Onko sellaisia? Jos on, niin miltä sen tuntuu? Oletko samanlainen katkera kyyninen kusipää kuin ne miehet, jotka ei saa ketään? Kerro enemmän tilanteestasi!
Naiset joista kukaan ei kiinnostu?
catinthehat
272912
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
"Jos on, niin miltä sen tuntuu?" Ei enää oikein miltään, kun on tottunut. Silloin nuorena kun sen tajusi, niin silloin oli aika vaikea luopua tietyistä unelmista. Nyt se tuntuu myös helpottavalta, koska minun ei edes tarvitse yrittää täyttää vaatimuksia, joita en pystyisi täyttämään. "Oletko samanlainen katkera kyyninen kusipää kuin ne miehet, jotka ei saa ketään?" No kyyninen minä olisin joka tapauksessa.:D Katkeruuttakin tunnen joskus, mutta ei se ole se hallitsevin tunne kuten miehillä. Musta elämässä on vaikka mitä nähtävää ja tehtävää ja koettavaa ilman miehiäkin. Ihan onnellinen vanhapiika olen mielestäni. :)
ettet kelpaa! luulempa että se on vain sinun päässäsi! kiinnostaisi tietää jotta mikä saa sinut luulemaan jotta et kelpaa miehille?
omalaatuinen, en ollenkaan sellainen mistä miehet pitää. Mä olen kuulemma kaverityyppiä, eikä musta voi kiinnostua muuten. Niin mulle on aina sanottu, joten minkäs teet. :)
hahaa, mielenkiintoista, minulle on käynyt täsmälleen samalla tavalla kun sinulle, paitsi että olen vastakkaista sukupuolta.. että näköjään löytyy naisiakin, joille kiinnostava tyyppi sanoo/sössöttää: "ehkä löydät vielä jonkun joka ymmärtää sinua.".
Tutustumalla voi kiinnostua, ei kai kukaan pelkästä moi:sta kiinnostu jos ei tunne vielä.
"tuutko yöks?"
tällainen kuin minä, josta ennen oltiin kiinnostuneempia kuin nykyään, tai ainakin rakkauselämä oli vilkkaampaa back in the days. Nyt kun en enää tässä elämäni vaiheessa halua heppoisin syin suhteeseen, se karsii aika lailla kandidaatteja koska miehethän haluavat pitää hauskaa ennemmin kuin ottaa vastuuta ja ajatella tulevaisuutta. Olen kokenut huumat ja villit intohimoiset suinpäin-suhteet, mutta nyt kun haluaisin tutustua pitkällä tähtäimellä rauhassa, niin että se johtaa johonkin, kaikki ovat kaikonneet. Mieluummin olen yksin, kuin jonkun kanssa vaan sen takia että mulla olisi joku. En ole epätoivoinen, en katkera, en kyyninen. Olen onnellinen elämässäni tällaisena kun se on, mutten poissulje suhteen mahdollisuutta. Se tuntuu vain olevan kovin hankalaa, kun ei haluta sitoutua oikeasti.
joka ei ole aikanaan nuorta naista saanut korkattua. Eiku niin, nehän lutkittelee. :-(
"tällainen kuin minä, josta ennen oltiin kiinnostuneempia kuin nykyään, tai ainakin rakkauselämä oli vilkkaampaa back in the days. Nyt kun en enää tässä elämäni vaiheessa halua heppoisin syin suhteeseen, se karsii aika lailla kandidaatteja koska miehethän haluavat pitää hauskaa ennemmin kuin ottaa vastuuta ja ajatella tulevaisuutta. Olen kokenut huumat ja villit intohimoiset suinpäin-suhteet, mutta nyt kun haluaisin tutustua pitkällä tähtäimellä rauhassa, niin että se johtaa johonkin, kaikki ovat kaikonneet" Joopa joo. Aika ristiriitaista tekstiä, ja väität vielä pokkana että miehet vain haluavat pitää hauskaa kuin ottaa vastuuta. Kirjoittaa ihminen (= sinä), joka on itse harrastanut samanlaista, ja nyt kitisee, kun ei ole vientiä ja pitäisi löytää "oikea" suhde. Otan osaa, tai oikeastaan en. Itse olet liemesi keittänyt, joten marinoidu siinä. PS: Kannattaisi myös hankkia oikea elämä, kun tunnut asuvan palstalla 24 h. Nettiriippuvuus(kin) on melkoinen turn-off...
Täällä sitä vaan kirjoitellaan päivästä toiseen eikä mukavalle miehelle vastata ;) Oli pakko kirjoittaa kun en oikein ymmärrä näitä asioita. Surkuttelet ettei kukaan kirjoittele tai koita tutustua. No minä kirjoitin, lupasit vastata toisen kerran mut et vastannut. Sitten täällä kirjoittelet, että kukaan ei koita tutustua :D Ettei vaan olisi niin että et enää uskalla tutustua miehiin? Joskus tulee mieleen että monet palstalaiset eivät halua vaan myöntää jotain totuutta ja valehtelevat itselleen niin kauan jotain samaa juttua että vihdoin ja viimein alkavat itsekin uskoa valheeseensa. Sen jälkeen on sitten helppoa kun on hyvä syy olla luovuttanut. Esim. nää ATM jutut, ei hyvää päivää ! :) En ny sinua halua tuomita, mut vähän erikoista ja ristiriitaista touhua kuitenkin...
Mulla on aivan sama tilanne kuin sulla, ja ajattelen samalla tapaa kuin tekstissäsi esität. Minäkään en lähde enää heppoisin syin suhteeseen, ja elämä on hyvää ilman parisuhdettakin. Ei ole katkeruutta tai epätoivoa, on elämä.
Niinpä niin. Minustakin on vähän ristiriitaista valittaa muille siitä mitä on itsekin harrastanut. Niin että kaikkien muiden pitäisi elää sinua tyydyttävällä tavalla? Vaikka itse on menty suhteesta toiseen ja eletty "villiä" elämää, niin nyt ne sellaista hakevat miehet ovatkin ihan helvetistä? Ehkä olisi silloin vähän nuorenpana kannattanut keskittyä enemmän sen oikean kumppanin löytämiseen kun kerran vientiä riitti, eikä vain pitää hauskaa ja hyppiä kevytsuhteesta toiseen? Niinhän siinä yleensä käy, että kun on helppoa saada seuraa, niin ei sitä osaa edes arvostaa. Sitten kun menekki hiipuu, niin alkaakin miettimään että olisiko siitä tai siitä toisesta suhteesta voinut tulla jotain, jos siihen olisi vähän panostanut, eikä vain vaihtanut uuteen mieheen saadakseen mahdollisimman paljon suhteita ja "kokemusta".
jossain että elin kukasta kukkaan ja vaihtelin kumppania kuin sukkaa? En. Turha täällä on toisaalta itseään yrittää puolustaa ja tuoda ilmi kun sekopäitä riittää.
oli aika lailla turhaa. Käythän sinäkin täällä vissiin aika usein, kun osaat noin hyvin stalkata kuinka usein minä käyn ;)
No ehkä minä sitten vedin vääriä johtopäätöksiä. Minusta kirjoituksestasi sai kuitenkin enemmänkin tuon suuntaisen kuvan kuin että olisit mitään kovin pitkiä parisuhteita harrastanut, kun kerran puhuit "huumasta ja villeistä ja intohimoisista suinpäin-suhteista" ja siitä että rakkauselämä oli "vilkkaanpaa". Jos johtopäätös meni metsään, niin sitten päättelin ihan väärin. Ei sekään minusta kyllä asiaa edistä jos heti leimaa toiset "sekopäiksi", jos joku on asioista eri mieltä tai kritisoi toisen toimintatapoja. Noh, onhan tällä palstalla paljon noita seköpäänkin oloisia, mutta itseäni en suostu ihan vielä heihin laskemaan. Sinä saat tietysti ajatella minusta ihan mitä itse haluat, ei se minun iltaani pilaa.
osa täällä kirjoittelevista on juuri niitä omia johtopäätöksiä veteleviä sekopäitä. Kun puhuin villista rakkauselämästä, tarkoitin sitä että parikymppisenä oli jotenkin helpompaa rakastua ja hullaantua toiseen. Seurustelin pitkissä suhteissa ja tarkoitin tätä "oikeaa suhdetta" nyt sillä, että silloin nuorempana ei ollut paineita siitä että kestääkö tämä nyt lopun elämää ja näin, oli helpompi elää hetkessä.
Me naiset ei vaan ehkä nosteta siitä niin kovaa haloota, kuin nyt nämä nuoret/nuorehkot miehet. Toiset varmaan katkeroituukin, itsekin toisinaan tunnen varsin suurta pettymystä omaan elämään, välillä tuntuu että onko sitä oikeasti elänytkään kun ei ole saanut kunnolla rakastaa eikä tullut rakastetuksi. Mutta suurimman osan ajasta olen kohtalaisen tyytyväinen, pidän kuitenkin itsenäisyydestäni ja elämästäni muilta osin. Niin ja nämä monet kelpaamattomuudestaan suivaantuneet miehet leimaavat koko naissukupuolen samanlaisiksi horoiksi, mutta läpi jotenkin aina paistaa että noilla miehillä useinkin kyseessä pelkkä seksin haku ja toitottavat että kun naisten ei tarvi muka kärsiä seksin puutteesta, sen kun ottavat jonosta parhaimmat, no ehkä joillain nuorilla naisilla näin onkin, mutta suurin osa naisista kuitenkin etsii ja tarvii ihan jotain muuta kuin pelkkää seksiä (eikä senkään saaminen ole todellakaan kaikille itsestäänselvää).. Toki sitä pieni toivonkipinä rakkaussuhteesta vielä minussakin elää, mutta pelkään että jos asia tulisi ajankohtaiseksi, olisi kynnys jo liian suuri...
Tai no en voisi sanoa etteikö mua huomattaisi,sillä pukeudun hyvin ja muiden sanojen mukaan olen "näyttävä nainen".Jos kävelen kadulla,niin kyllä saan joka kerta miehiltä pitkiä katseita ja saan päät kääntymään autoilijoissa. Mutta suurin ongelmani on aina ollut se,että en itse tunne tätä kauneuttani.Moni on sanonut minulle etten itse tajua kuinka viehättävä todellisuudessa olen ja se taas on luontaantyöntävää.En kävele pää kumarassa tai mitään,vaan ryhdikkäänä,mutta jutellessa takeltelen pahasti sanoissani jollen todella tunne ihmistä.Toisaalta saatan olla myös liian innoissani uuden henkilön tapaamisesta ja se karkoittaa ne kaikki. Niin ja miellytän kuulemma liikaa muita.Itse en huomaa tätä laisinkaan,sillä olen luonteeltani oikeastikin erittäin ystävällinen,muut huomioon ottava.Mutta miesten mielestä minulta siis puuttuu temperamenttia ja särmää. Tai no ne miehet,jotka kiinnostuvat minusta ovat useasti reilusti vanhempia(tai omaavat ylisuuren egon) ja haluavat alistaa ja hyväksikäyttää minua.Tosin ei noitakaan ole montaa ollut,sillä harvemmin tulee edes tavattua sellaisia oikeesti tollasia,jotka haluaa vaan alistaa naista. Ulkonäöllisesti kelpaan varmaan suurimmalle osalle(haluan ainakin ajatella niin),mutta epävarmuuteni ja miellyttämisenhaluni karkoittaa kaikki miehet(paitsi nämä alistajat).Ja kuka haluaisi suhteen alistajan kanssa?
Tätä en ole vielä kuullutkaan, että miellyttämisenhalu karkottaisi miehiä. Olet tehnyt nyt jonkin virhearvion?
Angelinan teksti oli osuva kuvaus minun tilanteestani : ( Kyllä vain, miellyttämisenhalu karkoittaa miehiä. Olen kokenut aivan saman. Mies kai "kyllästyy" kun nainen on liian helppo, eikä tyydytä miehen saalistusviettiä. Tai sitten mies alitajuisesti pitää naista luuserina? Kyllähän minä(kin) olisin miehiä saanut; alistajia ja äidin/hoivaajanhakijoita. Vaikka olenkin "kiltti", en suostu alistujan rooliin. Päädyin sitten "hoivattavan" kanssa naimisiin. Olin vain varaäiti ja kotitalouskone. Perheen vastuunkantaja. Erohan siitä lopulta tuli. "Tavalliset" miehet ovat aina karttaneet minua, ja olen siis yksin.
Mulla on ihan samat ongelmat, uusissa ja yllättävissä tilanteissa saattaa sanat tarttua kurkkuun ja muutenkin takellella, toisaalta kun juttuun joskus pääsee, niin innostun liikaa ja saatan laukoa kaikenlaista ajattelematonta!
...ihme. Tuollaisen naisen minä ainakin haluaisin. En halua "saalistaa", leikkiä kissa-hiiri-leikkejä. Tietysti osa miehistä varmaan ajattelee, että olet "helppo", jos olet tuollainen yliystävällinen. Sehän ei tietenkään ole hyvä asia suhteessa. Mutta kaikki eivät varmastikkaan koe sinua helppona. Miten on, kelpaako sinulle ihan tavallinen mies (tavallisen näköinen, tavallisen oloinen), joka on mukava? Vastaa ihan rehellisesti. Vai myönnätkö katsovasi vain komeimpia miehiä?
Olen ajatellut kyllä tuotakin. Että mies näkee naisen yrittävän liikaa miellyttää, koska hän haluaisi kovasti tuntea kelpaavansa naiseksi - ei torjutuksi tai vain panoksi. Minusta ainakin tuntuu että joskus tuo paistoi minusta läpi. Samoiten särmän puute. En osaa olla sellainen sopivan suorapuheinen, ystävällinen ja näpsäkkä, nainen joka ei nolaa itseään.
Minusta ovat kyllä kiinnostuneet miehet joilla on ollut seksisuhteen tapainen mielessä, ei mitään vakavaa. Sen ainakin tiedän ettei ulkonäöllä ole asian kanssa mitään tekemistä. En ole myöskään ylimielinen tms. tai harrasta satunnaista seksiä. Minussa vaan on jotain.. tylsää. Olen katkera, mutta lähinnä siksi että parhaat ystävät ovat avoliitossa tai naimisissa. En tunne yhtäkään sinkkua tai sydänsuruista jonka kanssa voisi jakaa kokemuksia :( Jotenkin en vaan ole osannut tutustua toisiin sinkkuihin. Hävettää olla aina jonkun pariskunnan kanssa tavallaan kolmas pyörä vaikkapa baareissa.
Onko noi sun kaverit jotka ovat avoliitoissa ja avioliitoissa samanikäisiä kuin sä olet? Itse en yhtään kadehdi näitä ihmisiä jotka ovat parikymppisinä avioliitossa. Olen huomannut läheltä aika inhottavia esimerkkejä näistä teiniavoliitoista. Itselläni oli yksi kaveri joka lukion aikana alkoi seurustelemaan erään neidin kanssa. Siinä ne pari vuotta seukkas ja jossain ~20v iässä muuttivat sitten yhteen. Lapsi tuli siinä samalla mukana. Kummallakaan ei ammattia, toinen opiskeli ja toinen teki hanttihommia. Noh puol vuotta he yhdessä asuivat kunnes nainen lähti ipanan kanssa toisen miehen mukaan ja tää mun kaveri kärsii vakavasta masennuksesta nyt. Mielummin olisin vaikka sellanen atm ku niin, että olisin kokenut saman paskan kuin tuo kaverini. Onhan toi tietty yksittäinen tapaus, mutta tarpeeksi vakava jotta ikinä tekisin sitä virhettä, että menisin naimisiin vähän yli parikymppisenä.
Moni ajattelee noin. Itse en kuitenkaan perusta teiniseukkailuista, mutta en sitä tarkoita että olisi kiire lapsia tekemään tai varsinkaan naimisiin. Naimisiinmeno ei ole minulle pakkojuttu, enkä ole kirkon kirjoissa joten kyseessä olisi joka tapauksessa vihkiminen, ei häitä enkä sellaisia haluaisikaan. Haluaisin vaan jakaa arjen jonkun kanssa silloin kun siltä alkaa tuntumaan. Tottakai menisi muutamia vuosia vähintään. Avoparit suht minun ikäisiä, lapsia ei ole. Sitten avioliitossa olevat 25v tietämillä, yksi lapsi.
Kuulun kanssa tähän kastiin. En ole koskaan suerustellut ja olen myöskin neitsyt. Pukeudun trendikkäästi ja kauniiksi ovat kehuneet sekä yhden illan kutsuja tulee kyllä, mutta itse en sellaisia harrasta... Olen myöskin avoin, huumorintajuinen ja menevä, sekä omaan laajan tuttavapiirin. Missä vika? Luonteessa. Olen härski, vitsini ovat sairaita ja välillä ala-arvoisia, olen sarkastinen, käyttäydyn erittäin jätkämäisesti ja tyhmäksikin ovat sanoneet. Luonteeni on myös ihmissuhdeasioissa hankala, koska käyttäydyn varsin epäjohdonmukaisesti ja ylireagoin asioihin (esim. suutun tyhjästä). Lyönytkin joskus olen kännipäissäni, sekä muuta tyhmää.. Olen aina ollut se kaveri, joka kutsutaan vahingossa poikien saunailtaan. Vaimomatskua?