jäi kiinni uskottomuudesta. Vuosikymmenien yhdessä olon jälkeen sain hänet kiinni pettämisestä. Hän on myöntänyt asian ja tiedän, kuka nainen on. Miksi hän teki niin? Seksiä ja rakkautta hän saa kotona niin paljon kuin haluaa (minä haluan useammin) ja meillä on intohimoakin jäljellä vaikka näin kauan ollaan yhdessä oltu. Rakastamme toisiamme syvästi. Osoitan tunteeni, annan hellyyttä, melkein palvon häntä. Siksi pettäminen oli niin suuri loukkaus, etten tiedä miten tästä selviän. Mietin jatkuvasti mielessäni, mitä he ovat tehneet ja miten, kidutan itseäni näillä ajatuksilla. Yhden illan satunnaisesta suhteesta tuli elämämme kriisi. Ajatuksissa kävi, että lähden tästä suhteesta, mutta mieheni rukoili minua jäämään ja vannoi, ettei petä minua enää koskaan. Yhdessä ollaan itketty tätä asiaa, molemmilla on paha olla. Mitä voin tehdä muuta kuin luottaa hänen sanaansa jos haluan jatkaa yhdessä oloa. Miten sinä olet selvinnyt samanlaisesta tilanteesta?
Kaipa tuska ja ahdistus menee aikanaan ohi, mutta aikaa se vie. Jonain päivänä itkut on itketty ja suru väistyy. Ehkä.
Kaipa tuska ja ahdistus menee aikanaan ohi, mutta aikaa se vie. Jonain päivänä itkut on itketty ja suru väistyy. Ehkä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kirjoituksestasi päätellen miehesi pieni pettäminen on täysin vaaratonta laatua. Jos miehesi on kymmeniä vuosia ollut kunnollinen ja hyvä, niin ei yhden hairahduksen vuoksi kannata hyvää suhdetta rikkoa. Jos auton oveen on tullut pieni lommo, niin koko autoa ei kannata potkia ajokelvottomaksi.
Kunnollisilla miehillä tällainen pieni lipsahdus pääsee tapahtumaan sen vuoksi, että tietyssä iässä mies alkaa katua tekemättömiä syntejään. Kun hän ympärillään näkee paljon sellaisia viriilejä ( varattuja tietenkin) miehiä, jotka lentelevät kukasta kukkaan, mutta kuitenkin pystyvät pitämään perheensä kasassa, niin hänkin päättää tilaisuuden tullen edes kerran ennen kuolemaansa vähän kokeilla. On kohtalon ivaa, että teillä tämä yksi harmiton kokeilu johti käryyn ja pahaan luottamuspulaan. Neuvotelkaa asiasta rauhallisesti, niin kyllä se joulutunnelmakin siitä sitten löytyy.
Vietimme iltaa kolmin grillaten kauniina kesäiltana mieheni ja naisystäväni kanssa, mukana oli myös tyttäreni. Jossain vaiheessa iltaa lapsi
väsähti ja vein hänet nukkumaan. Yht´äkkiä alkoi tuntua ettei kaikki ole kohdallaan ja lähdin tarkistamaan tilannetta: mieheni oli makuuhuoneessa ystäväni kanssa alasti sängyssä.
Eivät puheittensa mukaan olleet ehtineet tehdä mitään. Sain aikamoisen raivarin, läksin ovet paukkuen kävelemään, nainen jäi sinne.
Tulin takaisin, heitin kaikki naisen tavarat roskiin ja sain tästä hyvästä syytteen lievästä
kavalluksesta jonka miheni sitten myöhemmin maksoi
naiselle ettei tarvitse lähteä käräjille.
Sikoja on naisissakin, siis.
Ja tosi paljon miehissä !!
Asia kirpoo edelleen eikä suhteemme koskaan pallanut ennalleen tapahtuman jälkeen vaikka sitä
on koitettu puhua puhumisen jälkeenkin.
Voimia sinulle, koita jaksaa kuitenkin ja puhukaa!!
..suruusi.
Itse saman kokeneena tiedän miltä sinusta tuntuu.
Voin vain toivottaa jaksamista. Tarvitsen itsekin voimia.
Luottamushan siinä menee. Sille ei voi mitään.
Niinkuin joku kirjoitti täällä jossakin viestissä..
"On vain valittava kahdesta pahasta toinen. Joko jätää puoliso tai yrittää elää asian kanssa ja antaa anteeksi."
Itse yritän jälkimmäistä.
Toivotan voimia sulle.
Minä jäin kiinni uskottomuudesta. Sovimme vaimon kanssa, että hän saa tasoituksen vuoksi tehdä saman. Nyt suhteemme on kunnossa.
voisi olla toisen miehen kanssa! Se ei olisi oikea ratkaisu tähän asiaan. En tahtoisi muuta kuin taikasauvan, jolla saisin paluun "entiseen aikaan".
surkea ehdotus.
Äärimmäisen!
Suhde ei uudella pettämisellä parane, ei ainakan normaali suhde. Sinä olet todennäköisesti joku katkera feministi, joka haluaa saada tuon naisen parisuhteen hajoamaan.
Jo aiemmin vastasin Sinulle, että tilanteesi ei ole ollenkaan vakava. Vaikka miehesi hieman katuikin "tekemättömiä syntejään", niin parisuhteen perusrakenteet teillä on ilmeisesti kunnossa. Tämän pienen kriisin innoittamana voitte nyt keskustelemalla saada parisuhteenne entistä parempaan kukoistukseen. Kaikki on teidän molempien omasta tahdosta kiinni.
Kannattaa pitää mielessä se, että lähes jokaisessa parisuhteessa näitä tilapäisiä hairahduksia sattuu, mutta sitä ei saa jäädä surkuttelemaan. Täytyy selvittää syyt tähän hairahdukseen ja korjata sitten kurssia YHDESSÄ. Ongelmaton ja tasainen elämä tylsistyttää ihmisen, mutta kriisitilanteissa aukeaa uusi henkisen kasvun mahdollisuus. Kaikkein onnellisimpia ovat sellaiset pariskunnat, jotka löytävät kriiseistä aineksia kasvamiseen ja kehittymiseen ja osaavat hyödyntää ne. Lähde Sinäkin kultaisen miehesi kanssa rohkeasti tälle oikealle tielle!
Miksi pettää? Kotona on hyvännäköinen kumppani, jolta saa hyvää seksiä. Miksi silti tulee tarve lähteä vieraisiin?
Polttava kysymys, johon on varmasti lähes yhtä monta vastausta, kuin on pettäjääkin. Tämä on siis henkilökohtainen näkemys, jonka uskon silti koskevan montaa muutakin pettäjää.
Ajatellaan että minä pidän mansikoista yli kaiken. Ne ovat hyviä, mutta kun niitä popsii päivästä toiseen, ne alkavat maistua puulta. Voin piristää kokemuksiani syömällä mansikoita sokerilla, kermavaahdolla, tai valmistamalla niistä piirakkaa, kiisseliä ja leivoksia. Joka tapauksessa ne ovat silti niitä samoja mansikoita, siitä ei vain pääse mihinkään. Sama tuttu maku on aina siellä pohjalla. Sitten yhtenä päivänä on pakko sortua: käynkin syömässä persikkaa. Jonain toisena päivänä sorrun syömään ehkä päärynän tai banaanin. Se ei silti tarkoita, ettenkö edelleenkin pitäisi mansikoista yli kaiken. Vaihtelu vain virkistää. En halua lopettaa mansikoiden syöntiä, mutta joskus välillä tekee mieleni muutakin.
Näin, siinä se oli pienimuotoisen metaforan avulla havainnollistettuna. Siksi minä petän, siksi ehkä monet muutkin pettävät.
Toivottavasti jonain päivänä mansikkasi mätänee ja irtoaa.
kusipää.
Koskahan naiset ja miehet tunnustavat sen tosiasian, että meitä ihmisiä ei ole luotu yksiavioisiksi vaan se on kirkon ym. hallinnon väkisin väätäntämä asia.
avo- ja avioliitoissa tulee ennemmin tai myöhemmin vastaan vaihtelun halu ja niin sitä mennään vieraisiin.
sallimusta ja avarakatseisuutta niin kaikki olisivat onnellisempia.
Hei sinä sydän pirstaleina!
Tässä eräs tarina,toivottavasti auttaa sinua vaikeassa tilanteessasi!,,,tai en tiedä.
Painiskelen myös tällähetkellä hitonmoisten synnintuskien kanssa.
Tosin en ole pettänyt vaimoani,mutta kaksi viikkoa sitten se oli kyllä todella lähellä.
Itse asiassa rakastelimme vaatteet päällä,jos näin voi sanoa.
Tapasin naisen hänen asunnollaan,olin kotoa lähtiessäni kertonut meneväni pikkujouluihin.
Olemme tunteneet toisemme jo parisenkymmentä vuotta,ja jotenkin tunteemme lisääntyivät sekä tapaamiset myös.
Ensimmäisen kerran tapasimme sattumalta ravintolassa,ja siinä kemiat kohtasivat kertalaakista.
Sen jälkeen lähettelimme spostia,ja tekstiviestejä ja pian olimme tilanteissa,jotka huokuivat seksiä.
"Suhdetta" on kestänyt nyt hiukan yli vuoden.
Tänään ilmoitin hänelle,etten voi jatkaa enää.
En voi elää jatkuvassa pelossa,(synnin tuskissa)pelkään perheeni puolesta,jos sen näin voi sanoa?
Pelkään itseäni,tekojani.
Tunnen helvetillistä syyllisyyttä,en oikein pidä itseäni "miehenä" enää.
Rakastan vaimoani edelleen kuin silloin joskus nuorena.
Olen miettinyt miksi ihmeessä alunperin sekaannuin,tai annoin tilanteen kehittyä tämmöiseksi kuin se nyt on.
Tai oli.
Nainen vastasi pari tuntia sitten ja ymmärtää tilanteeni,kertoo että rakastaa minua ja itkee..
Mikä hitto mua vaivaa?
Aiheutan tuskaa ja hammastenkiristystä "läheisilleni",itselleni.
Siitä olen onnellinen että vaatteet pysyivät kohdatessamme päällä,tosin en ole itsestäni tippaakaan ylpeä.
Vihaan typeryyttäni ja yritän elää asian kanssa päivän kerrallaan.
Tämänkin työpäivän jälkeen on mentävä kotiin ja yritettävä aloittaa itsensä kanssa alusta.
Kultainen perheenisä.
Olisi kannattanut mennä pidemmällekin. Ei ne omantunnon tuskat siitä enää pahemmiksi muutu... :) Ja olisi jäänyt ainakin (ehkä) kaunis muisto molemmille ja pitkä ystävyys.
Vaikea tilanne. Kannattaa kokeilla jos pystyt vielä unohtamaan.
Kävin miettimään itseäni luettuani näitä keskusteluja. Mihin on kadonnut se romanttinen ja positiivisesti sinisilmäinen herrasmies joka odotti ja etsi sitä yhtä ja oikeaa prinsessaansa, jonka kanssa eläisimme yhdessä elämämme loppuun asti, tulevaksi.Näin ajattelin joskus nuorena, 8-16 vuotiaana.
No, ne ajatukset on hävinneet aikoja sitten. Olen pettänyt 18 vuotiaasta lähtien jokaista naisystävääni jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, ja niitä tilanteita on ollut paljon. Joskus omatunto soimaa, mutta ei yleensä pettämisestä sinänsä, vaan jos vaimo ja lapset ovat jääneet vähälle huomiolle rakastajattarien takia.
Mutta, en itse edes aktiivisesti hakeudu tilanteisiin joissa voi pettää. Ravintolassakin käyn ehkä vain noin kymmenen kertaa vuodessa. Joskus yritän olla asiallisesti, eli vaivaa se minuakin joskus, mutta odotas, menee pari viikkoa niin johan joku kaunis nainen alkaa katselemaan liian pitkään tai soittelemaan "liian" usein että kysymys voisi olla puhtaasti ammatillisesta tai muusta asiasta.
Ymmärtäisi jos olisin erityisen komea tai jotain, mutta ei. Olen pikemminkin maskuliinisen näköinen kuin komea ja ulkonäkö ja pukeutuminen ei kiinnosta muuten kuin työn puolesta.
Elä nyt sitten tällaisessa maailmassa uskollisena!
Ja miten toimin nykyään
Teidän puolisonne eivät ole ymmärtäneet mitä rakkaus edes tarkoittaa. Ja sitä on vaikea käsittää kun itse on liian lähellä.