ollaan oltu vuosia yhdessä ja aikoinaan lupasin hoitaa työnteon,että tyttö ystävä voi rauhassa opiskella itselleen hyvän ammatin.olen tehnyt n:5 vuotta paljon töitä meidän talouden eteen,samalla tinkien monestakin asiasta.nyt sitten on valmistunut ja saanut hyvän työn,joka on myös hyvä palkkainen.nytten minusta on tullut se huonompi palkkaisempi ja työt on vaarassa mennä alta.tyttö ystävä haluaa erota ja syyllistää minua kaikesta mitä vain voi olla.ymmärrän kyllä eroamisen jos hän niin kerran haluaa,parisuhteeseen tarvitaan kaksi ja ei riitä,että itse rakastan.minusta taisi tulla hänelle hyödytön.tuntuu pahalta,että nainen jota olen rakastanut vuosia taisi vain köyttää hyväksi.sellainen rakkaustarina...ja eikun asuntoa etsimään ja aloittamaan taas yksin
tälläinen tarina
m27
61345
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos sanomasi pitää lähellekään paikkaansa niin anna akan mennä vaan ja ota uusi. Mutta vanhempi ja kokeneempi, koulunsa käynyt! Voi olla että jossain kohtaa elämän kiertoa nuo hyväksikäyttävät naiset tajuaa oman arvonsa ja sun arvon. Älä silti tuhlaa aikaasi tuon hetken odotteluun.
Varmaan puolin ja toisin tapahtuu tuota, että kun toinen on elänyt siivellä muutaman vuoden jonka jälkeen pääsee kiinni työelämään ja muutenkin elämään eikä pelkkään pänttäämiseen niin ei enää tarvitsekaan toista. Ei varmaan kaikki tiedosta tai suunnittele sitä etukäteen, että kun vaan saan koulut käytyä niin äijä tai muija vaihtoon. Itsellä jäi vähän sama fiilis edellisestä suhteesta, vaikka olikin lyhyt kestoinen, mutta kimpassa asuttiin ja kun muija sai koulunsa käytyä loppuun ja töitä niin muutaman riidan päätteeksi uhkasi muuttaa pois... koskaan sitä ennen ei ollut moisella uhkaillu.. tajushan se sitten lopulta lähteäkin:D
no uskon että tuntuu nyt erittäin häijyltä. Lähes samalla tavalla kävi minullekin... ukko petti, kun ensin olin häntä psyykannut läpi vastoinkäymisten, hän pääsi elämässsään jaloilleen, kun ensin viidettävuotta yhdessä asuimme, ja kannustin työelämään, kannoin vastuun ja maksoin lähes yksin elämäämme ,varsinkin hänen ollessa työtön, yritin saada aikaiseksi meidän yhteiselämästä tulevaisuuden kannalta parempaa,luotin ettähän arvostaa ja rakastaa , niinkuin hän väittikin ihan loppuun saakka... Nyt petettynä, koen että tunteitani pahasti loukattuna ja ns. sinisilmäisyyttäni käytettiin hyväksi:( Pakersin töitä, samalla opiskelin,kokkasin , pesinpyykit, ylläpidin kotia kunnossa ja maksoin laskut ,säästin omista menoistani ja kaikesta mahdollisesta, en itse reissannut, toinen kyllä kävi ja välillä eli malliin että rahaa on ... vaikkei sitä olisi ollutkaan. Jouduin usein järjestelemään raha-asioita että , etten / emme olisi joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin. Elin säästeliäästi jotta varoja riittäisi yhteiseen elämän kuluihin = perusasioihin sekä autoon ja bensoihin yms. kuluihin. Kiitokseksi sain kokea peteyksi tulon, rankimmalla mahdollisella tavalla, saamalla rysän päältä kiinni. voi voi, tyyliin , mies ei näyttänyt katuvan, olihan hänellä helppo lähteä ja jatkaa matkaa... lienen sitten kohta taas samassa jamassa elämä , mutten enää aijo ottaa takasin , elätiksi että pääsis taas helpolla. Kantakoon itse vastuunsa omista kuluistaan ja miettiköön asioita,sunnitelkoon elämänsä kulut... sovittakoon talouden kohdilleen. Toivottavasti joku päivä herää ja osaisi edes jälkeenpäin huomata ja tajuta miten hyvin meillä oli asiat...tai siis olisi voinut olla jos oisi osannut arvostaa ja kantaa kortensa kekoon ajoissa. Opin minäkin tästä jotain ...että aina parisuhteen rakentamiseen tarvitaan aina kaksi aikuista ja kypsästi vastuullisesti ajattelevaa , toisitaan välittävää rakastavaa ihmistä. Ei yksi pysty pitämään huonosti perustettua taloa pystyssä , kun alkaa puhaltaa ns. kylmät tuulet , korttitalo sortuu... No jospa tästäkin elämän koettelemuksesta selviäisi ja ehkä joskus löytyy sellainen ihminen, joka osaa arvostaa minua ja minun kanssa samoja elämänarvoja. Ei se materiaali , eikä rikkaudet, ei matkat eikä pintakiilto, vaan se yhdessä jaettava vastuu arjenaskareista , toisen tukeminen kun toisella murheita ja surua. Empaattisuus ja tietysti hellyyden eleet, arjen joka päivä, toisen ihmisen hyväksyntä ja arvostus sekä rehellisyys ja avoin keskustelu... kukaan kun ei voi lukea toisen ajatkusia ja tunteita kuin avointa kirjaa. Toisen kanssa mielipiteiden jakaminen / kunnioitus erillailla ajettelusta sekä tietysti parisuhteeseen kuuluva rakkaus / sexielämä... Nim. avoimin silmin kohti tulevaan...
Tämähän on vähän eri tilanne kuin aloittajalla -- miesystäväsi ei ollut mikään nuori opiskelija vaan jo vanhempi ajelehtija. Ja itse olit liian kiltti. Olisit nyt edes pannut ukon hoitamaan kotityöt jos kerran häntä elätit ja itse teit töitä ja opiskelit! Hyvä että lopulta heitit ukon ulos. Mutta kuinka kauan tuota olisi jatkunut ellei hän olisi jäänyt ns. rysän päältä kiinni? Oliko elämänne muka mielestäsi siihen asti ok? Kumpi on mielestäsi pahempaa pettämistä, syrjähyppy vai hyväksikäyttö? Aloittajan tilanne on ikävä. Toki tunteet voivat muuttua molemmin puolin ihan rehellisestikin, eikä kyse ole välttämättä hyväksikäytöstä, vaikka tuollaisessa tilanteessa voi olla siitäkin. Riskihän se aina on, kun ottaa vastuun perheen taloudesta siinä toivossa että suhde kestää ja toinen aikanaan toimii vastavuoroisesti. Tämmöisistä asioista voisi sopiakin, kirjata ylös paljonko toinen on toiselle velkaa ja tasata tilit sovussa vaikka suhde loppuisikin. Mutta vaikeaa sellaiseenkin on ryhtyä, se varmaan tuntuisi epäluottamuksen osoitukselta. Voimia vaan.
noin, ehkä olet ollut itsekin suhteessa väärin perustein ja liian hyväuskoinen. Se pitää muistaa ettei raha rakkautta tuo, eikä siis riippuvaisuus toisesta, vaan se toisen arvostaminen ihmisenä, luottamus parisuhteessa, yhdessä olo ja yhteinen tekeminen, tunteiden vaaliminen jne. Kantapään kautta kokeneena itse olen ollut myös parisuhteessa väärin perustein. Itse olen ehkä liiankin vastuuntuntoinen ihminen ja elin yhdessä ns. alivastuuntuntoisen kanssa, se oli sitä jotakin riippuvaisuutta ei siis oikeaa tervettä parisuhdetta. Ero myös kasvattaa ihmisenä ja ehkä osaan vastaisuudessa etsiä rinnalleni sitä yhtä vastuuntuntoista ja samankaltaisen moraalin omaavaa ihmistä, jotta se yhteisen pesän perustaminen onnistuisi ja luottamus parisuhteessa pelittäisi.
No jo on paskamainen muikkeli jos noin on asiat. Mutta viimeaikoina on kyllä tullu huomattua että niitä on nykyään liikkeellä enemmänki :( Onko mahollista että eroamishalujen syy olis joku toinen? Meinaan tuo kuuluu kyllä sarjaan harvinaisen huonot syyt.