Olen kyllä itse vahvasti sitä mieltä, laihdutuksen pitää olla iloinen asia. Sen aikana pitää saada nauttia. Jos rakastan kaikkea hyvää ja lihottavaa, niin miksi en tekisi sitä myös dietillä ollessani, erona vain se, että se mitä syön nyt tällä dietillä ollessani maistuu yhtä hyvältä kuin ennen se makea hiilarimössö josta lihoin. Jos en söisi sitä täytekakkua nyt, niin olen aivan varma, että päässä pyörisi koko ajan että "sit kun". Nyt kun olen pian päässyt ihannepainoon, ei ole mitään paineita herkuttelun kanssa, koska koko ajan olen saanut niin tehdä. Nyt vain hallitsen tämän homman. Minulla ei ole mitään "kiirettä" saada hommaa loppuun, koska ei ole mitään "sitkun"-meininkiä enää. Kommentteja!
laihduttaessa pitää saada nauttia
Birgitta
6569
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen samaa mieltä, että laihdutuksen tulee olla iloinen asia. Itse olen laihduttanut n. 30 kg iloisesti. Söin sinä aikana ihan normaalia ruokaa tasapainoisesti unohtamatta myöskään herkkuja. En ajatellut kertaakaan, että "sitkun...". Ja olen pysynyt painossani, koska opettelin painonpudotusjaksoni aikana syömään normaalisti ja myös hiilihydraatteja. Voin erittäin hyvin ilman mitään kauheita rasvamääriä.
Sinä olet ollut nälissään tuon koko ajan, ja joutunut miettimään jokikisen suupalan, se on totuus, ja sitten kun kuurisi on ohitse, niin kilot tulevat takaisin erittäin nopeasti, kysy vaikka joltain painonvartijalta, se nälissään olo kun ei oikein tahdo onnistua pitemmän päälle kellään....
Joten ainoa oikea menetelmä on vähentää niitä aineita jotka se painonnousun aiheuttavat, ja maksa kyllä pystyy valmistamaan sokeria desikaupalla vuorokaudessa, ja se tekee sen sinussa olevista läskeistä, eikö se olisi hieno juttu ?
Ja maksan tuolloin muodostamat ketoaineet ovat parasta mahdollista polttoainetta aivoille, sen huomaat kun annat elimistösi mennä ketoositilaan, sehän tapahtuu lopettamalla hiilarien syönti joksikin aikaa kokonaan, ja tuo ketoosihan EI ole sama kuin ketoasidoosi, joka on hengenvaarallinen myrkytystila, mutta se voi tulla vain diabeetikoille, joille Atkinsin menetelmä ei sovi, terveelle ihmiselle se on erittäin hyvä keino hallita painoa, helppo ja vailla suuria kieltäymyksiä, se ehkä onkin se asia joka monia ärsyttää, sen olen huomannut.
Minäkin laihdutin ensin 15 kg paikkareissa, katsoen tarkasti kaikki rasvamäärät. Illalla kun oli nälkäinen niin kehotettiin syömään kasviskeittoja, siis rasvattomia. No,sitten eräänä aamuna huomasin, että hups! paino oli noussut kilon ylöspäin vain siksi, että minä "onneton" olin erehtynyt syömään vähän ylimääräistä. Silloin minulle selvisi, että kun ne muutamat jäljellä olevat kilot olisin saanut Paikkareissa karistettua ja olisi alkanut normaali elämä, niin aivan varmasti jossain vaiheessa olisin taas syönyt esim. ihanan ison pihvin (koska kuitenkin olisi ollut pakko koko ajan säännöstellä ruokaa) niin siitä olisi taas alkanut ala/ylämäki kilojen kanssa. Niinpä tein päätöksen, että nyt loppu tämä kevytuotteiden, joissa ei ole edes makua, syöminen. Tiedän, että jos aion säilyttää uuden hoikan linjan, minun on pakko ottaa toisenlainen ruokajärjestelmä käyttöön. Onneksi tiesin tämän Atkinsin systeemin. Tunnen,että tämä on minua varten. Niinkun kerroin, voin hyvin nautiskella ja laihtua samaan aikaan. Sitä ei tosiaan voi Paikkareissa tehdä. On kokemusta! Ei kannata petkuttaa itseää ja sanoa, että ihanat kevyttuotteet! Jos näin olisi, tuskin koskaan olisimme edes lihonneet.
No voi hyvänen aika, kun en tuota ole huomannut. Olen aina luullut, että jos on nälkä, tekee mieli syödä jotain. Ja aina kun olen ollut nälkäinen, olen kyllä todella syönyt erittäin maukkaita ruokia, joiden rasvaa ei ole tarvinnut kaapia kitalaesta irti. Ja olen myös juonut erilaisia juomia. Olen ollut jo muutaman vuoden siinä painossa, johon päädyin terveellistä ruokavaliota opetellessani, joten olen varmaan sairas tai jotain muuta, kun kerran en syö liikaa. Ja kaiken huipuksi nautin liikkumisesta ulkona; satoi tai paistoi. Liikunta on muuten tosi hyvä syy jättää kotihommat muiden tehtäväksi, eli siinä on toinen syy, miksi liikun.
Kovin yksisilmäisesti jotkut näkevät asiat ...
Tottakai herkutellakin pitää saada, mutta nykyaikana ei enää osata erottaa arkea ja juhlaa. Ei herkkuja ole tarkoitus syödä joka päivä! Moni laihduttaja tuntuu syövän herkkujansa jatkuvasti perusteenaan juuri se, että "repsahtaa" jos niitä ei saa. Fiksumpaa olisi herkutella vaikkapa vain sunnuntaisin, niinhän ennen vanhaankin tehtiin. Tai muistatteko lapsuuden karkkipäivät? Se olisi viisas ratkaisu monelle aikuisellekin, jotka nykyisin tuntuvat syövän "vähän" irtsareita joka päivä koska "pitäähän nauttiakin saada".
Pidetään arki arkena ja syödään täysipainoista arkiruokaa ja jätetään herkkuhetket vaikkapa viikonloppuun ja juhliin kuten joulu. Silloin voi hyvällä omallatunnolla herkutella juhlassa vaikka vähän enemmänkin, kun ei jaa herkkujansa joka ainoalle päivälle. Herkut myös maistuvat paremmalta kun niitä ei jatkuvasti saa, eikä silloin tarvitse edes miettiä miten joulutortusta saadaan tehtyä "kevyempi" versio.
Nykyaika on yhtä hedonismia. Jokaisen aterian pitäisi olla yhtä herkkua. Vanhoista hyvistä tavoista olisi monella paljon opittavaa - kuinka monesta joulukaan enää tuntuu joululta kun jouluherkut ja -suklaat on jo moneen kertaan maisteltu ennenkuin koko juhla on edes kunnolla päässyt alkamaan?