Nainen: miksei mies kiinnosta romanttisessa mielessä?

Ehei, en usko että kukaan on sellaista kuvaa musta saanut. Ja ei, en hae panoseuraa, ihan vakavalla mielellä naisiin koitan tutustua. Naisten kanssa saan usein jonkinlaista alkua aikaseks, esim jutustelua, suutelua, puhelinnumeron, saattaminen ravintolaillan jälkeen kotiin, yökylään pääsy, treffit tai muutamat, mutta hyvin enemmistö näistä kerroista on päättynyt siihen ettei nainen ole halunnut jatkaa tapailua. En ole läheskään aina pyrkinyt pöksyihin. Joskus tietty sitäkin :).

ketjun aloittaja kirjoitti:

Ehei, en usko että kukaan on sellaista kuvaa musta saanut. Ja ei, en hae panoseuraa, ihan vakavalla mielellä naisiin koitan tutustua. Naisten kanssa saan usein jonkinlaista alkua aikaseks, esim jutustelua, suutelua, puhelinnumeron, saattaminen ravintolaillan jälkeen kotiin, yökylään pääsy, treffit tai muutamat, mutta hyvin enemmistö näistä kerroista on päättynyt siihen ettei nainen ole halunnut jatkaa tapailua. En ole läheskään aina pyrkinyt pöksyihin. Joskus tietty sitäkin :).

No vittu sähän ilmeisesti sit käyttäydyt just kuin pelimies joka haluaa paneen ja naiset olettaa että sä haluut vaan panna ja siksi hakee sitä aviomiesmatskua. Sä oot oppinut ISKEMÄÄN muttet oleen vakuuttava ihmisenä. Mulla on ihan sama ongelma. Mä haluun löytää naisen, olla hänen kanssan, oppia tunteen ja rakastaan. Mut jotenkin vaan hommat kusee aina vaan, just tolla samalla tavalla. Mä oon mieltänyt että naiset haluu sit loppujen lopuksi TOISENLAISEN miehen että ne olis vakavissaan sen miehen kanssa, eli siis oon/ollaan opittu joku helpon miehen rooli jossa kuitenkaan ei vaikuttais olevan mitään "luottamusta" herättävää tai jotain muuta vastaavaa. Mitä nainen haluaa?!?!?!?!?!? Ensin ne haluu että teen aloitteen, sitten ne haluu että mies on supliikki - ja kun mä opettelen noi ja haluan tutustua ja jatkaa hommaa niin nyt sitten se mitä teen on väärin... tää ei hei oo reilua. Pitäiskö mennä takas sinne nurkkapöytään kyräileen? *ttu*

Käsittämätön... kirjoitti:

No vittu sähän ilmeisesti sit käyttäydyt just kuin pelimies joka haluaa paneen ja naiset olettaa että sä haluut vaan panna ja siksi hakee sitä aviomiesmatskua. Sä oot oppinut ISKEMÄÄN muttet oleen vakuuttava ihmisenä. Mulla on ihan sama ongelma. Mä haluun löytää naisen, olla hänen kanssan, oppia tunteen ja rakastaan. Mut jotenkin vaan hommat kusee aina vaan, just tolla samalla tavalla. Mä oon mieltänyt että naiset haluu sit loppujen lopuksi TOISENLAISEN miehen että ne olis vakavissaan sen miehen kanssa, eli siis oon/ollaan opittu joku helpon miehen rooli jossa kuitenkaan ei vaikuttais olevan mitään "luottamusta" herättävää tai jotain muuta vastaavaa. Mitä nainen haluaa?!?!?!?!?!? Ensin ne haluu että teen aloitteen, sitten ne haluu että mies on supliikki - ja kun mä opettelen noi ja haluan tutustua ja jatkaa hommaa niin nyt sitten se mitä teen on väärin... tää ei hei oo reilua. Pitäiskö mennä takas sinne nurkkapöytään kyräileen? *ttu*

1) väärät naiset (ne etsii panoja) --> vaihtakaa erityyppisiin naisiin 2) teillä kummallakin väärä taktiikka eli "olette oppineet iskemään" mutta "ei pitämään" sitä naista. --> sanokaa neidolle, että olette ihan vakavissanne

Ei teistä ota erkkikään välillä selvää: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001507&posting=22000000043464564 Ja mä taas en osaa prkl edes vakipanoa - siis seksiseuraa - itselleni homnmata, vaikka ihan tosissani yritän. On se niin vaikeaa. Eikö naisten pitäny aina saada ku vähän vinkkaa? Edes sitä seksiä?

nainen. kirjoitti:

1) väärät naiset (ne etsii panoja) --> vaihtakaa erityyppisiin naisiin 2) teillä kummallakin väärä taktiikka eli "olette oppineet iskemään" mutta "ei pitämään" sitä naista. --> sanokaa neidolle, että olette ihan vakavissanne

"1) väärät naiset (ne etsii panoja) --> vaihtakaa erityyppisiin naisiin" Eikö voi olla muutenkin vääräntyypinen nainen, jos vaikka ei vaan ole kemiat kohdallaan? Alkuperäinen, onko teillä ollut treffikumppaniesi kanssa pilkettä silmäkulmassa tavatessanne?

Juuri noin... Lankesin jo :) Miehet on miehiä.

"En ole vongannut, en ole nöyristellyt, en ole hävennyt mitään itsessäni." Tossa on kai se mitä itsekin haluan unelma miehistä :) lisäksi tietenkin yleinen kunnioitus ja arvostus..

noihan se kärjistettynä menee.. Omalla kohdallani nämä "siitos-sonnit" eivät ole kelvanneet sänkypuuhia pidemmäksi, miehet ovat paljastuneent tyhjiksi ja epämielenkiintoisiksi. itse olin myös finninaamojen listalla joten psyykeeltä ja ihmisiin suhtautumiseltani olen tietenkin erilainen kuin nuo miehet. Kuitenkin suhde mielessä kiinnostaa eniten "selviytyjät" mistä et kirjoituksessasi maininnut.. Miehet jotka olivat luusereita kouluaikoina mutta ovat ajan myötä saaneet itsearvostuksensa takaisin. Yrittävät vaikka potkuja saattaakin olla tulossa he ovat pikkuhiljaa oppineet olemaan pelkäämättä. Ongelma on vaan tietenkin se että sellaisia miehiä ei kovin paljoa löydy.. mutta välillä käy tuuri :)

Arveleva Anna kirjoitti:

noihan se kärjistettynä menee.. Omalla kohdallani nämä "siitos-sonnit" eivät ole kelvanneet sänkypuuhia pidemmäksi, miehet ovat paljastuneent tyhjiksi ja epämielenkiintoisiksi. itse olin myös finninaamojen listalla joten psyykeeltä ja ihmisiin suhtautumiseltani olen tietenkin erilainen kuin nuo miehet. Kuitenkin suhde mielessä kiinnostaa eniten "selviytyjät" mistä et kirjoituksessasi maininnut.. Miehet jotka olivat luusereita kouluaikoina mutta ovat ajan myötä saaneet itsearvostuksensa takaisin. Yrittävät vaikka potkuja saattaakin olla tulossa he ovat pikkuhiljaa oppineet olemaan pelkäämättä. Ongelma on vaan tietenkin se että sellaisia miehiä ei kovin paljoa löydy.. mutta välillä käy tuuri :)

Arveleva Anna saattaisi nauttia allekirjoittaneen annista. On se melkoinen tarina nimittäin, ja silmien takana on sekä syvää että pimeää kuin myös lämpöäkin.

Arveleva Anna kirjoitti:

noihan se kärjistettynä menee.. Omalla kohdallani nämä "siitos-sonnit" eivät ole kelvanneet sänkypuuhia pidemmäksi, miehet ovat paljastuneent tyhjiksi ja epämielenkiintoisiksi. itse olin myös finninaamojen listalla joten psyykeeltä ja ihmisiin suhtautumiseltani olen tietenkin erilainen kuin nuo miehet. Kuitenkin suhde mielessä kiinnostaa eniten "selviytyjät" mistä et kirjoituksessasi maininnut.. Miehet jotka olivat luusereita kouluaikoina mutta ovat ajan myötä saaneet itsearvostuksensa takaisin. Yrittävät vaikka potkuja saattaakin olla tulossa he ovat pikkuhiljaa oppineet olemaan pelkäämättä. Ongelma on vaan tietenkin se että sellaisia miehiä ei kovin paljoa löydy.. mutta välillä käy tuuri :)

Joskus joku väitti, että pahiten päähänpotkituista mukuloista tulee parhaita rokkareita. Rokkareita en tunne, mutta itse tuotan parasta musiikkia, kun olo on pahin ja mielessä ei pyöri muu kuin menneisyyden haamut, nykyisyyden hirviöt ja tulevaisuuden uhkakuvat. Nuotit vain loksahtavat paikalleen kuin itsestään, tempo ei voi olla pielessä ja uutta tavaraa vaan tulee nopeammin kuin ehdin improvisoimaan. Olenko sitten selviytyjä? En omasta mielestäni. Olen perusteellisen pettynyt elämääni, jossa mikään ei ikinä mene niin kuin haluaisin. Parhaatkaan suunnitelmat eivät toteudu tai jos toteutuvat, räjähtävät päin pläsiä. Ihmissuhteet ovat sekaisin, ura on pelkkä vitsi ja katastrofit seuraavat toisiaan. Voin myös joutua vaarallisiin tilanteisiin, joihin ei normaali ihminen koskisi pitkällä kepilläkään, koska hengissä säilyminen ei minulla ole päällimmäisenä mielessä. Voin siis täysin pokkana keskeyttää murhamiehen puuhissaan jollakin Hiipivästä Tiikeristä kopsatulla Kung Fu-liikkeellä, kun muut sivulliset vielä jonottavat hätänumeroon. On kokeiltu, tuli ihan hyvä olo. Psykologiselta kantilta normaalia olisi kuitenkin odottaa poliisia, kertoa tekijän tuntomerkit ja jäädä tölläämään, kun uhria tungetaan ruumissäkkiin. Välinpitämättömyys hengenvaaraa kohtaan on oikeasti todella paha merkki. Kuka sitten olisi mainitsemasi selviytyjä? Persoonallisuutta vaurioittavan, sydäntä raatelevan ja sielua jäytävän sosiaalisen trauman voi parantaa vain rajaton rakkaus, loputon positiivinen palaute, vilpitön kehu tai ääretön hellyys. Voi Herra Jumala sentään!! Suomessahan tässä eletään! Jos nainen kerran sanoo´´Olen mä paskempiaki tyyppejä tavannu´´, pidetään sitä säihkyvänä rakkaudentunnustuksena, jonka luulis riittävän äijälle loppuiäksi. Jollei riitä, otetaan ero. Kiistää saa ken osaa ja valehtelematta pystyy. Mikäli etsimäsi selviytyjä siis on olemassa, löytää hänet varmimmin ihmenaisensa kainalosta. Kaikki muut vain näyttelevät selvinneensä, vaikka tavalla tai toisella kärsivät sisäisesti. Viimeistään aviossa ristiriita ulkoisen ja sisäisen minän välillä käy mahdottomaksi peitellä loputtomiin.Sitten sitä ´´Vaan kasvetaa erilleen, niinku emmä muutenkaa osaa selittää kui se oikeen tapahtu´´. Oikeasti kummankin huolellisesti rakennettu julkisivu on alkanut rakoilla, eikä roolissa ole jaksettu loputtomiin pysyä. Kumpikin tuntee ostaneensa munkin ilman täytettä tai saaneensa maksapihvin, vaikka selvästi tilasi kasvisannoksen. Mitä olen todistanut? Ainakin sen, että ilman naista on aikaa filosofoida. Loppu on lukijan omista hoksottimista kiinni.

Ehkä jossain määrin kärjistetty tuo sonniesimerkkisi, mutta teoriasi siitä, että naiset rekisteröivät herkän tunneälynsä avulla läpi elämänsä miehet, jotka ovat saaneet itsetunnolleen kolauksen nuorina, oli mielenkiintoinen. Ja että näin tapahtuisi – mikäli oikein ymmärsin – siitäkin huolimatta, että sama mies menestyy myöhemmin elämässään työssään ja toisten miesten keskuudessa. Itse olen pohtinut joskus samaa, mutta en ole liittänyt asiaa miehen kouluaikana tytöiltä saamaan kohteluun vaan ennen kaikkea siihen kohteluun, jonka hän sai silloin toisilta pojilta. Toisin sanoen miehet, jotka olivat koulukiusattuja tai muuten kuuluivat poikasakin alimpaan ”paariaan”, joutuvat kantamaan tätä leimaa läpi elämänsä niin, että naiset huomaavat sen erittäin nopeasti. On tullut mieleen jopa, että onko tämä joku luonnonvalinnan järjestämä juttu. Omituista ristiriitaa on kuitenkin siinä, jos naisten tunneälyrekisteri lähtee miehen saamasta kohtelusta iässä, jolloin hän oli hädin tuskin sukukypsä. Ja että naiset eivät toisaalta huomaa saman miehen kohentunutta sosiaalista asemaa iässä, jolloin hän on paitsi sukukypsä myös henkisesti valmis ottamaan vastuun perheestään. Toisaalta onhan omituinen ero siinäkin, että kun aikuiset miehet jättävät toistensa kiusaamisen melko vähiin aikuistuttuaan, niin naiset jatkavat aina vain toisten naisten kiusaamista. Mitä läheisempi yhteisö, kuten työpaikat, sitä aktiivisemmin naiset pyrkivät nokittelemaan toinen toistaan. Miehillä homma menee tässäkin toisin päin: nimenomaan lähiyhteisössä pyritään hyviin väleihin ja viholliset haetaan mieluummin mahdollisimman kaukaa.

Mies 51 v kirjoitti:

Ehkä jossain määrin kärjistetty tuo sonniesimerkkisi, mutta teoriasi siitä, että naiset rekisteröivät herkän tunneälynsä avulla läpi elämänsä miehet, jotka ovat saaneet itsetunnolleen kolauksen nuorina, oli mielenkiintoinen. Ja että näin tapahtuisi – mikäli oikein ymmärsin – siitäkin huolimatta, että sama mies menestyy myöhemmin elämässään työssään ja toisten miesten keskuudessa. Itse olen pohtinut joskus samaa, mutta en ole liittänyt asiaa miehen kouluaikana tytöiltä saamaan kohteluun vaan ennen kaikkea siihen kohteluun, jonka hän sai silloin toisilta pojilta. Toisin sanoen miehet, jotka olivat koulukiusattuja tai muuten kuuluivat poikasakin alimpaan ”paariaan”, joutuvat kantamaan tätä leimaa läpi elämänsä niin, että naiset huomaavat sen erittäin nopeasti. On tullut mieleen jopa, että onko tämä joku luonnonvalinnan järjestämä juttu. Omituista ristiriitaa on kuitenkin siinä, jos naisten tunneälyrekisteri lähtee miehen saamasta kohtelusta iässä, jolloin hän oli hädin tuskin sukukypsä. Ja että naiset eivät toisaalta huomaa saman miehen kohentunutta sosiaalista asemaa iässä, jolloin hän on paitsi sukukypsä myös henkisesti valmis ottamaan vastuun perheestään. Toisaalta onhan omituinen ero siinäkin, että kun aikuiset miehet jättävät toistensa kiusaamisen melko vähiin aikuistuttuaan, niin naiset jatkavat aina vain toisten naisten kiusaamista. Mitä läheisempi yhteisö, kuten työpaikat, sitä aktiivisemmin naiset pyrkivät nokittelemaan toinen toistaan. Miehillä homma menee tässäkin toisin päin: nimenomaan lähiyhteisössä pyritään hyviin väleihin ja viholliset haetaan mieluummin mahdollisimman kaukaa.

Et vain ottanut huomioon, että tyttöjen aktiivisesti hylkimä tyyppi ei todellakaan ole se kaveri, jonka kanssa kannattaa näyttäytyä kun halutaan kerätä tytöiltä irtopisteitä. Halpoja pisteitä tulee kun liitytään kuoroon ja mollataan jätkää kahdesta suunnasta. Kouluyhteisö ei toimi Jeesuksen periaatteilla, halutaan tai ei. Se, joka ensimmäisenä heittää kiven, saa tytön. Siispä tyttöjen hylkiö on kohta alimman kastin poika, teki mitä tahansa. Näit kyllä kolikon, mutta vain yhdeltä puolelta; siltä poliittisesti korrektilta. Miten niin? No, kaikkihan me haluaisimme ajatella tyttöjä ihanina, herttaisina ja tavoittelemisen arvoisina olentoina, ei kilpailuhenkisinä, manipuloivina, selkäänpuukottavina, ilkeinä, julmina, keskeneräisinä psykootikkoina, tulevina insuliinimyrkyttäjinä tai ylipäätään aloittelevina pirttihirmuina. Tämä todellisuuden kieltäminen on olennainen osa parinmuodostuksessa tarvittavaa illuusiota, jota myös ruusunpunaisiksi laseiksi sanotaan. Sitä ilman jäisi suuri osa lapsista syntymättä. Siispä vaistomaisesti yhdistämme tyttöihin mieluiten tulevalle äidille soveliaita ominaisuuksia. Kukapa haluaisi etsimällä etsiä mahdollisesta kumppanista tulevan skitson, Mynchhausenin oireyhtymän tai pubiruusun elkeitä? Totuus valitettavasti on harvoin poliittisesti korrekti tai kaunis eikä sen kertomisesta jaeta palkintoja. Mitä siihen luonnonvalintaan tulee, on se teknisestä ja yhteiskunnallisesta kehityksestä tuhansia vuosia jäljessä. Tällä hetkellä ehkä kannattaisi suosia älykkäitä miehiä, joilla on ehkä jonkinlainen tunne-elämä ja moraalinen selkäranka. Luonto kuitenkin suosii yhä niitä nopeita ja tehokkaita siittäjiä, jotka paikkasivat sen sotkun mikä syntyi, kun Jingwe-heimo ryösti Jumbweilta karjan ja marssitti elikot läpi Kukuruiden pellon, aiheuttaen kummallekin heimolle nälänhädän, joka tappoi kaikki lapset. Eivät naiset voi sille mitään, että he toteuttavat vanhentunutta suunnitelmaa. Lisääntyminen ensin, abstraktit asiat kuten onni, järki, tarkoituksenmukaisuus, ihmisyys, moraali tai oikeudenmukaisuus muuttuvat tässä yhteydessä naurettavaksi huuhaaksi. Sosiaalinen asema taas merkitsee vain rajallisesti yhteiskunnassa, jossa kaikki yrittävät esittää vähän menestyneempää kuin ovatkaan. Epävarma menestyjä vaikuttaa teennäiseltä valehtelijalta, mutta itsevarma siipeilijä menee täydestä kuin väärä raha. Muista myös kohonnut elinikä. Ei ole kauan siitä kun ihminen oli kolmekymppisenä valmis hautaan, jos oli hengissä. Tytöt saattoivat mennä miehelään 12 vuotiaana kuten yhä on tapana arabimaissa tai intiassa. Me olemme tämän unohtaneet, luonto ei. Siispä miehen asema murrosiässä on määräävä tekijä. Jos täältä löytyy joku sosiaaliantropologi, ehkä hän voi esittää paremman teorian. Mitä tulee miesten väliseen kiusaamiseen, ei se katoa kokonaan, mutta koska aikuisen miehen kiusaaminen saattaa olla äärimmäisen vaarallista, siitä suurimmaksi osaksi luovutaan tai vähintäänkin valikoidaan kohteet tarkemmin. Naistenvälinen nokkiminen harvoin tuottaa kuolonuhreja, joten siitä tyydytystä saavat luultavasti jatkavat sitä lopun ikäänsä. Korjatkaa naiset, jos olen väärässä.

yäktyyppi kirjoitti:

Joskus joku väitti, että pahiten päähänpotkituista mukuloista tulee parhaita rokkareita. Rokkareita en tunne, mutta itse tuotan parasta musiikkia, kun olo on pahin ja mielessä ei pyöri muu kuin menneisyyden haamut, nykyisyyden hirviöt ja tulevaisuuden uhkakuvat. Nuotit vain loksahtavat paikalleen kuin itsestään, tempo ei voi olla pielessä ja uutta tavaraa vaan tulee nopeammin kuin ehdin improvisoimaan. Olenko sitten selviytyjä? En omasta mielestäni. Olen perusteellisen pettynyt elämääni, jossa mikään ei ikinä mene niin kuin haluaisin. Parhaatkaan suunnitelmat eivät toteudu tai jos toteutuvat, räjähtävät päin pläsiä. Ihmissuhteet ovat sekaisin, ura on pelkkä vitsi ja katastrofit seuraavat toisiaan. Voin myös joutua vaarallisiin tilanteisiin, joihin ei normaali ihminen koskisi pitkällä kepilläkään, koska hengissä säilyminen ei minulla ole päällimmäisenä mielessä. Voin siis täysin pokkana keskeyttää murhamiehen puuhissaan jollakin Hiipivästä Tiikeristä kopsatulla Kung Fu-liikkeellä, kun muut sivulliset vielä jonottavat hätänumeroon. On kokeiltu, tuli ihan hyvä olo. Psykologiselta kantilta normaalia olisi kuitenkin odottaa poliisia, kertoa tekijän tuntomerkit ja jäädä tölläämään, kun uhria tungetaan ruumissäkkiin. Välinpitämättömyys hengenvaaraa kohtaan on oikeasti todella paha merkki. Kuka sitten olisi mainitsemasi selviytyjä? Persoonallisuutta vaurioittavan, sydäntä raatelevan ja sielua jäytävän sosiaalisen trauman voi parantaa vain rajaton rakkaus, loputon positiivinen palaute, vilpitön kehu tai ääretön hellyys. Voi Herra Jumala sentään!! Suomessahan tässä eletään! Jos nainen kerran sanoo´´Olen mä paskempiaki tyyppejä tavannu´´, pidetään sitä säihkyvänä rakkaudentunnustuksena, jonka luulis riittävän äijälle loppuiäksi. Jollei riitä, otetaan ero. Kiistää saa ken osaa ja valehtelematta pystyy. Mikäli etsimäsi selviytyjä siis on olemassa, löytää hänet varmimmin ihmenaisensa kainalosta. Kaikki muut vain näyttelevät selvinneensä, vaikka tavalla tai toisella kärsivät sisäisesti. Viimeistään aviossa ristiriita ulkoisen ja sisäisen minän välillä käy mahdottomaksi peitellä loputtomiin.Sitten sitä ´´Vaan kasvetaa erilleen, niinku emmä muutenkaa osaa selittää kui se oikeen tapahtu´´. Oikeasti kummankin huolellisesti rakennettu julkisivu on alkanut rakoilla, eikä roolissa ole jaksettu loputtomiin pysyä. Kumpikin tuntee ostaneensa munkin ilman täytettä tai saaneensa maksapihvin, vaikka selvästi tilasi kasvisannoksen. Mitä olen todistanut? Ainakin sen, että ilman naista on aikaa filosofoida. Loppu on lukijan omista hoksottimista kiinni.

YEEEEAHAHAHAHHAHAHHHHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!! 10 sä tiedät paskasi ja puet sen sanoiksi! :D

.............................. kirjoitti:

YEEEEAHAHAHAHHAHAHHHHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!! 10 sä tiedät paskasi ja puet sen sanoiksi! :D

tämä oppi. Maksoi yhden menneisyyden, turmeli nykyisyyden ja tulee todella kalliiksi tulevaisuudessa. Jos mitään tulevaisuutta voidaan väittää ikinä olleenkaan. Oikeastaan tulevaisuus on aina ollut ylellisyyttä, johon kaikilla muilla näyttää olevan varaa, minulla ei. No, ehkä joku päivä ehdin vielä samaan junaan kuin toisetkin. Toistaiseksi pitää kai tyytyä ilmestymään asemalle kun valot on sammutettu ja ovet pistetty lukkoon.

yäktyyppi kirjoitti:

Et vain ottanut huomioon, että tyttöjen aktiivisesti hylkimä tyyppi ei todellakaan ole se kaveri, jonka kanssa kannattaa näyttäytyä kun halutaan kerätä tytöiltä irtopisteitä. Halpoja pisteitä tulee kun liitytään kuoroon ja mollataan jätkää kahdesta suunnasta. Kouluyhteisö ei toimi Jeesuksen periaatteilla, halutaan tai ei. Se, joka ensimmäisenä heittää kiven, saa tytön. Siispä tyttöjen hylkiö on kohta alimman kastin poika, teki mitä tahansa. Näit kyllä kolikon, mutta vain yhdeltä puolelta; siltä poliittisesti korrektilta. Miten niin? No, kaikkihan me haluaisimme ajatella tyttöjä ihanina, herttaisina ja tavoittelemisen arvoisina olentoina, ei kilpailuhenkisinä, manipuloivina, selkäänpuukottavina, ilkeinä, julmina, keskeneräisinä psykootikkoina, tulevina insuliinimyrkyttäjinä tai ylipäätään aloittelevina pirttihirmuina. Tämä todellisuuden kieltäminen on olennainen osa parinmuodostuksessa tarvittavaa illuusiota, jota myös ruusunpunaisiksi laseiksi sanotaan. Sitä ilman jäisi suuri osa lapsista syntymättä. Siispä vaistomaisesti yhdistämme tyttöihin mieluiten tulevalle äidille soveliaita ominaisuuksia. Kukapa haluaisi etsimällä etsiä mahdollisesta kumppanista tulevan skitson, Mynchhausenin oireyhtymän tai pubiruusun elkeitä? Totuus valitettavasti on harvoin poliittisesti korrekti tai kaunis eikä sen kertomisesta jaeta palkintoja. Mitä siihen luonnonvalintaan tulee, on se teknisestä ja yhteiskunnallisesta kehityksestä tuhansia vuosia jäljessä. Tällä hetkellä ehkä kannattaisi suosia älykkäitä miehiä, joilla on ehkä jonkinlainen tunne-elämä ja moraalinen selkäranka. Luonto kuitenkin suosii yhä niitä nopeita ja tehokkaita siittäjiä, jotka paikkasivat sen sotkun mikä syntyi, kun Jingwe-heimo ryösti Jumbweilta karjan ja marssitti elikot läpi Kukuruiden pellon, aiheuttaen kummallekin heimolle nälänhädän, joka tappoi kaikki lapset. Eivät naiset voi sille mitään, että he toteuttavat vanhentunutta suunnitelmaa. Lisääntyminen ensin, abstraktit asiat kuten onni, järki, tarkoituksenmukaisuus, ihmisyys, moraali tai oikeudenmukaisuus muuttuvat tässä yhteydessä naurettavaksi huuhaaksi. Sosiaalinen asema taas merkitsee vain rajallisesti yhteiskunnassa, jossa kaikki yrittävät esittää vähän menestyneempää kuin ovatkaan. Epävarma menestyjä vaikuttaa teennäiseltä valehtelijalta, mutta itsevarma siipeilijä menee täydestä kuin väärä raha. Muista myös kohonnut elinikä. Ei ole kauan siitä kun ihminen oli kolmekymppisenä valmis hautaan, jos oli hengissä. Tytöt saattoivat mennä miehelään 12 vuotiaana kuten yhä on tapana arabimaissa tai intiassa. Me olemme tämän unohtaneet, luonto ei. Siispä miehen asema murrosiässä on määräävä tekijä. Jos täältä löytyy joku sosiaaliantropologi, ehkä hän voi esittää paremman teorian. Mitä tulee miesten väliseen kiusaamiseen, ei se katoa kokonaan, mutta koska aikuisen miehen kiusaaminen saattaa olla äärimmäisen vaarallista, siitä suurimmaksi osaksi luovutaan tai vähintäänkin valikoidaan kohteet tarkemmin. Naistenvälinen nokkiminen harvoin tuottaa kuolonuhreja, joten siitä tyydytystä saavat luultavasti jatkavat sitä lopun ikäänsä. Korjatkaa naiset, jos olen väärässä.

Kiusaamispointti on mielestäni aivan oleellinen tässä teoriassa.Naiset tosiaan jatkavat sitä nälvimistä, toiset enemmän kuin toiset.Ilkeimpiä ovat naissosiaalisen hierarkian paaria eli yleensä lapsettomat,läskit,miesmäiset ns.äijä-ämmät, jotka siis eivät ole oikein menestyneet miesmaailmassa ja kostavat tätä ovelasti kauniimmilleen tai heikommilleen.Nykyään miehet esim. työpaikoilla ovat niin heikkoja, etteivät uskalla puuttua äijä-ämmien touhuihin vaikka tietävät tilanteen ja ämmät saavat jatkaa pimeitä touhujaan (esim. insuliinimurhat jne.)kunnes viimein aina käry käy.Tää on nykypäivää monella naisvaltaisella työpaikalla mutta onneksi tästä on alettu puhua ja asia jo tiedostetaan

yäktyyppi kirjoitti:

tämä oppi. Maksoi yhden menneisyyden, turmeli nykyisyyden ja tulee todella kalliiksi tulevaisuudessa. Jos mitään tulevaisuutta voidaan väittää ikinä olleenkaan. Oikeastaan tulevaisuus on aina ollut ylellisyyttä, johon kaikilla muilla näyttää olevan varaa, minulla ei. No, ehkä joku päivä ehdin vielä samaan junaan kuin toisetkin. Toistaiseksi pitää kai tyytyä ilmestymään asemalle kun valot on sammutettu ja ovet pistetty lukkoon.

Oot eka tyyppi koskaan joka yhden ainoan lukemani viestin perusteella kelpais mun kaveriksi. Respect, oikeasti.

terrorisoi muita naisia kirjoitti:

Kiusaamispointti on mielestäni aivan oleellinen tässä teoriassa.Naiset tosiaan jatkavat sitä nälvimistä, toiset enemmän kuin toiset.Ilkeimpiä ovat naissosiaalisen hierarkian paaria eli yleensä lapsettomat,läskit,miesmäiset ns.äijä-ämmät, jotka siis eivät ole oikein menestyneet miesmaailmassa ja kostavat tätä ovelasti kauniimmilleen tai heikommilleen.Nykyään miehet esim. työpaikoilla ovat niin heikkoja, etteivät uskalla puuttua äijä-ämmien touhuihin vaikka tietävät tilanteen ja ämmät saavat jatkaa pimeitä touhujaan (esim. insuliinimurhat jne.)kunnes viimein aina käry käy.Tää on nykypäivää monella naisvaltaisella työpaikalla mutta onneksi tästä on alettu puhua ja asia jo tiedostetaan

Tiedäthän kalkkarokäärmeen? Sillähän on infrapuna-aisti, jonka avulla se iskee pimeässäkin erehtymättömän tarkasti mihin tahansa 36-41 asteiseen kohteeseen, joka vain vilahtaa sen kuonon editse. Kokeile lämpimään veteen kastetulla rätillä tai vaikka sormella, jos haluat. Kalkkarokäärmeelle tämä on automaattinen refleksi, joka ei vaadi ajatustoimintaa. Sama pätee kalkkaronaisiin, jotka eliminoivat todellisia tai kuviteltuja kilpailijoita parilla kaksihaaraisen kielen heilautuksella. Uhriksi päätyy täyttämällä tietyt kriteerit. Esimerkkejä? Kauniimpi kuin minä ja liikkuu, WIUH! Minua herkempi ja hengittää, WIUH! Minua luovempi ja toi tyyppi katto sitä, WIUH! Liian nätit hymykuopat ja on vielä pystyssä, WIUH! Parempi työntekijä ja pomon lellikki, WIUH! Kaikki tykkää siitä ja etuili lounastiskillä, WIUH! Muistuttaa exän leuhkaa siskoa eikä tarjonnut röökiä kun multa oli loppu, WIUH! Tanssi sen yhden kanssa ja erehty istumaan samaan pöytään, WIUH! Uhri harvoin edes tajuaa, mistä isku tuli ja miksi. Kaikki on ohi sekunneissa. Lopputulos on yleisesti ottaen helpommin havaittavissa kuin itse teko. Uhri vain näyttää hetken tyrmistyneeltä, värähtää tuskasta kuin ammuttu kauris, kompuroi hieman tutisevin polvin vessaan ja tulee puolen tunnin päästä ulos silmät punaisina. Kalkkaronainen on tyytyväinen itseensä eikä kukaan puolusta uhria, sillä kaikki tietävät kuka silloin olisi seuraavaksi vuorossa. Yleensä kalkkaronainen toimii niin nopeasti ja kirurgisen tarkasti, ettei mahdollinen miespuolinen tarkkailija edes tajua mitään tapahtuneen. Naiset vain hölöttävät ihme juttujansa kaikki yhtaikaa, yksi hiljenee (oli jo aikakin) ja menee vessaan oudon näköisenä (olisko side vuotanu). Pahinta kalkkaronaisissa on yhdistelmä käärmeen refleksejä ja ihmisen suunnitelmallisuutta, joka joka mahdollistaa pitkäaikaisten ja äärimmäisen julmien kiusa- ja vainoprojektien toteuttamisen viattomia ja puolustuskyvyttömiä kohteita vastaan. Joka tapauksessa kysymys on vain puolittain tietoisesta toiminnasta, kuten miehellä, joka tiputtaa sorsaparin sujuvalla kaksoislaukauksella, lataa uudestaan alle sekunnissa ja tiputtaa toisenkin parin.

.............................. kirjoitti:

Oot eka tyyppi koskaan joka yhden ainoan lukemani viestin perusteella kelpais mun kaveriksi. Respect, oikeasti.

Tarkista myös koiranhoito-ohjeet lemmikeistä.

Mies 51 v kirjoitti:

Ehkä jossain määrin kärjistetty tuo sonniesimerkkisi, mutta teoriasi siitä, että naiset rekisteröivät herkän tunneälynsä avulla läpi elämänsä miehet, jotka ovat saaneet itsetunnolleen kolauksen nuorina, oli mielenkiintoinen. Ja että näin tapahtuisi – mikäli oikein ymmärsin – siitäkin huolimatta, että sama mies menestyy myöhemmin elämässään työssään ja toisten miesten keskuudessa. Itse olen pohtinut joskus samaa, mutta en ole liittänyt asiaa miehen kouluaikana tytöiltä saamaan kohteluun vaan ennen kaikkea siihen kohteluun, jonka hän sai silloin toisilta pojilta. Toisin sanoen miehet, jotka olivat koulukiusattuja tai muuten kuuluivat poikasakin alimpaan ”paariaan”, joutuvat kantamaan tätä leimaa läpi elämänsä niin, että naiset huomaavat sen erittäin nopeasti. On tullut mieleen jopa, että onko tämä joku luonnonvalinnan järjestämä juttu. Omituista ristiriitaa on kuitenkin siinä, jos naisten tunneälyrekisteri lähtee miehen saamasta kohtelusta iässä, jolloin hän oli hädin tuskin sukukypsä. Ja että naiset eivät toisaalta huomaa saman miehen kohentunutta sosiaalista asemaa iässä, jolloin hän on paitsi sukukypsä myös henkisesti valmis ottamaan vastuun perheestään. Toisaalta onhan omituinen ero siinäkin, että kun aikuiset miehet jättävät toistensa kiusaamisen melko vähiin aikuistuttuaan, niin naiset jatkavat aina vain toisten naisten kiusaamista. Mitä läheisempi yhteisö, kuten työpaikat, sitä aktiivisemmin naiset pyrkivät nokittelemaan toinen toistaan. Miehillä homma menee tässäkin toisin päin: nimenomaan lähiyhteisössä pyritään hyviin väleihin ja viholliset haetaan mieluummin mahdollisimman kaukaa.

Ei miehet suinkaan lakkaa kiusaamasta. Ne keillä se luonteessa on, ja heitä on paljon, alkavat kiusata nuoria naisia. Seksuaaliseksi häirinnäksikin sitä kutsutaan. Ja sitä on paljon - ja se on todella raakaa ja inhottavaa. Ja mitä ilmeisimmin miehille itselleen "huomaamatatonta" eli sallittua - vähät uhteista. Myös ei-kauniita naisia kiustataan, miesten toimesta. Eli nämä ns. amatsonit, feministit ym. "miehettömät" - tämä on pitkälti myös miesten taholta tulevaa pilkkaamista, kiusaamista.