Selittäkääpäs, mikä minua aikuista naista vaivaa, kun kunnon miehet eivät jaksa kiinnostaa vaan etsimällä etsin ongelmia iskemällä miehiä, joissa on SÄRMÄÄ (eikä ihan pientä hiomista vailla).
Periaatteessa arvostan kunnollista ja rehellistä ihmistä, mutta seurustelu kiinnostaa vain, jos mies on riittävän erikoinen. Sitten saan särmikkyydestä tarpeekseni ja mies saa lähteä, mutta kohta vaihdan uuteen samanlaiseen. Mistä on kysymys?
Periaatteessa arvostan kunnollista ja rehellistä ihmistä, mutta seurustelu kiinnostaa vain, jos mies on riittävän erikoinen. Sitten saan särmikkyydestä tarpeekseni ja mies saa lähteä, mutta kohta vaihdan uuteen samanlaiseen. Mistä on kysymys?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ite oon vasta 17 ja mieluummin seurustelisin ylikakskymppisten kanssa....eiköhä tuo miesmaku oo iha yksilöllistä meillä kaikilla....!
Mulla ihan sama vika; nyt olen ihan tietoisesti alkanut etsiä siihen ongelmaan ratkaisua ja ajatellut, että oma mieleni luo joitain skeemoja, joita toistan.. en tiedä, mutta tämä tosiaan on iso ongelma varsinkin , kun on lapsiakin....
Vastauksia odotellen myös.
Tämä on juuri tätä ihmeellistä naisen logiikkaa...
Kyllähän ihmisessä pitää olla tietynlaista särmää, mutta miten muka voit "kyllästyä"?
Onko elämäsi niin tylsää, että etsit miehistä jotain sisältöä elämääsi??? Mitä jos oppisit ensin olemaan sinut itsesi kanssa; opettele tuntemaan itsesi, elämään ilman jatkuvaa miesten metsästystä. Hanki vaikka joku kiinnostava harrastus, josta tulee intohimosi. Opettele ajattelemaan laajemmin...
Sitten kun olet tyytyväinen elämääsi ja henkisesti kypsynyt, voit alkaa etsiä pitkäaikaista parisuhdetta - joka on kuitenkin loputa se onnellisin vaihtoehto.
Tämä tässä jutussa onkin ihmeellistä - siis että olen oikeasti aikuisen iässä, vaativassa ammatissa, jossa olen jopa menestynyt. Teen pitkää päivää, ja silti ehdin harrastaa monenlaista (lähinnä kulttuuria). Minulla on runsaasti ystäviä ja melko vilkas seuraelämä.
Mutta eron jälkeen en ole noista ystäväpiirin kilteistä miehistä ollut tippaakaan kiinnostunut. Särmikkäät mieheni eivät ole mitään renttuja, mutta kuitenkin ihan mahdottomia pysyvään suhteeseen. Vai mitä sanot juopuneena tappeluihin ajautuvasta asianajajasta tai sadomasokismia harrastavasta opettajasta?
Jos olisin teinityttö, jutun juju olisi ihan selvä. Siitä olen kyllä lukenut, mutta miten aikuiselle selväjärkiselle (?) ihmiselle käy näin?
Ehkä sulla on sen oman särmikkyytesi sieto ja käsittely kesken. Jokaisessa ihmisessähän on särmää, mutta jostain syystä kaikki eivät osaa ilmaista itseään. Silloin näytelmään tarvitaan se "särmälä itte" -roolin esittäjä, jota voit sitten kompata omalla roolillasi.
Yleensä noi mieltymykset tulee kotoa ja lapsuudesta. Jos sua ei särmikkäät miehet haittaa, niin voithan sä ottaa sellaisen kumppaniksi loppuelämäksi. Huomenlahjaksi sellaisilta saa kyllä mustan silmän, mutta sitähän saa, mitä tilaa. Lapsia ei kyllä kannata hankkia kärsimään.
Sulla on vaan aidosti
naivi ajatusmaailma,
tai sit oot idiootti.
Yleensä tommoset tunnevammat johtuu
siitä, että isi tai äiti on
muksuna töötännyt,
mutta joo koitappa parantua.
Itse olen paha paha mies,
enkä missään tapauksessa
halua "aikuista naista" =)
Joka pelaa näillä eväillä =)
mulla on suurin piirtein samantyylinen ongelma. Seurustelin tassa jokin aika sitten kundin kanssa joka ryyppasi miltein joka paiva, ei ollut toissa ja kannipaissaan rahjasi ja haastoi tappeluita miltein aina. Nyt meille tuli banksit, mutta haluan silti taman kundin takaisin keinolla milla hyvansa. Jotkut ihmiset sanoivat, etta kundi olisi pettanyt mua niin paljon kuin kerkisi, mutta tamakaan ei haittaa!!!!! Tama ei ole enaa normaalia!!! Miksi vain roikun tuollaisessa ihmisessa vaikka loytaisin varmasti paremmankin. Onko se vaan rakkaus? yxi elaman ihmmeellisyyksista vai mista on kyse?
Lisays siihen viela, ett? kundi on hyvannakoinen ja tietaa miten naista kasitellaan