Onko siinä vaiheessa, kun muuttaa asumuseroon, mutta vielä naimisissa, niin yleensä jo vapaa etsimään ja tapailemaan uutta? Jos siis esim. mies on tässä tilanteessa, niin vieroksuuko naiset häntä vielä, koska "on vielä naimisissa", vaikkakin vakaasti eroamassa ja asumuserossa?
Missä vaiheessa eroa "vapaa"?
Mitä mieltä?
625036
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Kyllä minusta asioiden pitää olla selvää peliä, eikä mitään puolinaisia juttuja. Joko ollaan yhdessä täysin tai kokonaan erottuja - ei mitään välimuotoja. Eli sitä on vapaa minun mielestäni joko silloin kun laittaa avioeropaprut käräjäoikeuteen tai muuttaa lopullisesti eri osoitteeseen.
Ex-mies tulkitsi vapautensa varsin väljästi. Muutti suoraan yhteisestä kodista toisen naisen luo. Harkinta-aikaa oli kulunut vajaa 2kk kun oli jo kihlasorumus sormessa. Tuli pokkana lapsen rippijuhliin istumaan samaan penkkiin. Ihan niin kuin oltaisiin vielä oltu yhtä perhettä. Siitten kiireellä naimisiin ja todistamaan kaikille sitä "suurta rakkautta". Nyt kun muutama vuosi on kulunut, murkkuikäiset lapset eivät enää jaksa vierailla isänsä luona. Ilmapiiri on niin kireä ja sättiminen jatkuvaa. Voi mies parkaa...kun himo vie, ei arkea ajatella...ja kuitenkin se koittaa kaikille.
Jos eroavat puolisot ovat keskenään sopineet erosta ja vapaudesta, niin mielestäni silloin on täysin vapaa. Vaikka avioero ei vielä voimassa olisikaan... Vaikeampi tilanne jos toinen ei ole asiasta samaa mieltä. Ja luulisin, että enemmän löytyy vieroksumattomia kuin vieroksujia... :-) Ja eikä sitä asiaa kai tarvitse heti kätellessä kertoa...?
Ensinnäkään erotyö ei ole tehty. Monilla ei ole tehty edes vielä vuosi eropäätöksen saamisen jälkeenkään. Oikeasti. Ja toiseksi: ukkomiesten vakivalhe on, että "olemme juuri eroamassa"... . vain blondit uskoo tuohon.
"Ja toiseksi: ukkomiesten vakivalhe on, että "olemme juuri eroamassa"... . vain blondit uskoo tuohon." Eikö asumusero ole selvä merkki siitä, että ollaan oikeasti eroamassa? Ei sitä kevytkenkäisesti erilleen muuteta.
ja toiseksi, jos joku sanoo vain noin.... tuotko paperit todisteeksi, että sitä edes on haettu? Eli viittaan sinkkunaisena ukkomiesten vakivalheeseen. Mä en hevillä uskoisi. Erilleen ei muuteta kevytkenkäisesti. Mutta "olen eroamassa/asumuserossa" sanoja (ukkomiehet) käytetään erittäin kevytkenkäisesti. Ja tänäkin vuonna on sitäpaitsi KAKSI suomi24-treffimiestä seonnut omiin erohommiinsa (eli ei ollutkaan sitten vielä valmis uuteen suhteeseen) ... vaikka jopa ne eropaperit oli tehty. Siis erottu. Toisella oli tavarat jakamatta ja ex tuli "riitelämään" ... toinen ei muuten vain vielä(kään) selvillä vesillä, ja ei sitten kuitenkaan ... eli pupu meni pöksyyn, kun joku oli oikeasti kiinnostunut, ja olisi pitänyt alkaa miettiä sitoutumista.
Erotyössä menee helposti semmoinen vuosi tai kaksi. Mutta tästä ei nyt ollut kysymys, vaan siitä että koska on "vapaa". Laastarisuhde tai parikin voi tehdä hyvää heti eron jälkeen. Kunhan vaan molemmat osapuolet on siitä tietoisia.
Että pistä vain seksipalstalle se ilmo, ei sellaiselle, josta parisuhdetta haetaan. Että on siten selvää mitä haet.
Sen kun sanoo, ettei nyt hae mitään vakavampaa suhdetta. Se vastapuolikaan välttämättä mitään vakavaa ole hakemassa.
v...ltaa vain kun se jää / 'unohtuu' aina sanomatta? Alussa. Yleensä. Sinänsä ihan sama millä kohtaa sitä vapaa on, jos seksiä vain etsii. Se ei ole (yleensä) se olleellinen kohta - siis seksisuhteessa, panoissa. Vaan se, että etsii vain seksiä / terapiaa.
Sanaa 'laastarisuhde' ei pidä käyttää vähättelevästi. Laastari tyrehdyttää verenvuodon ja estää bakteerien pääsyn avoimeen haavaan. Olisiko parempi vuotaa kuiviin tai tulehduttaa vammansa? Sinä tekstissäsi pidit "laastarointia" tarpeellisena konstina, mutta noin yleensä olen tuoreen eroni kanssa hiukan yliherkkä sille sanonnalle.
missä mennään. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001507&posting=22000000043464564
Joillain on erotyö tehty vuosia ennen eroa. Joillain taas kestää vuosia eron jälkeen. Ap:lle: vapaa on silloin, kun itse tuntee itsensä vapaaksi.
Mitä vittua tästäkin taas piti tehdä sukupuoliasia! "Ja toiseksi: ukkomiesten vakivalhe on, että "olemme juuri eroamassa"... . vain blondit uskoo tuohon. " Eiköhän tänä päivänä molemmat sukupuolet toimi ihan samalla kaavalla "joo, ihan ollaan eroamassa, se on kohta ero tuossa nurkan takana, plaa plaa plaa". Perkele, tulis kaikista eunukkeja niin loppuisi tuo ainainen sukupuolisidonnainen paskanjauhanta! Etköhän "nainen" vielä varmuudeksi hauku kaikki yli 40 v. miehet kaikin puolin, ihan vaan että saisit päästeltyä miesvihasi ulos. Ja sitten se yksi saatanan hörhömies, joka vinkuu aina nuoremmista naisista ja siitä miten hällä menee lujaa, pääsee kanssa osallistumaan omalla yksilöllisellä tavallaan paskan mättöön. Hankitaan kuulkaa kaikki jokin elämä, niin ei tarvitse täällä nimettöminä vittuilla puolin ja toisin!!!!
Totta! Mäkin luulin joskus, että se on totta, vielä kun siihen lisää hyvät jutut ja perustelut, miten on sitä ja tätä. Älkää vaan koskaan uskoko!
Mun mielestä sellainen on säälittävää, koska ihmisellähän on oikeus uskoa, ja luottaa ja koska siinä käy näin: kun selvisi, ettei se ero olekaan niin selvä, paitsi kun se jäi kiinni... Sen jälkeen ero oli hyvinkin selvä ja äijä luuli pakkaavansa kamat ja tulevansa mun luokse, mutta ikävä kyllä, ovet oli kiinni jo :)
Joopa joo, ja niinhän siinä aina ennenpitkää käy, onneksi.
Itse en ainakaan pistä pahakseni,jos mies on asumuserossa mutta vielä naimisissa niin silti pystyisin tapailemaan tai ns. käymään treffeillä ym. Se riippuu hyvin paljon siitä tilanteesta ja pystytäänkö "pelaamaan" avoimin kortein. Tietysti ei kannata hötkyillä uuteen suhteeseen ennen kuin vanha on kokonaan "kuollut".
Uudella suhteella nimenomaan tapetaan vanhan rippeet, ja siksi sitä uutta tarvitaan nopeasti. Yksinäisenä riutuminen on kurjaa, ja paras lääke on Ihminen! Eräs tapaamani sinkkunainen on aivan selvästi varauksellinen, ja hän kysyikin onko poismuuttaneen vaimoni paluu mahdollinen. Rehellinen vastaukseni: ei todellakaan ole.
kanssa ukkomies, siinä se sitten katotaan kuka saa ja kenet????
Ensimmäisen vaiheen jälkeen ollaan ns. asumuserossa, vaikka käytännössähän voi asua samassakin osoitteessa vielä jonkun aikaa. Asumusero, ilman ensimmäisenkään vaiheen vireille laittoa kuulostaa hyvin oudolta ratkaisulta, mutta kyllähän käytännössä ihminen on eronnut vasta toisen vaiheen jälkeen, jolloin tulee ihan avioeropäätöskin. Jos ensimmäisen ja toisen vaiheen (puoli vuotta) välissä löytää uuden kumppanin, niin tuskin se suhde siinä ajassa vielä kovin vakavaksi menee.. tai kyllähän joistain melkoisia jakorasioita jätettynä tulee..
Ei laki tunne termiä "asumusero" nykyään. Ensimmäinen vaihe on ensimmäinen vaihe, asuttiin yhdessä tai erikseen. Jos on käynyt niin, että on asuttu eri osoitteissa yli 2v, niin voi hakea suoraan lopullista avioeroa. Mutta muuten mennään tuolla kaksivaiheisella hakemisella, eli ykkösvaiheen jälkeen 6-12kk voi hakea lopullista eroa. Ja miksipä sen uuden suhteen pitää olla heti ultimate-vakava?
asiaa tarkastelee. Olet mies ja olet huolissasi, että et saa naisia, koska luulet ettet tilanteesi vuoksi kelpaa? Minulle et kelpaisi asumuserotilassa, koska olen jo yhden sellaisien hoivatapauksen kokenut. Mutta on naisia, jotka eivät miehen siviilisäätyä katso, siis ei huolta. Itse joudut puimaan sisälläsi edellistä/edellisiä parisuhteita loputtomiin. Ajan kuluessa tuska lievenee, annat anteeksi itsellesi ja toisillekin, vaikka joitakin asioita ei voi koskaan unohtaa.
Miksi ihmiset yhä puhuvat asumuserosta? Suomen laki ei enää tunne sellaista sanontaa - vaan kyseessä on h a r k i n t a - a i k a.
Katsos vaikka tuolta treffipalstan puolelta, kumpaa sanaa siellä käytetään. Puhekieli ja lakiteksti kun eivät aina kohtaa.
"asuu erossa". Erillään voi asua, vaikkei edes ole harkittu avioeroa. Harkinta-aikana voi puolestaan asua yhdessä tai erossa. Se, että erohakemus on vireillä ei tarkoita, että asuttaisiin erillään eli "asumuserossa" ;).
"Onko siinä vaiheessa, kun muuttaa asumuseroon, mutta vielä naimisissa, niin yleensä jo vapaa etsimään ja tapailemaan uutta?" Eh ?! Mistä näitä ajatuksen kukkasia oikein sikiää ? Olet varattu vähintään siihen asti, kunnes olet ottanut eron nykyisestä kumppanistasi. Käytännössä, olet varattu paljon pidempään, koska kukaan ei halua riippakivekseen ripustautujaa, joka ei kykene elämään eron jälkeen yksin ja käsittelemään vanhaa suhdetta.
saa rikki monta ihmistä. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000043483046
Mielestäni taas vapaa on silloin, kun henkisesti on jo valovuosien päässä kumppanistaan. Se voi olla vuosikausia ennen eroa sekä myös vuosikausia eron jälkeen. Riippuu tapauksesta.
Henkisesti valovuosien päässä.:))) Miten monta vuotta elelit puolisoasi henkisesti jäljessä? Mietteesi eivät nimittäin edusta kovinkaan korkeaa henkisyyden tasoa.
Sinun ongelmasi on se, ettet hyväksy toisten mielipiteitä teilaamatta/vähättelemättä/halveksimatta niitä. Ou jees. Juuri sillä tavalla pitääkin parisuhteessa olla, niin hyvä tulee.
näyttää usein tarkoittavan sitä, että "henkistä" elämää "hoidellaan" salakumppanin kanssa lakanoitten välissä.
sen noin haluaa ajatella. Ihan miten vaan. Mutta oikeasti jokainen on vapaa silloin, kun tuntee itsensä vapaaksi. Oli siitä kumppani tai joku muu mitä mieltä tahansa.
että monet naiset, jotka kertoilevat olevansa henkisesti valovuosien päässä paristaan, ovat just niitä, jotka vähättelevät ja teilaavat puolisoitaan. henkinen erilleenkasvuhan -kuulostaa fiiniltä:)- on jo aikoja sitten inflaation kärsinyt kestoselitys, jolla yritetään antaa ikävässä tilanteessa itsestä fiksu mielikuva ja runtata toinen.
Eli ihan sama kuinka paljon sitten saa tuhoa aikaan muissa? Siinä uudessa kumppanissa, joka saa kuullakin olevansa salarakas tai laastari?
Ku puurot ja vellit on oikei sekasi niin alapäällä paikataan yläpään tarpeita.
eikös silloin samaa logiikkaa voisi käyttää myös naimisiin mennessä? "mä meen sun kanssas naimisiin, olit sitten itse mitä mieltä tahansa". Eihän sitä sit tartte toiselta kysellä mitään luvatessakaan, jos ei lupauksia pettäessäänkään. Kuule, jos sä perustat toisen kanssa yrityksen ja sitten vuosien päästä vaan jätät osakassopimukseen kirjatut lupauksesi pitämättä, niin korvauksiahan siitä tulee maksettavaksi. Samanlainen sopimus se on naimisiinmenokin, eikä sitäkään sopimusta noin vain yksipuolisesti pureta, etenkään mitään ilmoittamatta.. Eli vapaaksi voidaan aikasintaan katsoa siinä vaiheessa, kun toiselle erosta ilmoitetaan. Eettisesti ja moraalisesti katsottuna aika olisi varmasti vielä pidempi, mutta sellaisista asioista lienee kanssasi turha edes aloittaa keskustelua. Et kumminkaan ymmärtäisi mitään sellaisista käsitteistä.
Kuka on päässyt naimisiin päättämällä siitä täysin yksin???? Eiköhän molemmat ole ainakin vielä alttarilla sitä mieltä, että liitto solmitaan. Vaikea kuvitella muuta.
Muuten - vuorovaikutus ei toimi, jos moralisoi ja tuomitsee toisia. Jokainen on asioista omaa mieltään.
on tapana teilata henkisesti puolisoaan - oli erosta puhuttu tai ei. Usein tämä ominaisuus on molemmilla. Monet myös kokevat jonkin asian teilaamiseksi, vaikka toinen kertoo vain siitä miltä hänestä tuntuu. Näissä asioissa on erittäin suuria yksilöllisiä eroja.
Ihmissuhteet ovat aina riskibisnestä. Oli naimisissa tai vapaa. Tämä on hyvä pitää mielessä. Mielestäni tuo ed. kirjoittajan juttu "Mutta oikeasti jokainen on vapaa silloin, kun tuntee itsensä vapaaksi" on erittäin tyhjentävästi sanottu. Miten KUKAAN voisi tuntea olonsa kahlituksi ja vangituksi, ellei oikeasti TUNNE niin?
PS. Ihmissuhteet ovat aina myös KAKSIpuolisia sopimuksia. Ne kestävät - tai rakoilevat kunnes erotaan. Aivan varmasti ne päättyvät eroon jossain vaiheessa, jos vain toisella tai ei kummallakaan ole hyvä olla. Näin on siitä riippumatta oli kysymyksessä vakisuhde tai rinnakkaissuhde - tai salarakasruhde. Kumpi tahansa voi periaatteessa koska tahansa päättää suhteen.
Eikö sitä yleensä vain sovita avioliitosta, jota molemmat (ainakin juuri sillä hetkellä) haluavat? Sitten kirkossa luvataan TAHTOA rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä. Ihan turha sitä muuta onkaan luvata.
Ainakin itselläni herätyskello soi päässä, jos joku vannoo oikein antaumuksella jotain mistä ei ole takuita. Kuten esim. "lupaan rakastaa sinua AINA"" emme eroa koskaan". Vain hölmö hupsu uskoo noihin lauseisiin.
Avioeroa voi hakea yksipuolisesti ilmoittamatta siitä. Ystäväni isä lähti aikoinaan ostamaan kioskille tupakkaa - eikä koskaan palannut. Viikon päästä soitti, ettei enää tule! Se on jokaisesta itsestä kiinni miten eron hoitaa. Kukin omalla tavallaan. Kuten myös se, miten siihen itse suhtautuu. Ei ole yhtä eikä edes kahta oikeaa tapaa - eikä väärää. Vain erilaisia tyylejä. Niin - ja vaikka ystäväni äiti toivoi silloin aikoinaan, että ero ei olisi hoitunut noin "suoraviivaisesti" ja yllättäen, myöhemmin on nähnyt siinä paljon hyviä puolia. Etenkin sen jälkeen kun hänen ystävänsä kävi pitkää huoltajuuskiistaa.
Yritysjuridiikka ja toiminta on erikseen. Paljon monimutkaisempi asia kuin avioliitto.
Niin kyllä minä uskoin kuin toinen sanoi että TAHDON. Rakkaus on tahdon asia, enkä arvosta ihmistä joka yks kaks sitten sitten päättääkin että enää en tahdo.
Samaa kuin tänään tahdon tikkarin huomenna tahdon purkan. Tuollainen niksun kirjoituksen kylmyys ja empatian puute kertoo kyllä paljon. itse sanoisin että avioliitto on paljon monimutkaisempi asia kuin yritysjuridiikka, sitä kun yleensä joutuu käsittelemään tunteella. ainakin suurin osa meista. Tosin muutama prosentti meistä on tunteettomia siihenkin.
on todella tahdon asia. Joskus voi tahtoa rakastaa pitkänkin aikaa, vaikkei rakasta oikeasti. Sitten jonain päivänä se vain on myönnettävä itselle, että vaikka kuinka haluaisi rakastaa, ei rakasta. Voi jopa inhota kumppania. Yhdessäolo voi olla ahdistavaa ja vastenmielistä. Tahdotko elää kumppanin kanssa, joka oikeasti inhoaa sinua tai josta tuntuu pahalta olla kanssasi? Ei se tunteettomuutta suinkaan ole, jos tuntee inhoa tai ahdistusta ja kosolti muita negatiivia tunteita tai sääliä! Ei nekään ihan noin vain synny - siihen tarvitaan rutosti asioita, jotka ovat menneet pieleen ja joita ei voi enää korjata. Omalla kohdallani ex oli todella tunteeton minun tunteilleni, vuosikausia. Eipä sitten ihme, että suhteemme kuivui kasaan. Ex vaipui "koomaan" ja minua ahdisti. Tunsin tukehtuvani.
Tuosta yritystoiminnasta - se ei perustu tunteisiin, mutta tunteet ja empatia auttavat myös bisneksessä. Silloin sanotaan, että yritystoiminnassa jollain on "hyvä vainu". Aivan samoin avioliitossa jollain on hyvä vainu ja hyvät viestintätaidot: silloin voi erokin hoitua sutjakkaasti ja nätisti. Ilman syyttelyä tai muuta ikävää, turhaa draamaa.
Normaali ihminen ymmärtää, että jos toinen ei voi liitossa hyvin ja hän haluaa erota, niin silloin erotaan! Eikä häntä kannata syyttää esim. tunteettomuudesta tai empatian puutteesta. Samoin liiketoiminnassa: täytyy tietää milloin asiakkalle ei enää kannata edes yrittää myydä tuotettaan/palveluaan. (Myös hyvä sotamies tietää milloin pitää antautua.)
Silloin ollaan vapaita parisuhteen velvoitteista kun kumpikin osapuoli on ilmaissut haluttomuutensa viettää aikaa toistensa kanssa, tietysti se vapauskin on ihan täyttä illuusiota niille eronneille joilla on lapset jo hankittu koska ei silloin enää miltään putipuhtaalta pöydältä liikkeelle lähdetä.
ollaan vapaita, minulla oli jo suhde kaksi vuotta enen eroa, ja kun muija haki eron, niin asuin jo toisen kanssa,ennen "asumuseroa". Ei tää mun naiseni siitä välittänyt, vaikka olin aviossa, hänkin oli vielä "asumiserossa".
Jos vakaasti haluaa erota niin se kyllä onnistuu nykyään tosi helposti että se nyt vain on tekosyy jos ei sitä eropaperia saa hoidettua.
siitä vaan jos siltä tuntuu, vaikka vielä aviossa, ei mikään laki sitä kiellä.
Ihmisoikeuksiin kuuluu vapaus myös seurustella, tavata, tutustua, naida ketä tahansa milloin tahansa. Teet miltä itsestäsi hyvältä tuntuu. Jos eroprosessi on käynnistetty ja olette sopineet erosta, niin *äiti opettaa* olet "vapaa" tekemään mitä huvittaa. Asumuserot ja juridiset erot on vain käytännön asioita.
merkitystä on muiden mielipiteillä tuossa asiassa? Minulla oli exliittoni aikana muutamia lyhyitä sivusuhteita. Yksi mies pelkäsi exää - vannotti, etten koskaan kerro hänestä. Nynny -ajattelin. Toinen tapaili vain harvakseltaan - sanoi kunnioittavansa minua naisena, mutta ei halunnut lähempää suhdetta, koska olin naimisissa. Hienosti ilmaistu tekosyy sille, ettei halunnut muutenkaan suhdetta. Oli itsekin juuri eronnut. Herrasmies... Sitten kohtasin Hänet. Tapasimme toisen kerran. Ja olin aivan kysymysmerkkinä mitä pitäisi tehdä. Mietimme pari kuukautta. Sen jälkeen aloitimme tapailun, melko kiivaan. Laitoin eron vireille muutaman kuukauden kuluttua. Olemme olleet yhdessä siitä lähtien - erostani lähtien myös virallisesti. Jos "vieroksuu" toista tämän erotilanteen tai siviilisäädyn vuoksi, niin se tarkoittaa, ettei välitä muutenkaan.
mulla exän kaa kun olin, niin mulla oli yksi rinnakkaissude ja tämän uudekin liiton aikana jo yksi suhde. Taitaa tääkin liitto päätyä eroon??
Miten voitte olla noin itsekkäitä?? Jos teillä ei ole elämä ihan kunnossa, miksi haluatte aiheuttaa toisten avioliittoon, vaikka se olisikin jo hajoamassa,lisää tuskaa ja kärsimystä. Miettikää omalle kohdalle! Jos sattuisi joskus omalle kohdalle että rakastaisitkin sitä omaa kumppania ja hän pettäisi sinua. Vai oletteko kaikki tunteettömia sikoja??
No huhhuijjaa mitä soopaa....
Ei ne sinua vieroksu, mutta niillä on kymmeniä kertoja korkeampi moraali, kuin sinulla, joka harrastit irtosuhteita avioliiton aikana :S! Tekisipä mieleni käyttää sinusta L:llä tai H:lla alkavaa sanaa, mutten viitsi. Et ole sen arvoinen.
Kun nainen on avioliitossa, on hän jo varattu yhdelle miehelle ja se kertoo vain toimivasta moraalista ja eettisestä arvopohjasta, että ei halua mitään syvempää suhdetta naimisissa olevan kanssa. Silloinhan olisi itse rikkomassa toisen avioliittoa... Ja toinen jolla ote lipsui vähän ja aloitti jo suhteenkin, vannotti ettet kerro miehellesi. Pidit tätä nynnynä?
Mene itseesi ja kasva vähän....
uskoton ollut.Tapasin miehen kun oli avioeron kakkosvaihe lopuillaan,mutta ei ollut vielä mitään muuta kun keskustelua hänen kanssa.
Hain lopullisen eron ja vasta aikojen päästä,aloimme olla oikeasti yhdessä eroni jälkeen.
Kyllä minusta ainakin harkinta-aika on sitä aikaa jolloin voi jo hakea uutta,jos haluaa.
Se on ero,vaikka ei vielä virallinen.
Rakastaa niin myötäkuinvastamäessä kuinkas kävikään?
Joku on mielestään vapaa, vaikka ei olisi asumuserossakaan. Sekin molemminpäin -moni sen takia, ettei sivusuhde silloin tällöin haittaa, jotkut taas ihan uskollisena kumppanilleen tuntee olevansa vapaa. Eli käytännössä ei ole merkitystä onko naimisissa vai ei, onko asumuserossa vai ei. Vapaus tulee ihmisen itsensä kautta. Toki myös suhde puolisoon merkitsee ja muu elämäntilanne. Moni myös tuntee itsensä vapaaksi vain rinnakkaissuhteen kanssa ja vangiksi puolison kanssa.
Sekin riippuu täysin ihmisten historiasta, persoonsta ym. "vieroksuuko" hän naimisissa olevaa... täysin tapauskohtaista - sama ihminen saattaa vieroksua yhtä, koska hän on naimisissa, mutta sitten jossain tapauksessa ei pysty eikä edes halua vastustaa kiusausta, vaikka toinen on naimisissa.
Virallisesti ihminen tietenkin on muodollisesti "vapaa", eronnut vasta, kun avioero astuu voimaan. Mutta pelkkä paperi ei kerro onko eronnut aviopari/avopari oikeasti eronnut. Joskus ero on pelkkä taloudellinen kysymys tai pakko. Moni pari elää vuosia viha/rakkaussuhteessa, muuttaa erilleen, mutta samankaltainen suhde jatkuu. Moni taas muuttaa erilleen seksiriippuvuussuhteesta - mutta seksi jatkuu... Ja... onhan näitä kaikenlaisia tapauksia.
Oikeammin niitä voi jopa ajatella olevan useampia:
- 1. "sormus pöydälle" ei eroilmoitusta, vain poismuutto odottaa toisen tekevän ilmoituksen . . . . . . . . .
- 2. Eroilmoitus, sen 1- vaihen sisäänjättö . . . (harkinta-aika)
- 3. 2- vaiheen sisäänjättö.
- 4. 2- vaiheen päätös, jolloin virallisesti siviilisäätykin muuttuu.
Niin, äkkiseltään ajatellen tuli mieleen nämä vaihtoehdot, mutta jokaisella lienee omat kriteerit, milloin toisen katsoo olevan vapaa . . . . . . Itsellä vaihtoehto 3:nen lienee oikein, niin etsiessä seuraa kuin alkaessa seurustelemaan vakavasti.
Ihminen on aina siihen ”vapaa”, mutta milloin se on järkevää, on toinen juttu. Näyttäähän moni käyttävän tuota ”vapautta” avioliitonkin aikana : (
Kun puhutaan avioliitosta on hyvä erottaa kaksi asiaa toisistaan. Eroaminen ihmissuhteesta eli parisuhteesta ja lainvoimainen juridinen ero.
Käytännössä ero on tapahtunut kun siitä puolisot päättävät keskenään. Se kuinka tuo ero tapahtuu, siihen on jokaisella oma tapansa. Tunnepa erään parin joka oli 20 vuotta virallisesti naimissa ja asuivat 10 erillään – kun kumpikaan ei viitsinyt hakea päätöstä erosta. Kun sitten toinen tapasi ihmisen, jonka kanssa halusi avioitua, ero lopulta haettiin.
Lainvoimainen eli juridinen ero on sitten, kun se paperi joka täytetään ja vahvistetaan tuomioistuimessa. Näillä harvoin on merkitystä elävässä elämässä, ellei itse niin halua olevan.
Eli riippuu paljon siitä toisesta osapuolesta, millainen hänen näkemyksensä on siitä, onko toinen "vakavissaan" ja kuinka se tulee osoittaa.
Mun on vain hyvin vaikea uskoa, että rinnakkaissuhteita pitävä olisi lopulta itsekään kovin onnellinen. Tai sitten nää on ihmisiä, joilla ei ole omaa identiteettiä ollenkaan vaan ainoa tapa olla jotain, on parisuhteiden kautta.
Meillä 24 tuntia vuorokaudessa aikaa. Johan sen nyt sanoo järkikin, ettei siitä työn, lastenhoidon yms. jälkeen hirveästi jää henkistä energiaa ja paukkuja monelle miehelle/naiselle samaan aikaan. Ja kyllä ne kumppanit sen huomaa, jos ei muuten niin aavistavat sen epämäräisenä pahana olona.
Katselen sivusta suhdetta, jossa mies otti toisen naisen vaikka erokin oli vielä vaiheessa. Lupasi maat ja mannut. Nyt kun kuukausia on jo jokunen kulkenut, ennen niin ilonen uusi nainen kulkee ilmeellä joka on rankasti sanottuna kuin norsun v--ttu. Hyvä tulevaisuus, juu varmaan, on tällä suhteella edessä. Elää täysin miehen ja sen entisen perheen ehdoilla.
Toimiva parisuhde vaatii huolenpitoa. Eri asia sitten jos haluaa monta huonoa suhdetta samaan aikaan. Itselläni on muutakin, hyviä ystäviä, harrastuksia, kiva työ jne. Ei se parisuhde ole ainoa autuaaksi tekevä tässä maailmassa. Ihmisen on hyvä joskus oikeasti surra päättynyttä (sitä eroa), mietiskellä yksin mitä haluaa ja kuka oikeasti on. Pitkässä suhteessa, etenkin huonossa, sellanen on joskus hämärtyy aika pahasti. Nelikymppisellä on vielä paljon elämää edessä. Se voi olla uusi hieno ratkaiseva muutosprosessi jos sille antaa aikaa.
Yhden illan jututkin on keksitty, eikä selibaattinkaan ole vielä kukaan kuollut.
täysin vapaa etsimään uutta, jos sinun pitää erikseen miettiä että oletko. Sellaisesta suhteesta tuskin ainakaan petipuuhia kummempaa pääsee syntymään, jos toinen miettii että olenko mä nyt vapaa, voinko tehdä näine, jne.
Sinulla ei ole minkäänlaisia lain asettamia velvollisuuksia liiton suhteen. Aviorikos ei ole oikea rikos. Ei ole ollut enää vuosikymmeniin.
Jokainen saa huorata niin paljon kuin sielu sietää joutumatta siitä edesvastuuseen.
Kokemuksieni mukaan naimisissa olevalla miehellä olisi jopa parempi vienti kuin täysin vapaalla.
Jos olet aikuinen ja täysin vapaa mies, niin sinussa on jotain vikaa, koska et ole kelvannut kenellekään.
Jos olet todella eroamassa, niin sinulla on viimeiset hetket etsiä uusi kumppani. Kohta et enää kelpaa.
:D :D :D!!!
heti!
Luulen, että moni suhtautuu varauksella eroamassa olevaan, koska liikkeellä on paljon tyyppejä, jotka ovat muka eroamassa, mutta todellisuudessa se on vain konsti pokata naisia.