Yli puoli vuotta yksin selibaatissa...ja kaipaisin miestä ja seksiäkin pari kertaa päivässä :(...mutta en tapaa ketään...en ole tavannut ketään ex-miesystäväni jälkeen...minulle on sanottu, että kyllä nainen tottuu seksittömyyteen...muutaman kerran näkee ehkä unta siitä ja sen jälkeen sopeutuu selibaattiin. Mutta miksi minulle ei käy niin...miksi edelleen kaipaan miestä? Eipä minulle tule edes viestejä...facebookissa joitakin...suomi24:ssa ei mitään :(...paitsi ehkä joskus sellaisilta miehiltä jotka etsivät elättäjää itselleen. On vaikea ajatella, että eläisi yksin loppuelämänsä. Eri asia olisi, jos valitsisin ryhtyä vaikka nunnaksi, mutta tämä on tavallaan "pakkonunnuutta". Kumppania kaipaisin, vihaan tätä yksinäisyyttä.
miksi en sopeudu
-surullinen-
2338
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjoita niitä viestejä, juttele kiinnostaville miehille ja niin poispäin. Et voi antaa itsesi vain kitua yksin odottamassa, että joku hakee sinut kotoa pois. Muuten kyllä ymmärrän tunteen, vuosien saatossa siihen hieman tottuu, puoli vuotta ei ole vielä aika eikä mikään, mutta kaipuu ei silti koskaan kokonaan häviä.
Niinpä,olen ollut jo 1,5 vuotta yksin,enkä osaa itseäni tyrkyttää.Olen jo 44v ja ihan normaalin näköinen,yksinäisyys ahdistaa,harrastan lenkkeilyä ja baarissakin joskus käyn.netissä "oli"profiili ja vastauksia kyllä sain liian nuorilta tai liian vanhoilta. Kavereita kyllä on en sillälailla ole yksinäinen vaan kummpanin kaipuu kova.