Kukaan tuskin - ainakaan aivan rehellisesti - haluaa tällä palstalla kertoa eronsa syistä - ja mitä väliä sillä on?
Ero on tosiasia, ollut jo kohta vuoden.
Ikää on 50 kympin huonommalla puolella, mies jäi asumaan entiseen kotiin.
Kävin siellä hiljattain, ei tuntunut enää kodilta. lähinnä tunsin ahdistusta - tunne oli niin voimakas, että tiesin tehneeni oikein kun läksin.
Asuimma maalla - siis aivan - m a a l l a missä ei bussiyhteyksiä ei mitään.
Olin aina jumissa siellä ja kaikki lähteminen - kirjastoon kauppaan lääkärille yms oli miehen varassa, ai, että veikö?
No vei, mutta naama sen kymmenessä rypyssä.
Itsepä minut sinne aikoinaan vei, en olisi missään vaiheessa halunnut muuttaa maalle.
Minkäs tein, oli monta pientä lasta ja tahto miehen taskussa.
No, niin - nyt yksin elättyä elämää siis takana jonkun aikaa - olenko onnellinen?
Olen siitä, että saan elää itsekseni,
siitä, että pärjään arkipäivässä vaikka sain kuulla etten kuulemma ´pärjää päivääkän´ilman häntä.
Avioliittoa kesti yli 35 vuotta.
Aamulla kun herään, olen onnellinen, suunnittelen päivän ohjelmani tai sitten vain olen.
Laitan mieleistä ruokaa, ulkoilen, pidän yhteyttä ystäviini.
Lapsiakin on ja lapsenlapsia, he ovat kaikki ihania ja rakastan heitä hyvin paljon.
Heihin on toimivat välit.
Entä mies?
Ei ole oppinut - eikä opi - puhumaan asioistaan, ulospäin on niin reteetä poikaa että - ei kuitenkaan käy missään, nököttää vain kotona, ei huolehdi edes hygieniastaan, kulkee huonoissa ja risaisissa vaatteissa luulee kaiketi keräävänsä sääliä mutta lähinnä tragikoominen ilmestys.
Mikä meitä vanhempa naisia estää elämästä itselleen jos liitto ei vuosiin ole antanut mitään ja kun kirjotan ei mitään - niin tarkoitan sitä. Pelkkää tyhjyyttä, kovia sanoja, murjotusta - joo - molemminpuolista oli- mutta sehän jo kertookin että oli korkea aika lähteä.
Ainoa asia mikä kaduttaa on se, etten ymmärtänyt lähteä 15 vuotta sitten..................
Iäkkäämpi aronnut nainen
Nostin kytkintä
162351
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
no mitähän täällä roikut kehumassa olotilaasi, toivotko, että joku toinen tekisi samoin, luulen ,että parin vuoden päästä haluaisit exäsi takaisin, mutta ei taida enää tulla, sori, näin se usein menee.
Kuule, sitä mahdollisuutta ei ole. Liian kauan sitä paskaa katselin.
Samat sanat. Oli oikea kävelevä paskahuussi, nuorempana yritti jopa peseytyä, mutta sitten SEKIN jäi. Onnittelut sulle joka olet vapautunut, minäkin aion vielä tänä kesänä sen tehdä. Olen 58 vuotias ja elämää vielä edessä.
8v sitten ja olen asunut yksin,ihan saman tapasta kokeneena,herään uuteen aamuun vieläkin,onko tämä totta! Saan omassa kodissani elää vapaasti,eikä kukaan kohtele minua huonosti. Enkä ole enää itseäni vähättelevä,arka joka koko ajan hakee miehen hyväksyntää,muiden seurassa ollessa. Olen kuin aikuinen ihminen,enkä holhottava,käyn täällä,koska nyt voin käydä,kukaan ei kyttää selän takana. Kaikki oli minun syytä,kun olin aviossa jopa miehen mielestä hänen vieraissa käymisetkin? Onneksi olkoon! Olen jo kohta kuuskymppinen ja mitä vanhuudenturvaa minulle olisi ollut miehestä joka ei arvostanut minua,en tehnyt mitään oikein hänen mielestä. Ei todellakaan tee mieli enää siihen elämään,kaikki pahat ongelmat alkoi,kun lapset muutti kotoa.Mutta,nyt se on ohi.
on aloitus iäkkäänä eroamisesta ja todellakin,ei tarvitse tulla katkeraksi ulkopuolisen jo eroa kehuu. Jokainen on lopulta oman onnensa seppä.Onnea!
minua usein,ja kun pyysin,että mentäs apteekkiin hakemaan särkylääkettä ja jotain voidetta jolla mustelmat peittää,hän vain ivallisesti nauro? Olisko ollut vanhuudenturva minulle? Nimitteli myös minua viiskymppistä,höperöksi mummoksi ja ihmetteli miki en ole jo kupahtanut,se oli hänen mielestä hauskaa,piti nauraa mukana tietysti,etti lisää tullu mustelmia. Pitäskö vielä katua eroa?
Hit once - shame on him. Hit twice - shame on her.
Minuakin ihmetyttää nuo nimimerkki .......:n kaltaiset naiset, jotka pysyvät liitossa väkivaltaisen kusipään kanssa, antavat hakata itseään ja vittuilla itselleen vuosikausia, vuosikymmeniäkin, ennen kuin lopulta saavat aikaiseksi erota. Ja sitten ne valittavat että semmoisia "ne miehet" ovat, vaikka eivät tunne kuin sen yhden. Tai lisäähän niitä tulee joka sukupolveen, kun juuri nuo masokistinaiset tyranniaan alistumisellaan opettavat omille lapsilleenkin, että tuollainen käyttäytyminen kuuluu asiaan. Hienoa että kuitenkin erositte vielä ennen kuolemaanne, mutta mitä te oikein odotitte?
eroon päässy,kun uhkaili ja itkis jos jätän,vaikka juoksi vieraissa ja riehu kotona. se olikin kauheinta kun jätin,vaikka sillä oli jo uus kainalossa. Kaikkihan täällä lopulta kuolee 100%,eikö eli turhaa löpinää.
tarkemmin viestisi ja kannustit todellakin lopettamaan odotuksen.olen itselle vihainen kun annoin itseni olla kynnysmatto. Minä en enää odota muuta kun parempaa aikaa,miksi vielä kärsiä sen yhden k..pään takia. Kiitos vielä kerran täti nutturapää,olisimpa saanut tätä puhetta aviossa ollessa jo,olisin tajunnut muuttaa omaa käytöstäni.Olet oikeassa!
rääsyläisiä ja sekin oli miehen vika. Kaikki oli miehen vikaa vaikka itse teitte päätöksenne jo silloin....navettaan siitä ulvomasta.
keino viimein päästä eroon,eli muuttua rääsyläiseksi. Kun mies on narsisti,siinä ei noin vaan moikata.Siinä tekee kaikkensa että siitä pahoinpitelijästä pääsee eroon,eihä kukaan jää hakattavaksi. Vai saako ihmistä lyödä?Puolusteletteko vielä,olette saaneet itse joskus olla pahoinpitelyn kohde,puhukaa kun tiedätte ensin,eikö.Masokisti jää hakattavaksi,tai alistettu narsistin uhri.
Hehhee en ole kuuna päivänä navetassa käynyt - en kakarana - enkä aikuisena. Ja on se miehen vika jos kävelee rääsyissä kun nimittäin aivan uusia, ehjiä vaatteitakin oli mutta kun ne piti säästää - ties miksi. Ja jos joku ulvoo - niin x. Katkara on x mies enkä yhtään sääli. Ei olisi siitä rohjakkeesta ollut minulle minkäänlaista vanhudenturvaa eikä edes seuraa ja sitäpaitti se röhjä odotti, että MINÄ olisin sen hoitanut kun olin 17 vuotta nuorempi no EI KIITOS hoitakoon nyt muut - vaikka 40 vuotta sitä äijää nuorempi - yhtään ei harmita, menisin vaikka morsiusneidoksi kas, minä tiedän mitä se paketti sisältää.....
uskalla elää miehen kanssa,luulen .että kaikki samanlaisia,ja aika paljon sellaisia onkin. Onneksi erosin!
Itsekin nostin kytkintä ja lähdin kans maalta kaupunkiin. Samanlaista kuin tuo kirjoituksesi oli minunkin elämäni ennen.
Hyvä että joku oikeasti ymmärtää, sääliksi käy tietyllä tavalla sellaista miestä joka loppujen lopuksihan on myös pilannut oman elämänsä. Mutta mitään velvollisuutta ei ole jäädä huonoon liittoon - semminkin kun kukaan ei voi sanoa että ei olisi yrittänyt kestää vaikka hampaat irvessä. Nautitataan me naiset ny´vapaudesta :-))