Kolmen lapsen äiti vuosien pettämisten jälkeen harkitsee eroa.
Olen nuorimmasta lapsesta kotihoidontuella eikä ole säästöjä.
Vanhemmat lapset koulutiellä.
Mitkä taloudelliset mahdollisuudet eroon tai lähinnä eron jälkeiseen elämän rakentamiseen on näillä tuloilla?
Onko muita samassa tilanteessa olleita?
Mistä saa minkäkin verran tukea?
Tiedän, että elämä kyllä alkaisi rullaamaan kunhan sen saisi vauhtiin, mutta mistä pitää lähteä liikkeelle ja mitä pitää ottaa huomioon?
Eroaminen kotihoidontuen aikana?
Mardulius
151231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
eli tosiaan vastatkaa pian! Mistä pitäis alkaa vyyhteä purkamaan. Itse kans kotihoidontuella, lapsia muitakin alle kouluiän. Lisäks avioehto joten ukko saa auton ym. nimissään olevat tavarat. Tyhmä olen ollut. Se tiedetään, mutta nyt on lähdön aika.
Täälä kans yksi samassa veneessä, mutta mua huolestuttaa eniten lapset. Mun pettämisiä takana liikaa ja haluan erota, mutta mies haluaa kynsin ja hampain pitää olemattomasta suhteesta kiinni. ja hän käyttää psykologisia keinoja pitääkseen mut kotona. Esim juuri syyllistää mua lasten kautta. esim. -kuinka kolmen lapsen äiti voi tehdä näin, hylätä perhe?? Vaikka siitähän ei ole kyse. Haluan hylätä miehen.. Onko ero miehille kova häpeä ja yleensäkkin perheen rikkoutuminen häpeällistä?? Kuinka kauan pitää ns.pakkoavioliitossa olla ennen ku lapsetkin tajuavat äidin pahan olon ja surullisuuden??!! Tähän kaipaisin pikaisesti vastausta!!!
Joillekkin on kulissit tärkeitä, ihmisarvon mittana se että on avioliitto, lapset, farmariauto jne. Sinun pitää olla pakkoavioliitossa tasan niin kauan, kun jompikumpi teistä kiikuttaa eropaperit käräjäoikeuteen.
Minä en nyt ole mitenkään samassa veneessä, mutta kirjoitan kuitenkin eli: erosin n vuosi sitten - avioliittoa kesti yli 40 vuotta - en siis hätiköinyt - " muut " sanoivat kuinka olet voinut jättää niin ´hyvän´miehen? Niin - sen hyvän kriteeri ? Ei potkinut koiraa ( kuin kerran ) ei käynyt vieraissa ei juonut ei tupakoinut siis - missä oli vika? Ei missään ja - kaikessa. Ei ollut mitään yhteistä mennestä vuosista huolimati - ei puhuttu viikkokaupalla - ei siis EDES riidelty viime vuosina. Minkäänlaista yhteiselämää - lue = seksiä = ei ollut yli 18 vuoteen - ai, miksi kestin ja annoin vain olla? Olin henkisesti niin loppu, koko liiton ajan pidetty kengänkoron ja asfaltin välissä - minä en ollut mitään en osannut mitään kaiken minkä tein, tein väärin en osannut laittaa ruokaa ( iso perhe kuitenkin pysyi hengissä ruuanlaitostani huolimati).. mitään ei voinut koskaan tehdä yhdessä - kaikki oli - turhaa turhaa turhaa. No, sitten kun tuli päätöksen aika - hän muuttui kauhean höveliksi, etsittiin jopa yhdessä asunto minulle, kun tein kaupat asunnosta hän oli mukana - ulkopuoliset ihmettelivät, että miksi tuo sopuisa pariskunta eroaa? No, erottiin - ja nyt on tilanne se, että tulemme suht´koht hyvin toimeen keskenämme - meillä on lapsenlapsia joita hoidamme yhdessä esimerkiksi. Lastenlasten aikana kumpikaan ei ole toista sättinyt yms. Mutta sen sanon että viisitoista vuotta aikaisemmin olisi pitänyt ymmärtää lähteä. Tiedän tutuistani monta samanikäistä pariskuntaa jotka hampaat irvessä elävät ´onnellista´liittoa koska KULISSIEN täytyy pysyä pystyssä. On pariskuntia jotka ylipäätään eivät enää puhu toisilleen, käyvät vieraissa, vihaavat toisiaan mutta sukujuhlia, synttäreitä pidetään suureen tyyliin vaikka kaikki tietävät että se on pelkkää rumaa teatteria. Joillakin on iästä huolimati suuria asuntovelkoja, asutaan parinsada neliön ok talossa joka on pankin vaikka lähestytään ja osittain ollaan jo eläkeiässä. Minäkin lähdin ok talosta, muutin pieneen asuntoon enkä kärsi yhtään. Täällä on kaikki minulle tärkeä - hyvin vähän tavaraa ja krääsää , mutta kaikki mikä on on jollain lailla minulle tärkeää. Nytkin istuin tiekkarin edessä, tulin aamulenkiltä koirani kanssa, join aamukahvit, kirjoittelen täällä ja menen kohta aamutoimiin. Elämä on kyllä ihan ihanaa, kun se oikein oivaltaa. En sure sitä, että en asu enää ok talossa - vaikka iso muutos oli muuttaa kerrostaloon niin monen vuoden jälkeen. Elämä on niin lyhyt, niin lyhyt. Sitä ei kannata hukata turhuuksiin - mutta mikä minä olen sanomaan, kun juuri niin olen vuosikymmenet tehnyt. Lähteminen iäkkäämpänä ei ollut helppoa - ei se sitä tietysti ole myöskään nuorempana kun on lapsia kuvioissa. Toivon teille nuoremmat naiset paljon voimia ja jaksamista, vaikka voi tuntua kurjalta ja ehkä pelottavaltakin miten selvitä lasten kanssa niin sanon silti: kyllä te selviätte. Polku voi olla välistä kivinen, mutta teillä on jotain minkä vuoksi jaksatte = rakkaat lapsenne! Jaksakaa heidän ja itsenne takia. Terveisin
ihanasti kirjoitettu ja tarinasi oli "voimaks". Ja sain siitä taas vähän potkua jatkaa eteenpäin.. kiitos!!
Onko teillä yhteistä merkittävää omaisuutta, kuten asuntoa, mökkiä autoa tms? Jos on, niin avioeron osituksessa voit hyvinkin saada tasinkoa uuden elämäsi pesämunaksi. Ja jos mitään ei ole, niin sossu kyllä on sitten oikea osoite. Ihminen ei paljoa tarvitse oikeasti, hyvin pienelläkin pärjää aluksi. Katto pään päällä, kaapissa sapuskaa ja siinähän se. Sen verran sossusta kyllä saa ensihätiin. Mitään erityisempiä tukia ei pelkän eron johdosta saa. Se, kumman kirjoilla lapset on, saa tietty lapsilisät ja YH-korotuksen (muutamia kymppejä). Elatusmaksut tietty kanssa etävanhemmalta. Muuten sitten yhteiskunnan tuet on samanlaisia kuin kenelle tahansa muillekkin. Viimeistään toimeentulotukea pitäisi kenenkä tahansa saada oikein pahassa paikassa.
Kiitos asiallisesta vastauksestasi, odotin kyllä syytösten ryöppyä... ;-) Samassa veneessä olevalle toivotan jaksamista, tämä ei ole helppoa, mutta katsotaan josko täältä saisimme helpotusta tietopulaan... Meillä kaikki on yhteistä, talo ja auto. Tosin tiedän, ettei osituksen jälkeen kovasti käteen jää, menee aika plus miinus nolla, kun velat vähennetään. Ja siitä asiasta ei oikein ensihätiin olisi kuitenkaan apua, kun on vähän pidempi prosessi, ensin tarvitsisi saada järjestymään asunto ja muut asiat, jotta pääsisimme uuden elämän alkuun kunhan koulut loppuu ja on kesäloma lapsilla aikaa totuttautua rauhassa uuteen tilanteeseen. Sossusta tosiaan voisi saada apua vai onko se kuitenkin niin, että siellä katsovat, että miehen kuuluu avustaa kun kerran vielä naimisissakin ollaan? Muuton yhteydessä kyllä lähtee todennäköisesti avioeropaperitkin. Eli nyt tahtoisin että joku vääntää rautalangasta Mitä nyt kuuluu ihan käytännössä tehdä??? Minulla ei mitään kokemusta tällaisista asioista... Onko muuten noissa elareissa joku minimi? Ja miten määräytyvät? Kiitos taasen!
kaupungin asuntoa tms. haetaan, niin se eropaperi pitää olla asuntohakmuksen liitteenä. Siitä hetkestä, kun se jätetään, määräytyy omaisuussuhteet. Eli et voi hakea yleishyödyllistä vuokra-asuntoa, jos sinulla on paljon omaisuutta (vaikkei sitä ole vielä jaettukaan). Sanoit, että menee ´50/50, joten se eropaperi on tarpeen. Käytännössä viet sen eroparin ja marssit sossuun, sanot jotain että "tämmönen tilanne". Sitten kun asunnosta alkaa kuulu, menet myös kelaan hakemaan asumistukea. Kotihoidoin tuen varassa on oikeutettu myös a´toimeentulotukeen.
Älä tee tuota virhettä, että venytät ekan vaiheen eropapereiden viemistä käräjäoikeuteen johonkin epämääräiseen muuttohetkeen. Se on nimittäin ERITTÄIN tärkeä päivämäärä monenkin asian kannalta, milloin erohakemus (yksin tai yhdessä) saapuu käräjäoikeuteen. Omaisuusasiat yms on täysin tuosta päivästä kiinni. Jos ero on selvä henkisellä tasolla, niin paprut vaan samantien käräjäoikeuteen. Siinä kuitenkin tulee harkinta-aika, eli lopullista eroa voi hakea vasta 6-12kk päästä. Yhdessä voi asua vaikka ero olisikin jo vireillä. Elareissa ei ole mitään minimiä, vaikka yleisesti niin luullaan. Itseasiassa on maksimi, mitä nykyään Kela (ennen sossu) maksaa, se on luokkaa 139 euroa. Kela siis maksaa siinä tapauksessa, jos etävanhempi on maksukyvytön tai -haluton. Ensin lasketaan lapsen elatustarve, siitä miinus lapsilisät. Loppusumma jaetaan vanhempien elatuskykyjen suhteessa. Käytännössä elatuskykyjen suhde on aika lähellä nettotulojen suhdetta, ja lapsen elatustarve apaut 300 eur. Eli yleensä elarit on luokkaa 130-180 eur. Voi olla vaikka 12 euroa, jos lähivanhemman elatuskyky on huomattavasti etävanhempaa suurempi. Elarit, kuten muut lapsiin liittyvät asiat sovitaan lastenvalvojalla. Hän osaa kyllä virkansa puolesta laskea virallisen kaavan mukaan nuo elarit.
Miksi nuorin tuli edes hankittua jos pettämistä on ollut jo vuosia.. se tarkoittaa siis jo ennen nuorimmaista. Kuullostaa vähän siltä, ettet viitsi mennä töihin. Se ei kyllä anna kovin hyvää mallia lapsille.
jonkun omassa päässä pyörii hyötymiset niin ei näe muuta. Liiaallinen anteeksiantaminen lienee tässä syynä ja usko kauniisiin lupauksiin.
eli usko suuriin lupauksiin... Tosin tiesin ottavani riskin, mutta jotenkin ajattelin niin, että tahdon sen lapsen siitä huolimatta mikäli joskus eroammekin, etten koskaan tulisi kuitenkaan sitä lasta katumaan...enkä vanhana katkerana muistelisi kuinka en sitten koskaan saanut sitä kolmatta lasta jota niin kovin aikanaan toivon, et olisi vaan pitänyt "tehdä". Ehkä tyhmää, mutta tässä selitykseni siihen. Ja töissä olen kyllä ollut lasten välissäkin, että ei siitä kyse. Ainoastaan siitä, että tämä nyt varmaankin voi olla se viimeiseni joten tahtoisin hänen kanssaan olla vielä kotosalla kun siihen on mahdollisuus (kai).
Etkö ajatellut lainkaan sitä lasta, kun päätit itsekkäästi haluta vielä yhden? Tiesit, että lapsi voi joutua kokemaan vanhempiensa avioeron... Et myöskään tainnut ajatella lapsen isää ja mitä hän haluaisi. Ajattelit vain tasan tarkkaan itseäsi. Näinhän naiset usein toimivat...
sitä lasta, kun päätit itsekkäästi haluta vielä yhden? Tiesit, että lapsi voi joutua kokemaan vanhempiensa avioeron... " Kyvä kommentoija. Toivottavasti mahdollisimman moni lukee tuon lauseesi.
Ehkä ajattelin sitten itseäni...mutta eikö lasta tekevät yleensäkin tee lapsia koska niitä haluavat??? Ja tuskin yleensäkään mietitään, että en emme voi tehdä lasta, koska noin 50% todennäköisyydellä eroamme jossain vaiheessa... Enkä ole miestäni missään vaiheessa huijannut jos sitä meinaat....