Mitä mieltä miehet on sosiaalisesta naisesta? Eli siitä jos nainen on kova puhumaan, tulee itse tekemään aloitetta ja juttelee kaupassa käydessään tuntemattomillekin ihmisille? Ja tämä nainen on hyväntuulinen, ihan nätti ja elämänmyönteinen.
Itse olen vähän niin kuin kuvaamani nainen. Yhdeltä tuttavamieheltäni sain sellaista palautetta, että miesten voi olla vaikea lähestyä minua koska karkotan heitä äänenkäytölläni. (En kuitenkaan ole mikään vittu-sanaa vatkuttava kirkuva akka) Mitä on muut miehet mieltä?
liian sosiaalinen nainen?
n19^^
92155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei kai se ole kuin ominaisuus muiden joukossa. Jos osaat myös kuunnella toista ja antaa puheen vuoron, vaikka toinen olisikin vähän hiljaisempi, niin ei se mitenkään haittaisi.. Toinen asia, on se mitä itse mieheltä haluat. Täytyykö hänen myös olla yhtä sosiaalinen. Tuskin sinä miehiä puheliaisuudellasi mihinkään karkotat^^
Et kelpais ensimmäisenä minulle, pidän hiljaisista ja vähän ujoista naisista. He vaan ovat niin suloisia, en jaksais katsoa koko ajan, kun nainen hekottelee ja suu käy jatkuvasti sekä juttelee jokaisen vähänkin tutun kanssa. Suhteet voi kans kaatua aika nopeesti jos jakaa liikaa huomiota muille... Mutta meitä on moneen junaan ja jokaiselle varmaan löytyy mieleisensä.
Kiitollisena ottaisin vastaan tuollaisen naisen. Olisi nimittäin omalle sulkeutuneisuudelleni mitä parhain vastapaino. Tasapainoo...
sosiaalinen, peloton ja puheliaskin tyttö. Olen kyllä hiljaakin välillä ja tykkään kuunnella mitä muilla on sanottavaa. En ole hössö tai kiroileva ja sekoileva, vaan avoin ja ihmisiä pelkäämätön, tykkään keskustella. Samaisesta syystä poikaystäväni minuun ihastui ja tykästyi. On itse hiljainen, vetäytyvämpi. Tykkää että nainen on räväkämpi ja aloitteellisempi, puheliaampi. Minusta se on myös toimiva yhdistelmä, mutta nyt parin vuoden jälkeen en ole enää niin varma. On se harmi kun jutututtaa ja haluaa keskustella, mutta toinen sanoo vain "joo" tai "niinpä niin". On kuin seinille juttelisi. Yksinäinen olo, vaikka toinen vieressä. Tuntuu kuin oma energia, ilo ja spontaanisuus kuihtuisi, kun niille ei ole ottajaa, vastapainoa. Siinä mielessä en tiedä siitä tasapainosta. Olisi kiva jos toinen juttelisi takaisinkin tai lähtisi mukaan omiin aloitteisiin.
Mulle on kerran käynyt noin myös, se juttu tosin ei sitten toiminut monella muullakaan tasolla. Nimenomaan se että nainen saisi mut houkuteltua kuorestani ulos olis positiivista, mä en halua naista sinne sisään ahdistumaan, vaan nimenomaan se että mun olis helpompi kohdata asioita ja elämää ja ihmisiä "itseni ulkopuolella" olis upeaa. Toivoisin että se mun oma mörökölliyteni olis nimenomaan se oma alue, ja sitten olisi sosiaalinen puoli josta voisin nauttia. Siihen mä tarvitsisin sellaisen ihmisen joka tosiaan osaa noi kuviot, ja toisaalta tuntee mut ja on valmis töniin mua oikeaan suuntaan. Tiedän että mä pystyn "tulemaan mukaan" ja olemaan itsekin sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut kunhan sille antaa tilaa toteutua, ja toinen ymmärtää että mä olen sellainen kuin olen ja tarvin myös omaa sisäänpäinkääntyneisyyttä ollakseni kokonainen, oma itseni. ́"Siinä mielessä en tiedä siitä tasapainosta. Olisi kiva jos toinen juttelisi takaisinkin tai lähtisi mukaan omiin aloitteisiin." Varmasti. Mä arvaan että sulla ei ole mitenkään kovin hienoa hänen kanssaan... ja se tuntuu siltä että hän ei huomioi sua ja sun tarpeita. Hän ei välttämättä itse edes tajua sitä tai tee sitä "tahallaan" - vaan teidän suhde on nyt ajautunut erilleen. Olette yhdessä erikseen, siinä ei ole enää sitä kosketusta - jos oikein tulkkaan? Tarkoitan, henkisesti. Itse opin yhdestä huonosta suhteesta paljon asioita... etenkin jälkikäteen pohtiessani... ja kohdattuani uudenlaisia ihmisiä ihan kaveripohjalta, ajatustasolla... että miten tän luonteen kanssa voisi ehkä pärjätä parhaiten. Mä haluaisin löytää mielenkiintoisen, ajattelevan ja avoimen naisen jolla on unelmia ja näkemyksiä... jossa on samaa kuin minussa, samanlaisia tavoitteita ja miksei heikkouksiakin - niin että mun tekee mieli kehittää itseäni ja elämääni hänen kanssaan ja että mua ihan oikeasti kiinnostaa se ihminen ja kaikki mitä hän, minä ja me teemme ja puhumme. En tiedä avautuuko tää sit mitenkään järkevästi mutta... tällästä päässäni vilistää :)
tai en tiedä ymmärränkö(!?), luulen ainakin vain:D mutta en ole koskaan oikein tajunnut miksi hiljaisemmat miehet tahtovat oikein puheliaan naisen. Minua se on aina ihmetyttänyt, ja näitä pareja on paljon. Enkä sitten tiedä ovatko loppujen lopuksi kovin onnellisia edes.... Koska ei se pidemmän päälle pelaa, jos kommunikointi-tapa on kuin eri planeetalta. Niinkuin ystävyyssuhteetkin, niin ei ne oikein toimi jos ollaan liian erilaisia. Itsellä ainakin tunnen parhaimmiksi ystävikseni ne, jotka ovat samanluontoisia kuin itse olen. Joku jo vastasi, että ei tule sitä aitoa kohtaamista, tai jotain sinnepäin....jos ollaan kuin yö ja päivä. Haaveissa olisi siis saada vähän samanlainen ihminen vierelle kuin itse olen. Eli vähän hiljaisempi mies, vai joko ne kaikki suulaat naiset on heidät vieneet?:D Eikä tämä nyt ole mikään absoluuttinen totuus tämä mielipiteeni, mutta näin minä ajattelen itse.
Olen toisella kierroksella. Pakenin suulasta naista :)
Tosta lauseesta "liian sosiaalinen nainen" tulee mulle jotenki mielee sellanen nainen jolla on joku 200 läheistä ystävää/tuttua joidenka kanssa pitää koko ajan olla menemässä ja juttelemassa. Eli istut puhelimessa sen väh. 5h päivässä puhumassa kaikkien tuttujen kanssa (=juoruamassa) ellet heitä muuten livenä näe. Myös tulee mieleen se, että sä et pakosti taida arvostaa sellasta hiljasta kotona oleskelua niin paljoa jos kerta olet todella sosiaalinen ja haluat koko ajan olla ihmisten ilmoilla. Itselläni on tälläinen yksi kaveri ja välillä se on todella rasittavaa kun hänen mielestä pitäisi aina olla jossain menossa ja touhuta kaikkea eikä oikeastaan ikinä voi olla rauhassa. Hän ei pysty esim. olemaan päivää yksin kotona vaan hänen on aina pakko olla tekemässä ja puhumassa jollekkin jotain. Se että sä puhut paljon ei pakosti ole huono asia, mutta jos se puhuminen on sellasta turhaa paskan jauhantaa missä ei oikeastaan ole mitään järkeä vaan puhut pelkästään puhumisen ilosta niin siitä en itse kauheasti pidä. Aloitteiden tekemisessä ei ole mitään pahaa. :) Mutta kuten tossa jo joku sanoi niin mielipiteitä ja makuja on monia ja veikkaan aika monenkin pitävän puheliaista naisista. Itse vaan pidän enemmänkin hiljaisemmista ja ehkä vähän ujoista kuten itsekin olen. En usko että mä oikein pärjäisi sellaisen naisen kanssa joka koko ajan haluaa tehdä ja mennä johonki. :)
Seuralaisen löytyminen ei koskaan ole puheliaalle ongelma. Toinen asia on, kuka jaksaa minkäkin aikaa kuunnella loputonta kälkätystä? Yleensä nämä aina äänessä olevat tapaukset vaativat muutenkin kovasti huomiota, koska he elävät siitä. Jos ihailu hetkeksi lakkaa, he turhautuvat ja ovat katkeria ympäristölle, joka ei osoita riittävää eli jatkuvaa suosiota. Ylipuheliaidenkin soisi ymmärtävän, että kaikkia ei kiinnosta pyöriä heidän puheidensa ja napansa ympärillä ainakaan 24H. Elämänohjeeksi moottoriturville voisi antaa vähemmän itseihailua, enemmän muiden huomioon ottamista eli oikeaa sosiaalisuutta. Lisäksi on hyvä opetella olemaan joskus yksinkin.