Siis millaisessa tilanteessa oikein mies koittaa kaikin mahdollisin tavoin unohtaa jonkun tietyn naisen mielestään,siis niin että joutuu siis tekemään oikein jotain sen eteen,jotta saa naisen pois mielestään? hankkii suhteita,,laastariksi,katkaisee yhteydet naiseen, muuttaa vaikka johonkin pois tai vaihtaa muuten elin-ja olemisympäristöä,esim.työpaikka tai harrastukset. Mun käsityksen mukaan naisen olisi oltava vähintään(!) joku Psykopaatti,ellei vielä sitäkin pahempi,kun mies niin kovasti haluaa sen pois mielestään ja elämästään,,, Vai millaisista muista syistä ihmisen tarvii deletoida joku ihminen mielestään totaalisesti? mitä niin pahaa on voinut tapahtua, ettei muistojen kanssa voi elää?Nainen ON kuitenkin OLLUT sellainen,johon mies on ollut ihastunut.Joskus siis, ei tietenkään enää ole.
Ei taas mene erään miespuolisen
olennon käytös alkuunkaan p...
22548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
voi olla myös olemassa että se antaa tahalleen ihmisten ymmärtää että se muija on joku hullu vaikkei olekkaan... Mulle soitteli kerran parin sekunnin välein yks mies ja mä en ottanut siihen yhteyttä ollenkaan millään lailla. Sitten noin tuhannennessa puhelussaan se alko mesoo mulle että hommaa MULLE lähestymiskiellon XD Mä olin vaan että "ok, onnea!" :D Mutta joo, voihan se sitten olla että se mies josta puhuit on niin loukkaantunut että haluaa "alottaa alusta".
Juuri tästä on zisel kyse, eli paremminkin niin, että mies on häiriintynyt ja koittaa saada naisen ja muut uskomaan, että naisessa on jotain vikaa, näin tehdessään... Kyse on ihan patologisesta käyttäytymismallista.
kolme neljäsosaa ihmisistä on häiriintyneitä
sama juttu Freudin kriteereillä. Kaikkein epäilyttävin ihminen on sellainen, kenessä ei ole mitään vikaa. Vai luuletko, että joku olisi kasvanut niin ideaaleissa olosuhteissa ja täydellisten vanhempien kanssa, ettei mitään ongelmia olisi syntynyt?
kyseinen pejoratiivinen sana muuttuu valjuksi, ja oma kommenttisi jonkun häiriintyneisyydestä menettää tehonsa
Tässä yhteydessä, kun puhuttiin tarpeesta tunteensiirtoon melko väkivaltaisin keinoin, eli luomalla harhakuvaa siitä, että tietty henkilö vainoaa tätä harhakuvan tekijää, voidaan kyllä minun puolestani ihan rohekeasti puhua häiriintyneestä käyttäytymismallista.
yritin selittää, ettei siinä ole mitään rohkeaa
onnistuit sillä selittämisellä tekemään siitä rohkeaa käytännössä...
Uudet tyttöystävät harvoin tykkää siitä, että on yhteyksissä vanhojen kanssa. Mitäpä se exälle tai kellekään muulle millään tavalla kuuluu, jos än ei halua olla missään tekemisissä? Sehän on ihan täysin hänen oma asiansa.
sitä on selittää sellaiselle, joka ei itse ole yhtä herkkä ja jolla ei jalat mene veteliksi kaikesta exään liittyvästä
Siis mä olen just sellainen ihminen, joka kokee ja tuntee vahvasti ja muistan Kaiken minkä haluan, ja todellakin mulla on ihminen, johon reagoin aina yhtä suurella tunteella, oli se sitten mun vieressä tai satojen kilometrien päässä. Jo pelkän nimensä kuuleminen aiheuttaa mussa värinöitä ja näkeminen saa aikaan se, että jos jostain ihmisestä voi sanoa, että siihen rakastuu aina uudelleen ja uudelleen, niin just siltä tuntuu :D En koskaan varmaan pysty olemaan tuntematta mitään kun sen seurassa olen... Huolimatta noista en koskaan haluaisi saada sitä mielestäni pois ja vaikka joskus tulisi tilanne, et olisi pakko niin en usko, että onnistuisi. Vaikka ulospäin pysyisin tyynenä ja rauhallisena, niin sisällä kuohuisi samaoin kuin ennenkin. Mulla on melkein aina kroppa lakannut hetkeksi toimimasta, kun sen näen ja on tarvinnut tosiaan koota itseni, et pysyn ees jotenkin hallinnassa.:D En usko, et kukaan toinen mieskään saisi vähennettyä sen vetovoimaa mun silmissäni..
jlk piti kysyä, et miks se pitäis unohtaa ja saada pois mielestä? :) Olisit onnellinen noinkin vahvasta tavasta tuntea. Se voi tapahtua vaan kerran elämässä!
muistot mihinkään häviä, mutta mieluummin niihin vajoaa hallitusti omasta tahdostaan (myöhemmin) kuin on niiden armoilla (heti eron jälkeen). Ehkä se on kontrollifriikkiyttä, ehkä kyvyttömyyttä sietää kaihoisan melankolista olotilaa.
melankolinen olotila on jotenkin niin luonnollinen olotila, etten tiedä tai muista edes millaista olisi olla jonkin toisenlainen.
Olet niin uskollisesti rakastunut siihen tuttavaasi, että lieneekö sinulla korkea dopamiinipitoisuus? Ehkä saattaa olla myös peilausta jostain sisäisestä epätoivosta...
käydä kattoos mikä tuo dopamiini oli, kun mulla oli taas sivistyksessäni pieni, dopamiinin kokoinen aukko :-) Mutta joo, saattaa ollakin noin..
Siis millaisessa tilanteessa oikein mies koittaa kaikin mahdollisin tavoin unohtaa jonkun tietyn naisen mielestään,siis niin että joutuu siis tekemään oikein jotain sen eteen,jotta saa naisen pois mielestään? -Hemmetin pettynyt ihminen.Valmiina katkeroitumaan.(toivottavasti niin ei tapahdu)-Onko hänellä jotain syytä paeta sinua? -Onko hän antanut sinulle ja itselleen tavallaan anteeksi ettei teidän suhde toiminutkaan?.Hän voi ajatella että menipäs sinun kanssa elämää ``hukkaan``.Voipi olla niin jos erosta ei ole viellä pitkä aika.Onko häntä kenties jäänyt joku asia vaivaamaan? Vai millaisista muista syistä ihmisen tarvii deletoida joku ihminen mielestään totaalisesti? mitä niin pahaa on voinut tapahtua, ettei muistojen kanssa voi elää?
Hän on ehkä vahingossa rakastunut...Sinuun.Tai muutenkin tarvitsee tilaa tunteilleen.Haavoittunut ja loukattu ihminen voi paeta juuri tuolla tavalla.Koska uskoo että se on ainoa tapa selvitä hengissä(unohtaa sinut).sinun täytyisi antaa hänelle mahdollisuus unohtaa,alottaa alusta jossain muualla...
"...mies on ollut ihastunut.Joskus siis, ei tietenkään enää ole." Jospa kuitenkin on.
...että mies ois naiseen ihastunut, mutta "tietää" että syystä tai toisesta siitä ei vois tulla mitään. Tai sit sä oot vaan kuvitellut että mies ois tehnyt noi kaikki elämän muutokset vaan sun takia. Veikkaisin jälkimmäistä. Ehkä se vaan on saanut "oman elämän", vapauden tehdä ihan mitä itse haluaa...
"Siis millaisessa tilanteessa oikein mies koittaa kaikin mahdollisin tavoin unohtaa jonkun tietyn naisen mielestään,siis niin että joutuu siis tekemään oikein jotain sen eteen,jotta saa naisen pois mielestään?" Entä jos se nainen oli emotionaalisesti liian tärkeä, liian rakas ja uhkasi miehen autonomiaa - lisää tähän vielä se että nainen ei välttämättä tuntenut samalla tasolla takaisin. "Nainen ON kuitenkin OLLUT sellainen,johon mies on ollut ihastunut.Joskus siis, ei tietenkään enää ole." Päätellen mistä todisteista ettei ole enää? Käytöksestä? Multa on revitty kerran sydän pois rinnasta, ei pahalla... mutta kuitenkin. Rakkauden jääminen - ihmisen menettäminen tietyllä tasolla. Se sattuu. Voin kuvitella että jos sama uhkaa selvästi voin paeta sitä tilannetta hyvinkin. Sitä voi paeta sitä ihmistä vaikka häntä rakastaisi, siinä on pakko alkaa suojelemaan itseään jo vaistomaisesti etenkin jos homma ei tunnu toimivan. Jos tarvii siihen sen vastarakkauden... niin sitten se toinen saa luvan osoittaa tunteensa seuraamalla vaikka helvettiin tai kaivamalla tyyppi kiven alta esiin ja kysymällä että mikä tuli? Ellei sitä vastarakkautta ole... niin pakeneminen on juuri oikea asia - koska se antaa tilaa myös tulevalle. Jos et halua häntä niin anna hänen mennä, hän hoitaa itse asiansa omalla tavallaan. Kuka haluaa rakastaa yksin ilman toivoa vastarakkaudesta, ehkä koko elämänsä? Tuskin kukaan. Jos sellainen tilanne on kehittymässä on se sielulle ja toiveille sietämätön. Siinä on jo riittävästi syytä paeta.
niin mahdottomassa tilanteessa ihastumiseni kanssa, että tein noin. Tiesin, ettei jutusta voi kertakaikkiaan tulla pidemmän päälle mitään, enkä saanut muuten naista mielestäni, kun tekemällä radikaaleja liikkeitä. Poissa näkyviltä (kaikissa muodoissaan) = Poissa mielestä ajan kanssa. Hyvin toimi ja nykyään olen todella tyytyväinen ratkaisuihini.