Olen huomannut, että suurin ongelmani työnhaussa on työhaastattelu. Kaikesta päätellen osaan kirjoittaa kiinnostavan hakemuksen, koska haastatteluun pääsen, mutta työnsaanti sitten tökkää tuohon haatattelutilanteeseen.
Vaikutan joko liian aralta tai epävarmalta, taikka sitten kun alan tietoisesti kiinnittää huomiota käytökseeni, niin se lipsahtaa liian helposti liian itsevarman ja kenties jopa ylimielisen puolelle haastattelijan silmissä.
Lisäksi en ikinä keksi mitään omaperäistä sanottavaa. Näihin klassisiin kysymyksiin hyvistä ja huonoista puolista, miksi sinut pitäisi palkata yms. En koskaan keksi muuta kuin näitä kuluneimpia latteuksia.
Ongelmanani on, että aikaisemmissa työpaikoissani en ole tehnyt mitään erikoista ja maailmoja mullistavaa. Työni olen hoitanut niinkuin pitää, mutta mitään suurta ja ihmeellistä en ole saannut aikaiseksi. Eikä luonteessani tai ole myöskään mitään yksilöllisiä erikoispiirteitä joita voisin sanoa erityisesti minun vahvoiksi puolikseni.
Eli miten erottua, kun ei ole mitään, millä voisin erottua kaikista muista työnhakijoista ?
Työhaastattelu ei suju
ongelma työnhaussa
5725897
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1597 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Koska sinulla on kokemusta haastatteluista, tiedät myös, mitä siellä kysytään. Voit vaikkapa heti alkaa valmistautumisen seuraavaan haastatteluun. Mieti hyvät vastaukset vakiokysymyksiin. Sparrauta ne jollakin hyvällä kaverillasi tai jollain asiantuntijalla ja ala treenaaminen. Harjoittele vaikkapa peilin edessä haastatteluja eli hanki taito haastatteluissa menestymiseen. Itselläni on taas niin päin, että jos haastatteluun pääsen, tulen lähes poikkeuksetta valituksi. Mitenkäs sinä neuvoisit minua hyvän hakemuksen kirjoittamisessa, että pääsisin vielä useammin haastatteluihin ja juuri niihin, joihin minulla on suurin intohimo.
....haastattelusta sinulla on kokemusta ?
Todella monesta haastattelusta on kokemusta (myös haastattelijana). Yhteen haastattelukierrokseen on yleensä kuulunut vähintään kaksi, mutta usein myös useampi haastattelu. Entä itselläsi?
...työpaikassa olet sitten ollut, kun kerran lähes aina pääset sisäänkin. Itse olen istunut pöydän moelmmilla puolilla muutaman sata kertaa, useammin työnantajan roolissa. Tosin nyt ollut pitempään työtön itsekin. Oma ongelmani on se, että toistakymmentä vuotta insinööripohjaista kokemusta hitec-firmojen monissa tehtävissä johtajatasoon asti on siinä mielessä mielenkiintoinen yhdistelmä, että profiili ei kuulemma sovi enää oikein minnekään. Varsinkin kun iso osa on tehty teollisuudenaloilla, jotka enimmäkseen ovat nykyään Kiinassa ja muissa vastaavissa työvoimapulan maissa :-) Toimalaosaaminen ei auta, kun ei ole juuri Suomessa toimialaakaan. Vaikka mielestäni kokemus tuotannon, tuotekehityksen, logistiikan yms. yms. johtotehtävistä toimisi kyllä muuallakin melkoisen hyvin. Lisäksi useampi vuosi tuloksettomien hakemustan lähettelyä on johtanut siihen, että naama lienee jo rekryfirmojen muistissa eikä haastatteluihin enää pääse. Viimeisimmässä ruljanssissa olin palautteen mukaan hakijoista pätevin ja kokenein, mutta kun "tulevaisuuden tavoitetaso" ja aikaisempi kokemus kuulemma antoi aihetta epäillä motivaatiotani, paikka jäi taas saamatta. Sama juttu monesti muuallakin, tai sitten kilpailijoilla ollut jokin juuri sillä kertaa merkitsevä osaamisalue parempi kuin itsellä. Eräs sanoi suoraan, että turhaudut meidän hommissamme hengiltä ja haluamme enemmänkin sellaisen, jolle tämäkin homma vielä olisi haaste. Niihin hommiin, jotka ilmeisesti sitten olisivat minulle haasteita, en pääse enää haastattelujen lähimaillekaan. Jatketaan sitten haastavissa työkkärin osoituksissa ja muissa haastavissa joutavuuksissa. Hakemuksissa, CV:ssä ja haastattelutilanteissa ei kuulemma ole mitään mainittavaa vikaa, mies ja tehtävä eivät vain oikein koskaan kohtaa. Lisäksi olen kuulemma hiukka liian kunnianhimoinen ja tavoitehakuinen. Epäillään, että ylenen äkkiä pois hommista, kuten CV todistaa muutaman kerran tapahtuneen. Sehän se suuresti lohduttaakin. Voisihan sitä vaikka lähteä vääntämään väitöskirjaa, kun kerran näyttää työelämä olevan kohdaltani aika lailla ohi alta 5-kymppisenä. Tosin sillä ei varmaankaan elätetä työtöntä puolisoa ja alaiköäisiä lapsia. Mene ja tiedä.
Kuten aiemmin kirjoitin, useimmiten minut on valittu hakemaani tehtävään, jos olen haastatteluun päässyt. Mutta en ole ollut hirvittävän monessa työpaikassa. Usein vain on käynyt niin, että nämä valinnat ovat tapahtuneet yhdessä ryppäässä eli minut on valittu jopa kolmeen tehtävään suurin piirtein samaan aikaan. Näin tosin vain kerran, mutta kahteen paikkaan useamman kerran. Suomessa ei arvosteta kovinkaan korkealle sitä, että haluaisi luoda ns. toisenlaista uraa eli että ihminen voisi olla motivoitunut tekemään esim. aiempaa alemman tason tehtäviä. Eräs nelikymppinen tuttuni halusi vapaaehtoisesti siirtyä pois esimiehen tehtävästä pykälää alemmalle tasolle ja hänen päätöksensä herätti yhtiön työntekijöissä suurta kummastusta. Miten ihmeessa kaveri voi haluta samalla tasolle, missä hän oli kymmenen vuotta sitten. Mutta kaveripa halusi ja elää aivan uutta kukoistuskautta. En usko, että tämä kaveri olisi onnistunut tekemään samaa temppua (ainakaan helposti) siten, että olisi hakenut alemman tason paikkaa vaikkapa kilpailijalta. Eteen olisivat tulleet samat kysymykset motivaatiosta kuin sinullekin. Tässä suhteessa lähes kaikki rekrytoijat tuntuvat olevan kuin samasta muotista. Mutta aina voi olla se yksi virkistävä poikkeus. Toivottavasti sellainen osuu vielä sinun(kin) kohdallesi!
...kiinnostaisi alemman tason tehtävät, semminkin kun olen hyvin kilpailuhenkinen ja eteenpäinpyrkivä. Jostakin olisi kuitenkin töitä saatava, sillä persaukisena ei paljon perhettä elätetä. Olen aikaisemminkin mm. noussut lyhyessä ajasssa suunnilleen lattialta yksikön johtoon ja sitä pidettiin silloin saavutuksena. Nyt se tuntuu olevan este työnsaannille.
Aina oppii uutta? Aiemmin ei ole eteen tullut tilannetta, jossa jonkun nopeaa etenemistä pidettäisiin esteenä, ellei sitten haun kohteena oleva tehtävä ole huomattavasti alemmalla tasolla kuin esim. mainitsemasi yksikön johtotehtävät. Haetko siis johtotehtäviä vai jotain muita, vai käykö periaatteessa kaikki? Kirjoitit olevasi kilpailuhenkinen ja eteenpäinpyrkivä. Se näkyy varmaan haastatteluissa ja saatetaan nähdä esteenä työssä motivoitumiselle, jos ko. työpaikassa ei ole hyviä etenemismahdollisuuksia tai jos hakemasi paikka on selvästi aiempia alemmalla tasolla. Mielenkiintoista on se, että pääset haastatteluun, mutta sitten homma tyssää. Johtuisiko tämä mahdollisesti siitä, että kilpailuhenkisyytesi ja kunnianhimosi eivät näy hakemuksessasi niin selvästi kuin haastattelutilanteessa?
...hakenut. Tosin alemmalta tasolta, koska niihin totutuntasoisiin ei pääse edes haastateluihin. Eikä usein näihinkään. Samoin reilusti alempiin olen muutamaan kokeillut, mutta jo puhelimessa tunkee luurista savunpaksuinen varutunut epäilys siitä, että mitähän kaveri oikein ajaa takaa... Ja haastatteluun viimeistään homma tyssää. Milloin mistäkin syystä, useimmiten ei saa syyksi mitään. Tyo "korkea tulevaisuuden tavoitetaso" mainitaan usein, usein ihmetellään miten voin ylipäätänsä olla työtön (pitänee sanoa seuraavalle, että siksi kun sinunlkaltaisesi ei ota töihin...) jne... Kerran soitti eräs potentiaalinen esimies ja kertoi että sopisin paremmin hänen hommaansa, vaan eipä ole valitettavasti vapaana. Luonnettani on erittäin hankala kuulemma tulkita, olen testien mukaan erittäin monitahoinen. Joskus saan palautetta, että minulla on vakavia puutteita kommunikaatiossa, toisten mukaan olen erittäin kommunikatiivinen johtaja ja sitä rataa... Analyysejä leimaa leimaa termit XX on sitä ja sitä, mutta TOISAALTA taas tätä ja tätä. Kokemuksen ja pätevyyden on aina todettu olevan erittäin vahvaa luokkaa, samoin suorituskykytestit kautta linjan "selkeästi akateemisen normikeskiarvon yläpuolella". Silloin viimeistään oikein näkee kuinka epäilys pilkahtaa haastattelijan silmissä: "Jätkässä täytyy olla jotakin vikaa". Siitä lienee tullut muutama kommentti, etten ole oikein uskottava, vaikka esim. joka kohdan hakemuksesta ja CV:stä voi tarkistaa halutessaan. Toisaalta taas muutamassa haastatteluraportissa todetaan XX:n olevan "Erittäin vakuuttavan puheissaan ja olemukseltaan" Joten päättele siitä sitten. Summa summarum, jos olen ollut periaatteessa OK ja ollut koppusuoralla, paikka on mennyt toiselle, koska minä olen kuulemma tottunut vaativampiin kuvioihin. Joka organisaatiosta sanotaan otettavan yhteyttä kun vapautuu vaativampia tehtäviä. Yhteydenottoa ei ole vielä koskaan tullut. Siihen mennessä syödään näkkileipää ja väistellään orjatöitä. No, tätä on kestänyt jo useita vuosia. Yrittäjyys kiinnostaisi, mutta liikeideaa ei ole vielä löytynyt. No, rahaakaan ei tietysti olisi, mutta hyvällä idealla saa rahoituksen kyllä puhuttua. Älkääkä muuten ehdotelko tähän, että "ala konsultiksi". Se homma toimii vain, jos alkuvuodet katetaan suhteilla ja niitä ei ole. Mutta kansanomaisesti sanoen paskaakos tässä. Työkokemukseni ja aikaisemman koulutukseni päälle opiskelen lähes kellon ympäri ja naulaan halutessani melkein äijän kuin äijän mm. teollisuustalouden, tuotantotalouden, logistiikan yms. aiheissa :-) Mitä en tietenkään tee haastatteluissa, siihen se tie ainakin katkeaisi. Tai pitääpä kokeilla joskus sitäkin :-) Saapahan joskus vähän tuuletella :-)
En ehdota sinulle konsultiksi ryhtymistä, sillä se edellyttää erinomaisen verkoston, niin kuin kirjoititkin. Viestisi perusteella tuli pikemminkin mieleen ns. vuokrajohtaja. Niistä on aina silloin tällöin ollut kirjoituksia lehdissä, mutta sen tarkemmin en toimintaa tunne. Toinen mahdollinen homma, joka tuli mieleen, on kouluttaja, kun sinulla on niin paljon käytännön kokemusta. Sitä monilta kouluttajilta puuttuu, mutta asiakkaat odottavat ja arvostavat. Ei siitä ehkä uraksi asti hommia olisi, mutta saisipahan laajennettua verkostoja ja kenpä tietää, millaisia mahdollisuuksia sieltä avautuu. Sattumalla ja onnella on moni päässyt todella hyviin paikkoihin. Good luck!
...käytännössä aika harvinaista. Se on itse asiassa osa monen konsulttitoimiston repertuaaria ja siihenkin pätee vahvasti tuo suhdeverkostoargumentti. Samoin muuten on tuon kouluttajan hommien kanssa, sekin on hyvin lähellä konsultointibisnestä. Rahattomana on aika heppoiset perusteet lähteä "myymään itseään" ilman tätä suhdeverkostoa, kun itsensä myynti ei tunnu onnistuvan työnhaussakaan. Tuo viimeinen kommenttisi pistää aika tavalla vihaksi, vaikka tottahan se on. Sattumalla ja onnella siis ? Jotenkin toivoisin, kuten nuorena ja idealistisena, työllistymisen olevan enemmänkin osaamisen, kokemuksen, asenteen ja työn asia. Tosin työttömyys nollaa hyvin äkkiä osaamisen ja kokemuksen työnantajan mielessä, vaikka kehittäisitkin itseäsi lähes kellon ympäri kuten itse teen. Olen tehnyt töitäni projektimaailmassa, eikä siellä MITÄÄN saa laskea onnen varaan jos mahdollista. Sellaiset hommat kun toimivat oikeaassa elämässä hyvin, hyvin harvoin.
Jos pienempi palkka kelpaa, niin älä laita kaikkea työkokemustasi äläkä edes koulutuksia ja kursseja vaan ainoastaan ne, joista on työhön jotain merkitystä. Missään ei sanota, että CV:ssä pitää mainita kaikki. Eivätpä pääse sanomaan että tylsyisit hengiltä.
Mie kävin kansakoulua kaksi vuotta ja se riitti minulle.
Pahin aika oli tuo 17 - 20 vuoden väli. Ensin loppuivat lapsilisät muttei eläkkeellekään vielä päässyt.
Nooh, alkuun mie tein hevoskauppaa, mutta se piti lopettaa, kun olen näet hirmiän allerkinen tuolle hevosenpaskalle.
Sitte mie hokasin tuon viinamyynnin. Se on lokosaa hommaa: rahhaa tulee joka rännistä.
Mie vaan mersulla köröttelen kortitta ja sikaarintumppia öyhyytän.
Siehän voisit alakaa mulle kuskiksi. Kulus mullakin aika takapenkillä paremmin, kun naureskelisin sun joutavia juttujasi.
Tuu rohkeesti haastattelluun - ei siinä mitään ceeveitä tarvitte.
Otan sinut tuuniin ihan näkemättä. Tarinoittesi perusteella tunnut olevan oikein tolokun ukko.
Että ei muuta kuin hai!
Hakemukseni ovat yleensä kuivan asiallisia, "toteamuksia" työhistoriastani vailla mitään vuodatuksia henk. koht. asioista vaikka ymmärränkin, että ne työnantajaa kiinnostavat.
Kirjoittelin kymmeniä hakemuksia sähköpostilla. Laiskuuttani aina kopioin vanhan pohjaksi ja muutaman sanan muutoksilla lykkäsin menemään.
Eipä tullut kutsuja haastatteluihin kunnes sitten kaksi tärppäsi samaan aikaan. Työhaastattelu ei sitten ole mikään ongelma, osaan olla sopivan oitsevarma ja rento, usein keskustelutkin ajautuvat hiukan sivuraiteella:)
Molemmat haastattelut johtivat työtarjoukseen ja mielestäni paremman sitten valitsin. Näin minullakin on aina ollut: haastatteluun pääseminen on vaikeaa mutta työpaikan saanti haasstattelun perusteella on aina ollut helppoa.
luulis, että saat töitä ja sieltä varmaan löytyisi tarpeeksi haasteellista hommaa sinulle. Tiedä sitten, onko palkka tarpeeksi suuri. Kai yksityisellä puolella ihan hyville liksoille pääsee...
...haastattelusta sinulla on kokemusta ?
Se, että keskityt työhösi, etkä itsesi esille tuomiseen. Ellet työskentele Johanna Tukiaisena...
Mutta minulla kaatuu aina siihen, että olen ollut paljon vuokratyöläisenä, eli ihmettelevät "miksi olen vaihdellut työpaikkoja" eli pitävät minua sitoutumattomana. Olen aina sanonut, että olisin kyllä jäänyt edellisiinkiin työpaikkoihin, mutta kun heillä ei ollut tarvetta pidempään. Eli ei auta vaikka olen työkokemusta hankkinut jne. en vaan kelpaa, koska olen pätkiä tehnyt.
Eivät osaa nähdä useita työpaikkoja kokemuksena tai raikkautena, vaan luulevat että hakijassa on jotain vikaa kun on paljon pätkiä tehty.Ja näin on varsinkin vanhanaikaisissa firmoissa.Huoh, puuduttaa, tuntuu että hajoaa pää kun ei mihinkään pääse.
Aina korostetaan sitä, että mikä tahansa entinen työpaikka on tärkeä uutta työpaikkaa haettaessa. Mutta näin ei todellakaan ole. Jos ihmisellä on paljon lyhyitä työsuhteita vaikka ihan järkevistä syistä, niin henkilön mahdollisuudet kaatuvat siihen, että näitä hommia on ollut liian paljon. En tiedä, onko tästä apua, mutta voisit koettaa jollain lailla niputtaa näitä lyhyitä vuokratyösuhteita, jotta CV:si ei näyttäisi siltä kuin olisit vaihtanut työtäsi "viikottain". Itselläni oli aikoinaan kaksi määräaikaista työsuhdetta yhden pitkän vakinaisen jälkeen ja kyllä nämä määräaikaiset aina herättivät kysymyksiä. Muutin näiden osalta CV:tä siten, että määräaikaisuus ja määräaikaisuuden syy selvisivät nopealla katsauksella. Sen jälkeen loppuivat ihmettelyt lyhyistä työsuhteista. Älä anna periksi!
Laittanut cv:hen syyt, miksi olen pätkiä tehnyt, eli siitä näkee heti, että vuokratyöläisenä olen ollut, myös työtodistuksista näkee saman. Haastatteluun pääsen tosiaan usein, mutta siihen se kaatuu. Työkokemusta omalta alalta on paljon, mutta siihen se kaatuu, että olen tehnyt määräaikaisia pätkiä ja monessa yrityksessä. Toisaalta huvittaa, miksi hakisin vakituista työtä, jos haluaisin vain pätkiä tehdä ?
kävin joskus työhaastattelussa josaa haastattelija sanoi ainoastaan kaksi sanaa: päivää ja näkemiin, siinä välissä katseli papereitani ja kirjoitteli vihkoonsa. No, hain samaan paikkaan myöhemmin uudestaan(sama haastattelija) ja ajattelin oikein jututtaa kaveria ja sillä hetkellä kun kysyin jotain niin kynä putosi kädestä, ei ilmeisesti osannut keskittyä kahteen asiaan samaan aikaan.
Hain kerran yhten Helsinkiläiseen firmaan ja haastattelija oli sellanen merikarhunnäköinen äijä joka tuprutteli piippuaan (siihen aikaan sai polttaa) Ja kun kysyin et ..niin teillä oli avoinna se kanslistin paikka...jne niin se vaan vastasi että öhöm joo sellanen nyt sitten olis näköjään auki. Sen jälkeen tää ukko keskittyi täysin siihen piippuunsa. En saanut vastausta muttei multa kyllä mitään kysyttykkään. Se vaan katteli ulos ikkunasta ja nauroi heh-heh-hee
Mielestäni työpaikoilla haastateltavat esiintyvät kyllä edukseen. Sitä ei kyllä useinkaan voi sanoa itse haastattelijasta, joka useinkin vain höpisee lämpimikseen ilman mitään aitoa aikomustakaan perehtyä siihen, mitä hakija mahdollisesti osaa, tai edes mitä kyseinen firma on hakemassa.
Meidänkin firmassa epäpätevä haastattelija valitsi kesälomahommiin ihmisen, joka siinä ei sitten ollenkaan pärjännyt ja lähtikin kesken kaiken pois.
Entisen työnantajan mukaan moni mainosti itseään työhaastattelussa "sosiaalisena", vaikka kyseessä oli ns. suorittavan portaan työ. Aika hyvin on täällä Suomessa omaksuttu tuo periaate, että työ kuin työ irtoaa, kunhan vain annat itsestäs kuvan "hyvänä jätkänä". Jossain markkinointialalla voi päteä, mutta monessa muussa jättäisin kyllä väliin...
Itsellä on kyllä pikemminkin sellainen tuntuma, että paikkaan kuin paikkaan, vaikka laskisit yksinäsi metsässä käpyjä, vaaditaan ylenpalttista sosiaalisuutta. Itse olen kiertänyt 20-30 haastattelua, enkä ole päässyt yhdessäkään läpi, vaikka pieleen on suoranaisesti mennyt ainoastaan pari haastattelua. Koulutus ja osaaminen on hyvä, mutta kun luonteeltaan on rauhallinen ja juttelee leppoisan rauhallisesti, jää aina jalkoihin. Enkä siis edes hae mihinkään markkinointiin töihin, joten normaalilla ulosannilla luulisi pärjäävän, mutta ei näköjään. Oman kokemukseni mukaan harmaa keskimassa on aika kusessa. Aina löytyy joku kivempi tyyppi, joka halutaan kahvipöytään.
työtä eli tuotannossa paljonkin, kyllä siellä pitää olla sosiaalinen, se on kuitenkin tiimityötä nykyään ja mites tauoilla, jos on yksinään viihtyvä.
Kertokaapa, miten pääsen haastatteluun (kirjallinen osuus sujuu itseltänikin suhteellisen hyvin, mutta tässä viime aikoina en ole saanut edes kutsuja haastatteluihin) ja vielä töihin sieltä haastattelusta? Olen ollut vain muutamassa paikassa ja nekin työkkärin kautta työmarkkinatuella, kun kukaan ei ota. Työpaikoilla minusta kyllä sanotaan, että olen miellyttävä, hyvä työtoveri ja (yli)ahkera ja monipuolinen työntekijä. Varsinaiset valinnat kyllä menevät aina päin helkuttia ja vakinaista työtä en voi ottaa, sillä opiskelen syys-keväiden ajan ja jo opinnoissa on liikaa tekemistä. Työhaastattelussa en halua olla yli-innokas ja muka-hymyilevä, sillä sellaista ns. ylipirteää työtoveria he eivät kuitenkaan saa, enkä jaksa sellaista roolia vetää, jollei minua ole skarpattu siihen pari viikkoa etukäteen. En minä jaksa valheita sepustaa, kun teen työt parin päivän totuttelun jälkeen ihan yhtä hyvin kuin joku muukin, vaikka kokemusta on vähän. Olen tänään käynny parissa työhaastattelussa. Paikkoja taas tuskin tulee.
Kuten tuossa jo toinen kirjoittaja totesi, tuo esiin omat vahvuusalueesi erittäin selkeästi. Mieti, mistä sinun vahvuusalueestasi työnantaja voisi erityisesti hyötyä ja tuo se / ne esille. Jos sinulla on vielä pari esimerkkiä kerrottavana, miten nuo ominaisuutesi ovat näkyneet aiemmissa töissäsi, sen vakuuttavammalta vaikutat. Kerroit saaneesi työpaikoiltasi positiivista palautetta. Kerro myös siitä haastattelussa. Kysy jotain tällaista palautteen antajaan suosittelijaksesi, jonka nimen voit kertoa haastattelussa. Se saattaisi auttaa sinua todella paljon. Säilytä aitoutesi.
Ole vain oma itsesi työhaastatteluissa. Jos sinulla ei ole mitään erikoisia taitoja, kerro vain haastattelussa asiat kuin ne ovat. Hyvä haastattelija ymmärtää, etteivät kaikki ihmiset ole sirkustaiteilijoita tai itsestään hyvin varmoja sosiaalisia tyyppejä. Joissain työpaikoissa ei vaadita mitään yliampuvaa, vaan työtekijäksi otetaan mielellään henkilö, joka on ihan tavallinen. Kerro haastattelussa vaikka, että teet työsi aina huolella ja kärsivällisyydellä. Jos lupaat tekeväsi jotain, pidät lupauksesi. Kerro olevasi huolellinen aikatauluista ja täytät työvelvollisuutesi moitteettomasti. Nämä piirteet eivät suuresti erota sinua muista, mutta kertovat, että työntekijänä olisit luotettava ja "varma valinta". Haastattelija näkee, että olet rehellinen etkä teeskentele. Jos olet ujo, niin sano se ja muuta ujous positiiviseksi piirteeksi lisäämällä, että ystävällisessä ja kannustavassa työympäristössä ujoutesi katoaa. Kyllä se työpaikka löytyy!
Työtä hakiessa ja työhaastattelussa kannattaa haastateltavan miettiä ensin sitä miten kiinnostunut ja innokas on saamaan kyseisen työpaikan. Se huomataan heti. Jos vain pohtii omia ominaispiirteitään, ei varmasti saa mitään työpaikkaa. Palkka, edut yms. asiat varmasti innokasta työntekijää kiinnostavat, mutta kannattaa pohtia mitä yleensäkään tietää tulevasta työpaikastaan ja mitä odotuksia itsellä siitä on.
Sinne haastatteluun on tullut samanlaisilla hakemuksilla muutkin, niillä ei käytännössä juurikaan eroa ole. Jyvät akanoista erottaa persoona eli sopivuus haettavaan yritykseen/työtehtävään. Erittäin harva yritys haluaa vaatimatonta, ilmiselvästi passiivista ja lauman mukana vaeltavaa "robottia" porukkaan. Nykyisin halutaan energinen, tiedoistaan ja taidoistaan positiivisesti ylpeä sekä ns.joukkuepelaaja joka tulee luontevasti toimeen muiden kanssa. Tätä pointtia kannattaa miettiä, niitä "harmaita" tapauksia tulee ovesta pyytämättäkin ja ne todella halutut yksilöt ovat kiven alla.
on nähty käytännössä paljonkin. Ne keräävät ympärilleen joukkueen, menevät tupakille yhdessä, puhuvat paskaa, panettelevat joukkueesta ulosjätettyjä ja antavat rupusakin raataa heidänkin edestään. Jos homma heidän laiskottelustaan huolimatta etenee hyvin, ovat he oitis polleana ottamassa kunniaa hyvästä työstä. Jos homma seisoo, syytetään rupusakkia. Joukkue todistaa, että epäsosiaalinen rupusakki on sörssinyt taas kaiken, oliskohan pienen kurinpalautuksen aika. Nämä sinun "harmaasi" lähes poikkeuksetta pitävät firmaa pystyssä, eivät mitkään sosiaaliakrobaatit. Poikkeuksena ehkä myyntityö ja suhdetoiminta.
Ensinäkin: älä stressaa haastatteluista. Ota jokainen haastattelu hyödyllisenä kokemuksena ja asenteella, että olet oma itsesi - sait sitten paikan tai et. Haastatteluissa ei tarvitse puhua vain luonteesta ja aiemmista saavutuksista. Minä muistan puhuneeni nyk. työpaikkani haastattelussa Sinuhe Egyptilaisestä ja Australian matkastani, edellisen työpaikkani haastattelussa mm. arabian murteista ja ottomaani-imperiumista. Molemmat paikat siis sain, ja tehtäväni molemmissa paikoissa oli ohjelmistokehittäjä. Nyk paikkaan pyrkiessä haastattelija totesi, että hyvä, että joku osaa puhua muustakin kuin tietokoneista - tai jotain muuta vastaavaa. Tyo esiin asioita, joista olet kiinnostunut ja joista tiedät jotain, vaikka ne eivät suoraan työhön liittyisikään.
sinne asti!!!!
Olen aina palkattu suoraan haastattelusta töihin ja kaikki eri aloja!Nyt kolmas työ jossa jo viisi vuotta, olen vain mennyt asenteella että tämä nimenomainen työ on juuri se mitä haluan tehdä ja mihin olen sopiva ja minkä hallitsen, eli olemalla reipas, avoin, ystävällinen ja kohtelias eli uskomalla itseensä niin silloin muutkin uskovat sinuun. Ei se voi olla niin vaikeata.Usko itseesi.
Mä myös pääsen aina tosi hyvin töihin, jos vain haastatteluun asti pääsen. Tosin tiedostan olevani sellainen sosiaalinen ja reipas tyyppi, jollaisia nykyään aika paljon suositaan...minulle on monesti sanottu, että olen voittanut pätevämpiä tyyppejä persoonallani. (No joo, olen markkinointialalla:D) Ja niinhän se toki menee, MUTTA: maailma on täynnä yrittäjiä ja pomoja, jotka ovat kaikki erilaisia, joten jokaiselle se täydellinen persoona, jollainen tiimiin halutaan, on erilainen. Itse en aikoinaan sopinut lainkaan hillittyjen akateemikkojen joukkoon, enkä ole vastaavaan ympäristöön yhden kokemuksen jälkeen tunkenutkaan. Mutta niitä vinkkejä: yritän aina ennen haastattelua miettiä, millaista aito arki työssä olisi; mistä osa-alueista nauttisin, missä olisin hyvä, mitkä olisivat haastavia, mistä on jo kokemusta jne. Ja selvittää itselleni, haluanko työn todella. Sitten mietin realistisesti, mistä omista ominaisuuksistani olisi kyseisessä työssä etua. Ja tuon sitten nämä pohdinnat esille siinä haastattelussa.
Tässä itsekin ollut valmistuttuani työttömänä puolisentoista vuotta. On sekä maisterin paperit että ammatilliselta puolelta mestarin paperit. Alat poikkeavat toisistan kuin yö ja päivä ja siksipä tuntuu, että työnhakutilanteessa olettavat minun olevan kiinnostuneempi aina siitä toisesta alasta -vaikea sanoa, kun yksikään yksityinen taho ei ole hakemukseeni koskaan vastannut. (Olen luetuttanut hakemuspohjani työvoimatoimiston virkailijalla ja tuttavillani, jotka totesivat hakemuksen hyväksi.) Onko myös niin, ettei kukaan halua alaisekseen henkilöä, joka on korkeammalle koulutettu kuin hän itse? (Vaikka haluan korostaa, etten koskaan menisi neuvomaan työnantajaani siitä, kuinka asiat pitäisi hoitaa, ellei hän nimenomaan sitä pyytäisi, eikä palkkatoivomukseni ole lähelläkään koulutukseni edellyttämällä tasoa.) Voin olla vallan väärässä, mutta voiko alkuperäisen viestiketjun kirjoittajan ongelma liittyä myös siihen, ettei kukaan väliportaan johtaja, joka on haastattelijana, halua palkata henkilöä, joka papereiden ja työhistorian mukaan saattaa olla uhka omalle työpaikalle tai etenemiselle? Omalla kohdallani toivonkipinää ovat luoneet palkattomat työharjoittelumahdollisuudet. Molemmissa paikoissa olisivat palkanneet heti, jos vain olisivat voineet. Työnantajien kanssa tulin hyvin toimeen ja innostukseni oppia uutta kävi kyllä ilmi. Ehkäpä toisesta vielä kehkeytyy osa-aikaista pestiä :)
Kaikkiin kohtiin kyllä. Enkä itsekään ole ikinä saanut kirjalliseen anomukseen vastausta, vaikka hyvin kirjoitankin. Älä lähetä mitään, mikä on helppo heittää roskiin. Lähetä itsesi. Soita suoraan, mahdollisimman korkealle ja tunge itsesi väkisin haastatteluun. Paperien lähettely on turhaa, sillä työnantajan keskittymiskyky on 20 sekuntia. Pidemmät anomukset tulkitaan tylsiksi jaarituksiksi, joita ei lueta otsikkoa pidemmälle. Jos haastattelu on erillinen tilaisuus, johon on useita tulijoita, pyri ohittamaan toiset järkkäämällä itsellesi yksityinen haastattelu ennen virallista tilaisuutta. Kenet muistetaan? Sinut vai joku siitä laumasta? Tekosyitä erikoisjärjestelyyn löytyy aina. Kävisikö hautajaiset?
Hei!Elä sure kaikki tulee ajallaan...Olet vielä nuori..Multa kysyttiin sama,et miksi sut pitäis palkata...en ollut tottunut kehumaan itseäni työpaikkahaastattelussa,joten jäin sanattomaksi..sit mun tuleva esimies tuumasi..siksi kun sinä hait oma aloitteisesti etkä työkkärin käskystä..ja se sano et niistä joka tuli työkkäristä näki heti et ne ei halua töitä...Joten kun löydät jonkun työn ja saat hyvän työtodistuksen..se on enemmän kuin mikään koulutodistus..tärkeintä et olet tehnyt parhaasi...
Mulla on ollut ainakin 50 haastattelua viimeisen työnhakurupeaman aikana. Olin samaan aikaan toisalla töissä ja koitin olla kiinnittämättä työnantajan huomiota haastatteluissa käymiseen. Erityisesti ulkoistetut rekrytoinnit vievät paljon haastateltavien aikaa. Usein huomasin, ettei haastattelija ollut suunnilleen edes lukenut papereitani ennen haastattelua, tai tiedot tuntuvat menevän sekaisin jonkun toisen hakijan kanssa. Joskus piti käydä näissäkin oloissa psykologisissa testeissä, jotka saattoivat kestää koko päivän. Lisäksi olen havainnut samaa haastattelijan tiedoissa asiakassyrityksen liiketoiminnasta, toimialasta ja itse työssä tarvittavasta substanssiosaamisesta. Kerran ajauduin näissä oloissa väittelyyn haastattelijan kanssa ja olen vieläkin järkyttynyt siitä, miten huono bisnessmaailman taju tällä koppavalla nuorella tytöllä oli. Ja hän siis teki ihan merkittävään asemaan tulevan henkilön rekrytointia suurelle kansainväliselle yritykselle!!! Näyttää siltä, että rekrytointien ulkoistaminen on lisännyt turhia ja huonosti valmisteltuja haastatteluja. Tällaisessa tapauksessa ei kannata paljoa uskoa työllistymiseenkään. Ikävää on myös se, että usein nämä ihmiset eivät ole edes rekrytoinnin tai HR:n ammattilaisia. Yritykset ulkoistavat rekrytointeja koska haluavat asiantuntemusta, mutta tosiasiassa rekrytointia hoitaviin yrityksiin otetaan haastattelijoita suoraan pystymetsästä - tai koulunpenkiltä. Itse otin jossain vaiheessa tavakseni haastatella haastattelijaa jo puhelimessa. Jos havaitsin em. pelkoni aiheelliseksi, saatoin soittaa takaisin jo aikaisemmin ja perua haastattelun. Piruako sitä menee aikaansa tuhlaamaan jonkun idiootin rekrytointi-ihmisen kiusattavaksi? Tällä kaikella haluan siis sanoa, että ainakin minun kokemukseni mukaan turhia haastatteluja järjestetään nykyisin todella paljon. Kun haastattelija on tosissaan, muodostuu tilanteessa aito keskustelu ja standardikysymykset harjoiteltuine vastuaksineen jäävät toisarvoisiksi. Ja mainittakoon vielä, että oma työnhakuprosessini on siis tälläkertaa saanut onnistunen päätöksen. ;D
Olen tehnyt aivan saman huomion. On todella tuskallista ja puhdasta ajanhukkaa istua haastattelussa rekrytointiyrityksen haastattelijan kanssa, kun tällä ei ole pienintäkään käsitystä mitä on tekemässä. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun vastaan on tullut tilanne, jossa haastattelijalla ei ole ollut minkäänlaista käsitystä tästä erikoisalasta jolle olen suuntautunut, haettavan toimen työnkuvasta, alalla ja asiakasyrityksessä vallitsevista yleisistä toimintamalleista ja -tavoista eikä ole edes vilkaissut hakijan papereita ennakkoon. Huippuna oli tilanne, jossa haastattelijalla ei ollut mitään käsitystä mitä eroa en eri oppiarvoilla ja sotki jopa virkojen ja toimien nimikkeitä oppiarvoihin. Olen muutamaan kertaan jättänyt haastattelun kesken ja ilmoittanut vetäväni samalla hetekellä hakemukseni pois ja antanut palautetta suoraan firmaan, johon olin hakemassa. Kaksi kertaa sain jopa vastauksen kyseiseen palautteeseen ja ainakin toisella kertaa vaihtoivat rekrytointia suorittavaa yritystä. Tyypillisin virhe, jonka nämä rekrytoijat tekevät on se, että kuvittelevat jokaisella alalla ja jokaisessa toimessa vallitsevan samat käytännöt ja säännöt. Esimerkki: Kun meidän alalle haetaan tuotekehitykseen väkeä, on turhaa yrittää selvittää haastateltavan asiakaspalvelutaitoja, kun alalla jokainen työnantaja pitää huolen, ettei tuotekehitttäjät ole missään tekemisissä asiakkaiden kanssa.
idiootti on keksinyt haastattelussa esitettävät kysymykset? "Miksi meidän pitäisi ottaa JUURI SINUT?"!!!!!!! Miks helvetissä ne hakee työvoimaa jos työn hakijan pitää kertoa syy miksi niiden pitäisi ottaa työtekijöitä? Jos ei siellä korkeakouluissa opeteta muuta niin ne joutaa sulkea kaikki ja lopullisesti!
Onnistun sellaisissa haastatteluissa jotka ovat olleet tavallaan kakkossijalla mielessäni. Pakko silti yrittää töitä elannon turvaamiseksi. Nytkin olen työpaikassa jossa pomo ei ole ihan täyspäinen. Haukkuu syyttä, en tuota mitään ja kulutan kaikki firman rahat maksamalla laskuja eli hänen kuluttamiaan asioita. Ei järjenhäivää toiminnassa välillä, silti hän on TÄYDELLINEN. Ottaa niin aivoon tuo itsensä kehuminen. Olen katsellut muita töitä mutta eihän niitä ole tarjolla täälläpäin. Nyt olenkin alkanut puolustamaan itseäni hänen marmattaessaan. Aamulla kaivoin ostolaskut naamansa eteen, siinä on rahanmenojen syy. Luulee varmaan että laitan omaan taskuun. Voi luoja!!!! Olisi niin ihanaa kerrankin onnistua sellaisen työpaikan haastattelussa johon oikeasti todella haluan. Kai yritän liikaa ja sitten kun on tämmöinen kakkospaikka kyseessä. Osaan olla oma itseni kun en jännitä ym.
ei ole edellytys työnantajuudelle. Psykopomo tyypillisesti näkee työpaikan omana pikku hiekkalaatikkonaan, missä hän saa vapaasti heittää hiekkaa toisten lasten silmille ja hakata lapiolla päähän. Siksi hän johtajaksi ryhtyikin, ei rahan takia. Psykopomo on poikkeuksetta täydellinen ja kaikki muut ihmiset maailmassa eivät ole edes ihmisiä, vaan lähinnä henkisen itsetyydytyksen alustoja. On nähty. Otan osaa. Elämä ei ole reilua. Vaihda paikkaa, kun olet vielä itse terve, sillä psykopomon lopullinen tavoite on tehdä sinut yhtä hulluksi kuin hän itsekin on. Työkkärissäkin on hauskempaa kuin Ovaskalla.
I'm glad you liked it.
, vaikka se vieraalta ja vastenmieliseltä tuntuisikin.
Jos pääset tyähaastatteluun asti, yritä suht. nopeasti "lukea", millaista ihmistä haetaan. Se ei itse asiassa ole kovin vaikeaa, jos malttaa/uskaltaa keskittyä itse tilanteeseen, ei itseensä.
Niin outoa kuin välillä onkin, "hyvä tyyppi" on edelleen kovaa valuuttaa työmarkkinoilla ja työhön haettaessa. Vaikka olisit epävarma, älä missään vaiheessa näytä sitä (tai tee se tietoisesti, huolella harkiten). Ns. samalla viivalla koulutuksen ja osaamisen suhteen on todennäköisesti useita. Erotut sillä, että vaikutat sopivalla tavalla varmalta, vaikket sitä olisikaan. Tämä ei tietenkään merkitse, että sinun pitäisi olla millään tavoin hyökkäävä.
Onhan se tietyllä tavalla surullista, mutta ainakin itse olen sillä tavoin aikanaan saanut yhtä lukuunottamatta jok´ikisen hakemani työpaikan.
Rohkea katsekontakti, ei-anteeksipyytävä suhtautuminen, jos ei röyhkeäkään, rentous, ei liiallinen mutta yhteisöllisyydestä viestivä, ovat tärkeitä.
Tietysti on työhönottajan asenteesta kiinni, missä määrin sinut otetaan huomioon. Mutta niin on myös omasta käyttäytymisestäsi, aina ulkoiseen habitukseen asti.
Sparraa itsesi ymmärtämään, että tämä on TYÖNANTAJAN tilaisuus rekrytoida sinut, ei toisinpäin - mutta älä anna hänen huomata sitä.
Ja kannusta itseäsi myös siihen, että hakemasi työpaikka on yksi muiden joukossa. Elämä ei suinkaan lopu siihen, ellet ko. työpaikkaa saisikaan. Ajattele asia niin, jos voit, että työnantaja siinä ensisijaisesti menetti, et sinä.
Äläkä lannistu! Aivan varmasti onnistut vielä.
Sitä vieläkin korostaisin: arkuus ei ole millään tavoin huono piirre tai asia. Työhaastattelussa sitä ei kuitenkaan pidä näyttää.
Hakemuksista, CV:sta: vain työtehtävän kannalta relevantiksi ajateltu kannattaa mainita. Sekin tosin liittyy hakemaasi työtehtävään. Esim. mainosalalla kesätyö hernekoneen pesijänä saattaa kertoa jotain elämänkokemuksestasi ja monista ulottuvuuksistasi (kunhan se ei ole ainoa!), mutta etsiessäsi kanslistin työtä se ei taatusti sitä ole. Eli arvostelukykyä!
Psyykkistä ja sosiaalista lukutaitoa osaamisen lisäksi, ja lopulta onnistut. Sinulle tsemppiä!
Ja muista: ei sinun tarvitse olla nobelisti saadaksesi työpaikan. Mutta vaiktutelma halusta kehittyä, suuntautua eteenpäin, sioutua työpaikan tavoitteisiin (ota niistä etukäteen selvää), eivät todellakaan ole pahasta.
Onnea!
t. Psykologi rekrypuolelta
on se, etteivät kaikki työnantajat vain ole arvostelukykyisiä ihmisten suhteen. Monet ovat täysiä tolloja kaikessa muussa kuin omassa työssään, jonka kyllä osaavat usein suvereenisti. Monet ovat suoranaisesti psyykkisesti sairaita ja valitsevat omaan oireyhtymäänsä sopivia työntekijöitä. Psykopaattinen työpaikkakiusaaja luultavasti etsii alistuvia ja pelokkaita ihmisiä terrorisoitavaksi, ihan vaan yhtenä esimerkkinä. Ennen lamaa oli pakko ottaa harvoista tarjokkaista vähiten huono, mutta nyt voidaan valikoida sadoista kaikkein paras tai ainakin parhaiten parasta esittävä. Työnantaja on nyt kuin lapsi karkkikaupassa ja tekee valintansa tarkkaan harkiten, muttei välttämättä loogisesti, vaan omista henkilökohtaisista lähtökohdistaan, jotka vaihtelevat hyvinkin paljon ja saattavat poiketa rajusti siitä, mitä työnantajien motiiveista yleisesti kuvitellaan. Oma lukunsa on esim. anaalihäiriöinen työnantaja, joka näkee haastattelun lähinnä tilaisuutena esittää loukkaavia kommentteja hakijan persoonasta, tyyliin: "Näytät ihan spurgulta, montako kassia kossua menee viikossa?" Mitä pitäisi vastata? Kyllä, olen juoppo? Kieltävään vastaukseen onkin jo kommentti valmiina: "Olet siis valehteleva juoppo". Älkääkä väittäkö, ettei näitä työnantajia ole olemassa, sillä minulle niitä on siunaantunut useampia. Miellyttäminen on käytännössä mahdotonta, joten itse pärjään parhaiten, kun todella vihaan ja halveksin työnantajia, enkä pätkääkään välitä, mitä roolia esitän haastattelussa. Jos pitää valehdella, voi pomo vain syyttää itseään, kun pakotti valehtelemaan.
"Rekrypuolen" ihminen on kommentissaan oikeassa. "Ole vain oma itsesi" ei toimi työhastattelussa nykypäivän kovassa maailmassa lainkaan, niin ikävää kuin se onkin.
Saatuasi työpaikan osoitat todellisen karvasi: osaamisesi, ahkeruutesi ja sitoutumisesi. Vasta silloin sinulla on siihen mahdollisuus.
En tiedä millä alalla olet, mutta itse olen uudessa työpaikassani saanut kiitosta siitä, että olen luotettava, hoidan hommat enkä narise työvuorolistoista, enkä paljon muustakaan.Siksi minut pyydettiin uudestaan lomatuuraajaksi samaan paikkaan.En minäkään mikään superihminen ole, joskus sattuu pieniä virheitä eikä kaikkia voi aina miellyttää. Mutta jos olet ahkera, luotettava ja tulet hyvin toimeen ihmisten kanssa, sekä haluat sitoutua työhösi ihan täysillä, se kannattaa tuoda haastattelussakin esille. Työnantaja kuitenkin haluaa palkata luultavasti sellaisen henkilön, josta ei tule ongelmia. Yllättävät poissaolot ja hankala luonne ovat sekä työnantajan että työyhteisön painajaisia. Jos haet työtä, mikä ei ole sinulle aivan tuttua, työnantaja odottaa että kerrot haluavasi opetella uusia asioita . Tsemppiä vaan sulle, kyllä se siitä.
Täällä moni puhuu ihan asiaa, mutta on sitä liibalaabaakin.
Tosiasia on se, että kysymys on rahasta. Oletko palkkasi arvoinen ja tuotatko yritykselle vähintään palkan sivukulut tai enemmän voittoa? Pätee tietyillä aloilla, ei tietenkään kaikkialla, kuten julkisella sektorilla. Palkkarahatkin pitää yrityksen jostain repiä ja verot maksaa.
Eli ts. haastattelussa kartoitetaan myös mahdollisia riskitekijöitä ja väitänkin, ettei ole hyvä näyttää inhimillisiä heikkouksiaan ja olla täysin oma itsensä. Asetu yrittäjän asemaan ja ajattele, että palkkaisitko itsesi, jos antaisit epämääräisen kuvan itsestäsi.
Yksi tärkeimmistä asioista on suhteet. Nimittäin nepotismi, eli sukulaisten ja tuttavien suosiminen elää ja voi hyvin. Viis siitä, oliko paikka julkisessa haussa, rekryprosessia ei aina pyöritetä loppuunasti vaan valitaan talonsisältä jonkun tuttava tehtävään. Hakijoille ei sitten viitsitä edes ilmoittaa hauntuloksista. Ed. mainittu on täyttä totta suomalaisessa työelämässä! Laitonta tai ei, mutta asian riitauttaminen ei johtaisi toivottaviin lopputuloksiin.
Tässä voi sitten vetää johtopäätöksen, ettei taidoilla ole niin paljon väliä, jos on suhteita. Mahtavat CV:t ja koulutustausta eivät monasti merkitse mitään, jos ei ole suhteita, joten älkää hyvät ihmiset masentuko siitä, jos ette tule valituksi tai hakemuksiinne ei edes viitsitä vastata.
Hakijoita riittää tungokseksi asti useasti, joten valinta menee lottoamiseksi.
Itse sain juuri eräältä kunnalta kirjeen, jossa kerrottiin hakemastani työpaikasta. Paikkaan oli haastateltu kaksi henkilöä ja nämä kaksi oli valittu. Heidän koulutuksestaan ei mainittu mitään niin kuin ei hakijoitten kokonaismäärästäkään. Rivien välistä on aika helppo lukea, että paikat oli jaettu jo etukäteen näille kahdelle haastatellulle.
Paikallisesta työvoimatoimistossa löytyy kursseja, joissa harjoitellaan työhaastatteluja ja muutenkin työnhakemista.
Hmm.. saisitkohan tästä http://www.duunit.net/tyohaastattelu jotain ammennettua itsellesi lisää, jotta ensi kerralla tärppäisi. En lätisi itse kyllä näyttelemislinjalle vaan rehellisesti olla oma itsensä. Toki positiivisiä puolia tulee tuoda esille.
haastatteluissa että hyvä ja hyvin meni jne. silti en pääse töihi. Hämmästyttää ja kummastuttaa moinen, on koulutus ja työkokemusta (vuokralaisena) ja kehutaan, muttei töihin oteta.
AINA JOS olen päässyt haastatteluun, olen saanut paikan. Ongelma on se, että en juuri koskaan pääse haastatteluun asti....
yleensä en pääse edes haastatteluun...ja jos joskus käy niin, että satunkin pääsemään, niin en varmasti tule valituksi =(.
Nytkin väsään työhakemusta...mitä ihmettä pitää kirjoittaa itsensä esittelyyn??? Antakaa te, jotka pääsette haastatteluun esimerkkihakemus...