Eli tämmönen 32-v naikkonen itäiseltä uudeltamaalta haeskelee uusia, mieluiten suht vapaita, naispuolisia ystäviä. Vanhat kaverit on jo ukkoutuneita/akkautuneita tai muuten vaan tylsiä... Itse olen intohimoinen keikoilla kävijä, festarit ja konsertit ovat siis lähellä sydäntä. Mulla on myös pari erittäin rakasta koiraa ja heppakin löytyy, tosin se on sijoituksessa tällä hetkellä. Muutoin elän aika normaalia elämää työn ja muiden harrastusten parissa. Asun maaseudulla, mutta olen asunut myös stadissa, joten kaupungilla hengailu on yhtä mukavaa kuin maaseudun rauhassa kuljeskelukin. Joten jos yhtään tunsit samanhenkisyyttä, niin heitäppä maililla; [email protected]
Uusia kavereita Uudeltamaalta...
rokkimimmi76
2300
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suomen kielen diminutiiveista. Sanotaan poika-poikanen, tyttö-tyttönen, neito-neitokainen jne. Kaikki aivan sovinnaisia. Mutta sanopa nainen-naikkonen, se on raastupaa, käsilaukkua tai nyrkkiä. Miksi sillä on erilainen sävy? Deminutiivit eli diminutiivit ovat vähennysnimien (esim. kalvakka, punakka) tai hellyttelynimien (lintunen, tyttönen) johtimia. Kuitenkin osalta tämäntyyppisiltä johdoksilta on deminutiivinen merkitys hävinnyt, esim. ihminen, hevonen, Virtanen (sukunimet). Sana "naikkonen" ei ole lämmin hellittelynimi, mutta toisaalta se ei ole "vähennysnimenäkään" merkitykseltään neutraali (esim. punakka punaisen sijaan). Naikkosella on oma halventava merkityksensä, koska sillä tarkoitetaan kevytkenkäistä, huonotapaista naista. Diminutiiveja voi siis olla sekä hellitteleviä, halventavia että neutraaleja. Se että on diminutiivi tai deminutiivi, ei siis ratkaise vielä kaikkea... sanojen todelliset merkitykset elävät ja vaihtelevat. Eipä siis kannata kaivaa suomen kielen oppaasta kohtaa "diminutiivi" siinä vaiheessa, kun nainen (naikkonen?) alkaa huitoa käsilaukullaan. Ehkäpä oppaasta on kuitenkin jotain suojaa?
Kyllä mulla ainakin on sen verta huumorintajua, etten suorinta tinttaa ketään nenään... Ja kai sitä itseään saapi nimitellä miksi ikinä haluaa? Vai pitäisköhän haastaa itsensä oikeuteen...? Toki, jos haluaa arvostusta tai jotain muuta sellaista kanssaihmisiltä, niin ei kovasti kannata itseään nimitellä, mutta mulle naikkonen ei ole punainen vaate.