Nyt on sitten erosta kulunut jo hetki ja alkaa tuntua että oikea päätös oli. Asiaa vatvottu ja vatvottu pitkään mutta ei uskallettu päästää irti. Niin tottunut vanhoihin tapoihin ja rutiineihin. Pelkäsin että kadun päätöstä heti, mutta vielä en ainakaan ole katunut. Välillä tulee haikea fiilis kun miettii vanhoja juttuja ja viikonloppuja leffaa katsoen.utta päätös oli oikea. Jos avopari elää kuin kämppikset ei suhteesta pidemmän päälle voi mitään tulla. Ollaan kavereita mutta ollaan ns. yhdessä. Yksinäisyyteen ja uuteen elämään tottumiseen auttaa kun on kokoajan tekemistä, niin ei tarvi haikailla vanhoja. Kaverit on ihana apu ja uudet "säädöt" auttaa halipulaan :))
Temppiä kaikille jotka mietitte erotako vai eikö.. Jos sitä kestää pitkään ja molemmat sitä mietitte niin päästäkää irti..aluksi se pelottaa mutta lopulta sen huomaa että se oli oikea ratkaisu...minäkin sen vihdoin tajuan :))
Päästäkää irti
jos siltä tuntuu
132140
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hienoa, että löytyy rohkeutta elää rehellisesti ja onnellisesti, vaikka se ei aina ole sitä odotusten mukaista elämää.
tai sitten se kumppanisi ei merkinnyt sulle paskaakaan. Se jos avopari elää kuin kämppikset on siitä kiinni, että kumpikaan ei viitsi nähdä vaivaa suhteen eteen tai sen parantamiseksi. Älkää erotko ennenkuin kaikki keinot on kokeiltu, sillä ero ei aina tuo onnea, se on jo nähty.
Kyllä se on juuri noin. Jos voitte elää kämppiksinä ei teillä ole edes ollut sitä rakkautta mitä liitto vaati. Kyllä ero on niin raastava kokemus jätetylle että tuollaiset tuntuu kyllä taysin pa..a puheilta. et tietä eron tuskasta mitään. Korjaa liittosi ja hoitakaa homma sille tasolle että elämä voi jatkua normaalisti, jos ei se kumpaakaan kinnosta nii häipykää heti omille teillenne, satutatte vaan tiedostamatta toisianne.
se, että jos toinen osapuoli onkin siinä suhteessa enää yksin tunteineen toista kohtaan.
jos oikeat tunteet on jo haihtunu,oon itekkin huomannu et niiden feikkaaminen vaan pahentaa oloa.
Ihanaa kuulla, etten ole ainoa, joka on tällaisessa tilanteessa! Tuntuu aina, että kaikilla kavereilla menee vain hyvin ja elämä on niin onnellista. Onneksi (tai tietty tavallaan harmi)on muitakin, jotka ovat tai ovat olleet samassa tilanteessa! Irti päästäminen vain tuntuu niin vaikealta, kun on tottunut tällaiseen elämään, mutta olen varma, että itsekin olisin onnellisempi ilman tätä suhdetta. Tsemppiä kaikille, jotka painiskelevat samojen ongelmien kanssa! :)
että miten pitkä hetki on kulunut ja kuin kauan vatvoitte asiaa sitä virallista pesäeroa ennen? Onko totta että koko tunneskaala-suru-viha-katkeruus-ilo tms. on käytävä läpi vai pääseekö helpommalla? Täällä meinaan sama tilanne ja molemmat tietää sen ja molemmille ok.Tuntuu vaan että eroa rakennetaan kuin Nooan arkkia konsanaan, joten aikaa menee, mikä varmaan sinällään hyvä.(Yhdessä silti vielä asustellaan taloudellisistakin syistä.)Kertokaa kokemuksianne niistä ONNISTUNEISTA RATKAISUISTA.
5 vuotta josta 3 vuotta avoliitossa. Nyt on tulossa ensimmäinen sinkkukesä 5 vuoteen... Pelottaa..
12v ja eka sinkkukesä sitten 20 vuoteen...!
14-vuotta naimisissa, 3 vuotta avointa suhdetta ja 14-vuotta avoliitossa. Nyt sinkkuna ja ihanaa on. Kukaan ei kiellä kukaan ei käske... Itse päätät mitä sä syöt, ketä sä tapaat, kuka on yötä. Pikkuisen lapset elämää rajottavat, mutta vain pikkuisen. Kyllä tämä sinkkuelämä pitäisi jokaisen kokea, vaikka näin vanhemmiten. Ehkä olenkin lopun elämäni sinkkuna, niin mukavaa on, etten ole edes osannut kuvitella;) Kevättä rintaan kaikille!!!
No erosta on vasta n.kk mutta sitä vatvottiin varmaankin puolisen vuotta ainakin. Loppujen lopuksi kumpaakaan ei enää jaksanut kiinnostaa ja eroaminen oli lähes helppoa. Tietysti "täydellisestä" elämästä (oma talo, koira jne) luopuminen yksiö elämään oli vaikeinta ja mikä eniten laittoi miettimään asiaa. Mutta nyt odotan elämäni ensimmäistä sinkkukesää innolla :)) helppoa se ei varmasti kenellekkään ole mutta jotkut ottaa sen raskaammin kuin toiset...elämä on :DD PS. enkä käske muita luovuttamaan jos toivoa on, mutta jos sen molemmat tietää miten asia on, on turhaa jäädä roikkumaan väkisin huonoon suhteeseen :S
HUONO suhde? Onko se luovuttamista jos ei jaksa yrittää puhaltaa tuulta sammuvaan hiileen? Mistä sen näkee ettei suhdetta kannata "elvyttää"?
Mä yritin elvyttää suhdetta viimeset kolme vuotta. Mutta nyt tein siitä lopun, koska lopulta tuli sellainen olo, ettei enää kannata, ja että tämä ratkaisu on oikea, vaikka se pahalta tuntuukin. Eli sen vaan tuntee jossakin sisällään milloin on aika päästää irti.