Ei, tässä gallupissa ei todellakaan kysellä niitä uskaltamisia, joita tällä palstalla pilvin pimein tuon tuostakin rohkeasti esiin tuodaan/esitellään.
Eilisen "Ne Salmiset" ohjelman/näyttelijätär Outi Mäenpään innoittamana kysymme rohkeuttanne uskaltautumisiin mielenliikkeittenne ja oman alitajuntanne maisemissa.
Kysymmekin, uskallatteko elää luovuuden hulluuden tilassa kuten Outi, täysin tietoisesti, menettämättä järkeänne/vaipumatta psykoosiin. Jos ette uskalla, niin miksi? Pelkäättekö jotain? Jos pelkäätte, niin mitä?
uskallatko elää gallup
Mr.Kalluppi
33656
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
luulen että moni tietää vastaukseni.
Minkälaista "tilaa" tarkoitat? Vaikea vastata, jollet tarkenna.
No Eppu kysyi Outilta, oletko hyvä näyttelijätär siksi kun kävit tatterikorkeakoulua 4 vuotta Turkan ohjaamana, vaiko siitä huolimatta. Outi vastasi siihen, että siitä huolimatta. On siis kahdenlaisia "hyviä näyttelijöitä/näyttelijättäriä". Toiset oppivat itse itsessään tuon taidon, omasta sisäisestä työstämisestään/oivaltamisestaan lähtöisin. Toinen tapa tulla hyväksi näyttelijäksi on ehdoton kurinalaisuus, auktoriteettien pelko/palvonta, fasistiset menetelmät, ulkoapäin tulevan opin omana pitäminen e.t.c Jk. En tiedä vastasinko edes siihen mitä kysyit. Jotain sinne päin kuitenkin.
No mitähän sulle nyt sitten tuon perusteella vastaisi? En ole varma, että mitä haluan itsestäni sulle kertoa, kosket kertonut omista toimintamalleistasi asiasi kohdalla mitään. Saisinko vielä yhden lisävalaistuksen aiheeseesi, jos ystävällisesti pyydän? Uskallatko itse elää esille nostamassasi "luovan hulluuden" tilassa (vai mikä se nimitys mainitsemallesi "tilalle" nyt olikaan ja mitä ikinä sillä tarkoititkaan...)?
Mitäs pelättävää minulla siinä on kun itse tiedän missä menen. Jos taas ulkopuoliset pelkäävät minun psykoosiin vajoavan, ongelmahan on silloin heidän, ei minun.
Kiitän selvennöksestä. En kylläkään vieläkään ole aivan varma, että mitä sinä tuolla "psykoosi"- sanalla tarkoitat. Itse miellän ja yhdistän sen sanan lähinnä mielenterveyden järkkymiseen, kun taas "luova hulluus" on käsitteistämiseni tavassa hyvin kaukana mielenterveyden järkkymisestä, etc. Luova hulluus on kuin onkin, hallittua. Psykoosi tuskin. No mitäs sitten vastaisin? No kyllä pystyn mielestäni kokemaan ainakin luovan flow- tilan, enkä pelkää sekoavani sellaisen vuoksi. Joskus, kylläkin, jos on ollut joitakin oikein paineisia elämänvaiheita ts. juttuja, jotka vaativat intensiivistä keskittymistä, sitä luonnollisesti on miettinyt, että kohta muuten surisee pää ja sanoo ehkä pam.:D Ei niin koskaan kuitenkaan ole käynyt ja itseasiassa nautinkin paineesta, jos siis saan tehdä jotakin, josta oikeasti nautin: joissakin tilanteissa olen jopa kokenut olevani tehokkaimmillani, jos mun pitää pitää useita lankoja kerralla hallussani ja kun en ehdi muuta, kuin korkeintaan hakea kahvikupin. Saan siitä jopa kicksejä.;) Tosin: sellaisessa myllyssä en elämässäni koskaan vielä ole ollut, että kova ylikuormitus olisi yhtäjaksoisesti jatkunut aivan älyttömän pitkiä aikoja, tyyliin vuosia ja vuosia. Ja: tietoisesti en koskaan ole hakenut mitään "luovan hulluuden" tilaa ( paitsi joskus korkeintaan juhlimalla ja hienoisella vinkun juomisella, missä siinäkään tuskin juuri kenelläkään on erityistä motiivia ja pyrkyä "tulla" jotenkin luovaksi, jos nyt siis ymmärrät, mitä tarkoitan?). Luovuus syntyy ihmisen sisältä, jos siihen on olemassa edellytys ja motiivi, minusta. En koskaan ole uskonut ainakaan sellaiseen, että sitä voisi jotenkin erityisesti ulkokohtaisesti synnyttää. Ps. Erityistä psykologista "analyysia" en palstakirjoittajilta sitten, kirjoittamaltani osin, kaipaa. Olen hyvin varuillani ainakin tämän palstan kaikenmoisten tsykoloogi-diagnosoijien juttelemisten takia nykyisin, kosken pidä niitä juttuja aina mitenkään erityisen järkiperäisinä (terveisin: kriittinen lukija). :)
Ja lisätään nyt vielä 'gallup-kyselijälle' edeltävään, että intensiivisimmin toimin mielestäni, jos olen jostakin _selkeärajaisessa_ dead-line vastuussa. Silloin voin paahtaa vaikka yötä päivää, ehkä joskus liiankin tunnollisesti.:/ Tällä hetkellä on proggis, joka on tärkeä, mutta josta vastaan pääosin itselleni.:) Vaikeuttaa joskus intensiteetin löytämistä, mutta onneksi olen voinut järjestää itselleni aikaa. Ps. Kalluppi: Miks puhut itsestäsi monikkomuodossa ja ikäänkuin jonkun "toimiston" nimissä? En sano pahalla, mutta on vähän erikoista se, mielestäni.
Miksi vaadit minulta kohtuutonta ponnistelua ja mitintämyssyä edes jotain kommentoidakseni. Sitä paitsi, en nyt satu olemaan luovan hulluuteni kuin alimmilla asteikoilla, joten en ole myöskään parhaimmillani mitään viisauksia kirjoittamaan. Psykkosi-sanaa käytin lähinnä kuvaamaan luovan hulluuden tilassa olevan käyttäytymistä. Kuten psykoosissa oleva ihminen "sekoilee" milloin minkäkinlaisessa maailmassa ja mielentilassa, samoin tekee ehkä lievemmin tosin luovan hulluuden tilassa elävä ihminen. Erotuksena se, että psykoosissa oleva ei tiedosta missä menee, tuo "hullu" tietää tasan tarkkaan missä menee. Onhan niissä toki muitakin eroja olemassa. Psykoottinen kuulee ääniä, näkee näkyjänsä, kokee telepaattisia yhteyksiä e.t.c Hullu on taas järkensä kanssa aina sinut, ellei satu oemaan humalatilassa:) Ethän pahastu jos jätän loppuosat kommentoimatta. Olivat niin pitkiä ja "syvällisiä". En oikein jaksaisi niihin keskittyä kun pitäisi tässä samanaikaisesti laskuja maksella, sekä laskutustöitä tehdä.
Siihen jo kertaalleen vastasinkin: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000043434388
todella luovasti hullu ja jätä laskuttamatta.Laita vaan viesti asiakkaalle,että toivottavasti palvelu/tuote on mieluinen ja mukavaa kevättä teille vaan!Sellaisesta luovasta hulluudesta ihmiset tykkäis.
No en suinkaan pahastu. Sitä nyt vain vähän ihmettelen, että mikä keskustelupalstalla on pitkissä vastauksissa vikana? *nauraa* Tää on luultavasti maailman ainoa keskustelupalsta ( no ei nyt kai: vitsi), missä *anteeksi seuraava sana* urputetaan vastausten pituudesta. Yleensä keskustelupalstoilla valitetaan, jos vastaukset eivät edusta keskustelukoodistoa _lyhyydellään_. Mutta: maassa maan tavalla!;D Toivottavasti ehdit mainitsemaltasi laskujen makseluiltasi etc. kuitenkin vielä uudelleen kommentoimaan ketjuusi.;)
Laskut jo maksoin. Oppisopimusrahahakemuksenkin (onkohan tuo oikeesti noin pitkä yhdyssana) jo täytin. En minä henkilökohtaisesti karsasta pitkiäkään vastauksia, päinvastoin jos sisältöä kirjoitetussa on, siis määrä/laatusuhde kohdallaan. Nyt vain ei ollut aikaa, enkä niin pohdiskelevalla tuulella sattunut muutenkaan olemaan, siksi. No senhän jo kerroinkin. Jk. Kiitos sinulle kuitenkin kun minua kommentoimaan kaipasit. Ei minua kovin usein ole pyydettykään palstalle palaamaan:)
on palannut palstalle, jo ties kuinka monien jäähyväiskirjeiden jälkeen. Koska uskallat myöntää itsellesi, ettet pääse täältä yhtään mihinkään? Me -muodossa itsestään puhui ainakin Nikolai II. Oletko kenties sukua?
se, että olen edelleenkin palstalla, vaiko se, että en olekaan häippässyt? Enköhän minä itse päättäne, koska täältä häippäsen jos häivyn ollenkaan. Huolehdi sinä vain omista asioistasi, kyllä minä pärjään. Mitä taas tulee me-muodon käyttöön, olenhan sitä lähestulkoon aina käyttänyt. Minähän edustan vain toimistoamme, jonka tiimityöskentelijät kysymykset yleisesti ottaen laativat. En halua ottaa kyseenalaista kunniaa itselleni käyttämällä minä-muotoa.
vaan nämä viisinkertaisen testamentin jättäjät.
Montakos kertaa tällä palstalla on vaikkapa pareja valittu? Eiköhän sentään vähän useammin kuin minä olen poistua luvannut palstalta. Jk. Jostain syystä minä en silti ole ollut huvittunut. No ehkä sinä vain huvitut sitten vähemmästä kuin minä.
tietääkö Mr.Kalluppi mitään näistä kahdesta nimimerkistä: pientalonpoika ja serkkunsamenettänyt Niin?
Taidanpa heidät tunteakin. Miten niin?
olette moninikki?
En minä. Sanoin vain heidät tuntevani. Jk. Jospa sairastankin persoonallisuushäiriötä. Minussa on useita eri persoonia.
Ei millään pahalla vaan ihan vain muuten tuli tuossa mieleeni sellainen asiayhteys kyselystäsi johtuen, josta syystä ilmeisesti tämänkin kommenttini sitten päätin sinulle kirjoittaa, vaikkakin tiedäthän sen itsekin, mitäs tuota nyt olisi edes tarvinnut mennä kertomaankaan. No siltikin sanon nyt kun kerran vastasin, enhän minä mitään sanomatta poistuakaan voi, jotain onhan sanottava, jos vastata päättää. Niin siis asiaan. Siis sitä tässä nyt lähinnä tarkoitin, että jos vaikkapa minulle tulisi sähköpostia, jonka postin itse pystyn avaamaan, jonka ip-osoitteet on hallussani, jota myöten sitten tiedän keneltä ja mitä viestejä on tullut, niin eihän minun palstalaisilta tarvitse udella keneltä viestit tulivat, milloin ja minkäköhän laiset. Toivottavasti ymmärsit. En nyt ennätä paremmin asiaa valaista kun on kiire joko töihin tai sitten uimahallille. Rikkonainen monipersoonaisuuteni toisaalta houkuttelisi lähtemään uimaan, toinen vaatisi työpanostani. Kolmas kuiskuttelee poikkeamaan pitkäripaisessa. Jk. Illalla sitten huomaatte, kuuntelinko jälkimmäistä sisäistä käskijääni:)
mitä teet hullussa luovuudentilassa - sellaisessa,että läheisesi voivat pelätä jopa sinun menevän psykoosiin.Tuskin tarkoitat talon suursiivoamista tai kokovuorokautista halonhakkuuta.Teetkö taidetta;maalaat,kirjoitat sävellät? Vai teetkö päättömiä tekoja; syöksyt vieraaseen sänkyyn, värjäät hiuksesi vihreiksi...? Vai mitä teet? Itse en ole erityisen luova (valitettavasti,mutta en kovin hullukaan (ainakaan vielä,onneksi).
hulluuteni luovimmassa tilassa, tulen palstalle ja alan sekoilemaan:)
Carpe Diem! Tietenkään en voi väittää sitä, ettenkö toisinaan pelkäisi uusia haasteita, uusia asioita, etc. joita elämä eteen tuo, mutta ne ovat aina voitettavissa. Ne eivät ohjaile minua tavalla, että jättäisin jotain ainutlaatuisia asioita kokematta niiden vuoksi. Voisin sanoa, että elän omaa unelmaani ja nautin jokaisesta hetkestä joka solullani. Minulla on oikeastaan jo kaikki, mitä tarvitsen ja silloin, kun elämältä vähiten pyydän, se myös on antanut minulle eniten.
Mutta (onneksi) se ei varmaankaan ole hulluuden ansiota vaan päättäväisyyden,ahkeruuden, rohkeuden, ymmärryksen ja/tai hyvän onnenkin ansiota. Olen juuri kokenut läheisen ihmisen psyykkisen sairastumisen - hulluus ei tunnu yhtään hienolta tai tavoittelemisen arvoiselta.(Tämä ei ollut vastaus juuri sinulle).
mutta joudun potkimaan itseäni persuksille. :)
taas kerran loihdin taideteoksen, ihan niin kuin eilenkin näihin aikoihin. Voi olen uskaltanut vaikka mitä tässä elämässäni, mutta ei siitä sen enempää. Vielä en kuitenkaan uskaltaisi valmistaa ruoaksi pallokalaa. Ja mitä tulee luovaan hulluun = Minä! (Ei ole vaan niitä lääkkeitä - vielä. Tahtoo olla luova hullu).
Ei kukaan täysjärkinen istu tietokoneensa ääressä yöllä klo 02.14 En minä ainakaan enemmälti perustelujasi kaipaa hulluutesi tilaa todistellaksesi. Älä ihmeessä mene lääkkeillä pilaamaan auvoisen onnellista hulluutesi olotilaa. Sekoile kaikessa rauhassa. Älä kuuntele sukulaisia (siis puolisosi), jotka koko ajan syyllistävät ja keskisormellaan heristelevät suuntaasi. Ketä he ovat sanomaan yhtään mitään sinun hulluudestasi. Nuo tiukkapipoiset järkeilijät. Lillukanvarsiin takertujat.
Mulla ei ole sitä puolisoa. Etkö ole käynyt urkkimassa profiiliani? Olis jo aika.
Tai en olettanut mitään, kunhan kirjoitin mitä kirjoitin. En ole ollut niin utelias, että olisin vieraillut galleriassasi silloin kun omani vielä oli toiminnassa. Nythän en edes galleriaasi pääsekään kun omani suljin. Jk. No eihän minun nyt tarvitsekaan kun itse asiasta kerroit.
..ja säännöt rajoittavat (ainakin itselläni) melkoisesti sitä, että miten voi itseään toteuttaa.. Sen tarkemmin menemättä omiin mielenliikkeisiini ja ajatusmaailmaani, ni voin kertoa et nykyisellä lainsäädännöllä en voi toteuttaa itseäni likimainkaan niin paljoa kuin haluaisin, vaan joudun sietämään turhia kanssa"ihmisiä" joka päivä..valitettavasti... Vallankumousta odotellessa.. ;)
yhteiskunnasta ja sen rajoittuneista laista ja asetuksista. Elä tietysti kunnolla ja nuhteettomasti. Silti tee elämästäsi juuri sellainen kuin itse haluat. Kuka paremmin tietää mikä sinulle on hyvää/parasta kuin sinä itse. Sisäinen vallankumous tapahtuu omasta vapaasta tahdosta. Ei siinä tarvita puna- eikä sinivalkolippuja tueksi. Ei liioin opas- ja ohjekirjoja. Jk. Anna palaa:)
..vaan niiden puute! ;) Kuten sanoin ni lait rajoittavat melkoisesti...jos alkaisin toteuttaa itseäni, niin tämä mun henk kohtanen "liberalismini" päätyisi melko nopeeta alibin ja rikospostin sivuille.. X)