Tapasin tämän tytön viime vuoden lokakuussa.
Tutustuttiin, rakastuttiin ja molemmat olivat onnellisia. Parin kuukauden päästä muutimme saman katon alle, koska kumpikin tarvitsi uuden asunnon.
Tyttö (22v) oli kertonut että häntä oli loukattu ja petetty hänen edellisissä suhteissa, myös hänen ystävänsä kertoivat näistä asioista minulle.
Olen aikaisemmin seurustellut kaksi kahden vuoden pituista suhdetta, enkä koskaan ole pettänyt!
Niinpä tiesin että tätä tyttöä en ikinä tule satuttamaan. Nyt kuitenkin noin puolen vuoden jälkeen tuli liikaa turhia riitoja ja minun puolelta lievää mustasukkaisuutta. Joistain asioista pääsimme keskustelemalla yli, mutta noin yli viikko sitten tyttö sanoi ettei enää jaksa uskoa suhteen toimimiseen. Hän kuitenkin myöntää tunteensa, ikävänsä ja että rakastaa mua.
Sain oman asunnon ja muutan sinne toukokuun alussa. Tyttö haluaa pysyä kanssani kaverina.
Olen koittanut kysyä voisiko hän vielä joskus olla kanssani koska olisin ollut hänelle juuri sellainen mitä hän sanoi itsekkin tarvinneen ja etsineen. Koska en ikinä olisi satuttanut häntä tai pettänyt hänen luottamustaan.
Olen todella epätoivoinen, haluan antaa hänelle aikaa, tilaa, pitää etäisyyttä enkä roikkua, ettei hän ahdistu.
Mutta haluan hänet takaisin, yhden mahdollisuuden vielä! Näyttää että sovimme kyllä yhteen koska molemmat rakastaa toisiaan. Hänen uskonsa vai tällä kertaa loppui.
KYSYNKIN NEUVOA. Miten saan voitettua tämän tytön sydämmen takaisin? Kauanko se vie aikaa? Olemme tottakai kavereita ja näemme silloin tällöin. Hän sanoi ettei elämästä koskaan voi tietää, ja on myöntänyt että voisi kanssani joskus vielä olla, muttei tiedä mitä elämä tuo mukanaan.
Miten saan tytön huomion takaisin ja pääsen takaisin hänen sydämmeensa kaverisuhteen kautta?
Pyydän, antakaa neuvoja...
-Kiitos
Miten saan hänet takaisin?
Neuvoton ????
93718
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pitäisi olla ennustaja voidakseen vastata kysymyksiisi. Sanotaan näin että mitä kauemmin aikaa menee sitä enemmän kehottaisin sua pääsemään yli. Täällä kukaan ei tiedä asioitanne paremmin kuin te itse. Voin kuitenkin yrittää kirjoittaa jotain. Luulen että oot ollut hälle ihastus ja sen suurempia tunteita ei oo syntynyt hänen puoleltaan. Ette kuitenkaan oo olleet pitkään yhdessä. Ja nyt hän on tilanteessa ettei halua jatkaa koska tunteet katosivat? Oot ehkä sellainen kuin hän tarttis mutta et ehkä sellainen mitä hän rakastais. Tosin sitäpä ei tiedä kuin tyttö itse. Tässä tilanteessa et saisi häntä takaisin kuin säälistä. Suhteen alkuihin ja kiintymis prosessiin kuuluu turhia riitoja. Valitettavan monet suhteet päättyvät näihin. Mielestäni koska ei sovita yhteen ja/tai koska ei yritetä tarpeeksi. Mutta monesti noista päästään yli vaikka sitä välillä erottaisiin. Tästä näkökulmasta katsoen teillä on vain sellainen huonompi vaihe menossa tosin se että joudut muuttamaan on kyllä aika huolestuttavaa mutta ei silti ole tae että ei olisi toivoa. Enpä tiedä mistä teillä johtuu mutta kokemuksestani yrityksen puute johtuu tunteitten vähyydestä ellei sitten todella raskasta ole ollut. Näen kyllä että sinulla tunteita olisi. Ikävöintiä ja muita rakkauden tunteita on jättävillä osapuolillakin kunnes niistä päästään yli. Voi olla että hän ei raski jäämätunteidensa vuoksi ja koska näkee kuinka raskaasti oot ottanut olla sanomatta moisia lohduttavia sanoja kuten lupauksia tulevaisuudesta. Hänhän käyttäytyy kuin oppikirjasta kuinka lohduttaa jätettyä. Onhan se kaunista tukea toista erossa mutta vaikeuttaa toisen ylipääsyä ellei sitten halua jättää itselleen varalle turvallista miestä jos ei onnistu löytämään toistakaan tai epäonnistuu tämän toisen kanssa. Tällöin saisit hänet takaisin joskus vain menettääksesi ehkä uudelleen. Näin tuoreessa suhteessa ja koska tyttö on nuori riidat saattavat toki olla testaamistasikin jos häntä on petetty niin voi käyttää tuota kierolla tavalla tietämättäänkin sen näkemiseen kuinka tärkeä olet hänelle. Olen pahoillani mutta mulla on vahva käsitys siitä että nuo syyt ovat tekosyitä hänellä jättää. Mikä olisi melko epäreilua kun silloin jos sanot nyt ymmärtäneesi asioita ja siksi pystyt luvata olla vähemmän mustis etc. niin siitä tuskin on apua. Ellei hän sitten halua juuri että osoitat siten tunteesi. Tosin se kertoisi vain raskaista tulevista vuosista lisätestailuineen jos saisit takaisin. Toisaalta jos erosta mennyt jo yli viikko niin aika rankka testi olisi. Tästä näkökulmasta voit saada hänet takaisin heti jos osaat toimia oikein tytön mielestä. Suosittelen järkeviä rauhallisia keskusteluja missä näkee sen puolen sinusta ilman syyllistelyitä. Vaikka ns. viimeistä keskustelutuokiota asioiden selvittämiseksi. Voisit ensin vaikka kokata teille hienon aterian niin olokin olisi otollisempi kun olisitte syöneet vatsan täyteen hyvää ruokaa rennossa ilmapiirissä tai käydä se keskustelu vaikka jossain lempipaikassanne. Toki rauhaisassa. Mutta se noista tuomiopäivän maalailuista. On hyvä että annat hänelle aikaa. Turha ruikutus olisi varmaan vain pahaksi vaikka välittämisen voitkin osoittaa. Pidä huolta itsestäsi. Se saa sinut vaikuttamaan yhtä viehättävältä kuin suhteenne alussakin ja voithan liikkua naisseurassakin kunhan ei luule että oot oikeasti mennyt rakastumaan niin näet liikuttaako se häntä lainkaan. Tosin en neuvoisi loukkaamaan ketään toista naista käyttämällä häntä syöttinä, mutta saattaisithan jopa löytää tulevan vaimosi. Elämä voi yllättää vaikka en neuvoisi hyppäämään uuteen käsittelemättä vanhaa. Siitä tulee vain isompia sydänsuruja. Pääsääntöisesti rakkautta ei voi pakottaa. Tekstini oli melko yleistävää ja raakaa tekstiä mutta toivottavasti se antaisi jotain näkökantaa johonkin. Mieluiten positiivista. Itse tiedät asiasi ja tilanteesi kunhan mietit järjellä. Varo kuitenkin päätymästä vain toivottuihin aivoituksiin. Ihminen helposti näkee tilanteensa siinä valossa missä haluaa riippumatta siitä mikä se oikeasti on. Jaksamisia sinulle ja muista että miten käykään niin anna elämän kantaa itseäsi. Jos et saa häntä niin häntä ei ollut tarkoitettu sulle.
Tekstissäsi oli paljon faktaa ja asioita mitä olen itsekkin miettinyt. Tää ikävä ja tunteet on vain niin raskaita kantaa. Eroon ei liity mitään toista osapuolta yms muuta vastaavaa. Hän kyllä sanoi että hänellä on ollut suhteita / ihastuksia, ja sanoi alussa että oikeasti olen sellainen jota hän on pitkään kaivannut elämässään. Hänen ystävänsä ja jopa äitinsäkin ilmaisivat sen minulle hänen positiivisesti muuttuneesta käytöksestä. Uskon että hänellä kuitenkin on vielä tunteita minua kohtaan. Meillä oli riitamme ja erimielisyytemme, mutta niiin todella paljon hyviä juttuja ja tapahtumia suhteen aikana, että tuntuu niin pahalta jättää taakse jotain näin hyvää. Muutaman päivän yritin kinuta häntä takaisin, mutta suuttumuksella peitti tunteensa. Myöhemmin pyysi luokseen vielä yöksi, mitään ei tapahtunut. Ei riitoja ei sopua. Olimme vain kaksin, nauroimme ja juttelimme. Hän haluaa olla kaveri, eikä jäädä raahautumaan keneenkään ihmiseen, koska näkee asian niin että elämän on jatkuttava. Kysyin häneltä antoiko hän viime viikolla liikaa toivoa (lohduttaakseen minua) kun sanoi että ehkä voisikin joskus vielä olla kanssani, ja vastaus oli ettei antanut säälistä toivoa, vaan totesi ettei koskaan voi tietää. Olen miettinyt kaikkia mahdollisia romanttisia keinoja jotka kaverina kuitenkin yrittäisin hänelle tehdä, että ehkä hän vielä näkisi minut uudelleen sellaisena kun minuun rakastui? Vai onko kulunut liian vähän aikaa? Hänen tunteet näyttävät myös ailahtelevan, mutta tuntuu pysyvän tiukasti tuossa kaveri asiassa. Annan aikaa ja tilaa, mutta haluan silti yrittää vielä korjata kaiken ja saada hänet uudestaan ihastumaan minuun. Kidutanko itseäni liikaa jos huomaan että hänelläkin on selvästi vielä tunteita minua kohtaan? Kun mitään anteeksiantamatonta pettämistä jne satuttamista EI OLE tapahtunut, miksei hän voisi jatkaa? -Kiitos.
Kuulostaa kyllä paremmalta. Upealta. Sinänsä olisin toiveikas että mahdollisuuksia on. Teillä on ollut harvinaisen avoin suhde missä kykenette keskustella asioista. Eronki jälkeen. Ei riidoilla väliä vaan kyvyllä selvittää asiat. Enemän kannattaa keskittyä omaan selviämisees. Tuon valossa olisin enemmän susta huolissani kuin suhteenne tulevaisuudesta. Nuo tunteet on todella raskaita tuossa tilanteessa etkä voi ajatella niitä koko ajan. Tarvii voimia tulevaakin ajatellen. Aika vähän on kulunut aikaa, mutta kyllä minusta viikossa parissa pääsee pahimmasta ylitse kunhan alkaa tekemään surutyötään. Sinäkin. Vaikuttaako hän siltä että on jatkamassa aidosti elämäänsä. Tosin onhan pareja jotka ovat palanneet yhteen vasta kuukausienkin päästä. Ehkä hän on valmiinpi palaamaan pienen tovin päästä sitten kun oot antanut hänelle omaa tilaa että saa ajateltua mitä haluaa. Toivotaan näin. Toinen vaihtoehto ei ole niin toivottava, mutta sekin pitää olla valmis hyväksymään. Tai jos haluaa etsiä positiivisia seikkoja ja uskoa niihin niin voi olla ettei ole täysin ymmärtänyt että todella menettää sinut. Jos suojaisit itseäsi ja ottaisit todella etäisyyttä ja eron ja vetäisit tiukan linjan ettei kaveruutta voi olla ennen kuin oot päässyt yli niin hän voisi saada aikaa nähdä se puoli asioista että menettää sinut. Kavereita on varaa menettääkin muttei rakastaan joten se voi herättää hänet jos toivoa on ja jos ei ole niin uskon että se olisi sinullekin parenpi kuin kiduttaa toisianne yhdessä mutta ei silti yhdessä. Voithan miettiä keinoja mitä tehdä mutta loppujen lopuksihan se on exästäsi kiinni jos palaatte ja haluatko palata sellaiseen missä et ehkä merkiste tarpeeksi jotta olisit hänelle tavoittelemisen arvoinen? On iso todennäköisyys että joskus elämääsi tulee nainen joka on valmis vaikka repimään silmät päästään vuoksesi ja jota rakastat myös.
Jos tyttö haluaa jatkaa kanssasi tulevaisuudessa niin päätös pitäisi tulla häneltä iltseltään.. Varmaan sinun on vaan oltava kärsivällinen ja antaa ajan kulua.. Elät samalla omaa elämääsi ettet roiku toisessa liikaa. Mutta jos koet ettet voi odottaa niin sitten kannattaa jatkaa matkaa.. Voittehan juuri tehdä jotakin yhdessä muuten vaan.. Joka kerta asiasta puhuminen ei ole hyväksi koska se ahdistaa tyttöäsi varmaan lisää...
Aikaa ja tilaa haluankin antaa. Olen vain niin kärsimätön kun en saa suoraa vastausta. Hän kuitenkin myöntää että joskus vielä voisi olla kanssani koska en ole mitään pahaa tehnyt hänelle ja on tietyt asiat mihin hän on minussa alunperin rakastunut, ja minunlaista ihmistä etsinyt. Tottakai yritän elää omaa elämääni, ikävä on vain niin suunnaton, vaikka toinen on yhden puhelun tai tapaamisen päässä. Mutta samalla pelkään että meistä tulee vain liian kavereita, tai että hän löytää jonkun toisen joka satuttaa häntä taas, tai hän löytää jotain parempaa. Minä odotan häntä, en liian kauaa, jatkan elämääni, mutta odotan. Olisko väärin tehdä niitä "romanttisia" tekoja kaveripohjalta. Viedä joskus syömään jne, puhella niitä näitä. Hänellä on kuukauden päästä syntymäpäivä ja olen jo miettinyt miten silloin huomioisin hänet. Sattuu vain ikävä ja kun ei tiedä. Haluaa olla kaveri nyt mutta samalla myöntää että se voisi joskus toimia. Viimeisimmässä puhelussa sanoi että jotain muuttumisesta, eli jos hän huomaa vaiheessa minun muuttuneen, ehkä voisi tullakki jotain. Tosin eihän sitä niin suoraan sanonut.
Tietenkin voit ehdottaa yhteistä tekemistä.. Synttäri ylläri voi olla hyvä ja lähentää teitä vielä uudestaan. se kertoo varmasti hänelle että välität tytöstä.. Voittehan nähdä esim muutaman kerran viikossa jos se sopii molemmille. Nämä asiat eivät yleensä hätiköimällä parane vaan se saattaa vaan ajaa toista entistä eteemmälle.. =) Tsemppiä! En usko että tytön tunteet ovat heti kuolleet sinua kohtaan pois vaikka etäisyyttä ottikin..
ne jotka käyvät näissä sivuis ne tarvitseva itse apua kuten minä!!!!!
hei
luin vanhan keskustelupätkän, itseäni auttoi valtavasti bruce fisherin kirja jälleenrakennus,
kymmenet miljoonat ovat myös käyneet maailmalla eroseminaarin hänen kirjansa pohjalta, joita järjestetään
myös suomessa. suosittelen teille te eroavat, sitä harkitsevat, eronneet - toimii ja auttaa takaisin elämään.
toisen usko loppui ja sä lähdet lätkimään. Varaat samantien asunnon ja suunnittelet muuttoa. Heti alat kaveeraamaan ja toimit just niin, että toinen uskoo hommaan vielä vähemmän. Lähdet lätkimään sillä verukkeella, ettet häiritse.
Ei tosta mitään tuliskaan. Eikö silloin just pitäis tukea?