Hei vaan kaikille
Tässä pohdiskelin. Millä perustein olette puolisonne valinneet? Mitkä asiat/piirteet ovat olleet niitä, jotka saivat teidät varmoiksi, että tämän ihmisen kanssa haluan olla lopun elämääni?
Entä onko puoliso muuttunut naimisiinmenon jälkeen? Millä tavalla? Miten tämä on vaikuttanut parisuhteeseenne?
-P-
Gallup puolisonvalinnasta!
-Pohdiskelija-
342419
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
*kumppani joka arvostaa, kunnioittaa ja rakastaa minua ja minä häntä *jonka kanssa jaamme samansuuntaisen elämänkatsomuksen Mielestäni nuo kattavat koko tarjottimen. Varmuus tuli siitä tunteesta, että tässä se nyt on. Miten puoliso on muuttunut? Ei varsinaisesti muuttunut, mutta kyllähän yhteiselo opettaa. Esimerkiksi mikä toista suututtaa, mikä ilostuttaa, ja toimimaan näiden mukaan. Eli yhteiselämä on helpottunut vuosien myötä, mutta me olemmekin jo perustukseltamme ns. helppoja ihmisiä.
Alussa meillä oli ihan mahtavaa ekat kymmenen vuotta, sitte muija tuli uskoon ja tuheroa ei anneta kuin harvoin ja sekin peitonalla tai pimeässä, eli avioliitto on tuhottu totaalisesti rouvan toimesta minkä takia panostaa tämmöiseen liitton kun itse ei saa siitä mitään.
Nainen on löytänyt rohkeutta olla tekemättä asioita vain miellyttääkseen. Olis kuiteski hyvä, jos suunnillein kohtais nuo seksitarpeet. Jos ei, pitemmän päälle tulee vaan ongelmia
oot?
Vai ei seksi merkkaa naiselle? Hitto, jos sua ei kiinnosta, niin miks yleistät sen koskeen kaikkii naisii?
Seksi on tosi tärkeetä, sanoohan sen järkikin.
Jos se uskoon tullu nainen saakin sitä tavaraa jostain muualta? Ei se sit enää kotona maistu?
Rakkaudesta, onko siihen jotain muitakin perusteita ? Kai sen siitä tietää että toista ajattelee alussa kokoaika, pelkkä lähellä olo aiheuttaa aivohäiriöitä, haluat antaa itsestäsi kaiken, et malta odottaa yhteistä aikaa.. Jossain vaiheessa muuttuu vakaammaksi ja syvemmäksi, jos ajattelee ettei sitä toista yhtäkkia olisikaan tulee ihan hirvee olo.. Haluat hänet itsellesi kokonaan, aviopuolisoksi..jottei kukaan muu häntä saa.. :) Jotta hän olisi silloin vain sinun. Omassa puolisossani ihastuin loistavaan huumorintajuun, rentouteen, seksikkyyteen, katseeseen, tempperamenttiin, älyyn, avoimuuteen ja hyväntahtoisuuteen.. luotettavuus ja suorapuheisuus on olleet kanssa hyviä piirteitä, sanoo suoraan asiansa sen enempää aikaa tuhlaamalla mököttämiseen.. ja kaikki ne tunteet, nauraa vedet silmissä, huutaa säästelemättä.. aivan loistava ja avoin sängyssä - kokeilunhaluinen. Ei ole muuttunut naimisiinmenon jälkeen kuin paremmaksi, ei voi kun toivoo että tää jatkuu ihan viimeiseen hengenvetoon asti.
Naisen piirteitähän nuo oli. Ei mikään yllätys. Mitä hienoa huutamisessa on?
Ei se nyt päivittäin "huuda", mutta jos tulee erimielisyyksiä ja on täysin kanssani erimieltä niin yleensä rupee äänialat laajenemaan ja on hirmusen kiukkunen, PITÄÄ PUOLENSA. Se on positiivista, että on omaa mieltä jostain - vaikka ihan erimieltä mun kanssa.. Sen jälkeen jos sen kiukkukasan saa vielä sänkyyn ;D Loppupeleissä tuokin on aika hellyttävää, kun leppyy yhtä nopeasti kuin suuttuukin.
että viihdytään yhdessä, on mukavaa, hauskaa, mielenkiintoista. Että haluan olla hänen kanssaan mahdollisimman paljon ja erillään ollessa kaipaan hänen seuraansa.
et enää koskaan saa haluamaasi elämää takaisin ja koko elämä tuntuu siten turhalta. Ihmiset, annetaan edes näiden olla onnellisia!
Ensimmäisen puolison kanssa päädyimme pienen flirtin jälkeen petiin ja sitä kautta se sitten lähti, eikä sitä loppuelämää vielä tuolloin ajatellut. Seksielämä oli loistavaa, mutta arki oli turhan ongelmallista, joten liitto jäi kymmenen vuoden mittaiseksi. Seksiä riitti vielä avioliiton jälkeenkin, joten ne tärkeimmät asiat eivät muuttuneet, koimme vain olevamme väärät henkilöt toisillemme loppuelämäksemme. Toisen puolison valitsin muka sitten järkisyin, eli meillä on samanlaiset arvot, molemmat hyvätuloisia.. mitähän kaikkea sitä muka silloin kuvitteli. Ajattelin arjen sujuvan paremmin ja näinhän se kyllä teki.. helv*n tylsää vain, kuten myös makkarinkin puolella. Ja on muuttunut.. vähäinen seksielämä on loppunut oikeastaan kokonaan, emännästä on tullut nalkuttava, kateellinen.. ja mitä kaikkea.. ero tulossa, joten kyllä vaikutti.
kaavoihin ja pilasit loppuelämäsi.
"Toisen puolison valitsin muka sitten järkisyin, eli meillä on samanlaiset arvot, molemmat hyvätuloisia.. " No olipas järkisyin valittu. Jos järkisyy on miehen mielestä molemmat hyvätuloisia, niin ei voi olla fiksu mies. Järkisyin valitsemista on esimerkiksi se, että selvitetään minkälainen luonne on ja sopiiko se oman kanssa, miten arjen pyörittäminen onnistuu, osaako tehdä kotitöitä, vastaako seksinhaluamismäärä yhteen, löytyykö yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja harrastuksia jne. Tässä on oikein hyvä esimerkkki, että kun ihminen ei analysoi parisuhdettaan, ei tiedä, mitä haluaa, eikä oikein ymmärrä parisuhteista, niin ne on tuomittu epäonnistumaan. Sama kaava jatkuu seuraavassa suhteessa.
Me usein luullaan, että meidän oma tapamme rakastaa on se ainoa oikea. Näin ei ole. Puolison valinnassa on syytä ottaa huomioon, että tavat rakastaa sopii yhteen. Rakastamisen tapoja on esim. nykyään ylikorostunut romanttinen rakkaus, joka sinällään on tavoiteltavaa ja ihanaa, muttei välttämättä ole kestävin tapa rakastaa toista. Se sisältää niitä kaikkia ihania asioita, joiden muistot voi kantaa pitkällekin. Kestävämpi tapa on syvään ystävyyteen ja toisen kunnioittamiseen perustuva rakkaus. Se ei ole niin intohimoista kuin romanttinen tapa rakastaa, mutta luo vahvan pohjan elämän mittaiselle suhteelle. On myös järkevä l. käytännöllinen tapa rakastaa, joka perustuu siihen, että toinen valitaan lähtökohtaisesti järkisyin (sopiva tausta, suku, elämänkatsomus, taloudellinen asema, koulutus jne). Tälläkin tavalla parin valitsevat voivat onnistua hyvinkin liitossaan. On myös tarvitseva tapa rakastaa, joka ilmenee omistushaluna, riippuvuutena toisesta, siinä on paljon epävarmuutta ja jopa mustasukkaisuutta. Raja on tietysti häilyvä, että onko tämä enemmän riippuvuutta kuin aitoa rakkautta. Kukaan meistä ei ole puhtaasti jotain tyyppiä, mutta on hyvä jos tunnistaa itsessään sen tavan joka on vallitseva. Tulee pitkässä juoksussa helposti hankaluuksia, jos esim. toinen on romattisen rakastamisen tyyppi ja toinen enemmän ystävärakastaja. Tyypillisesti nainen haluaisi mieheltään rakkauden osoituksia ja sanoja, kun mies taas tykkää että kun pysyy suhteessa, huolehtii leivän pöytään ja vaihtaa autonrenkaat, se riittää todisteeksi rakkaudesta.
Tuosta muuttumisesta tuli mieleen seuraava slogani: " Nainen kuvittelee, että mies muuttuu. Mies kuvittelee, että nainen ei muutu". Edellä mainittu pitää mielestäni paikkansa erinomaisesti. Fakta on se, että suhteessa mies ei oleellisesti muutu, mutta nainen ikävä kyllä muuttuu. Naiset: Jos haluatte pitää miehenne onnellisina, niin älkää itse muuttuko älkääkä vaatiko miestänne muuttumaan. Ei kannata ottaa miestä sillä asenteella, että hän on keskeneräinen projekti, joka saadaan "muutettua" halutunlaiseksi. Tuo ei vain tule onnistumaan...
taidat olla oikeassa. Johtunee siitä, että naisella on taipumus kehitellä asioita päässään, nnii kuin tuo miehensä muuttamisajatus. Mutta se kyllä tyssää. Äiti/muu elämä on saanut kasvattaa ja muokata poikaa milloin milläkin menetelmillä ja niitä tuloksia on mahdoton muuksi muuttaa.
Ihminen muuttuu koko elämänsä ajan - niin miehet kuin naisetkin. Tämä on fakta. Sä taidat tarkoittaa sitä, että toinen yrittää muuttaa toista mieleisekseen. Tämmöistä pyrkimystä on sekä miehissä että naisissa, mutta tulokset on yleensä vaatimattomat. Toista ihmistä et pysty muuttamaan, ellei se toinen itse katso aiheelliseksi muuttaa itsessään jotain tapoja toivomaasi suuntaan. Jos huomaat, että jatkuvasti haluat muuttaa toista oma mielesi mukaan, eikö se kerro sulle että oot mennyt naimisiin itse luomasi mielikuvan kanssa etkä niinkään sen ihmisen kanssa, joka on sun puolisosi.
Puoliso löytyi ystäväpiiristä. Keskustelin tyttökavereiden kanssa hyvistä poikamiehistä ja minä hoksasin tuntevani kyseisen kaupungin parhaan miehen. Sitten menin seuraavalla viikolla iskemään hänet kotioveltaan. Enpä olisi uskonut vakiintuvani 20-vuotiaana, mutta niin vain kävi. Naimisiin mentiin pari vuotta sitten ilman uskonnollista hapatusta eikä suhde siitä muuttunut. Asuimme useita vuosia eri paikkakunnilla, ja kyllähän se rasittaa, kun jompikumpi joutuu matkustamaan viikonloppuisin ja välillä tulee ikävä. Saas nähdä, miten sovimme saman katon alle: viimeksi asuimme vähän aikaa yhdessä toissa talvena. Varmaan kotitöiden jakoa ja pieniä käytännön juttuja, joista on sovittava. Kovia riitoja tai kriisejä meillä ei ole ollut ollenkaan, kun olemme elämänkatsomukseltamme niin samanlaisia. Meillä on sellainen keskustelutyyli, että asiat riitelevät, eivät ihmiset :-)
Yhteisen tuttavapiirin kautta nuoruudessani tuohon törmäsin. Aloimme tapailla, lähinnä seksin merkeissä ja ihan mukavaa oli. Hän on aika paljon minua vanhempi ja oli seurustellut jo monien tyttöjen kanssa. Vallankin yhtä toista Liisaa hän aina kaipaili ja kertoi siitä ihan suoraan minullekin. Oma lapsuuteni ja nuoruuteni oli kulunut aika ikävissä merkeissä; hyljintää, pilkkaa, hyväksikäyttöä. En olisi edes osannut olla kenenkään minuun rakastuneen kanssa, kun en ollut ikinä kokenut, millaista on olla rakastettu. Niinpä kuljimme tavan vuoksi yksissä useampia vuosia, kunnes tulin raskaaksi. Kohta ollaan oltu naimisissa 30 vuotta.
1. ymmärtäväisyys 2. sama hengellinen vakaumus 3. samat arvot 4. samanlaiset elämäntavat ja rytmi 5. säyseä, ei jäkätä 6. iloisuus, energisyys 7. samanlainen huumorintaju 8. samanlaiset hellyyden tarpeet ja näyttämistavat 9. keskustelutaitoisuus Tässä muutamia tärkeimpiä. Naimisiinmenon jälkeen yhteytemme noissa asioissa on vain vahvistunut.
liitto meni persieelleen, kun valkkasin hyvännäköisen luuserin nuorena. Mutta tää toinen ja jo viisastuneena niin kemiat kohtasi, hän kunnioittaa,rakastaa ja arvostaa minua ja minä häntä. Hyvä huumorintaju, arvot, rahankäyttö,harrastukset,ahkeruus,positiivisuus uteliaisuus uusiin asioihin,lojaalisuus,humanisuus ja sexi,tässä ne tärkeimmät.Tottakai hän ja minä olemme myös muuttuneet, onneksi molemmat samaan suuntaan. Ollaan molemmat tultu hieman itsekkäimiksi.
Pitäis ensin tuntea itsensä tarpeeksi hyvin, että pystyy miettimään minkälaisen ihmisen kanssa elämä onnistuisi mahdollisimman hyvin. Semmoinen viisaus on varmaan totta, että silloin kun ihminen on oppinut elämään yksin, hän on valmis elämään toisen kanssa. Omista perusteistani voisin sanoa, että ne tärkeimmät olisi: 1. itsenäisyys ja toisen kunnioittaminen 2. avoimuus ja luotettavuus 3. huumorintaju ja rento suhtautuminen elämän eri ilmiöihin
Työpaikalla välittömästi ensi kertaa nähdessämme löi tämän miehen jalat veteliksi. Rakkautta ensisilmäyksellä. Varmasti se olemus ja ulkonäkö kiinnitti huomion. Aika nopeasti pääsin hänen kanssa juttuihin ja huomattiin olevamme samanlaisia melko monessa asiassa. Hyvinkin nopeasti ensikohtaamisesta harrastettiin seksiä. Ja tätä pidän tärkeänä asiana parinvalinnassa: Sen oikean kanssa seksi tulee nopeasti ja luontevasti mukaan kuvaan. Meni kuitenkin vuosi ennen kuin alettiin ihan virallisesti seurustella ja olimme vapaat edellisistä nuoruuden suhteista. Tällä päivällä on viitisen vuotta ensikohtaamisesta ja avioliittoa kolme vuotta. Kyllähän se suhde arkipäiväistyy, mutta en osaa ottaa sitä huonona asiana. Elämä on hakeutunut mukavaan malliin kaikkinensa. Rakastan ja haluan vaimoani edelleen samalla tavalla ja ehkä enemmänkin kuin alkuaikoina. Ei mitään syytä vaihtaa! Puoliso on muuttunut ulkoisesti lihomalla kymmenen kiloa ja itsellekin on tullut saman verran elintasovatsaa : ) Siinä varmaankin se ainoa näkyvä muutos. Sisäisesti olemme aina vaan lähentyneet kun toinen ihminen on tullut kaikin puolin tutummaksi. Sielujen sympatiaa.
toisen kunnioittaminen, anteeksianto ja pyytö sekä uskollisuus on tärkeimmät
Ei itsenäisyys ole yhtä kuin itsekeskeisyys. Ne on kaksi täysin eri asiaa. Molempien puolisoiden itsenäisyys on onnistuneen tasapainoisen parisuhteen yksi kulmakivi. Itsenäisyyteen kuuluu olennaisena osana myös toisen persoonan kunnioittaminen. Terveeseen parisuhteeseen kuuluu se, että seistään molemmat omilla jaloillamme ja ollaan yhdessä koska halutaan ja tahdotaan olla yhdessä.
Samanlainen käsitys talouden hoidota, rahan käytöstä ja melko samanlaiset tavat.
Hyvään suuntaan on muuttunut, kypsynyt (vaikuttanut niin, että esim. riitelemme harvemmin). Mutta oli aluksikin aika ihana ja aivan erilainen kuin ne joiden kanssa joskus nuoruudessani tuli seurusteltua. Nuorena vaikutti ulkonäkö eniten ihastumiseen, kunnes idiootit alkoi todenteolla kyllästyttämään ja halusin kunnon miehen. Hyvän ihmisen. Joka on huomaavainen, ajattelee muutakin kuin itseään, huumorintajuinen (erittäin tärkeää), mukava, eläinrakas, arvostaa samanlaisia asioita, on sama arvomaailma. Ja jonka kanssa on hyvä olla, voi olla oma itsensä. Ja on mies komeakin! Ja uskollinen pitää ehdottomasti olla ja uskon, että mies sitä onkin. Myös monet muut ihmiset pitää miehestäni ja sekin kertonee jotain hänestä. Itse asiassa joskus ajattelin, että en ikinä löydä miestä joka sopii minun kanssani hyvin yhteen! Mutta niin vaan löytyi.
Ehdoton vaade oli: meidän on oltava toistemme parhaat ystävät ja elettävä yhteistä arkea ainakin seitsemän vuotta. Tämän jälkeen avioliittoon astuminen on vain muotoseikka.
se menee meilläkin. Mieheni on paras ystäväni, ja se on se ydinasia. Mutta mistäkö sen tiesi silloin kymmenen vuotta sitten, että tämä se on, Se Oikea? Jotenkin se vaan tuntui siltä. Kun oli niin samanlaiset arvot ja ajattelutavat, mutta kuitenkin sen verran erilaiset näkökulmat että kiinnostavaa ja rakentavaa keskustelua asioista riittää. Ja riittävän samanlainen suhtautuminen arkiasioihin, miten siisti huuhollin pitää olla, matkustelu, alkoholinkäyttö, ajanviete, kyky jakaa kotityöt reilusti... tämmöiset on saatu sovittua ihan kivuttomasti. Ei olla liian samanlaisia jotta olisi tylsää, mutta ei liian erilaisiakaan vaan se yhteinen sävel on löytynyt ja pysynyt. Olennaista on, kuten tuolla muutkin ovat todenneet, että kumpikin säilyttää oman elämänsä siten, ettei ripustaudu toiseen eikä elä toisen kautta. On omat kaverit ja harrastukset ja mielipiteet yhteisten lisäksi. Yhdessä ollaan siksi että kumpikin haluaa, ei siksi että olisi jostain ulkoisesta syystä pakko. Minulle kolmas kerta toden sanoi. Ensimmäinen nuoruudenrakastettu oli aluksi kiva mutta kävi vuosien varrella komentelevaksi ja ailahtelevaiseksi, eikä hallinnut rahankäyttöä ollenkaan. Toinenkin oli aluksi kiva mutta pikkuhiljaa kävi ilmi ettei hän ollut ollenkaan kiinnostunut minun ajatuksistani (esim. toistuvasti oletti minulta kysymättä ja keskustelematta minun olevan asiasta X mieltä Z koska jotkut muutkin hänen tuntemansa naiset olivat) vaan hän vain halusi päästä naimisiin ja saada lapsia. No pääsi ja sai, mutta ei onneksi minun kanssani. Tämä kolmas on pysynyt kivana jo kymmenen vuotta, ne vähätkin alkuaikojen yhteentörmäykset ovat ollutta ja mennyttä.
JOS JOSKUS MENISIN NAIMISIIN NIIN MENISIN IHAN RAKKAUDELLA..ENKÄ PELKÄSTÄÄN RAHASTA < OLISI IHANAA OLLA NAIMISISSA < JOSKUS JA PÄÄASIASSA OLLA KAKSISTAAN
Ihanaa lukea, että on muitakin, jotka ajattelevat, että puoliso on se maailman paras ystävä. Meillä se on ollut alusta asti näin ja myös avioliiton aikana on edelleen.
Ennen valintaa olin päättänyt yhden tärkeän kriteerin: seksielämä kumppanin kanssa täytyy sujua mahtavasti;). Mutta ennen kuin päästiin seksiin asti tai siitä pidemmälle, mies teki vaikutuksen monella tavalla:
Tavatessani mieheni ensimmäisenä vaikutuksen teki tietty kiinnostava, rohkea ulkomuoto, se että hänen kanssaan oli hauskaa ja helppo olla, ja vielä se että hän oli selvästi kuumana minuun, mutta yritti olla muina miehinä. Pian selvisi että hän oli huippukokki: ja sen lisäksi että ruoka oli hyvää, se oli myös terveellistä! Mies tuli juttuun kaikkien kanssa, oli seurallinen ja mukava kaikille, mutta ei mielistellyt ketään, hän tunsi arvonsa. Tämä näkyi myös siinä, että hän asetti minut etusijalle. Hänellä oli paljon kavereita ja kaikki tuntuivat tuntevan hänet. Hän kohteli kavereitaan ja perheenjäseniään hyvin. Hänellä oli vahva tunneäly. Mies oli kiinnostunut maailman menosta ja yhteiskunnallisista asioista, taiteesta yms. Kuuma seksielämä oli piste iin päälle. Miinuspisteitä alkoholin käytöstä, mutta plussan puolelle jäätiin.
Miten muuttunut? Tullut perhe-elämän myötä yksinäisemmäksi, kun kaupungilla hilluminen on jäänyt. Hän on tullut epävarmemmaksi sosiaalisissa tilanteissa ja kokee jonkinlaista huonommuuden tunnetta. Ei ole enää niin kiinnostunut ympäröivistä asioista ja ilmiöistä kuin ennen, mutta toisaalta se taito voi taas löytyä kun aikaa omalle itselle löytyy taas enemmän. Seksikkyys on pysynyt ja yhä vaan parantunut, samoin jumalilta periytynyt keittotaito. Aistikas aikuinen mies, jonka kanssa on ollut hyvä kasvaa itsekin aikuiseksi.
Parisuhteemme on aina perustunut kumppanuuteen ja on elänyt mukana muutoksissa. Siksi en lähde edes arvioimaan, miten parisuhteemme on muuttunut:).
Mies johon olen ihastunut kuulostaa hieman samanlaiselta. Hänkin hilluu kaupungilla ja liian alkonkäytön vuoksi en halua ryhtyä millekään, vaikka hän sai jalat altani jo puoli vuotta sitten.
Miten paljon miehesi joi ennen ja miten paljon nyt?
..."valinneet" puolison? Minun mielestäni puolisoa ei valita, vaan sitä vaan sattuu rakastumaan johonkin tiettyyn henkilöön ja siitä ei sitten niin vain irti päästä =) Itse en ainakaan koskaan ole "valinnut" poikaystäväkseni jotain tiettyä, vaan tunteet vieneet mennessään =)
Ylitsevuotavien tunneryöppyjen ohella pari järkisyytä:
-arvot (molemmilla samat peruskonservatiivit näkemykset)
-älyllinen tasa-arvo (molemmat korkeakoulutettuja ja itsensä kehittämisestä kiinnostuneita)
-taloudellinen tasa-arvo