Olen yh-äiti ja törmäsin ihanaan mieheen,rakastuin...mutta pikkuhiljaa selvis,että kalja maistuu turhan usein...Panin hänet seinää vasten..joko minä tai kaljat,valitsi minut..Mutta,voi sitä kireyttä nyt,mistään ei uskalla poikkiteloin sanoa,ei kysyä mitään..esim.voinnista,,,mies suuttuu..Monta kuukautta ollaan oltu yhessä,en haluisi erota.Molemmil meil omat katot ns..mut mies asuu silti luonani pääasiassa.miten voi ol niin herkkä,että suuttuu nätistikin kysytystä asiasta?..Olen ihan ymmällä.Ymmärrän sen,et arat asiit ei oo mukavii repostel,mut ikää hällä jo yli 40,joten luulis jotain kestävänkin.Väärin käsityksii,mitään ei voi selvittää..pitää vaan niellä ja lakasta matonalle...Teeskennellä,et kaikki on hyvin..elää kuin valheessa..ja aina minä oon syypää kaikkeen.Kellekkään hän ei ole minusta kertonut,enkä ole hänen kavereitaan tavannut.Missään emme yhdessä käy...vain töissä ja illat kotona nyhjäten...varoen puhumasta mistään vakavasta.Riita tulee heti.Jos haluisin jonnekkin juhlimaan naisystäväni kans,en kuulema rakasta häntä.MIkään tarkoitus ei ole men huonoil teil...Hänelle olen kolmas suhde,mies mulle toinen elämässäni.olen tälki hetkel iha pihal..tuol hää vetää unta riidan päätteeks,jätti mut yksin miettimään tekosijani.Ja mitä teinkään...halusin varmistaa mieheltä asian,jonka aamulla olimme sopineet puhelimessa...vain varmistaa.Toivosin tän sepustukseni herättävän ajatuksii...auttakaa naista mäessä..masentaa oikeasti.
miksi pitikin rakastua.....
Sinikka
91121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä parisuhteessa pitäisi pystyä puhumaan kaikista asioista. Kirjoituksesi perusteella mies ei juurikaan arvosta sinua. Oletko valmis haaskaamaan elämäsi tuollaiseen kurjuuteen? Sinä teet valinnan mitä polkua kuljet. Itse valitsisin toisen polun. Tsemppiä!
Ehkäpä olisi syytä pitää ihan kunnon keskustelutuokio miehesi kanssa. Kysyt että mistä pipo kiristää. Kerrot miten sinä koet teidän tilanteenne ja sanot että niin ei voi enää jatkua. Et voi elää suhteessa, jossa riitaa on jatkuvasti. Sanot ukolle, että vaihtoehtona ei ollut olut tai riitely, vaan sinä tai olut. Jos mahdollista, niin yritä saada miehesi tajuamaan että ehkä hänellä on menossaan 3 suhde juuri näiden seikkojen takia... ja saada ymmärtämään että hän saa hankkia neljännen, viidennen tai kuudennenkin suhteen, ellei muuta omaa asennoitumistaan. Eihän kukaan tuollaista elämää voi loputtomiin jaksaa, jos vaihtoehtoina on liiallinen alkoholin käyttö tai jatkuva riitely.
Miehesi on kireä, koska olet vaatinut häntä valitsemaan sinut kaljan sijaan. Ilmeisesti hän purkaa sinuun pahan tuulensa, joka siis tulee siitä, kun ei saa mennä ryyppäämään silloin kun häntä huvittaisi.
Ikävä kyllä toista ihmistä ei pysty muuttamaan. Tilanne on pitemmän päälle kestämätön. Miehellesi kertyy vihaa ja katkeruutta, joka sitten saattaa leimahtaa ikävällä tavalla. Sinulle elämä on kamalan raskasta, ja jos jatkuu pitempään varmasti tulee tunne, että hukkaat elämäsi. Sinulle jää "elämätöntä elämää". Siispä mieti tarkkaan kanaattaako jatkaa suhdetta, onko hyviä puolia huonoja enemmän.
Tämän sanon kahdeksan vuoden kokemuksella vastaavasta. Kun erosin omastani, muuttui elämäni paljon helpommaksi, ei ollut enää sitä ahdistavaa tunnelmaa kotona, kun ei ollut kireätä ukkoakaan.
Oi kun on tutun kuulosta. Jos ei saa kaljaa, ollaanpa sitte ilkeitä. Näinhän se menee. Jos sen juomisen kans on oikein jo ongelmaa, se tekee ihmisestä kireän ja sille ei uskalla puhuakaan, ellei sano, että no ota se kaljas, en minä siitä välitä. Sittenhän se kyllä mielistelee, kunnens tulee taas aika suuttua, että saa ottaa kaljaa tai annat luvan...Näin meillä.
Jos miesystävälläsi on alkoholiongelma, se ei tule pysymään kovin kauan peitossa tällä menetelmällä. Eli joudut asian kanssa kuitenkin vastatusten ennemmin tai myöhemmin. Sinuna jättäisin tällaisen suhteen nyt,kun teillä on vielä omat asunnot. Myöhemmin voi olla vaikeampaa.
Jos taas tulet siihen tulokseen, että haluat jatkaa elämääsi hänen kanssaan,varaudu suuriin uhrauksiin. Elämä alkoholistin puolisona ei ole helppoa. Tiedän tämän, sillä olen itse alkoholisti.
Kaikkein paras vaihtoehto olisi, että miehesi kohtaisi alkoholiongelmansa, ja yrittäisi ratkaista sen. Nykyään on olemassa erinomaisia lääketieteellisiä keinoja. Omin voimin viinasta vapautumisia tapahtuu toisinaan niin, että henkilö raitistuu kertapäätöksellä lopullisesti. Nämä ovat valitettavasti harvinaisia.
Vaikka olet vaikeassa tilanteessa, älä ratkaise sitä perinteisellä naisten tavalla, alistumalla.
Onnea Sinulle.
Menit sitten ottamaan alkoholistin mieheksesi. Tuo tilanne ei tuosta miksikään muutu, alkoholistin kanssa on hyvin vaikea elää koska ongelmat eivät rajoitu vain viinan ottoon. Alkoholistin maailmankuva on NIIN vääristynyt, ettei sitä aina normaalijärjellä varustettu ihminen voi käsittää. Alkoholistin elämään ei mahdu muut kuin hän itse, toiset ovat vain hänen tarpeitaan varten. Alkoholisti käyttää sumeilematta lähimmäisiään hyväksi. Alkoholisti sulkee kaikki ongelmat pois koska silloin hän joutuisi myöntämään myös omat virheensä.
Älä alistu tuollaiseen elämään. Jätä mies ennenkuin hän sinut tuhoaa. Kenenkään ei tarvitse ottaa ristikseen vastuutonta ihmistä. Voimia.
voit yhtä lailla myös perääntyä. Ei ole kuule herkkua elää alkoholistin rinnalla.
Muuan mies sanoi, että ihminen, joka valitsee kumppanikseen alkoholistin, on jo tunne-elämältään sairas. Ja sairastuu sitä mukaa lisää, mitä kauemmin elää tämän kanssa.
Moni kehittää alkoholisminsa vasta avioliitossa ollessaan. Harvoin raivoraitis käy nykyisin yksiin juopon kanssa. Kuka sitäpaitsi määrittelee alkoholismin rajan? Ja alkoholistin kumppaniko on se tunne-elämältään sairas enemmän kuin alkoholisti itse?
Eihän alkoholistia tietenkään tarvitse kumppanina sietää, ellei halua. Täytyy vain pitää mielessä, ettei se alkoholistin elämäkään mitään herkkua ja pelkkää ruusuilla tanssimista ole. Välillä ärsyttää, kun ihminen luokitellaan kelvottomaksi tai kelvolliseksi ainoastaan alkoholin käytön mukaan. Ei sellainen peli vetele. Suuri osa alkoholin suurkuluttajista on oikein mukavia ja rakastettavia ihmisiä.
...potkaista ihminen pellolle omasta elämästään.Elin hirveessä tunnetyhjiössä ed.avioliitossani,tämä ihminen herätti mut.Huonoo tuuria,sanosin.Vai,miten sen nyt ottaa..Ehkäpä mulle tulee seinä vastaan ajan kanssa.Olenkohan *hullu*katsoessani tätä kaveriani.(?)taijanpa olla kuin jänis,joka pistää päänsä pensaaseen...Toisaalta jaksan toivoa,jospa hän pysyy tässä raittiudessaan ja rauhottuu vähitellen.Olen kärsivällinen nainen ja en luovuta helpolla.Vastauksistanne sain poimittuu paljon itselleni..auttaa ajattelemaan,jää itämään mieleen...