Silloin kun puolueettomat naiset kuvailevat tätä kaksilahkeista, ehdottomasti yleisin adjektiivi on 'söpö'. Uusin lohkaisu oli peräti 'herttainen'.
Voiko noihin adjektiiveihin yhdistää mitään eroottista vetovoimaa, vai onko sanojen vain tarkoitus kuulostaa kannustavilta? Voisiko kukaan nainen kuvitella, että se elämänne tärkein uros on ensisijaisesti söpö ja herttainen?
Söpö ja herttainen?
joku mies
141688
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
...mies voi olla Näöltään Söpö tai Näöltään Herttainen mutta teoilla punnitaankin onko hän Mies. Minun mielestäni.
Herttaista mieheltä on katsoa silmiin välttelemättä.Ilmeinen vilpittömyys, omien tunteidensa myöntäminen, lapsista puhuminen.Voit huoletta näytellä lompakkosi koirakuvia.Ei valjua mitenkään.Nu-velourman on myös sivistykseen päin: se pehmo jätkähän on hum.kand.,puutarhuri,hieroja,naistutkija..
oli musta ensisijaisesti söpö, ja todella kuuma pakkaus, eli seksikkäin äijä minkä tiedän edelleen, ja kaipaan myös ihan älyttömästi :( Ja todella miehekäs, mutta siis musta se oli söpö.
Mieleen ; Kissa !! Ei ikinä mies.
Pääasia, ettei mies ole röhnäke. Ehkä tämä kertoo miesmaustani jotain: olen jo kauan unelmoinut eräästä, jonka mielessäni olen nimennyt "Namuksi" - hän on sekä suloinen että komea.
"luokittelen" Minua miellyttävät miehet useimmiten söpöihin ja komeisiin. Söpö on sellainen poikamainen ja luonteeltaan avoin ja joka uskaltaa näyttää myös herkempää puoltaan. Ja joka huolehtii ulkonäöstään!! Itse lankean lähes poikkeuksetta näihin söpöihin poikiin/miehiin! ;) Komeaksi sanoisin miestä, joka on minua vanhempi, sillä iän myötä miehet ainakin minun mielestäni tulevat komeammiksi. Siis joidenkin kohdalla, aina on poikkeuksia! Koska itse olen kuitenkin tällainen melko tavallinen nuori nainen, en mikään malli, jätän nämä komeat uroot rauhaan!
Tietysti pitää olla ensisijaisesti söpö ja herttainen, ne on niiiin paljon ihanempia kuin alfauros-naistenmiehet. Kuitenkin pitää olla oma tahto ja mielipiteet, ei mikään nyhverö.
Että teillä naisilla on tiettyjä kausia jolloin teitä miellyttää komeat miehet, ja sit taas välillä sellaisia kausia jolloin miellyttää enemmän ns poikamaiset miehet..?? Olenko ihan väärässä?
naisilla se menee niin, jos vaikka muutenkin sattuu olemaan kovin ailahtelevainen...itse en voisi kuvitellakaan seurustelevani söpön ja poikamaisen miehen kanssa, kyllä miehen tulee olla miehekäs, jotta saa minut syttymään.tosin yksin ulkonäkö ei riitä pitkällekään..
Monet naiset ovat tosi ailahtelevaisia. Kai se kuuluu naiseuteen.. Joo, en mäkään minkään tyttömäisen hihittelijä naisen kanssa kyllä haluais olla, joten ymärrän hyvin pointin. Järkeä pitää olla.
Monet nuoret tytöt ja naiset tuntuvat tykkäävän söpöydestä. Itse ainakin pidän, ihanneulkonäkö on juuri sellainen söpö ja nuoren näköinen.
Ovat parasta aviomiesmateriaalia ja menevät kuin kuumille kiville. Mukavia luonteeltaan, kivan näköisiä, trendikkäästi pukeutuvia ja ulkonäöstään huolehtivia. Uskaltavat tehdä myös ei niin miehisiä töitä, kuten laittaa ruokaa, hoitaa puutarhaa, kasvattaa kukkia, hoitaa eläimiä ja lapsia. Eivät hakkaa tai ole aggressiivisia. Joka naisen unelmia.
En tunne kuin kaksi pariskuntaa joissa ilmeisesti on sellainen mies.. Eikä se ole niin yksiselitteistä. Monilla pariskunnilla saattaa näyttää menevän hyvin ulkoisesti, mutta kotona kaikki onkin sit toisin kun ovet suljetaan. Jokaisessa perheessä on ne omat riitansa. Kunnon perhe elämää ei näy kuin elokuvissa. Vai onko oikeasti jossain perhe jossa kaikki aina heittävät vitsiä toisilleen ja ovat hyväntuulisia eikä mitään riitoja ole.
Kaikilla perheillä (mitä itse tunnen ainakin) on riitoja, kuten sanoit. Ja joskus jopa ajattelin että oma suhteeni on huono siksi että meillä on riitoja, tämä tietysti oli joskus teini-iässä kun kaikkien suhteet näyttivät täydellisiltä ulospäin.. Mutta Suomi24:n etusivulla oli jokunen aika sitten keskustelu ja liitteenä uutinen tutkimuksesta, jonka mukaan jos ihminen löytää oikeasti "sen oikean" riitoja ei pitäisi tulla ja on olemassa pariskuntia jotka eläkeiässäkin ovat kuin vasta seurustelun aloittaneet - riidattomia, ja täysin rakastuneita. Tämä pisti todella miettimään. Käytännössä järkeenhän tuo käy.. Ja tavallaan taas ei. Monissa suhteissa olen yrittänyt punnita suhteen hyviä ja huonoja puolia päättääkseni kannattaako suhdetta jatkaa vai ei. Kun rakkaus ei vaan ole niinkuin "se on tai sitten se ei ole", vaan rakkaudessakin on eri skaaloja. Joku rakastaa täydestä sydämestään rakastettuaan, joku vähän vähemmän, jollekin rakkaudella ketään kohtaan ei ole mitään merkitystä, joku rakastaa kaikkia tuntemiaan ihmisiä, joku rakastaa heitä vähän vähemmän - kuka rakastaa ketä, ja kuinka paljon.. Järkihän sen sanoo, jossakin tässä helvetin suuressa maailmassa on oltava se täydellinen mies/nainen jokaiselle - tietysti tietyissä rajoissa. Mutta vaikka sellainen löytyisikin, pitääkö hän etsijästään? Tästä suhteissa on kyse. Joissakin asioissa täytyy joustaa, ihannemiehiä / ihannenaisia saa ja täytyykin olla jotta tietää minkälaisesta ihmisestä pitää, ja osaa tunnistaa sitten sen kaikkein lähimpänä ihanteitaan olevan ihmisen. Mutta tämä ei tarkoita että tunne olisi molemminpuoleinen. Joten; Tämän vuoksi epäilen vahvasti että nämä ns. "täydelliset paritkaan" eivät ole niin täydellisiä loppujen lopuksi, sillä sen mahdollisuus olisi yliluonnollisen pieni. "Vai onko oikeasti jossain perhe jossa kaikki aina heittävät vitsiä toisilleen ja ovat hyväntuulisia eikä mitään riitoja ole." - Tietysti riippuen siitä, missä kulkee "riidan" raja: Huutoa ja tavaroiden heittelyä? Sanallista haukkumista, ja henkistä väkivaltaa? Pelkkää kiroilua? Sarkastisia kommentteja? Kaiken järjen mukaan; ei. Sellaista perhettä ei ole.