Hei!
Minua on painanut avoliitossa - tai oikeastaan avokissani - se, että hänen lupaamat asiat jäävät toteuttamatta, oli kyse kasaantuneiden tavaroiden siivoamisesta tai muista asioista. Läheisyyttä saan enemmän kuin pyydän, mutta lupaukset unohtuvat, yhteisen elämän rakentaminen ei etene mihinkään ja koti jää sellaiseksi kuin se on. Minulla on tunne, että muutokset ovat kuitenkin vain väliaikaisia ja asiat palaavat takaisin uomilleen vähän ajan kuluttua. Muutenkin alkaa häiritä se, että teen lähes poikkeuksetta enemmän yhteisien asioiden eteen.
Hänelle tärkeää on lähellä oleminen - mitä en paheksu ollenkaan - mutta siihen se hänen aikansa työn ulkopuolella menee. Avokillani ei tunnu olevan kovin suuria ambitioita mitään asioita kohtaan ja minusta tuntuu, ettei meillä ole yhteistä suuntaa. Tuntuu muutenkin, että elämäni/elämämme tulisi olla mielenkiintoisempaa. Ennen avoliittoa omani oli ehdottomasti sellaista ja antoisaa. Nyt taas aika kuluu kotona neljän seinän sisällä eikä hänen puoleltaan elämääni ole tullut juuri lisää sisältöä (harrastuksia, illanviettoja, ehdotuksia viikonlopun viettoon tms).
Olenko aivan vääränlaisen ihmisen kanssa yhdessä? Mitä ihmettä tässä tekisi, kun tuntuu että avokkini on tyytyväinen asioihin sellaisina kuin ne ovat ja minä taas haluan pyrkiä eteenpäin ja rakentaa tulevaisuutta? Ymmärrättekö paremmin häntä kuin minua?
Naisen aikaansaamattomuus
HerraHuu!
9658
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
aidosti kuunnellen ja kunnioittaen erillaisuutta, ei pakko koko ajan kotona olla yhdessä, välillä tekee hyvää olla ja mennä omienkin ystävien kanssa,,, mutta välistä on hyvä olla / ja tehdä niitä arkiaskareitakin kahden, nauttien sitten illan hämärtyessä toistanne vaikka ihaillen sitä siitiä ja puhdasta kotia, kynttilöiden valossa ja nauttien vaikka toisistaan ;) Yhteisen tulevaisuuden rakentaminen ... sitä on monenlaista, materiaalin ja omasuuden haalimista tai niitä ihania yhteisä kokemuksia, elämyksiä, reissuja ja muistoja joita vielä eläkeiässä voi yhdessä muistella ... meitä on moneen junaan ... muttei meistä kukaan ole ajatusten lukijoita JUTELKAA... ennenkuin on liian myöhäistä ja ettei teitä jälkeenpäin ala kaduttaa...
Erittäin hyvä vastaus. Siitä tulee väkisinkin mieleen se, että olen vahva persoona ja sitä mieltä, että minun suuntani on se oikea suunta. Olen miettinyt muun muassa sitä, että jos toinen haluaa mennä eteenpäin ja toinen pysyä siinä missä on... että pyörivän kiven pysäyttäminen ja sen sammaloituminen olisi suurempi "rikos". Minusta tuntuu, että ihmiset eivät oikeasti halua muuttua. Saman olen kokenut myös aikaisemmissa suhteissa. Paikallaan pysyminen on monille paljon miellyttävämpää kuin eteenpäin meneminen. Olen myös miettinyt sitä, miten puhua asiasta. On vaikeaa, jos näkee toisessa niitä ominaisuuksia, joita haluaa muuttaa tai yhteisessä elämässä asioita, jotka haluaa hänen tekevän eri tavalla. Pitäisi varmasti kokeilla sitä, että kertoo vain mitä itse haluaa, mutta olen sitä tainnut jo tehdä - ja minusta tuntuu, että asiat palaavat uomilleen turhan nopeasti. Kiitos viestistä. Yritän ajatella tuotakin puolta... ja puhua asiasta "minun kannaltani", en siitä mitä hän tekee tai ei tee ;-)
Toista tulisi rakastaa sellaisena kuin hän on...Näin minusta...Ja jos on koko ajan tunne että se toinen vain ärsyttää niin eikös sitten olisi parempi erota? Ei sille toisellekkaan osapuolelle ole oikein että häntä vain siedetään. Parempi ennemmin kuin myöhemmin.
HerraHuulle , toivottavsti teillä vaimosi kanssa alkaa sujumaan paremmin ,sydämestäni toivon että saatte juteelemalla asianne selvitettyä. Meillä valitettavasti kävi juuri niin ettei avopuolisoni ollut valmis juttelemaan,kertomaan aidosta tuntemuksitaan... hän vain häipyi toisen syliin, ensin näytellen että kaikki on parisuhteessamme ok... vaikka kuinka yritin tukea ,rakastaa... antaa kaikin tavoin parhaani yhteiseen elämään. On todella kurjaa että ihmiset parisuhteissaan ei saa suutaan auki , ei toinen osaa olla ajatusten lukija, ei voi tietää mitä toinen oikeasti tuntee ja miettii... Milloinkahan tämä tuska loppuu... :(
... saa aikaan tilanteen,jossa pähkäillään yksin ongelmien kanssa. Jotkut suhteet jopa loppuvat näin. Nosta kissa pöydälle. Kerro nätisti, että koet ongelmaksi tylsän elämänne ja tahdot asiaan muutosta. Kumman teistä pitäisi sinun mielestäsi ehdottaa paikkoja, tekemisiä? Voisitteko esim. sopia, että teette vuorottain aina viikonloppusuunnitelman- jota myöskin noudatatte.Näin saa hänkin osan vastuusta. Pelkkä nysvääminen on eläkeläiselämää. Sitä ehditte harrastaa sitten, jos ette enää pääse kunnolla liikkumaan. Sitäpaitsi: nykyajan eläkeläisetkin ovat monet hyvin aktiivisia. Pyydä hänet keittiön pöydän ääreen ja kerro, että sinulla on asiaa. Kerro myös lempeästi, että toivoisit hänen saattavan loppuun aloittamansa ja pitävänsä lupaamansa asiat yhteisissä asioissa. Toinen asiahan oli tuo, että haluat monipuolisuutta ajanviettoonne. Puhumattomuus näistä johtaa siihen, että alat tuntea yhä enemmän salaista, nakertavaa tyytymättömyyttä, joka voi jopa erottaa teidät. Puhu, mies puhu!
kuitenkin miehelläni,se ei tiedä mitä haluaa ei mitään tavotteita ei yhteisiä suunnitelmia oikeen mikhinkään..Raivostuttavaa,sellanen perkeleen nössö joka ei edes puollusta mua saati välitä,vittu et se oksettaa mua.. en oo ollut siihen viikkoon yhteydes,en vaan jaksa tuhlata siihen enään aikaa.
Jaa...ei sitten tullut huomattua näitä piirteitä avoksissasi ennen avoliittoon menoa? Mihin siinä ihmisessä ihastuit? Saamattomuuteen? Luuletko että se muuttuu omatoimisesti tai sun pyynnöstä? Hirveen moni ihminen on laiska. Minä olen kilpaurheilija suhteessa kilpaurheilijan kanssa. Tunsimme toisemme jo muutaman vuoden aiemmin ennen kun rupesimme seurustelemaan. Minä ihastuin hänessä muun muassa siihen, miten intohimoisesti hän suhtautui harrastukseensa ja hän rupesi kiinnittämään minuun huomiota, kun huomasi miten erilainen kun olen muut koska myös tein omaa juttuani harrastukseeni tosissani paneutuessani. Silmä käteen tossa puolison valinnassa.
että "haluat mennä eteenpäin"?? tarkoitatko siis, että haluat esim. ostaa talon, saada lapsia, ja muita tällaisia isompia juttuja.....näitähän yleensä tarkoitetaan suhteessa eteenpäin menemisellä? Vai tarkoitatko vain sitä, että sinä olet jotenkin aktiivisempi ja liikkuvaisempi ihminen kuin avokkisi? ja toivoisit häneltä samaa....
Se siivoaa jota ärsyttää asua paskan keskellä