Karu totuus, mutta 1990-luvun jälkeen yhteiskunta on muuttunut "palikka" yhteiskunnaksi. Ihmiset on muuttuneet kehityksen myötä tylyimmiksi, itsekkäiksi, ahneiksi ja yleinen moraalittomuus on lisääntynyt entisestään, vaikka vapauteen ja oikeuksiin vedotaankin ja kukaan ei oikein välitä mistään muusta kuin omasta hyvinvoinnistaan.
Varmaan repliikkini herättää spekulointia siitä, että eikö pappa pysy nykyvauhdissa ja kehityksessä mukana, kun näin kriittisesti arvioi yhteiskunnan suuntaa, mutta mielestäni keinotekoinen onnellisuus ei ole oikeaa elämää, kuten materiaan turvautuminen ja kaikki uudet lelut, kuten kännykät, netit sun muut pelit ja vempaimet ei tuo onnellisuutta, eli mielestäni ihmissuhteet ja lapset etusijalle ja sitten vasta lelut.
En viihdy nyky-yhteiskunnassa
ukkeli
5172
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
muutti tän maailman ja viimeisetkin rippeet oikeista arvoista heitettiin kaatopaikalle.
ja kova talouspolitiikka siihen 80-luvun juppikauden päälle, niin tässä ollaan. Samaa mieltä kahden edellisen kanssa.
Eläköön kehitys! Vihdoin ja viimein elämää hallitsee yksilö, eikä jämähtänyt instituutio. Kuka on parempi sanomaan, miten kotonani elän kuin minä ja vaimoni? Vaikka muuten pidänkin Stalinia ihmishirviönä, se sentään tajusi jo vuonna 1945, ettei kirkolla kuulu olla yhtään enempää valtaa kuin divisioonat antavat ymmärtää. Isänmaa keinotekoisine rajoineenkin on aikansa elänyt instituutio. Miksi minun piti mennä naimisiin, että valtio antoi minulle luvan elää yhdessä rakastamani ihmisen kanssa? Olettekos muuten pistäneet merkille, että yhteiskunta ja ihmiset jatkuvasti vaurastuvat, elävät pidempään jne? Heikot tosin sortuvat elon tiellä, mutta ennen heille ei edes ollut teitä...
en sortunut, enkä varsinkaan köyhä, mutta olen aloittajan kanssa samaa mieltä. Kyllä mulla leluja on, mutta yhteiskunnallisesti suunta on ollut väärä jo pari vuosikymmentä. Mulle tämä ei tuota tuskaa. Viihdyn hyvin rahoineni ja leluineni, mutta koko yhteiskuntaa ajatellen suunta on vialla.
Minä olen aina sanonut, että sitten olen vanha, kun alan väittämään, että ennen kaikki oli paljon paremmin. En ikinä unohda 90-vuotiaan mummoni juttua siitä, miten se otti faijan ja sedän syliinsä ja otti hatkat, kun ukki oli vittumainen. Kilometri pakkasessa sai kouluttamattomankin naisen ymmärtämään, ettei ollut elämässä vaihtoehtoja. Ja tätä avioliittojen kestävyyttä sitten ihaillaan vedet silmissä nykyisin...