onko kumppani unelma?

Ukkoni ei todellakaan ole mikään tomppa cruice,
hän itsekin tietää sen ja lausuu välillä runoa:

kun minä menen puistoon
niin linnut laulamasta lakkaa
lapset juoksee karkuun
ja koirat hätäkakkaa

pitää osata katsoa pinnan alle, olen ollut tekemisissä myös hyvännäköisten itsekkäiden
pintaliitäjien kanssa, eikä niillä eväillä ole
suhdetta saatu pidettyä yllä.

Itse en ole rumimmasta päästä, ja väliin saamme
pitkiä katseita mutta -so not kunhan hyppy
kulkee- (Matti Nykänen)

kukaan alkaa vastenmielisen näköisen kanssa seurusteleen. Eri asia sitten on, että onko tämä kumppani muiden mielestä yhtä söpö, kun hän omasta mielestä on.

Kaveri just kehui alkaneensa seurustelemaan Janina Frostellin näköisen muijan kanssa. Menin sitten tietenkin innokkaana katsomaan tätä tätiä. Oli sillä tumma tukka ja tissit joo... Kaverin kommentti tuntui minusta lähinnä loukkaavalta Janinaa kohtaan.

Sama pätee omien ihastusten ja kaverien mielipiteiden kanssa. Kerran on vissiin oltu kaverin kans naise ulkonäöstä sama mieltä. Minusta tämä on vaan hyvä asia.

Kyllä mulla on ainakin sattunut niin, että ihmisen kanssa keskustellessa on omakin mieli muuttunut. Sitä saattaa laittaa ensitapaamisella sinne "ruma"-lokeroon ja vasta tämän kanssa myöhemmin jutellessa huomaa, että onpas kaunis hymy ja simmut.

Ei ole unelmakumppani.

Eikä kumppani vastannut kuvaa unelmasta silloin kun tapasimme.

Eikä tavatessa itse asiassa näyttänyt oikein miltään.

Mutta muuten sielunelämä natsaa, ollaan aateltu ettei me kumpikaan varmaan tultas toimeen kenenkään muun kanssa.

Että mikäs tässä nyt on ollessa.

No täytyy myöntää että haukkusin nykyistä avomiestäni mulkosilmäksi, koska hänellä on toinen silmäluomi hiukan alempana kuin toinen..hävettää vieläkin enkä kyllä koskaan tule kertomaan sitä hänelle. Puoli vuotta hän yritti minua, kunnes sitten tajusin että en voisi ikinä elää ilman häntä. Ei hän ruma ollut, itseasiassa lihaksikas ja joka tytön unelma, mutta ne silmät jäi ekana mieleen. No on mullakin toinen silmäluomi alempana, mutta silloin pelkäsin meidän ikäeroa (2 vuotta)enkä sen takia heti "lämmennyt" häneen ja toiseksi olin juuri päättänyt toisen suhteen jossa mies oli todella painostava..joten luottamus miehiin oli aika alhaalla silloin. Nyt olemme olleet yhdessä 2v 7kk, asuneet yhdessä yli kuukauden ja kihloissa reilu kuukauden. Hän on se oikea enkä ikinä löytäisi toista yhtä ihanaa miestä vaikka menisin maailman ääriin! Tietysti kaikista meistä vikoja löytyy, mutta ei niiden takia kannata toista jättää. Olemme vieläkin kuin juuri rakastuneita ja en halua mitenkään kehuskella, mutta aika moni kadehtii ja kysyy miten me vielä jaksetaan olla sellaisia.=) En saa koskaan tarpeekseni hänestä.

Hän on silmissäni ja varmasti monien muidenkin silmissä hyvin upea ja seksikäs. Ei jenkkimuotilehtityyliin mutta sellainen nainen, joka miellyttää luonnollista silmää.

Parisen vuotta sitten, kun hän iski minut en heti ajatellut häntä unelmanaisena. En kyllä pidä itseänikään Pierce Brosnanina. Eka treffeillämme oli jo ihan mieletön fiilis. Kun halasimme vartalomme tuntuivat täysin yhteensopivilta. Ihastuimme kumpikin hyvin nopeasti ja lujasti. Elämänarvomme ja -asenteemme ovat myös melko samanlaiset. Lisäksi hänellä on verraton huumorintaju ja tyyli, tämä paistaa hänestä myös ulos. Hyvin kaunis ääni. Vajaan viikon jälkeen olin tiukasti jumissa, niinkuin vieläkin. Ihan kaikessa ei natsata, mutta jos hän olisi täydellisempi, juoksisin varmaan jo itse karkuun.

Muistan hyvin, kun mietin tunnin niille ekoille varsinaisille treffeille kutsumista kännykkä kourassa. En ollut yhtään samanlaista tyyppiä kuin hänen kaksi edellistään, jotka tiesin lähinnä ulkonäöltä. Eikä hän vuorostaan muistuttanut minun edellisiäni. Päätin kuitenkin soittaa.

Onko olemassa unelmamiestä/-naista? Luoko joku mielessään tarkan näkemyksen siitä, millainen se unelma on? Vai toimiiko itsesuojeluvaistomme niin, että, kun löydämme suhteellisen sopivan kumppaniehdokkaan, hänestä 'muovaantuu' unelma?

Näistä vastauksista päätellen niin olisi.

Ei ole unelmieni mies, mitä tulee esim. keskustelutaitoon. Taas mitä tulee esim. kotitöiden tekemiseen, hän on unelmani.

Tykkäämme myös yhtä paljon olla menossa (ei sohvaperunana koko ajan) ja liikkua samantyyppisissä paikoissa, mitä pidän tärkeänä. Sama taloudellinen tilanne ja saman verran kouluja käyneet. Sama päämäärä = avioliitto.

Koska mieheni henkiset ominaisuudet eivät ole parhaat mahdolliset, sen kompensoi kyllä hänen kiva ulkonäkönsä, sosiaalisuutensa, ja lempeä luonteenpiirteensä.

Sitä mieltä olen. Jos unelmien ihminen olisi olemassa, hän ei olisi enää unelma, ja sitten unelmoisi jostain muusta.
Ihmiset ovat (onneksi) kaikki epätäydellisiä ja tämä totuus valkenee mitä kauemman elää toisen kanssa yhdessä. Todellista rakkautta on oppia hyväksymään toinen ihminen kaikkine puutteineen. Tämä ei tarkoita että kuitenkaan pitäisi alistua väärinkäytöksille.

Unelma kasvaa muutuu ajan myötä; niinkuin kumppani...
Harvoin kai todellisuus ja haaveet alussa 100% kohtaa mutta kumppanista voi tulla unelma suhteen kestäessä:)

Mikä on ruma...? kaikki naisethan on kauniita:) (ainakin sopivassa ikä haarukassa) Jokainen voi olla kaunis huolehtimalla hyvinvoinnistaan...

Kumppanissa on jotain sellaista unelmaa, jolla voi täydentää iseään. Voi kuvitella että nyt kun me ollaan yhdessä niin osa tätä ominaisuutta siirtyy myös minulle. Minun tapauksessani se on ollut rohkeus ja optimismi, ja näin on edelleenkin. Itse kun olen aika hiljainen j ahelposti pessimisti. Ulkonäkö ei ollut unelma, ainakaan kokonaan. Kovin on ruipelo mieheksi, mutta nyt, näin kun ikää on kertynyt, voinkin olla ylpeä siitä miten hoikkana ja poikamaisen näköisenä hän on pysynyt.

kun tapasin kumppanini ensimmäisen kerran ajattelin ettei hän todellakaan olisi minun tuleva kumppanini..pidin häntä liian vanhana ulkoisesti ja sisäisesti..(7v ikäeroa)..hän ei ole pahan näköinen..itse asiassa hän kerää katseita varsinkin minua vanhemmilta naisilta..itse olen kaunis ja olemme hyvä pari..se on vähän siitä kiinni mihin on tottunut..yms..
hän on henkisesti melkolailla unelmamies..koska oloni on tasapainoisempi hänen kanssaan kuin aikoihin..=)