Tiivistettynä kysymys on seuraavasta tilanteesta: päällä muutamia kuukausia tähän mennessä kestänyt suhde. Naisella vaikea ero vuosi sitten. Pari kertaa jo aikaisemmin mutta vielä useammin tämän vuoden puolella on toistunut tilanne, jossa nainen saa "kohtauksen": ei tästä tule mitään, en mä rakasta sua, en ole suhun ihastunut, en näe meillä tulevaisuutta. Sitten kuitenkin JOKA KERTA sama juttu, useimmiten jo heti purkauksen perään kun olen siihen jotain sanonut ja kerran siihen meni muutama päivä mutta kuitenkin: äh, en pysty sua jättämään -juttua tai sitten ihan fyysiset eleet ja kiroilu ja sen selväksi tekeminen ettei olekaan jättämässä... Mainittakoon että yhdessäolo näiden purkausten ulkopuolella on ollut intohimoista (ei nyt tietty aina) ja hienoa. Keskusteluyhteys toimii emmekä ole riidelleet.
Mistä on kysymys?
Kertokaas naiset...
jase75
181016
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Naisesi on ahdistunut, kokee olevansa vangittu. Anna hänelle vapaus. Sovitte että molemmat saatte mennä miten huvittaa, mielellään asutte omissa asunnoissanne, tapaatte harvoin mutta treffien laatu korvaa määrän. Vie teatteriin, konsertteihin (junteille tiedoksi että konsertti on sellainen jossa kuulee selloa ja viulua vähintäänkin) ulos syömään, koti-illoissa katsotte draama tai komedia elokuvan jonka jälkeen korkkaatte puna/valkoviinin ja maistelette juustoja. Rakkaudesta ei saa tulla arkea. Niin, se auttaa myös että hankit työn jossa sinulla on hyvät säännölliset tulot ja annat sen myös näkyä ulospäin.
Kerrottakoon, että omissa asunnoissamme tässä asutaan eikä mitään yhteenmuuttosuunnitelmia ole ollut esillä eikä se mun mielestä ole ajankohtaistakaan. Ei nähdä joka päivä, ehkä 2-3 kertaa viikossa, viikonloppuisin enemmän. Ja vielä tarkennuksena ekaan viestiin: on nainen tietysti sanonut myös, että rakastaa mua, tosin useimmiten vastauksena mun sanomiseen. Reilut kolmekymppisiä ollaan, kummallakin yksi päiväkoti-ikäinen lapsi.
eli se vanha kurja ero vielä kummittelee - vetää välillä maton alta, vaikka sä oletkin umpi-ihana. :) Yritä kestää. Kyllä se siitä.
Tästä on tietysti itsestäänselvästi osaltaan kysymys ja se on keskusteltukin muutamaan kertaan. Olen kertonut hänelle, että ymmärrän ja hyväksyn tilanteen. En siis ole takertuvaa päällepäsmäri-tyyppiä. :-) Vaan jos tämä on ainoa selitys, millä aikataululla on realistista odottaa sen menevän ohi, siinäpä kysymys...
erosta varsinkin jos heillä pitkä suhde takana. Kuulostaa siltä että olette hiukan kiirehtineet tuon suhteenne alkamisen kanssa, koska nainen ei selvästikään ole ollut siihen valmis. Se saattaa mielessään edelleen prosessoida eroaan, joka sen olisi kuulunut tehdä jo paljon ennen kuin aloittaa suhdetta uuden miehen kanssa.
mun mielestä antaa sen naisen käsitellä asiansa kuntoon ensin. Itsesi vaan rikot, kun jäät siihen mukaan. Otat etäisyyttä ja sanot, että voitte palata sitten kun toinen on saanut menneisyyden haamut pois mielestään. Pidätte hiukan taukoa.... Anna naisen olla vapaa, saat samalla olla itsekin. Ei se tarkoita, että suhteenne olisi lopullisesti ohi, mutta se voi ollakin, jollet pysty antamaan sille sitä tilaa.
Reilut 8 v. ehtivät olla yhdessä, siitä tosin viimeisen reilun vuoden apaattisissa tunnelmissa vain saman katon alla asuen. Tietysti on selvää, että kiirehtimiseltä tämä vaikuttaa vaikka siinä alussa (eli tietyllä tapaa tärkeimmässä vaiheessa)kaikki kyllä meni omalla painollaan lujaa. Ja kuten edellä on käynyt ilmi, prosessoi eroaan toki. Erään - oikeastaan suurimman - kriisimme jälkeen kertoi mulle meidän suhteen alkaneen hänen näkökulmastaan ns. laastarina mutta sitten hän tajusi ettei se ole enää sitä vaan että hän rakastaa mua. Tästä aikaa reilu kuukausi.
Juuri tällainen aikalisä oli tarkoitus tuolloin reilut 1 kk sitten ottaa - oikeastaan yhteisestä aloitteesta - ja olin täysin sinut asian kanssa. Kuinka ollakaan, siitä huolimatta nainen otti yhteyksiä päivittäin joista kävi selvästi ilmi että kaipasi mua. Vaikka mä olin ihan valmistautunut siihen, ettei toisesta kuuluisi moneen päivään mitään. Että näin...
Entäpä omat tunteesi? Rakastatko säkin häntä samoin ja niin, että olet tosiaan valmis tekemään töitä sen eteen, et pääsette menneisyydestä eroon? Se, että toisella on tunteet syventyneet sinua kohtaan ei silti tarkoita, ettetkö vieläkin olisi siinä laastarin asemassa... Olen itsekin meinaan ollut vastaavassa tilanteessa, tosin ollut alussa ihan rehellisesti ja suoraan se laastari, mutta kuitenkin huomannut, ettei siitä osasta ihan heti pois päästä...Aikansa se ottaa. Sun pitää sitten vaan uskaltaa luottaa siihen toiseen ja siihen, et se tosiaan haluaa olla sun kanssa, mutta takapakkeja voi tulla, ja ihan varmasti tulee, jos jatkatte samaan malliin. Tulee taas uusia kriisejä, uusia purkauksia, uusia epätoivon puuskia sile toiselle, koska jollei se vieläkään ole sinun kanssasi saanut täysin sitä varmuutta, se ehkä vain ottaa sitten oman aikansa. Joko olette erossa sen ajan, tai sitten ette ole, mutta jokatapauksessa kannattaa varauua siihen, että sen toisen tunteet vaihtelee on/off vielä useammankin kerran. Onko sillä jotain selvittämättömiä asioita sen exänsä kanssa? Ne meinaan jää vaivaamaan, jos sellaisia on. Ne tarvis saada ekaksi kuntoon..Ettei käy niin, et olette vuoden pari yhdessä ja toinen alkaa sitten selvittelemään exänsä kanssa niitä asioita. Sä voit tuntea itsesi aika ulkopuoliseksi silloin..
Heti alkuun kiitokset asiallisista kommenteistasi :-). Itse rakastan häntä, ja niin paljon että olen valmis tekemään töitä vaikeuksien yli pääsemiseksi. Uskon siitä kertovan jo senkin, että omasta puolestani ollaan nyt tässä vaikka olisi tietenkin ollut vapaa mahdollisuus lähteäkin. Asiaa kirjoitat keskimmäisessä kappaleessa, noin se varmasti on. Olennaista asiassa on se, onko naisella pohjimmiltaan mua kohtaan niin vahvat tunteet, ettei ole halukas lähtemään? Selvittämättömiä asioita heidän välillään on, mikä johtuu siitä, että nainen on verbaalinen riitelijä ja sitä kautta asioiden selvittäjä, kun taas ex-mies oli sitä vaikenevaa ja vetäytyvää tyyppiä. Varmasti on tämä jäänyt naista kaihertamaan. Tilanne vaan käsittääkseni on se, ettei niitä asioita noissa olosuhteissa koskaan tule selvitettyäkään... Minä puolestani olen hänen tyyppiään eli samalla tavalla verbaalinen keskustelija. Sitä tässä just myös miettii, että jos kerran asioiden selvittäminen exän kanssa ei ole vaihtoehto, kuinka pian hän voi päästä irti tuosta ailahtelevuudestaan? Alussa kirjoitin, että rakastan häntä ja haluan nähdä vaivaa vaikeuksien yli pääsemiseksi. Tämä on sinänsä taivaan tosi. Nyt kiviriipaksi on vain alkanut muodostua oma pääni, eli valitettavasti olen depressioon taipuvainen ja herkkä ja nyt tilanteiden kehitys on alkanut saada mussa aikaan ihan selkeistä masennusoireita: epätoivoa, pelkoa, ahdistusta, lamaannusta... On tämä vaikeaa.
tää on selkee PTSD eli post-traumaattinen stressihäiriö. Siis ihan helvetin yleistä, eikä pelkästään Vietnamin sodan veteraaneilla, vaan kaikilla, jotka ovat kokeneet trauman, eli se sitten Estonian uppoaminen tai se ns. "pieni kuolema" eli parisuhteen päättyminen. Naista täytyy vaan rakastaa ja jos se on liian stressaantunut, se on päästettävä menemään. Se ei välttämättä osaa edes itse irrottautua, mutta se on silloin päästettävä menemään, jos tilanne on molemmille jo liian vaikea.
Minulle on sattunut tuon kaltaisia naisia useampi ja kun päästää menemään niin ei niistä sitten enää kuulu. Tarkoittaako tuo kun sanoit että on päästettävä menemään ettei enää nähdä??
Taas tätä valokuva kohtaa toisen valokuvan.Vital Statseissa ultimaattinen rintavarustus,kirjaimilla R ja 8, hohhoikkelis. Seksiä seksin vuoksi on humaaniteetin peruselementti.Eläimet ei osaa.Kannattaa kuunnella omaa sisintään.Reagoiko sykkeellä ja lämmöllä,vai pistikö kylmäx.Ittelläni on hyvät fibat jos tuntuu et jalkapohjissa kihelmöi,vatsa on tyhjä ja suusta nieluun alaspäin ollaan puuduksissa koko mie!
eron jälkeen. Laastaria tarvitaan haavoihin ja sen tuoma apu herättää kiitollisuutta, joka on lähisukua rakkaudelle. Muttei yksinään ole rakkaudeksi. Sitten kun joutuu olemaan yksin, tekee taas kipeää ja tarvitsee pian laastaria. Lisäksi meillä naisilla tunnetusti tunnetilat vaihtelevat vaihtuvien hormonien tahdissa. Voi teitä miesparkoja, mitä joudutte kestämään. Olette ihania, kun jaksatte olla vahvoja. Ja sitten me olemme taas kiitollisia.
Tuosta herää se kysymys, että voiko omista tunteistaan erehtyä sillä tavalla, että luulee rakastavansa muttei oikeasti rakastakaan? Reilut 1 kk sitten tapahtuneen episodin yhteydessä hän nimittäin toisteli rakastavansa mua, vrt aiempi viestini ketjussa.
hän on epävarma sinun suhteen ja haluaa näillä purkauksillaan sinulta vakuutteluja. Voisin hyvinkin kuvitella itseni tuohon tilanteeseen. Eli sanon ääneen, mitä ajattelen, vaikka se ei välttämättä olisi niin viisastakaan. Ja jälkikäteen kaduttaa.
Tuota olen tietenkin miettinyt yhtenä vaihtoehtona. Mutta siitä taas herää se kysymys, että miksi se "vakuuttelun kalastelu" pitää tehdä tuolla tyylillä? Miksei voisi vain kysyä että rakastatko mua? Onko se liian takertuvaa?
Teidän juttunne on käsittääkseni suhteellisen tuore. Ja vaikka pystyisi puhumaan muista asioista, niin itselleni olisi ainakin vaikea alkaa kyselemään tuollaisia kysymyksiä noin alussa. Toinen voisi tehdä siitä kaikenlaisia johtopäätöksiä. Jos naisellasi on vaikea ero takana noinkin vähän aikaa sitten, niin onhan ihan luonnollista, että hän pelkää teidänkin suhteen puolesta. Asiat on hänellä sen verran tuoreessa muistissa. Ja hyvähän se on, että hän jollakin tavalla ilmaisee asian (vaikkakaan ei sua tyydyttävällä tavalla). Tuskin hän kuitenkaan mitään pahaa tarkoittaa näillä purkauksilla.