Olen aloittelemassa juoksuharrastusta ja olenkin harrastanut juoksemista aiemmin. Se vaan jäi pois kuvioista muutama vuosi sitten.
Nyt siis tahtoisin taas alkaa juoksemaan, mutta tuntuu etten osaa. Olen yrittänyt tarkkailla muiden juoksutyyleja ja ne näyttävät kovin oikeaoppisilta. Itsestäni taas tuntuu että lenkkeillessäni kaikki vastaantuliat nauravat juoksutavalleni.
Tiedän olevani hyvin epävarma itsestäni ja sen takia lenkkeily jää usein tekemättä.
Miten siis oppisin juoksemaan oikein? Yritän säilyttää ryhtini ja ottaa sopivalta tuntuvia askelia. Välillä saatan hidastaa/nopeuttaa vauhtia jne. Tuntuu vain että juoksen jollain "neiti-tyylillä" enkä heiluttele käsiäni oikein.
Minulla ei ole mitään hienoja juoksuvaatteita (ainakaan vielä) sillä tuntuu että näyttäisin hyvin naurettavalta niissä -siispä juoksen ihan verkkareissa/tuulihousuissa ja jossain hengittävässä paidassa. Säästä riippuen.
Juoksuun tarkoitetut kengät minulla kuitenkin on.
Tärkeintähän kait olisi nauttia siitä juoksemisesta, mutta se on hyvin vaikeaa kun koko lenkin ajan pelkään jonkun tulevan vastaan..
Kuulostan varmastikkin turhamaiselta, mutta miten paljon te ehditte kiinnittää huomiota muihin juoksijoihin ja heidän tapaansa juosta? Millälailla juoksee "väärin", selkä kumarassa?
Hävettää juosta?
Arka Jalka
284100
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 22 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
En tarkkaile muita. Jos tarkkailisin, jäisin sohvan pohjalle ikuisiksi ajoiksi. En ole hyvä, en ole nopea, mutta minä nautin liikunnasta!
huomiota juoksutyyliisi/vaatetukseesi. Ja jos joku sinua katsoo, niin mitä sitten. Uskon, että toiset juoksijat (kuten itsekkin) katsovat lähinnä "tuleeko lenkillä tuttuja vastaan" eikä kenenkään askellusta tai vaatetusta. Jokaisella on oma tyylinsä ja sillä siisti. Tietenkin porukkaan mahtuu sellaisia, joilla "oikea" vaatetus on ykkösasia, mutta enemmistö valitsee vaatteet sään ja oman mukavuuden mukaan. Ei muuta kun rohkeasti lenkille, sekaan mahtuu kyllä kaikki. Eikä se juoksutyyli voi kauhean väärä olla jos kerta juoksemaan pystyt. Jos kuitenkin haluat oppia oikeata juoksutekniikkaa, niin kesäisin monella paikkakunnalla järjestetään aloittelijoille juoksukouluja, joissa perusasiota käydään läpi.
Eivät juoksijat tarkkaile toisia juoksijoita morkkaamismielessä. Aina on niitäkin kaduntallaajia, jotka morkkaavat kaikkea näkemäänsä, mutta heidän ongelmistaan ei tarvitse välittää. Itse juoksen vanhassa tuulipuvussa, eikä ole hävettänyt yhtään. Pikemminkin ehkä hävettäisi juosta urheilukauppojen trimmatuissa ykkösreleissä.
Jos sinulla on juoksuun tarkoitetut jalkineet on tärkein asia kunnossa. Muu vaatetus on aika vapaa kunhan itse tuntee olonsa hyvälle. Minullakin jalkavaivoista kärsivänä juoksukengät pitää olla kunnolliset. Asuna vanhempi puku tuntuu paljon paremmalle kuin uudet "tiukan tuntuiset" merkkiasut. Tyylejä on yhtä monta kuin juoksijaa eikä sitä paljon voi muokata. Pääasia on nauttia menosta ja jättää turha itsensä aliarvioiminen taakseen.
muun liikuntaharjoituksen sanotaan vaikuttavan myös otsetuntoa kohottvasti. Kannattaa siis toimia aktiivisesti. En ole yleensä kiinnittänyt huomiota siihen, mitä ihmisllä on päällä lenkillä kohdattaessa ja kohtaamiset ovat kovin lyhytkestoisia ohituksia. Jos joskus olen arkaillut tai epäröinyt johonkin lähtemisen suhteen, niin enpä muista, että koskaan lenkille lähteminen olisi tuottanut epävarmuustekijöitä. sen sijaan on saattanut jäädä lähtemättä laiskuuden tai mukavuudenhalun vuoksi ja se on josku kaduttanut.
Minä ainakin suhtaudun positiivisesti jokaiseen juoksijaan lenkkipolulla. Ei meitä tosiaan liian paljon tässä sohvaperunoiden yhteiskunnassa nykyään ole.
Juoksutyyliä voi katsoa itse vaikka jonkun liikekeskuksen lasiseinästä peilaten tai pyytää jotain katsomaan tai jopa videoimaan lyhyt pätkä juoksustasi. Hiljaahan se on alkuun mentävä, että kunto nousee. Itsekään mikäään kummoinen lenkkeilijä ole, ihan fiilis pohjalta nauttien. Mitä vaatteisiin tulee, niin itse lenkkeilen 10 vuotta vanhoilla verkka sekä tuulipuku vermeillä, näppylähanskat kädessä ja kesällä kaikkein huonoimmilla paidoilla mitä kaapista löytyy.
Mitä sillä väliä vaikka nakuna vetelisit...Itse käytän hyviä juoksuvaatteita, koska en tykkää juosta puuvillapaidassa, joka kastuessaan tuntuu ällön märältä. Mutta en todellakaan ehdi/jaksa/kykene lenkillä kytätä toisten juoksijoiden vermeitä. Sinne vaan sekaan, ei siellä kytätä, ja jos niin kyttää takaisin. Ei kannata käyttää moista tekosyynä sohvalle jäämiseen.
älä ole huolissasi, ketään ei kiinnosta sun tyylisi tai edes vaatteesi, näkisitpä millaisissa rääsyissä minä liikun, eikä se kuulu kellekkään yhtään mitään, eikä kukaan edes kiinnitä mitään huomiota. Siitä vaan reippaasti lenkille!
Minua taas hävetti hengitykseni. Vingun ja vikisen ja kuullostan, että teen kuolemaa:) Alussa pidättelin hengitystä vastaantulijoiden kohdalla. Samaan suuntaan meno oli painajaista, en päässyt alussa kunnolla/nopeasti kävelijöidekään ohi, ja pidättäminen oli kauheaa. Hitauttanikin häpesin.Ja kävelläkään ei kehdannut... kunto nousi, hengitys kuuluu vieläkin, sille ei voi mitään. halusin osallistua puolimaratonille, mutta pelkäsin että muut kauhistuvat hangitystäni...ihan totta. Eräänä päivänä päätin, että soittakoot sitten ambulanssin ja naurakoot. yllättävää kyllä, eipä ole kukaan soittanut eikä nauranut:) ja kun musiikki omissa korvissa soi tarpeeksi kovaa ei itse kuule:) seuraan kyllä juoksijoiden tyyliä, mutta ei muun takia kuin oppiakseni. tyylejä on sata ja miljoona, toinen menee kierossa, toinen robottina, niin se vaan on. älä tuhria ressaa, vaan opettele nauttimaan, sen voi oppia. sano itsellesi lenkin alussa, minä olen minä ja juoksen kuten tahdon! ja sillä sipuli:)
Jos joku kattelee sua, ne on vaan kateellisia, koska eivät ole saanet itseään lenkille juoksemaan.
"Jos joku kattelee sua, ne on vaan kateellisia, koska eivät ole saanet itseään lenkille juoksemaan."
tuo on NIIIIIN totta, nimimerkillä kateellinen kävelijä...
Jokainen hölkkää omalla tyylillään. Ei muista kannata välittä. Itse seuraan omassa juoksussani kahta asiaa: askellusta ja ryhtiä. Askellukseen kannattaa alussa ainakin keskittyä,että tekisi sen aina samalla tavalla ja jalkapohjaa "pyörittämällä". Olkapäitä ei kannata "tiputtaa" alas juostessa vaan hiukka "ylikorostaakin" niiden nostamista ylöspäin jolloin ryhtikin pysyy suorana. Hyvät vatsalihakset auttavat pitämään ryhdin niin juoksussakin kuin kävelyssä.:)
Kyllä mä itseasiassa tarkkailen miten muut juoksevat. Aina kun vaikka autolla ajelen, katson kuka vetää rennosti, kenellä varmaan kramppaa lihakset jne. Mutta yhtään - en ensimmäistäkään juoksijaa tunnistaisi jälkikäteen. Yhtään niin hassua juoskutyyliä ole tullut vastaan että mielessäni olisin nauranut juoksijalle. Enkä usko että edes teoriassa kukaan voi juosta niin hassusti tai väärin, että sille nauraisin. Lähinnä katselen kateudesta. Itse tässä olen matkalla kauppaan, sen jälkeen ruoanlaittoon, siivous... en taida ehtiä lenkille mutta nuo onnelliset saavat nauttia juoksusta. Älä muuten juokse tuulipuvussa. Siitä tulee ihan hirveä olo, höyry vaan pyörii puvun sisällä..
ihan sama meillä tytöt ei juokse ulkona kun joku voi näkee.. Käytännössä tytöt juoksee mun matolla kotona. Voisi ajatella että kova juoksukunto palkitsisi ulkonajuoksemisenkin kavereiden kateudella... tiedä häntä...
Mullakin yleensä kovat paineet ennen lenkille lähtöä siitä et miltä näytän sitte niissä kamalissa rääsyissä ja mitä muut ajattelee tällasesta punkerosta, joka lyllertää pitkin katuja. Lenkille uskallan lähteä vasta kun on tarpeeksi pimeää ja myöhä, että mahdollisimman vähän ihmisiä (etenkin tuttuja) tulisi vastaan. Itelläni ei ole minkäänlaisia "oikeita" lennkivarusteita, enkä mikään maailman hoikinkaan ole, joten mietin jatkuvasti et ohikulkijat naureskelee tyyliin "ketä toikin luulee huijaavansa". Juoksemisesta kuitenkin nautin ihan mielettömästi ja sitten kun on kunnolla päässyt vauhtiin niin ei sitä sitten jaksa enää edes miettiä niitä ohikulkijoita. Nytkin pitäisi lähteä lenkille, mutta kun illat jo on pitkään niin valoisia niin taidan sitten vasta yömyöhään lähteä.
Kiitos kaikille viesteistä, ne saivat todellakin tajuamaan miten turhaa olen pelännyt! Olen nyt uskaltautunut juoksemaan parisen kertaa ja olen todella ylpeä siitä! On se vaan niin upea tunne päästä taas juoksentelemaan! Lenkkeilyni sioittuu tosin vielä ainakin toistaiseksi myhempään iltaan kun on vain pari muuta lenkkeilijää, mutta pääasia että olen uskaltanut. Odotan nyt kesän tuloa ja sitten pääseväni liikkeelle jo aikaisin aamusta kun on niin kaunista. Ai että mä olen tyytyväinen itseeni! :)
Nimittäin typerät sauvakävelijät näyttävät usein ajattelevan "tää keppien heiluttelu on paljon tehokkaampaa kuin ton jätkän hitaampi laahustus (hölkkä)" Sen näkee niiden ilmeestä ja olemuksesta.
Tosiasiassa kyllä pääsisin kolme kertaa lujempaa (ainakin muutaman sata metriä), mutta kun on kyseessä hidas lenkki ja ei askelkaan mikään lentävä muutenkaan ole...
Lisäksi koitan painoa alentaa, joten ei ole varaa repiä paikkoja rikki, jolloin homma tyssäisi siihen.
Mitään ei ole sauvakävelyä vastaan. Sitä näyttää harrastavan nykyään kaiken ikäiset ja kokoiset ja yhä enemmän ihan "tosissaan". Jotkut - yleensä keski-ikäiset- vaan on ollakseen tosi hurjia runttaajia.
Verkkareilla ja lenkkareilla lhden lenkkeilemään. Kattokoot muut jos tahtoo en välitä vaan nautin juoksusta
Itselläni on toki viimeisen päälle olevat juoksuvaatteetkin, mutta ne on varattu tapahtumiin eli puolimaratoneihin ja kerran vuodessa maratoniin. Vain kengät ovat aina huiput, koska ne on oltava tai juoksu tyssää vaivoihin. Katselen muita juoksijoita, koska olen etsinyt oikeaa juoksutekniikkaa ja varastan muilta jos huomaan heidän tekevän jotakin erilailla, mutta arvostan kaikkia juoksijoita. Tosin joskus ajattelen, että tuon juoksijan meno olisi paljon kevyempää, jos hän muuttaisi tämän tai tämän jutun, mutta mitä se minulle kuuluu...
Muistan kuinka muakin hävetti. Olin 14-vuotias ja vastaan tuli vain kolmekymppisiä pariskuntia hifistelyvaatteet päällä. Muistaakseni mun ensimmäisen vuoden juoksuvaatesetti oli vihreät verkkarit, sininen huppari ja lenkkarit. Juoksin aina aluksi 2km yhteen suuntaan, tauko, 2km toiseen suuntaan ja 1km kävelyä. Oli ihan mielettömän hienoa, kun jaksoin ensimmäisen kerran juosta koko 4km putkeen.
Nyt viisi vuotta myöhemmin olen juossut jo ensimmäien maratonini ja vietän aika paljon aikaa lenkkipoluilla.
Pakko on sanoa, että minusta on aika vaikeaa erottaa, kuka on vasta aloittanut, ja kuka taas on harrastanut kauan. Ulkoiluvaatteet on nykyään niin hienoja, ettei niihinkään ole luottamista. Siksipä en juuri kiinnitä huomiota.
Ja mitä tulee muuten ylipainoisiin, niin heitä katson kaikkein kunnioittavimmin.
Ilkutaan jos on liikaa vaatetta päällä ja nauretaan kahiseville tuulipuvuille. Sauvakävelijöitä pilkataan ja tyylejä arvostellaan.
Tuli vaan noista sauvakävelijöistä mieleen, että kuinka useasti näkee sauvakävelijän, joka oikeasti kävelee niinkuin pitäisi? Itse olen tuskin koskaan nähnyt oikeaa tyyliä käyttävää sauvakävelijää! Kaikki laahaavat vaan niitä sauvoja perässä ja kuvittelevat, että niistä on jotain hyötyä..
Itse juoksen kesäisin t-paidassa (yleensä hihaton urheilupaita) ja Ateenasta ostetuissa vihreissä rantashortseissa ja nyt kylmempään aikaan käytän Swixin hiihtoon tarkoitettua tuulipukua. Enkä häpeile myöskään laittaa heijastinliiviä päälleni!
Kengät on kuitenkin oltava hyvät, siitä on pidettävä kiinni. Ennen tämänhetkisiä GEL-Nimbus 11-kenkiäni minulla oli NewBalancen 100€ pintaan olleet ei kovin hyvin vaimennetut kengät.. aloitin lenkkeilyn niillä ja paikkani kipeytyivät melko pahasti.. Elokuussa ostin uudet kengät ja juoksu on sen jälkeen maittanut entistä enemmän! Niiden kenkien ansiosta sain päähäni idean osallistua maratoniin ensi vuonna.
Muihin juoksijoihin en pahemin kiinnitä huomiota. Omassa juoksussa pyrin vain pitämään ryhdin hyvänä. Katse horisonttiin ja lantiota ylös ja eteenpäin. Jos jollakin on aikaa ja intressiä lenkillä muiden juoksutyyleillei naureskella, niin lähinnä käy sääliksi moinen vähä-älyisyys.
Anna mennä vaan omalla tyylillä ja unohda muut!
jos autolla ajelen niin on aina hienoo jos näkee jonkun juoksevan, oli tyyli, varusteet ja vauhti millaset vaan. sama sillon jos ite juoksen tai siis kun, niin olis hienoo jos olis muitakin mutta tosi harvoin näkee ketään, mikä on harmi. ehkä kävelijöitä ja koiran ulkoiluttajia mutta juoksijoita ei juuri näy.
juoksijoistaa näyttä aikasen traagisilta juostessaan. Joskus hyvin harvoin olen nähnyt sellaisia lenkkeilijöitä, joilla matka ja vauhti näyttäisivät olevan treenin pääosassa väärän ja turhan raskaan tyylin sijaan.
Maajoukkuejuoksijoistakin paria poikkeusta lukuunottamatta Suomen tasolla ei osata juosta säädyllisellä tyylillä.
ei voisi vähempää kiinnostaa, vaikka joku katsoisikin juoksemistani. Ymmärrän kyllä, että pelko siitä, että ihmiset tuijottavat, on joillekuille este uuden harrastuksen aloittamiselle. Harmi. Mitä se nimittäin kellekään kuuluu, vaikka käsilläni tuolla kävelisimme? Ja ihan varmasti voin paremmin kuin joku täysin liikuntaa harrastamaton, vaikka juoksutyylini olisi miten tyylitön.
Ainä löytyy niitä, jotka ovat arvostelemassa kaikkea, mitä toiset tekevät. Yleensä he tuntuvat olevan sellaisia ihmisiä, jotka eivät itse uskalla kokeilla juuri mitään ja jotka ovat oikeastaan kateellisia niille, jotka uskaltavat. Sitten he purkavat kateutensa negatiivisuutena muihin. Älä välitä. Juokse vain!
mutta voisitko nimetä ne kaksi maajoukkue tason juoksijaa jotka osaa juosta. Tarkoitan tässä 5000 mja 10 000m