Miten päästä tunteista eroon?

Olen tehnyt 3kk kestävää sijaisuutta työpaikallani. Enää 3 työpäivää jäljellä ja työni loppuvat. Se ei sinänsä ole maailmanloppu, uusi työ alkaa kesäkuussa mutta eri paikassa. Murheeni on se että olen ehtinyt rakastua työkaveriini. Juuri tänään näimme viimeisen kerran kun oltiin samassa vuorossa. Hyvästejä jättäessämme onnistuin kätkemään sisältä tulvivan pahan oloni, ainakin luulen niin. Mutta näin hänen katseestaan että hän taisi arvata mitä mielessäni pyöri. Olimme olleet todella paljon samoissa vuoroissa ja meillä oli ollut aina hauskaa työskennellä yhdessä. Sitten vain kävi niin että rakastuin. Se on outoa että omia tunteitaan ei pysty aina kontrolloimaan. En ole suoraan kertonut hänellä omista tunteistani. Tässä on monta mutkaa matkassa. Kakista suurin on että hän on homoseksuaali ja asuu saman katon alla mies ystävänsä kanssa. Tämänkin asian tiesin jo ennemmin mutta silti kävi niin kuin kävi. Tällä hetkellä tuntuu kuin sydämmeni itkisi verta. En kirjottanut tänne sen takia että tarvitsin vinkkejä kuinka saisin miehen itselleni vaan miten pääsen tästä tunteesta eroon? Mielestäni rakkaus on suoraan sanottuna henkinen itsemurha. Uskomatonta että itselle käy juuri näin kun tutustuu maailman ihanimpaan ihmiseen niin tilanne onkon sitten tämä. Vihaan tätä tunnetta.
0570
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Tätu kirjoitti:

Olen tehnyt 3kk kestävää sijaisuutta työpaikallani. Enää 3 työpäivää jäljellä ja työni loppuvat. Se ei sinänsä ole maailmanloppu, uusi työ alkaa kesäkuussa mutta eri paikassa. Murheeni on se että olen ehtinyt rakastua työkaveriini. Juuri tänään näimme viimeisen kerran kun oltiin samassa vuorossa. Hyvästejä jättäessämme onnistuin kätkemään sisältä tulvivan pahan oloni, ainakin luulen niin. Mutta näin hänen katseestaan että hän taisi arvata mitä mielessäni pyöri. Olimme olleet todella paljon samoissa vuoroissa ja meillä oli ollut aina hauskaa työskennellä yhdessä. Sitten vain kävi niin että rakastuin. Se on outoa että omia tunteitaan ei pysty aina kontrolloimaan. En ole suoraan kertonut hänellä omista tunteistani. Tässä on monta mutkaa matkassa. Kakista suurin on että hän on homoseksuaali ja asuu saman katon alla mies ystävänsä kanssa. Tämänkin asian tiesin jo ennemmin mutta silti kävi niin kuin kävi. Tällä hetkellä tuntuu kuin sydämmeni itkisi verta. En kirjottanut tänne sen takia että tarvitsin vinkkejä kuinka saisin miehen itselleni vaan miten pääsen tästä tunteesta eroon? Mielestäni rakkaus on suoraan sanottuna henkinen itsemurha. Uskomatonta että itselle käy juuri näin kun tutustuu maailman ihanimpaan ihmiseen niin tilanne onkon sitten tämä. Vihaan tätä tunnetta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu