lähisuku ja juhlat..

Tyttäreni rippijuhliin ei tullut minun sukuani ollenkaan. Äitini ja sisareni loistivat poissaolollaan. Edes siskoni, joka on tyttäreni kummi miehensä kanssa, ei vaivutunut paikalle. Enpä ole enää minäkään mennyt heidän juhliinsa.

Sukulaisiin yhteyden pitäminen ja yhteisten juhlien järjestäminen on hävinnyt lähes totaalisesti. 60-70-luvuilla lapset työnnettiin koko kesäksi mummoloihin, kun hoitopaikkoja ei ollut, ja vanhemmat olivat siirtyneet työelämään kaupunkeihin kauas suvusta. Harrastuksiin yms. ei niinkään varaa ollut, jolloin kyläily oli halpoja huveja. Nyt ympäröivä kulttuuri on muuttunut. Yksi, mikä erottaa 2000-luvun Suomen 60-70-luvusta, on kiire ja individuaalisuus. Kiireen vuoksi hoidetaan vain kaikkein läheisimmät sukukontaktit. Arvot ovat myös muuttuneet, enää ei ole tärkeää pitää sukuun yhteyttä vain sen takia, että kyseessä on suku. Mielummin pidetään illanistujaisia kavereille ja siellä herkutellaan ja viihdytään samanhenkisten kesken. Yksilöllisyys on päivän sana, ja siihen ei enää sovi muista huolehtiminen tai muiden tunteiden ajattelu. Mitä minä haluan nyt ja tässä -on olennaista.

Mutta itse asiaan: sitähän on hyvin vaikea ymmärtää, mutta luulisin että ihmiset on nykyään aivan hirveän stressaantuneita kaikilla mahdollisilla tavoilla. Eikä sille oikein voi mitään. Se on nykypäivän valssi. Tanssia pitää vaikka jalat ois ihan poikki.

kommentteja?

Pakko kysyä takaisin, että miksi olet jäänyt menneisyyteen kiinni ja kieltäydyt käsittelemästä nykypäivän tilannetta suvussanne muutoin kuin kokemalla katkeruutta? Asenteesi ei ole erityisen rakentava ja riuduttaa taatusti sydämesi, jos et päätä myös muuttaa itseäsi. Voitko mitenkään ajatella, että se ihminen joka sinä olit 70-luvulla isoisäsi myönteisen (?) vaikutuksen piirissä olet nyt yli 30v. myöhemmin tyystin erilainen kuin silloin tai ainakin vanhempi, kokeneempi ja viisaampi? Joten olethan sinäkin muuttunut, eivätkä vain muut sukulaisesi ja jos isoisäsi todellakin oli ainoa kiinni pitävä voima, niin varmasti ongelmia suvussanne on ollut hänenkin aikanaan mutta hän vain osasi ne jollain keinoin ratkaista. Voisitko miettiä, mikä oli isoisäsi voima ja voisiko sitä mallia hyödyntää sinun elämässäsi tässä ja nyt luomalla edes joihinkin kaipaamiisi sukulaisiisi lämpimämmät suhteet?

Sinuna antaisin piupaut muiden käytöksille ja esim. jos joku tärkeä sukulainen kuolee, eikä asiasta sinulle ilmoita, voisit kuitenkin soittaa vainajan kaikkein läheisimmille omaisille ottaaksesi osaa suruun kuin kertomalla surevasi enon/tädin lähtöä yhtä lailla. Sillä tavoin sinä myös viestität suvullesi välittäväsi heistä ja puhelun kautta todistamalla, että olet sanojesi takana. Pelkästään se, että mökötät kotona alahuuli töröllään siitä ettei sinulle ole mitään kerrottu ei todellakaan auta asiaasi.

Kannattaa myös miettiä mitä varten kiinnität huomiosi vain negatiivisiin sukulaisiisi? Kai sinulla nyt mukaviakin on joukossa? NAuti heidän seurastaan ja mitä enemmän pääset irti kielteisten sukulaistesi vaikutuksesta sitä kivempaa sinulla on kivojen sukulaistesi kanssa, jolloin myönteisyys lisää myönteisyyttä ja saatatte keksiä keskenänne muutakin mukavaa.