olen kohta vuoden seurustellut mukavan naisen kanssa.mutta ongelmana naisen naispuolinen kaveri..en halua niuho olla saahan kavereita olla mutta..mielestäni liika on liikaa kun ei päivää ettei jollain oo sorkkimas elämäämme..musta maalaa viel mua kokoajan naisystävälleni.on ilmeisesti jotenkin mustis kun kokee että varastin hänen kaverinsa..oon yrittänyt neuvotella naisystäväni kanssa asiasta mutta tilanne on ja pysyy.loppu elämääni en kyl tällee vietä et on aikuinen vauva kaitsettavana..eli pistänkö tän jutun osalta lusikat jakoon???
lopettaakko tähän
too much
2672
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei musta ketään saa päästää kahden ihmisen väliseen suhteeseen tunkeutumaan noin syvälle, ei kavereiden, ei appivanhempien, eikä omien vanhempien, eikä kenenkään. Ei aina voi luottaa siihen, et ulkopuolisilla on puhtaat jauhot pussissa. Ts. ihmiset on katalia ja ihan sokeasti ei kannata luottaa keneenkään. Aina on vähintään se yksi, jolla on jotain suhdetta vastaan, olkoon se sitten kaveri tai sukulainen. Tuon takia parisuhteen pitäisi pystyä pitämään nimenomaan kahden ihmisen välisenä suhteena. silloin luottamus vasta voi olla täydellistä, kun kumpikin tietää ne rajat suhteessa, joiden yli ei saa ulkopuolisten antaa tulla. Naisesi ei ole ilmeisesti ihan samalla linjalla sitten noiden rajojen kanssa, kuin itse olet. Joko koitat puhua sille kerran vielä, tai sitten teet kuten olet suunnitellutkin. Mä itse ainakin tulisin hulluksi, jos mun miehen joku kaveri ois kolmantena jäsenenä meen parisuhteessa kokoajan.:D Mies saa olla kavereidensa kanssa niin paljon kuin haluaa, kunhan ei vie meen parisuhdetta niille kavereille eikä tuo kavereitaan meen parisuhteeseen.:)
sekä teidän yhdessäololle ja kavereiden tapaamiselle, kompromisseja kompromisseja, puhuminen auttaa, kerro rohkeasti mitä mieltä olet ,jos olet nyt tyytymätön, äläkä heti viskaa lusikkaa nurkkaan.