Voiko onnistua?

Tiedän tapauksen jossa sellainen on onnistunut. He molemmat ovatkin aika ainutlaatuisia ihmisiä. Ei niin pinnallisia kuin ihmiset yleensä ovat.

Oltiin 15v "rakastuttiin" ja kuviteltiin että olemme vain ainoat maailmassa.. noh kihloihinkin kerittiin 5kk sit ja oltiin yhdessä kunnes tyttö pääsi kouluun jolloin huomasi minun "vikani" en ollut kuin ylioppilas ja armeijaan lähdössä. Tyttö ilmoitti että suhde on siinä. Avot harasoo aika tylyllä tavalla hoidettu mut minkäs teet. Nyt sitten taitaa vähän hänen omatuntoaan kolkutella kun eine 30v opiskelijakaverit ollutkaan niin hyviä.. noh kavereiks ei mun osalta jäädä, en halua, en pääse koskaan yli tästä muuten, toista suhdetta en halua koska tiedän että se ei onnistu ennenkuin olen päässyt yli ja pahimmillaan satutan vain sitä tyttöä kenen kanssa olen. Eli omatuomioni että teinirakkaudet eivät kestä. Ei kaveripiirissäkään ole ketään kuka olisi ollut puoliakaan tuosta 4v ajasta jonkun kanssa. Noh uudet tuulet puhaltaa ja muita naisia katselen ilomielin ja vähän muutakin nykyisin mutta suhdetta en halua aloittaa :)

Me aloimme seurustella yläasteikäisinä (poika silloin 16, tyttö 14). Nyt kolme ja puoli vuotta takana, ikää on pojalla 19 ja tytöllä 18 vuotta.

Pojan serkku myös tapasi nykyisen kihlattunsa ammattikoulun ensimmäisellä. Nyt he ovat noin 25 vuoden ikäisiä.

voi kestää, mutta se on harvinaista. Mitä sitä muuten miettimään? Elämässä on pääasia elää täysillä tätäpäivää, koska huomisesta ei tiedä mitään.

Olin 14 vuotta kun aloin suhteeseen ja nyt vieläkin ollaan. Mies kyllä on 8 vuotta vanhempi ja aiheutti kauheaa närää suhteen alussa tottakai kun olin niin nuori mutta yhdessä ollaan vieläkin ja pysytään. Näytettiin kaikille että tosissaan ollaan. Suhdetta takana kohta 18 vuotta eikä mitään jännitteitä toistemme välillä,toivotaan ettei tulekkaan.
Tiedän myös 2 muuta pariskuntaa joilla käynyt näin että rakastunut nuorena ja suhdetta takana saman verran suunnilleen,toinen pari kylläkin kävi vieraan pöksyillä mutta onneksi saivat selvitettyä asiat ja elämä jatkuu.

Mitä sitä tosiaan tässä vaiheessa miettimään. Itse olin vasta rippikoulussa kun seurustelin nykyisen mieheni kanssa. Hän muutaman vuoden vanhempi minua. Tapaamisesta tulee ensi vuoden alkupuolella aikaa 34 v, josta aviossa 30. Alku aina hankalaa, mutta enpä elämääni vaihtaisi tällä hetkellä.

Äitini työkaveri (nyt jotain 40v) on seurustellut 13-vuotiaasta ja edelleen saman miehen kanssa. He jopa rakastavatkin yhä toisiaan, vaikka ei se mikään helppo suhde ole ollut, mutta mikäpä olisikaan..