Haluaisin kuolla pois täältä pahasta maailmasta :(

että miehen oma syyllisyys ajaa etsimään yhä enemmän ja enemmän vikoja minusta.
Näin sanovat myös ammatti-ihmiset.
Hän yrittää keventää omaa taakkaamsa näkemällä pahuuden toisessa osapuolessa.
Tosin, koskaan en ole väittänyt olevanikaan mikään "enkeli", olen sanonut että vikoja on minussakin. Mutta pettämään en ole lähtenyt.

Syitähän löytyy tietenkin lukemattomia elää.
Mutta tuo tunne, niin sitä on vaikea saada pois.

Voisinhan saada oman ihmisyyteni ja oman arvon tunteeni takaisin kun etsisin sen jostain muualta kuin täältä kotoa kulkien täällä laput silmillä välittämättä toisesta.
Voisin käsitellä häntä kuin ilmaa ...

Kiitos hienosta runostasi wolf :))

Kirjoitin tuossa viestissäni vain mitä tunnen.
Jokaisella on oikeus tunteisiinsa tietenkin.
Ja lähinnä mietin, miten saisin oman elämänhaluni takaisin ?

Oletko koskaan läheisesi menettäneenä miettinyt, miten tilanne olisi ollut korjattavissa hänen eläissään ?

Ehkä niiden pettäjien kannattaisi myös miettiä onko se todellakaan sen arvoista ?

Sekä kaiken paljastumisen jälkeen tämä oman vaimonsa kohtelu.
No, tosin sitä on jatkunut jo vuoden tätä huonoa kohteluakin, ei tahdo enää jaksaa.

Olen laittanut avioeropaperit vireille, elän harkinta-aikaa.
Meillä väkivalta on sekä psyykkistä että fyysistä.

Hän saattaa ensimmäiseen hengenvetoon haukkua ja nujertaa todella syvästi, tunnin päästä hän on kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Hän saattaa jutella, että haluaisi jatkaa suhdettamme, onhan meillä pienet lapset.

Olen niin tuhansia kertoja uskonut ja luottanut, että kaikki muuttuisi hänen kanssa parhain päin, enää en uskalla luottaa.

Jos luet viestini ylempää, mitä äsken vastailin, ymmärrät mistä tunteesta on kysymys.
Näin pohjalla en ole käynyt koskaan.

Ja tuollaiset itsetuhoiset ajatukset ovat todella pelottavia ...

Petetty nainen kirjoitti:

Olen laittanut avioeropaperit vireille, elän harkinta-aikaa.
Meillä väkivalta on sekä psyykkistä että fyysistä.

Hän saattaa ensimmäiseen hengenvetoon haukkua ja nujertaa todella syvästi, tunnin päästä hän on kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Hän saattaa jutella, että haluaisi jatkaa suhdettamme, onhan meillä pienet lapset.

Olen niin tuhansia kertoja uskonut ja luottanut, että kaikki muuttuisi hänen kanssa parhain päin, enää en uskalla luottaa.

Jos luet viestini ylempää, mitä äsken vastailin, ymmärrät mistä tunteesta on kysymys.
Näin pohjalla en ole käynyt koskaan.

Ja tuollaiset itsetuhoiset ajatukset ovat todella pelottavia ...

Lue lisää

Aika pian kun pääset asumaan erilleen hänestä alkaa hengittäminen olla helpompaa ja vähitellen huomaat että elämä on sinun omasi taas. Mutta ensin pitää jaksaa hoitaa käytännössä ero.


Suojele itseäsi.

Hyvää joulua ja jaksamista :)

Sanos muuta, miten joku voi olla niin julma ?

Toivotaan, että meille vielä ihminen löytyy.

Mutta näinhän se on, että vain hän joka on saman kokenut, voi ymmärtää ne tuntemukset joita tähän vaiheeseen liittyy.

Tuon mitä todellakin aikaisemmin kirjoitin on vain tunne jota sisälläni nyt kannan.
Tähän liittyy niin monenlaista kuten varmaan tiedät ja ymmärrät. Sen tunteen pois saamiseksi joudun tekemään todella paljon töitä.

Sinä olet noussut sieltä missä minä vielä yhä olen. Tämä vie oman aikansa. Luulen, että olisin noussut täältä jo aiemmin vaikkei tapahtumista niin pitkää aikaa olekkaan, mutta joudun päivittäin huomaamaan kuinka yhä uudelleen ja uudelleen vetäistään matto jalkojeni alta niin tipahdan takaisin jokainen kerta lähes yhtä syvälle jossa olin.

Olen itsekkin ajatellut niin, että joka toiselle kuoppaa kaivaa hän itse siihen lankeaa, ennen pitkää.

Olisin utelias kuulemaan miten sinä siitä kaikesta selvisit, mutta täällä yleisesti sellaisten asioiden ruotiminen ei ihan järkevää.
Jos haluat kirjoitella, voin laittaa anonyymin sähköpostiosoitteeni.

Hyvää ja rauhaisaa Joulua myös sinulle !

Olen monenlaisesta selvinnyt, ihmeesti silloin voimia jostain saa.
Olen vain sellainen ihminen, että käyn monet asiat perusteellisesti läpi jottei mitään jää kummittelemaan.
Ja olen avoin, en häpeä tunnustaa millaiselta elämä milloinkin tuntuu.

tämä on tunne, jota käyn tällä hetkellä läpi.

Petetty nainen kirjoitti:

tämä on tunne, jota käyn tällä hetkellä läpi.

Mutta sano minulle, sinä petetty, mitä tehdä. Minä kun tiedän ystävättäreni miehen pettävän vaimoaan - mutta mies ei sitä ystävälleni kerro. Vaimo on hyvä ystäväni, enkä tiedä miten hänelle kertoa satuttamatta. Pariskunnan avioliitto on jo kauan ollut hyvin heikoissa kantimissa ja nähdäkseni ainut syy heidän avioliittonsa jatkumiseen ovat lapset. Mies ei suostu jättämään lapsia - ja vaimolla ei ole voimia taistella miehen tahtoa vastaan. Mies kun on "nujertanut ja lannistanut" ennen niin aktiivisen ja omatoimisen naisen.

Toisinaan ajattelen, ettei ole minun asiani sekaantua, toisinaan taas ajattelen, että on minun asiani auttaa ystävääni pääsemään perille petollisesta miehestään. Mies on pettänyt ystävääni jo kaksi vuotta, eikä aio varmaankaan lopettaa. Lisäksi hän puhuu ystävästäni halventavasti ja ikävään sävyyn. Ystääni on masentunut ja väsynyt, eikä jaksa selvittää itse asioita. Miten auttaisin häntä? Tiedän, että hän järkyttyy tiedosta, enkä halua kertoa sitä itse. Mieskin on niin k...pää, että tekee minulle varmasti kiusaa vuosia, jos saa selville, että minä kerroin.

Ystävä kirjoitti:

Mutta sano minulle, sinä petetty, mitä tehdä. Minä kun tiedän ystävättäreni miehen pettävän vaimoaan - mutta mies ei sitä ystävälleni kerro. Vaimo on hyvä ystäväni, enkä tiedä miten hänelle kertoa satuttamatta. Pariskunnan avioliitto on jo kauan ollut hyvin heikoissa kantimissa ja nähdäkseni ainut syy heidän avioliittonsa jatkumiseen ovat lapset. Mies ei suostu jättämään lapsia - ja vaimolla ei ole voimia taistella miehen tahtoa vastaan. Mies kun on "nujertanut ja lannistanut" ennen niin aktiivisen ja omatoimisen naisen.

Toisinaan ajattelen, ettei ole minun asiani sekaantua, toisinaan taas ajattelen, että on minun asiani auttaa ystävääni pääsemään perille petollisesta miehestään. Mies on pettänyt ystävääni jo kaksi vuotta, eikä aio varmaankaan lopettaa. Lisäksi hän puhuu ystävästäni halventavasti ja ikävään sävyyn. Ystääni on masentunut ja väsynyt, eikä jaksa selvittää itse asioita. Miten auttaisin häntä? Tiedän, että hän järkyttyy tiedosta, enkä halua kertoa sitä itse. Mieskin on niin k...pää, että tekee minulle varmasti kiusaa vuosia, jos saa selville, että minä kerroin.

Lue lisää

yrittäisin keskustella ystävän kanssa, en miehen pettämisestä vaan ystävättären huonoista fiiliksistä; masennuksesta ja siitä, että sinusta tuntuu pahalta, kun mies puhuu ystävästäsi alentavaan sävyyn.

Ystävä kirjoitti:

Mutta sano minulle, sinä petetty, mitä tehdä. Minä kun tiedän ystävättäreni miehen pettävän vaimoaan - mutta mies ei sitä ystävälleni kerro. Vaimo on hyvä ystäväni, enkä tiedä miten hänelle kertoa satuttamatta. Pariskunnan avioliitto on jo kauan ollut hyvin heikoissa kantimissa ja nähdäkseni ainut syy heidän avioliittonsa jatkumiseen ovat lapset. Mies ei suostu jättämään lapsia - ja vaimolla ei ole voimia taistella miehen tahtoa vastaan. Mies kun on "nujertanut ja lannistanut" ennen niin aktiivisen ja omatoimisen naisen.

Toisinaan ajattelen, ettei ole minun asiani sekaantua, toisinaan taas ajattelen, että on minun asiani auttaa ystävääni pääsemään perille petollisesta miehestään. Mies on pettänyt ystävääni jo kaksi vuotta, eikä aio varmaankaan lopettaa. Lisäksi hän puhuu ystävästäni halventavasti ja ikävään sävyyn. Ystääni on masentunut ja väsynyt, eikä jaksa selvittää itse asioita. Miten auttaisin häntä? Tiedän, että hän järkyttyy tiedosta, enkä halua kertoa sitä itse. Mieskin on niin k...pää, että tekee minulle varmasti kiusaa vuosia, jos saa selville, että minä kerroin.

Lue lisää

Mutta itse tuon kaiken kokeneena, kehoittaisin kuitenkin senkin riskinkin ohella, (vaikkei se miehen mieltä lämmitäkkään) niin keskustelemaan ensin hänen kanssaan asiasta, sen jälkeen vaimon kanssa.
Koska tilanteeseen selvästi liittyy henkistä väkivaltaa, eli tuota mainitsemaasi nujertamista jne... niin vaimohan uupuu itsensä ja lastensa kanssa mikäli tilanne vielä kovin pitkään jatkuu.
Ja kuinka silloin käy ?

Ja kuinka paljon jo nyt kärsivät lapset ?

En halua syyllistää tässä sinua enkä aiheuttaa lisää paineita, mutta ikävä kyllä tiedän mistä kirjoitan, omista kokemuksistani.

Jo tässä vaiheessa miehen käytöksen sijaiskärsijöitä on monta.

Ajattelen, että jos et puutu jollain tavalla asiaan suojelet miehen typerää käyttäytymistä.

Kun minut petettiin, mieheni kaveri salasi minulta kaiken vuoden päivät.
Hän ei todellakaan ymmärtänyt mitä kaikkea muuta asiaan liittyi kuin pelkkä petos minua ja monta muuta kohtaan.

Ymmärrän, että vaikea se on sivullisen asiaa esille nostaa, mutta kuinkas muutenkaan ?

Voimia sinulle !
Jos koittaisit jollain tavoin tukea ja kannustaa ystävääsi.

Piti vielä sanoa sinulle, "petetty nainen", että vaikkei se paljoa lohduta vaan pikemminkin ahdistaa, et ole yksin..
Nykyään se on tällaista, että ihmiset valehtelee lähimmilleen päin naamaa ja tekevät selän takana mitä lystäävät.
Toisten tunteet eivät merkitse, vain oma rajaton elämysten hakeminen ja kokeminen, mihinkään ei enää osata tyytyä ja ajatella että "tässä nyt olen ja pysyn".
Yksi hyvä puoli kuitenkin; SINÄ et ole sellainen!

Kuuntelija kirjoitti:

Piti vielä sanoa sinulle, "petetty nainen", että vaikkei se paljoa lohduta vaan pikemminkin ahdistaa, et ole yksin..
Nykyään se on tällaista, että ihmiset valehtelee lähimmilleen päin naamaa ja tekevät selän takana mitä lystäävät.
Toisten tunteet eivät merkitse, vain oma rajaton elämysten hakeminen ja kokeminen, mihinkään ei enää osata tyytyä ja ajatella että "tässä nyt olen ja pysyn".
Yksi hyvä puoli kuitenkin; SINÄ et ole sellainen!

Lue lisää

Olet oikeassa.
Itse annoin aikoinaan kaiken anteeksi,
vaikka pettämiset olivat todella sairaalla tavalla toteutettuja, niitä jatkui vuoden päivät, mieheni petkutti minun lisäksi monta muuta, tarinaa voisi verrata lähes johonkin elokuvaan, jossa mies huiputtaa perheensä, sukunsa, työyhteisönsä ja nämä rakastajattarensa :(
Sillä erotuksella, että hän maksoi ja kustansi näille naisille kaiken, silläkin uhalla, että itse olimme suhteellisen tiukoilla kotiamme samaan aikaan remppaillessa.
Naiset asuivat satojen kilometrien päässä tietämättä lainkaan, että miehelläni on jossain aviovaimo ja monta pientä lasta.
Mieheni "hoiteli" nämä naiset työ- ja virkistysmatkoillaan. Itse raadoin täällä kotona, opiskellen ja samalla töitä tehden.
Se aika todella järkyttävää. Tämä kaikki totuushan paljastui minulle vasta nyt vuoden päästä. Kun olin itse opintojen ja työni vuoksi täysin uuvuksissa, oli minua helppo höynäyttää kun tämä nokkela tiesi, ettei ajatukseni näiden kaikkien lisäksi riitäisi hänen menojansa laskemaan.
No kuitenkin, annoin kaiken anteeksi.

Mistä nämä nykyiset tuntemukset tulevat, Siitä ettei fyysinen eikä henkinen väkivalta loppunut siihen, että mieheni lopetti nämä suhteensa vaan ne yhä jatkuvat. Henkinen väkivalta on päivittäistä.

Olen itsekkin hoitoalalla. Ensimmäinen asia tulikin mieleeni silloin shokkivaiheessa, että nyt menetän työkykyni ! Ja siitä olin katkeroitua lopullisesti, menettää toisen alistamisen, ivaamisen ym... pitkäaikaisen nujertamisen seurauksena oma mielenterveys !

Onneksi tajusin hakea heti itselleni apua, käyn vieläkin keskustelemassa näistä tilanteista ammattiauttajalla. Ja tukeudun tiettyyn rajaan saakka ystäviini.

Niin, jos meillä kaikilla olisi täällä hyvä, niin moni ikävä tapaus jäisi tekemättä, moni onnettomuus olisi vähempänä ja jonot hoitoalan eri palveluyksiköihin olisivat lyhyemmät.

Petetylle miehelle. Käväise sieltä lukemassa, yritin täsmentää joitakin ajatuksia.
Ajatteletko, että chat-keskustelujen avulla olet saanut eheytettyä itseäsi kun itse mietin, millä tavoin pääsisin siihen tavanomaiseen olotilaani, jossa tuntisin itseni taas "ihmiseksi".
Nimittäin ihmisyys ja itsetunto tässä on kuitenkin viety, vaikkeivat yhden miehen sanomiset puhu koko maailman puolesta.
Kuitenkin ne loukkaavat, kun parhaansa yrittää/on yrittänyt yhteisen kodin ja perheen hyväksi.

Uskomatonta tekstiä, että nainen voi ajatella itsemurhaa, kun mies pettää. Paremminkin pitäisi miettiä , kuinka ikävällä tavalla tappaisi miehen.
Oma vaimoni ilmoitti kahden viikon varoitusajalla, että muuttaa uuden miehen luo. Kaappasi vielä lapsen mukaansa eikä antanut tietoa, koska näen lapseni seuraavan kerran. Siihen jäin velkaiseen vastaostettuun asuntoon seisomaan muutaman tavaran kanssa.
Totta kai oli shokki melkoinen, mutta kuinka olisin voinut ajatella itsaria. Hengissäpiti ajatus, että tulen tapaamaan vielä lastani.
Yrittäkää hyvät naiset ajatella, että ei retkumiehen vuoksi kannata hukata itsetuntoaan. Te olette ainutlaatuisia naisia ja varmasti löytyy vielä mies, joka sen tajuaa. Jos ukko ei sitä ole ymmärtänyt, niin syyttäköön itseään. Jossakin vaiheessa hän on kuitenkin ruikuttamassa oven takana. Silloin tuntuu hyvältä näyttää keskisormea. Minunkin vaimoni yritti tulla takaisin neljänkuukauden päästä. Arvaatte varmaan, mikä oli vastaukseni.
Voimia ja alku tää voi olla kaiken kauniin.

On varmaan turha lähteä erittelemään mitä pahempia ja yhä pahempia asioita maailmassa on.
Yksi pieni asia synnyttää monta pahaa asiaa ja ne kasvavat. On vaikea asettaa pahuudelle loppujen lopuksi ääripäätä puhumattakaan alkupäästä.

Ja eikös kaikki pahuus kaikkinensa ole saman arvoista, pahuus on pahuus, oli se meidän silmissä suuri tai pieni.

Niin, puhuin asiasta tunnetasolla, mikäli olet lukenut viestiketjua.

Kaikki nujertaminen ja loukkaaminen on hälyttävää, miksi lähtisin sitä itse tekemään ?

Meillä on yhteiset lapset. Eikö ole hienoa lasten huomata, että tässä talossa asuu sittenkin loppujen lopuksi yksi turvallinen aikuinen, joka ei maksa vääryyttä vääryydellä.

Tottakai olen puolustautunut. En sentään mikään pyhimys ole. Mutta olit niin tai näin niin aina väärin päin.

Eronnut kirjoitti:

Uskomatonta tekstiä, että nainen voi ajatella itsemurhaa, kun mies pettää. Paremminkin pitäisi miettiä , kuinka ikävällä tavalla tappaisi miehen.
Oma vaimoni ilmoitti kahden viikon varoitusajalla, että muuttaa uuden miehen luo. Kaappasi vielä lapsen mukaansa eikä antanut tietoa, koska näen lapseni seuraavan kerran. Siihen jäin velkaiseen vastaostettuun asuntoon seisomaan muutaman tavaran kanssa.
Totta kai oli shokki melkoinen, mutta kuinka olisin voinut ajatella itsaria. Hengissäpiti ajatus, että tulen tapaamaan vielä lastani.
Yrittäkää hyvät naiset ajatella, että ei retkumiehen vuoksi kannata hukata itsetuntoaan. Te olette ainutlaatuisia naisia ja varmasti löytyy vielä mies, joka sen tajuaa. Jos ukko ei sitä ole ymmärtänyt, niin syyttäköön itseään. Jossakin vaiheessa hän on kuitenkin ruikuttamassa oven takana. Silloin tuntuu hyvältä näyttää keskisormea. Minunkin vaimoni yritti tulla takaisin neljänkuukauden päästä. Arvaatte varmaan, mikä oli vastaukseni.
Voimia ja alku tää voi olla kaiken kauniin.

Lue lisää

Nämä vastaukset kun meni mulla nyt ristiin. Mutta teillä olikin samoja "ideoita".

Niin, en tarkoittanut tuolla itsemurhalla fyysistä itsensä lopettamista, puhuin tunteesta.
Moni saman kokenut "sukulaissieluni" ymmärtää mitä sillä tarkoitan, sillä en ole ainoa joka katselee mustia vesiä.

Lapsi sinulla myös kantava voima, jonka vuoksi jaksaa katsoa elämää eteenpäin kohti tulevaisuutta.

Voitko kuvitella, ettei mieheni edes ole ns. "retku". Hän on hyvin hyvämaineinen, hyvässä asemassa oleva pienten lasten perheenisä. Avioliitto on hänen osaltaan ollut viimeisen vuoden ajan kulissia, jotka ovat nyt romahtaneet alas.
Ja totta kirjoitat, että hän olisi oveni takana jo seuraavalla viikolla. Olenhan täältä lähtenytkin ilmoittamatta minne menen. Jo seuraavana päivänä on hän soitellut ja ollut surupuserossa taas hetken aikaa.
Lasten vuoksi tässä nyt toistaiseksi katselen ja mietiskelen, heitä kun en jätä. Mieskin tässä nyt vielä asustaa saman katon alla. Aika näyttää miten käy.

Hyvää alkavaa Uutta Vuotta sinulle !

hieman alempaa, otsikolla Juupa Juu.
Meni hiukan sekaisin nämä systeemit mulla:)

Hyvää ja Onnekasta Uutta Vuotta Sinulle Parempien Aikojemme Toivossa ! :))

Petetty nainen kirjoitti:

Nämä vastaukset kun meni mulla nyt ristiin. Mutta teillä olikin samoja "ideoita".

Niin, en tarkoittanut tuolla itsemurhalla fyysistä itsensä lopettamista, puhuin tunteesta.
Moni saman kokenut "sukulaissieluni" ymmärtää mitä sillä tarkoitan, sillä en ole ainoa joka katselee mustia vesiä.

Lapsi sinulla myös kantava voima, jonka vuoksi jaksaa katsoa elämää eteenpäin kohti tulevaisuutta.

Voitko kuvitella, ettei mieheni edes ole ns. "retku". Hän on hyvin hyvämaineinen, hyvässä asemassa oleva pienten lasten perheenisä. Avioliitto on hänen osaltaan ollut viimeisen vuoden ajan kulissia, jotka ovat nyt romahtaneet alas.
Ja totta kirjoitat, että hän olisi oveni takana jo seuraavalla viikolla. Olenhan täältä lähtenytkin ilmoittamatta minne menen. Jo seuraavana päivänä on hän soitellut ja ollut surupuserossa taas hetken aikaa.
Lasten vuoksi tässä nyt toistaiseksi katselen ja mietiskelen, heitä kun en jätä. Mieskin tässä nyt vielä asustaa saman katon alla. Aika näyttää miten käy.

Hyvää alkavaa Uutta Vuotta sinulle !

Lue lisää

Voi Sinä eronnut nainen ! Eikö Sinusta patologinen pettäjä ja naisen alistaja ole retku ? Mies, jolla ei ole sen vertaa itsetuntoa, että voisi tyytyä yhteen naiseen, ei ole muuta kuin retku.
No, mikäs siinä, jos saat säilytettyä itsetuntosi ja kituuttaa ahdistavassa liitossa "lasten vuoksi", niin sehän on oma valintasi.
Minun itsetuntoni yritettiin viedä henkisellä väkivallalla ja sain sen säilytettyä, koska sitä kesti vain viisi vuotta.
Ihmettelen kyllä, jos ei tunnepuolesi kylmety jossakin vaiheessa ja Sinulla on melkoisen vaikeaa solmia luottamuksellista suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen tulevaisuudessa.
Onnea valitsemallasi tiellä.

Eronnut kirjoitti:

Voi Sinä eronnut nainen ! Eikö Sinusta patologinen pettäjä ja naisen alistaja ole retku ? Mies, jolla ei ole sen vertaa itsetuntoa, että voisi tyytyä yhteen naiseen, ei ole muuta kuin retku.
No, mikäs siinä, jos saat säilytettyä itsetuntosi ja kituuttaa ahdistavassa liitossa "lasten vuoksi", niin sehän on oma valintasi.
Minun itsetuntoni yritettiin viedä henkisellä väkivallalla ja sain sen säilytettyä, koska sitä kesti vain viisi vuotta.
Ihmettelen kyllä, jos ei tunnepuolesi kylmety jossakin vaiheessa ja Sinulla on melkoisen vaikeaa solmia luottamuksellista suhdetta vastakkaiseen sukupuoleen tulevaisuudessa.
Onnea valitsemallasi tiellä.

Lue lisää

Retkusta tulee lähinnä mieleen epäluotettava, rikosluontoinen, renttumainen, vastuuton sekä alkoholin suurkuluttaja.
Ja tästä listasta yksi sopisi kuvailemaan miestäni, epäluotettava viimeisen vuoden ajan.
Hän on kuitenkin kantanut vastuunsa lapsistaan, johon mielestäni retku ei kykene. Hän ei käytä lainkaan alkoholia, rikosrekisteri puhdas jne...
Asioita voidaan tulkita niin monella tapaa. Meilläpäin retku määriteltäisiin kutakuinkin noin.
En halua mitenkään puolustella tätä muuten kurjaa miestäni, hänhän tekee ja käyttäytyy monella tapaa väärin.
Nämä on tietenkin niin monimutkaisia juttuja, että niitä hankalaa sen syvällisemmin täällä ruotia.

Vielä tekee mieleni lisätä, etten ole eronnut nainen. Elän yhä avioliitossa.

Mitä itsetuntooni tulee, sitä eivät yhden miehen sanomiset hetkauta kuten tuolla jo aikaisemmin mainitsin. Vaikka ne loukkaavatkin, niin se ei tarkoita sitä, että ne jäisivät "elämään" vankkumattomina mielipiteinä.

Valintani on tosiaan minun, jossa huomioin myös koko perheeni.

Ja vielä, luuletko ettei minulla ole luottamuksellisia suhteita vastakkaiseen sukupuoleen. Ystäviä minulla on laidasta laitaan. Joten jatkossakaan ei suhteiden solmiminen tule aiheuttamaan ongelmia.

itselleni mitään pahaa.
Mutta kuten myös sinä "pohjalla" käyneenä ymmärrät varmaan sen tunteen.
Siis tunteen ajatella kuinka paljon helpompaa olisi kuin ei olisikaan.
Nimittäin, vuoden päivätkään kun ottaa mitä ihmeellisimpiä syytöksiä vastaan yli kolmenkintoista vuoden takaa näihin päiviin,
alkaa pikku hiljaa miettimään onko tässä elämässä mitään järkeä ?
Ei sellaista asiaa tästä elämästämme, lapsistamme, kodistamme löydy mikä ei hänen mielestään vikaan menneenä olisi minun syytäni !
Jopa hänen pettämiset ovat minun syytäni.

Minä olen ollut hänen mielestään sellainen ja tällainen, keskittynyt liikaa opintoihini ja työhöni. No, ehkä olen kuitenkin ollut sellainenkin, etten ole huikentelevien nuoruusvuosieni jälkeen kuitenkaan miestäni millään tasolla pettämään lähtenyt.
Niin, minkäs tilapäisille elämäntilanteilleni viime vuosina mahdoin.
Maailma on vaativa, perheen äitinä olen viimeisten vuosien ajan kulkenut monen eri tulien välissä. Joka puolelta vaaditaan ja ne on täytettävä ajallaan, siis vaatimukset.
Moni on ihmetellytkin, että silloin kuin olisin tarvinnut aikuisen ihmisen henkistä tukea eri tilanteisiin, tämä 18 vuotta rinnallani kulkenut aikuinen heittäytyikin "lapsen asemaan".
Hän kertoikin myöhemmin kostaneensa minulle sen, että jouduin käyttämään aikaani ja energiaani opiskeluun.

Jotain mustasukkaisuutta liittynee mieheni osalta siihen, että menestyin niin erinomaisen hyvin. Hänen on kait vaikea nähdä, että myös minä voin menestyä.
No, ei hänellä itselläkään huonosti työhön liittyvissä asioissa mene. Toisille miehille vain näyttää olevan vaikeampaa naisen menestyminen työelämässä.

Tilanteemme varmaan monin tavoin sama. Aika paljon olen kirjoittanut tuonne ylemmäs tilanteestani.
Mieheni vain on jotenkin hyvin ristiriitainen. Toisina hetkinä hän sanoo haluavansa erota, toisina taas ei. Suhde tähän vieraaseen naiseen on siis päättynyt.

Jollain tapaa on kuitenkin omaa ihmisyyttä lähdettävä nostamaan. Olisin noussut täältä pohjalta huomattavasti aikaisemmin, jos olisin saanut edes jonkinlaista ihmismäistä kohtelua. Hän lupaili ja vannoi, ettei enää koskaan valehtele, puhuu asioistaan suoraa. Kuitenkin huomasin lähes päivittäin, että totuutta aina jossain muodossa kierreltiin, vaikkei enää fyysistä pettämistä tapahtunutkaan. Hän oli katkaissut suhteensa jossain vaiheessa tähän viimeisimpään naiseen aiemmin, kunnes asioiden todellinen puoli valkeni minulle ja hän joutui tunnustamaan tosiasiat.
Nyt hän elää kuitenkin aikamoisissa syyllisyyden tunnoissa. Sitä en tiedä ketä kohtaan hän tällä hetkellä syyllisyyttään kantaa.

Sinun on ollut varmaan helpompi nousta sieltä ylöspäin katsellen luottavaisesti tulevaisuuteen kuin minun. Löysit rinnallesi uuden ihmisen, joka omalta osaltaan auttaa unohtamaan menneet murheet ja katsomaan asioita uudella tavalla.

Minä nyt elän tässä perhepiirissä yhä lasten ympäröimänä, he tosin antavat paljon. Vaikkakin tuntuu, että sen minkä lapset antavat, sen pahankurinen mies vie.

Ehkä nyt mietin ja katselen mihin suuntaan elämäni kääntyy, kuten sanoit ylöspäin, mutta millä tavoin, sen näyttää aika.


Hyvää Uutta Vuotta sinulle kohtalontoverini ! :))

Petetty nainen kirjoitti:

itselleni mitään pahaa.
Mutta kuten myös sinä "pohjalla" käyneenä ymmärrät varmaan sen tunteen.
Siis tunteen ajatella kuinka paljon helpompaa olisi kuin ei olisikaan.
Nimittäin, vuoden päivätkään kun ottaa mitä ihmeellisimpiä syytöksiä vastaan yli kolmenkintoista vuoden takaa näihin päiviin,
alkaa pikku hiljaa miettimään onko tässä elämässä mitään järkeä ?
Ei sellaista asiaa tästä elämästämme, lapsistamme, kodistamme löydy mikä ei hänen mielestään vikaan menneenä olisi minun syytäni !
Jopa hänen pettämiset ovat minun syytäni.

Minä olen ollut hänen mielestään sellainen ja tällainen, keskittynyt liikaa opintoihini ja työhöni. No, ehkä olen kuitenkin ollut sellainenkin, etten ole huikentelevien nuoruusvuosieni jälkeen kuitenkaan miestäni millään tasolla pettämään lähtenyt.
Niin, minkäs tilapäisille elämäntilanteilleni viime vuosina mahdoin.
Maailma on vaativa, perheen äitinä olen viimeisten vuosien ajan kulkenut monen eri tulien välissä. Joka puolelta vaaditaan ja ne on täytettävä ajallaan, siis vaatimukset.
Moni on ihmetellytkin, että silloin kuin olisin tarvinnut aikuisen ihmisen henkistä tukea eri tilanteisiin, tämä 18 vuotta rinnallani kulkenut aikuinen heittäytyikin "lapsen asemaan".
Hän kertoikin myöhemmin kostaneensa minulle sen, että jouduin käyttämään aikaani ja energiaani opiskeluun.

Jotain mustasukkaisuutta liittynee mieheni osalta siihen, että menestyin niin erinomaisen hyvin. Hänen on kait vaikea nähdä, että myös minä voin menestyä.
No, ei hänellä itselläkään huonosti työhön liittyvissä asioissa mene. Toisille miehille vain näyttää olevan vaikeampaa naisen menestyminen työelämässä.

Tilanteemme varmaan monin tavoin sama. Aika paljon olen kirjoittanut tuonne ylemmäs tilanteestani.
Mieheni vain on jotenkin hyvin ristiriitainen. Toisina hetkinä hän sanoo haluavansa erota, toisina taas ei. Suhde tähän vieraaseen naiseen on siis päättynyt.

Jollain tapaa on kuitenkin omaa ihmisyyttä lähdettävä nostamaan. Olisin noussut täältä pohjalta huomattavasti aikaisemmin, jos olisin saanut edes jonkinlaista ihmismäistä kohtelua. Hän lupaili ja vannoi, ettei enää koskaan valehtele, puhuu asioistaan suoraa. Kuitenkin huomasin lähes päivittäin, että totuutta aina jossain muodossa kierreltiin, vaikkei enää fyysistä pettämistä tapahtunutkaan. Hän oli katkaissut suhteensa jossain vaiheessa tähän viimeisimpään naiseen aiemmin, kunnes asioiden todellinen puoli valkeni minulle ja hän joutui tunnustamaan tosiasiat.
Nyt hän elää kuitenkin aikamoisissa syyllisyyden tunnoissa. Sitä en tiedä ketä kohtaan hän tällä hetkellä syyllisyyttään kantaa.

Sinun on ollut varmaan helpompi nousta sieltä ylöspäin katsellen luottavaisesti tulevaisuuteen kuin minun. Löysit rinnallesi uuden ihmisen, joka omalta osaltaan auttaa unohtamaan menneet murheet ja katsomaan asioita uudella tavalla.

Minä nyt elän tässä perhepiirissä yhä lasten ympäröimänä, he tosin antavat paljon. Vaikkakin tuntuu, että sen minkä lapset antavat, sen pahankurinen mies vie.

Ehkä nyt mietin ja katselen mihin suuntaan elämäni kääntyy, kuten sanoit ylöspäin, mutta millä tavoin, sen näyttää aika.


Hyvää Uutta Vuotta sinulle kohtalontoverini ! :))

Lue lisää

Olen oikestaan samassa elämäntilanteessa...
ollaan oltu yhdessä yli 8 v. - 2 lasta. Vuosi sitten miehellä oli suhde, jonka annoin anteeksi- sai uuden mahdollisuude, Nyt pikkujouluista alkoi uusi juttu, joka varmuudella paljastui jouluaattona. Myös meillä paljon henkistä väkivaltaa, ja mitä syytöksiä olen näinä päivinä kuullut, kaikki on jotenkin muka saanut alkunsa minun joistakin teosita ja asioista vuosien takaa.
Minä olen meidän perheessä menestyjä, mies luuseri, mutta rakastanut olen ja arvostanut, nyt on mennyt kaikki arvostus. Ja luottamus, ylläri, ylääri!
Mies anoo anteeksi antoa ja ikuista rakkautta. en taida uskoa enää... tai se ei oikeastaan hyödytä, sillä mies petti naisen kanssa joka olisi voinut olla äitini, ja koko juttu on oksettva. siinäkin mielessä että meillä todella meni hyvin, viime vuotisesta oltiin pääästy yli, ja uskallan sanoa, että myös mieheni oli onnellinen. En kadu että annoin silloin mahdollisuuden, sillä nyt jo kesä'na ja syksyn aikan on ollut paljon onnelisia hetkiä.
Viime vuonna todella kävin pohjalla, ja se pohjalla olo kesti monta kuukautta!!! Ja kyllä mietin itsaria... Olin haavoittuvasssa elämäntilanteessa, pienen vauvan kanssa kotona, nyt vahvempi. Ainut asia mikä minut piti jotenkin kiinni elämäsää ja rutiineissa oli ajatus, että pieni rintamaitoa saanut lapseni ei olisi pärjännyt ilman minua ja rintojani, niin hassulta kuin se kuulostaakin.
En tiedä mitä haluan. Yritän vaatia taloudellisista ja muista käytännön ongelmista huolimatta asumuseroa, jona aikana molemmat voisimme todella miettiä elämäämme. En voi vielä varmuudella sanoa halaunko erota, mutta jos nyt pitäisi päättää niin tekisin. En kuitenkaan halua tehdä päätöstä tämän vihan ja tuskan keskellä!
Ja lapsia en ole oikein osannut vielä edes ajatella, eipä mieskään lapsistaan paljon välittänyt, kun aattoiltanakin akkansa luo meni!

Tuntuu pahalta, kun monet ihmiset vaativat että minun täytyy tässä olla joku yli-ihminen ja ajatella lapsia ja miettiä, että mihin se miesparka nyt sitten muuttaa, johonkin lähiöönkö... ja jotenkin että minun onnellisuudella ei olisi mitään väliä. Yritän nyt kuitenkin tämän ensimmäisen kerran elämässä olla itsekäs!!!
Tsemppiä sulle petetty nainen!
Ne tunteet, ne hylätyn "itsetunnon ja arvostuksen puutteen" - tunteet saavat varmaan meillä molemmilla vielä monta kertaa vallan, mutta kyllä me tästä selvitään!!! Viime vuonna minua auttoi eteenpäin unelma kesästä, jolloin nauttisin lämmöstä ja siitä tunteesta, että minä olen haluttava, kaunis, arvokas ja rakastettava, vaikka niinä talven pimeinä iltoina ei aina todella siltä tuntunutkaan!!!!

Toinen petetty kirjoitti:

Olen oikestaan samassa elämäntilanteessa...
ollaan oltu yhdessä yli 8 v. - 2 lasta. Vuosi sitten miehellä oli suhde, jonka annoin anteeksi- sai uuden mahdollisuude, Nyt pikkujouluista alkoi uusi juttu, joka varmuudella paljastui jouluaattona. Myös meillä paljon henkistä väkivaltaa, ja mitä syytöksiä olen näinä päivinä kuullut, kaikki on jotenkin muka saanut alkunsa minun joistakin teosita ja asioista vuosien takaa.
Minä olen meidän perheessä menestyjä, mies luuseri, mutta rakastanut olen ja arvostanut, nyt on mennyt kaikki arvostus. Ja luottamus, ylläri, ylääri!
Mies anoo anteeksi antoa ja ikuista rakkautta. en taida uskoa enää... tai se ei oikeastaan hyödytä, sillä mies petti naisen kanssa joka olisi voinut olla äitini, ja koko juttu on oksettva. siinäkin mielessä että meillä todella meni hyvin, viime vuotisesta oltiin pääästy yli, ja uskallan sanoa, että myös mieheni oli onnellinen. En kadu että annoin silloin mahdollisuuden, sillä nyt jo kesä'na ja syksyn aikan on ollut paljon onnelisia hetkiä.
Viime vuonna todella kävin pohjalla, ja se pohjalla olo kesti monta kuukautta!!! Ja kyllä mietin itsaria... Olin haavoittuvasssa elämäntilanteessa, pienen vauvan kanssa kotona, nyt vahvempi. Ainut asia mikä minut piti jotenkin kiinni elämäsää ja rutiineissa oli ajatus, että pieni rintamaitoa saanut lapseni ei olisi pärjännyt ilman minua ja rintojani, niin hassulta kuin se kuulostaakin.
En tiedä mitä haluan. Yritän vaatia taloudellisista ja muista käytännön ongelmista huolimatta asumuseroa, jona aikana molemmat voisimme todella miettiä elämäämme. En voi vielä varmuudella sanoa halaunko erota, mutta jos nyt pitäisi päättää niin tekisin. En kuitenkaan halua tehdä päätöstä tämän vihan ja tuskan keskellä!
Ja lapsia en ole oikein osannut vielä edes ajatella, eipä mieskään lapsistaan paljon välittänyt, kun aattoiltanakin akkansa luo meni!

Tuntuu pahalta, kun monet ihmiset vaativat että minun täytyy tässä olla joku yli-ihminen ja ajatella lapsia ja miettiä, että mihin se miesparka nyt sitten muuttaa, johonkin lähiöönkö... ja jotenkin että minun onnellisuudella ei olisi mitään väliä. Yritän nyt kuitenkin tämän ensimmäisen kerran elämässä olla itsekäs!!!
Tsemppiä sulle petetty nainen!
Ne tunteet, ne hylätyn "itsetunnon ja arvostuksen puutteen" - tunteet saavat varmaan meillä molemmilla vielä monta kertaa vallan, mutta kyllä me tästä selvitään!!! Viime vuonna minua auttoi eteenpäin unelma kesästä, jolloin nauttisin lämmöstä ja siitä tunteesta, että minä olen haluttava, kaunis, arvokas ja rakastettava, vaikka niinä talven pimeinä iltoina ei aina todella siltä tuntunutkaan!!!!

Lue lisää

Vannotaan ja luvataan, kunnes taas kiskaistaan kaikki takaisin.
Ihmettelen, miksi miehesi aloittaa jälleen uuden suhteen vaikka teillä ymmärtääkseni olivat asiat nyt kohdallaan. Tulee mieleen, etteihän tässä uskalla enää mihinkään sitten luottaa.
Ja miksi lähteä ihan jouluaattona uuden naisensa luokse :( Surullista ! :(
Haluaisitko vaihtaa ajatuksia privaatimmin,
niin mietittäisiin miten tästä selviämme ?

Petetty nainen kirjoitti:

Vannotaan ja luvataan, kunnes taas kiskaistaan kaikki takaisin.
Ihmettelen, miksi miehesi aloittaa jälleen uuden suhteen vaikka teillä ymmärtääkseni olivat asiat nyt kohdallaan. Tulee mieleen, etteihän tässä uskalla enää mihinkään sitten luottaa.
Ja miksi lähteä ihan jouluaattona uuden naisensa luokse :( Surullista ! :(
Haluaisitko vaihtaa ajatuksia privaatimmin,
niin mietittäisiin miten tästä selviämme ?

Lue lisää

Joo, kaiken tosiaan piti olla hyvin, 2 pv. ennen näitä surullisen kuuluisia pikkujoulujuhlia puhuttiin miehen kanssa kolmannen lapsen hankkimisesta ja haaveiltiin (huom! mies oli minua enemmän vauvakuumeessa) miten olisi ehkä nyt toisaalta hyvä aika... Thank God, etten ainakaan raskaana vielä ollut!!!
Mutta, voisinpa vaikka ajatuksia vaihtaa privaatimminkin - missähän sen osoitteen voisi turvallisesti vaihtaa?
T:Toinen petetty

Toinen petetty kirjoitti:

Joo, kaiken tosiaan piti olla hyvin, 2 pv. ennen näitä surullisen kuuluisia pikkujoulujuhlia puhuttiin miehen kanssa kolmannen lapsen hankkimisesta ja haaveiltiin (huom! mies oli minua enemmän vauvakuumeessa) miten olisi ehkä nyt toisaalta hyvä aika... Thank God, etten ainakaan raskaana vielä ollut!!!
Mutta, voisinpa vaikka ajatuksia vaihtaa privaatimminkin - missähän sen osoitteen voisi turvallisesti vaihtaa?
T:Toinen petetty

Lue lisää

Laitan sulle osoitteen niin voit kirjoitella.
[email protected]

On aikamoisia nuo sinunkin kokemukset :(

Ei auta kun toivoa, että kaikki parempaan kääntyy !