin mesetän jollekin puolitutulle, joten minua ei kiinnosta olla koko ajan vastaamassa johonkin "Meen jääkaapille" -viesteihin mesessä. Jokaiselle varmaan löytyy se oma tapa. Itse olen mielummin ihmisiin yhteydessä sähköpostitse tai livenä, mutta toisille se mese on varmaan paras mahdollinen tapa. Ikäväksi tilanne menee silloin jos meseintoilija ja mesettelyn dissaaja yrittävät saada kommunikaatiokanavat auki.