Työkaverin kanssa on ollut säpinää aina. Me vaan vedetään toisiamme puoleemme. Siis vuosia. Asiasta ei kuitenkaan koskaan tuntunut tulevan mitään, joten jatkoin elämääni ja ihastuinkin toiseen. Olemme seurustelleet nyt kaksi vuotta.
Ja - yllättäen työkaverin kanssa asiat ovat edenneet niin, että olemme nyt suudelleet useassa illanvietossa.
Pää on ihan sekaisin. Omassa suhteessakin kaikki on hyvin, joten en tiedä mitä tehdä. Pitäisi kai vaan lopettaa kaikki jutut työkaverin kanssa alkuunsa, mutta miten sen teet. Se ihastuksen tunne on niin vahva, enkä pysty välttelemään häntä kun olemme samassa työpaikassa.
Toisaalta ajattelen, että olisi ihana kokeilla, olisiko hän sittenkin minulle "parempi". Toisaalta taas en halua rikkoa nykyistä, koska olen saanut harvinaisen hyvän miehen. Enkä jaksaisi alkaa rakentaa kaikkea taas alusta. Emme ole enää ihan nuoria.
Sen olen päättänyt, että suudelmia pidemmälle en mene, ainakaan niin kauan kuin seurustelen toisen kanssa. Ja silti odotan, milloin pääsen taas suutelemaan työkaverin kanssa... Kai minä sitten haen tavallaan jännitystä elämään, mutta on sillä myös niin ihanan pehmeät huulet...
Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Miten olette selvinneet?
Pilaan suhteeni :(
tässä ollaan nyt
31060
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ihan suosiolla aikalisä niiden miesten suhteen? Kysyppäs siltä "harvinaisen hyvältä mieheltäsi" mitä hän oikein ajattelee kun olet suudellut useasti työkaveriasi? Tai..mitä itse ajattelisit jos se sinun "harvinaisen hyvä miehesi" suutelisi itse työpaikalla intohimoisesti jotain toista naista? Niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin?
että olisin mitenkään "selvinnyt"... Tilanne sama, mutta pitemmällä aikavälillä kuin sinulla: työkaverin kanssa on aina juttu luistanut ym keskimääräistä paremmin. Kun tapasimme samalla työmaalla, hän seurusteli, minä en. Vaikka meillä vähäsen "herkkää" olikin firman riennoissa, taoin järkeä päähäni, että enempää en sekaannu. Näin menikin monta vuotta, itsekin vakiinnuin sellasen perusmukavan miehen kanssa. Kunnes skädäm, kolme vuotta sitten roihahti ja pahasti tämän työkaverin kanssa. Privaattiyhteydenpito on lähes päivittäistä, enkä voi väittää, etteikö rempallaan oleva parisuhteeni johdu ainakin osittain tästä, vaikka vaikeutemme ennen tuota roihahdusta alkoivatkin. Tässä sitten ihmettelen, että mitä tuleman pitää... Sänkyyn emme ole menneet - sen verran vielä järkeä päässä - mutta puheet eivät jätä epäselvää senkään suhteen. Ja loppuksi... Olemme nyt olleet reilun puoli vuotta jo eri työpaikoissakin, ja silti sama jatkuu... Olemme yrittäneet lopettaakin, mutta aina vaan päädymme uudelleen ja uudelleen juttusille...
olen itsekkin käynny läpi tämän saman,ja tätä jatkunu jo useamman vuoden,toinen seurustelee,minä en...siltikin mulla on pieni toivon kipinä hänen suhteensa,vaikka ei pitäis...joskus mietin että mitä olis pitäny tehdä toisin..jotta tätä ihastumista ei olisi tapahtunu..mutta eihän näille tunteille mitään voi,jos johonkin kiintyy kovasti,niin se on sit menoo ja tämän tilanteen kanssa on vaan elettävä..Vaikeeta tää on..