On hieman ongelmia. Olen toivottoman mustasukkainen poikaystäväni ja erään yhteisin ystävämme läheisistä väleistä! Luin jostain täällä keskustelu-paikassa että jollakulla on todella samanlainen ongelma, mutta en viitsinyt samaan paikkaan tunkea omaa asiaani joten laitoin tänne kun ystävääni liittyy.
Poikaystäväni on jo jonkin aikaa ollut ihastunut ystävääni. Tunnusti sen itsekin. Minua häiritsee suunnattomasti se, kun näen heidän nauravan yhdessä, tai kun kuulen heidän olleen taaskin jossain yhdessä. Kaikki ympärillämme kyselevät multa, että oonko jätkäni kanssa enää yhessä, ja et onks noil jotain juttuu kun ne näyttää ihan parilta.
Ovat koko ajan yhteyksissä, näkevät useammin kuin minä ja poikaystäväni. Ystäväni vakuuttaa kuitenkin että he ovat vain kavereita. Silti, hän ei ole pariin kuukauteen viettänyt päivääkään valittamatta että haluaa miehen ja on sitä tyyppiä että ottaisi kenet tahansa - jopa kaverinsa miehen - jos vain jonkun saisi. Että kun hän nyt tietää jätkäni olevan ihastunut häneen, roikkuu entistä enemmän hänessä kiinni saadakseen miehen itselleen.
Poikaystäväni sanoo kuitenkin että vaikka hän on ihastunut kaveriini, ei heillä ole mitään sutinaa, vaan ovat ihan vain hyviä ystäviä vaikka niin usein näkevät ja muidenkin kuin omiini silmiinkikin ovat niin läheisiä.
Kuolen mustasukkaisuuteen.
Tekisi mieli sanoa ystävälleni, että painuu vittuun mun miehen kimpusta, koska tää oikeasti hajottaa mua aivan helvetisti. Voisin kestää tän ihan hyvin, ellen tietäisi jätkäni olevan kusessa tähän toiseen tyttöön. Miksi sen piti tunnustaa se noin vaan?
Pitäisikö vain uskaltaa pyytää poikaystävältä, että ei olisi niin paljon tämän toisen tyttö ystävänsä kanssa? Se tuntuisi kohtuuttomalta, jos he tosiaan ovat vain hyviä ystäviä, sillä en haluaisi erottaa heitä kun poikaystävälleni tuo toinen tyttö tuntuu niin tärkeältä, sekä ystävänä että enemmänkin.
Tuntuu että olen vain kakkosnainen. Toista se näkee melkein päivittäin, minua vain kerran tai pari viikossa. Kun soitan poikaystävälleni, hän on tuon toisen seurassa. Kun olen jätkäni seurassa, se tekstailee tuon toisen kanssa. Kun istun poikaystäväni kanssa vierekkäin jossain, tuo ystävämme tunkee muitta mutkitta jomman kumman syliin eikä anna ikinä olla kahdenkesken jos näkee meidät jossain. Vähemmästäkin menee hermot, vaikka yritän kohdella tuota kaveriani hyvin ja ehkä vähän liiankin hyvin.
Mitä te tekisitte?
ystävä vie miehen!
girlgirrlllll.
15866
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
no en ois enää sekuntiakaan tuommosen jätkän kanssa. jos sille on se sun kaveris tärkeämpi ja kerta myöntänytki olevansa ihastunu siihen niin itsensä alentamiselta tuo tuntuu. ei millään pahalla. kovasti tsemiä sulle!
miten sä sitten olet poikaystävän kanssa niin vähän. Muka rakastat, mutta et ole hänen kanssa. Ja olet omistushaluinen, muttet itsekään halua antaa aikaa suhteelle? Ei tuo kuulosta siltä, että ystävä vie miehesi, vaan siltä, että sä et piittaa etkä ainakaan vie miestäsi. Ei se ole sulta pois, jos on muiden ihmisten kanssa ystävä, mut sä jotenkin oletat, että on ja et itse sitten pistä tikkua ristiin. Voi poikaystävä vähän ihmetellä myös tyttöystäväänsä joka ei ole hänen kanssa??? mieti sitä. Tais härnätä sua sanomalla, että tykkää toisesta, kun kerran sä et vaikuta välittävän, etkä muuta käytöstäsi. Olet aikuisempi ja joko otat sen suhteen itsellesi tai sitten jäät kotiin itkemään maailman epäreiluutta, jonka sä itse aiheutat tolla välinpitämättömyydellä. Jos se on sun poikaystävä, kyllä sä voit käyttäytyä ja näyttää, et se on sun, ei sekään ole keltään pois, koska se ei ole muiden poikaystävä!!! Niin kauan on turha itkeä, kun kerran teillä on suhde.
tän kirjottajan jutuista. Hän ei selvästikään ymmärrä tunneasioiden monimutkaisuutta.
jos jutusta haluaa tehdä monimutkaisen ja haluaa olla näkemättä omaa osuuttaan siinä, tai pikemminkin siinä, ettei sitä omaa osuutta ole millään lailla, niin sehän on ihan vapaaehtoista. Se ei ole häneltä pois millään lailla, jos on ystäviä, mutta se on, ettei sitä omaakaan osuuttaan elä. Itse jättää elämättä ja syyllistää muut siitä, mutta vieläkään ei mitään tapahdu. Minkäs sellaselle tekee? Tunneasioidenhan ei ole pakko olla monimutkaisia, jos ei halua. Yksinkertaisesti olis sitten poikaystävänsä kanssa, ja paskat haistattais muilla asioilla. Se on valintakysymys. Mut kun alottajan kaltaset tyypit haluaakin, että asiat onkin mahdollisimman monimutkaisia. Niille on kauhistus, ettei ne ole. Voi olla poikaystävänkin astetta hankalampi olla myös hänen kanssa, jos hän on täynnä katkeruutta ja mustasukkaisuutta, eikä edes halua olla poikaystävänsä kanssa.
.. että olen poikaystäväni kanssa näin vähän vain siksi etten itse haluaisi? Olisin hänen kanssaan vaikka joka päivä ja yötäkin vielä mutta ongelmana on, että olemme molemmat vielä yläasteelaisia, ja omat vanhempani eivän anna minun olla jätkäni kanssa enempää - hänen vanhempansa taas kieltävät yökyläilyt. Joten ei se minun tai kummankaan meidän vika ole ettemme näe kovin usein! Mielestäni tulit turhaan tänne valittamaan etten panosta suhteeseemme, sillä et tiedä näistä asioista mitään.
ei tossa sit tarvi olla huolissaan. SE kerkee vielä mieli muuttua moneen kertaan.
seurassa, mitä tarkoitat, seurusteletteko molemmat kahden kanssa.. En voi auttaa.
Kokoonnutte kaikki kolme puhumaan tuo asia selväksi. Esille otettava kysymys: 1. Kumman kanssa poikaystävä haluaa seurustella? 2. Haluaisiko naisystäväsi alkaa seurustelun poikaystäväsi kanssa? Jos eivät ole vielä olleet sillä lailla. 3. Voitko hyväksyä tilanteen, jossa mikään ei keskustelunne jälkeen muutu? Poikaystäväsi käytös vaikuttaa kypsymättömältä. Pitäisikö hänet päästää kasvamaan isoksi kalaksi, nyt hän on sintti.
Kiitos kaikille neuvoista ja tuesta. Yritän puhua poikaystävälleni.. ja ehkä myös ystävälleni mahdollisimman pian, mutta en usko että se järjestyy että kolmestaan voisimme puhua näistä asioista. Vaikka tämä ei nyt etenisi mihinkään suuntaan, aion ainakin kertoa heille kuinka tämä ahdistaa minua koko ajan ja toivoa että he tajuavat itse olleensa liian kiinni toisissaan.. Mutta ehkä on vaan pakko ottaa rajummat otteet käyttöön jos he haluavat olla kuuroja ja sokeita niille asioille mistä aion puhua. :)
Sellainen poika ei oo sua varten. Ansaitset paremman. Eroa, se koskee sinuun ja voi tuntuu itstunnossas jokun aikaa, mutta anna silti POTKUT!! Ennen pitkää löydät toisenlaisen, elämä on joskus kipeetä
Kysyit mitä tekisitte? Noh, minä varmasti jättäisin miehen siihen paikkaan. Jonkun aikaa varmaan jaksaisin katsella tilannetta ja odotella josko ihastus menisi ohi, mutta kyllä sitten tulisi stoppi asialle. Sen olen elämästä oppinut, että on turha tuhlata aikaansa/elämäänsä mielipahaa tuottaviin ihmisiin tai asioihin. Jos joku henkilö tuottaa enemmän mielipahaa kuin -hyvää ja jatkuvasti loukkaa omia tunteita, niin sitten on aika sanoa hyvästi. Jonkun aikaa voi kirpaista, -ehkä pidempäänkin, mutta kun pääsee asiasta yli niin elämä tuntuu tasapainoisemmalta ja helpommalta. Ystäväsi tekee tosi väärin teitä kumpaakin kohtaan. Mä en käsitä, miten pystyt edes kutsumaan häntä ystäväksesi enää. Miten ihmeessä haluat edes nähdä häntä? Olet selkeästi jäänyt kolmanneksi pyöräksi tässä kuviossa ja sinun on tehtävä asialle jotain. Pistät miehen seinää vasten ja kysyt, mitä hän haluaa. Sinua vai ystävääsi. Jotainhan se kertoo, kun viettää enemmän aikaa ystäväsi kuin sinun kanssasi. Juuri tuohon kiinnitin myös huomiota. Että miksi näette niin harvoin? Ei suhteenne kuulosta kovin vakavalta tai tiiviiltä, kun näkeminen on tuota luokkaa. (Ellei syynä ole välimatka tms.) Itse en alentuisi katselemaan vierestä tuommoista touhuilua. Todennäköisesti jäisin pois noista kolmen keskisistä tapaamisista. En jäisi satuttamaan tunteitani katselemassa heidän kahden juttua. Joten nyt pistät miehen seinää vasten, ja pistät päättämään, mitä haluaa.
Te olette vasta peruskoulussa. Niin sanotut "suhteet" on sinä aikana vielä sellasta lasten näpertelyä ja pelleilyä. Ei sellasia voi kovin vakavasti ottaa. Jätkäkin on jo sanonut olevansa ihastunut siihen tytteliin.
.. että emme ole vielä aikuisia, mutta millä oikeudella sinä silti tuomitset meidän suhteemme? On totta, että suurimmalla osalla tässä iässä on vain ns. "teinisuhteita" mutta itse en kuulu siihen ryhmään. Tiedän vanhempieni tuttavapiirissä muutamia pareja jotka ovat alkaneet seurustelemaan yläasteella ja nykyään ovat naimisissa ja heillä on lapsia ynnä muuta. Ja jostainhan se seurustelun opettelu on aloitettava, olkoonkin sitä, kuten itse sitä nimitit, " lasten näpertelyä ja pelleilyä ". Ja teille muille... Tosiaan, välimatkasta ja vanhemmista on kiinni se ettemme usein näe, mutta en haluaisi jättää poikaystävääni. Oli ero tuossa viikko sitten lähellä, ja olin jo silloin niin murtunut että ajattelin melkein pahinta. Se jätkä on mun koko elämä, ainakin puolet siitä, ja mä voin kestää sen ja tän kaverimme ystävyyden jos vaan jaksan uskoa että he tosiaan ovat vain hyviä ystäviä.. Tosin saatan sanoa tässä lähiaikoina ainakin poikaystävälleni pari valittua sanaa, mutta en ajattelekaan hänen jättämistään. Niinä hetkinä kun olemme kahden, olen maailman onnellisin ihminen, mutta sattuu niin helvetisti aina kun näen hänet ja ystävämme yhdessä. No, en tiedä enää mitä sanoa. Kiitos kuitenkin kaikille kommentoijille! :)
Mistä tiedät ettei poikaystäväsi jo petä sinua sen tytön kanssa? Sinuna kyllä pistäisin suhteen äkkiä poikki. Aika huolestuttavalta tuo tilanne vaikuttaa, jos kerran poikaystäväsi on myöntänyt ihastuneensa ystävääsi ja tapailee häntä silti. Löydät varmasti nuorena ihmisenä sellaisen poikaystävän, joka kunnioittaa sinua ja välittää vain ja ainoastaan sinusta..
hyvältä ystävältä,kun ylipäätänsä yrittää viedä sinulta poikaystävän ja muuten sabotoida välejänne viemällä/pilaamalla sinun ja poikaystäväsi kahdenkeskistä aikaa:/Minä kyllä suuttuisin toden teolla,jos minun ystäväni yrittäisi vokotella poikaystävääni/:/Pistäisin jopa välit poikki.