Olen ollut pari vuotta sinkkuna ja koko ajan haku päällä. Niinpä sohvallani on istunut yksi jos toinenkin uros, joka sopivuutta olen siinä mittaillut. Sanotaanhan, että "siinä on sellainen nalle, jonka pistäisi mielellään sohvan nurkkaan istumaan".
Mutta kun se nalle on istuskellut sohvassa useamman kerran, alkaakin minua ahdistaa ajatus, että se aikoo siihen JÄÄDÄKIN. Eikö minusta ole enää parisuhteeseen????
Mutta kun se nalle on istuskellut sohvassa useamman kerran, alkaakin minua ahdistaa ajatus, että se aikoo siihen JÄÄDÄKIN. Eikö minusta ole enää parisuhteeseen????
Vastaukset 8
Vanhimmat
Nykyisellä asenteellasi sinusta ei varmaankaan ole parisuhteeseen. Miksi vaivaudut edes kysymään, jos olet tiedostanut itsessäsi olevan vian?
Jos se ei olekaan vika vaan peräti viisautta?
Ehkäpä onkin viisautta kun en tiedä minkälaisia nallukoita sohvallasi on istunut mutta muista että ainakin joillain on myös tunteet joilla leikkiminen ei kerro kovin suuresta älyllisyydestä.
Mun mielestä susta ei ole VIELÄ parisuhteeseen. Eli jatka sinkkuilua. Kyllä sitä sitten jossain vaiheessa tulee sellainen olo, että haluaa jonkun joka oikeesti jää siihen loppuelämäksi, jonka kanssa haluaa tehdä lapsia yms. Nauti sinkkuudesta siihen asti äläkä mietiskele liikoja ;)
Nythän on niin että, tässä tilanteessa Sinun kannattaa harkita sohvasta luopumista.
mutta kun sohvaparini on upouusi ja aivan ihana. Kalliskin oli kuin mikä!
Samanlaiset fiilikset on velloneet täälläkin päässä. Joitain yrityksiä on ollut kokeilla pysyvää suhdetta mutta ei sitä ahdistusta kestä, kun alkaa ajattelemaan että se mies siihen jää olemaan. Valitettavasti paria ihmistä satutinkin, koska lopetin suhteen lyhyeen. Ehtivät jo ihastua ja loukkaantuivat tietysti kovasti kun en tuntenut samoin. Ja minähän en halua ketään tietoisesti satuttaa, se sai minut ryhtymään ns. vakipano-suhteeseen/suhteisiin, josta tuolla "Yhden yön jutut" palstalla aloitin keskustelun.
En kuitenkaan usko etteikö minusta (ja sinusta) ole vakituiseen suhteeseen, olen vain sitä mieltä että jollei siinä ole alusta saakka "mannapuuroa ja mansikkaa" niin sitä on turha jatkaa. Valitettavasti on käynyt myös niin että kun itsestä on tuntunut että löytyipä sopiva mies, tunteet hänen puoleltaan eivät ole olleet vastaavat. Pahus! =)
Eli tässä mansikka-aikaa odotellessa riemuitsen vakipanoista. Pidä vain haku päällä, mutta älä anna nallekarhun kuvitella liikoja, jos sitten et haluakkaan häntä sohvaasi kuluttamaan, ettet suotta satuta ja lisää tätä katkerien miesten määrää. Iloista vuoden loppua!
Hienoa,kun löytyy muitakin samoin ajattelevia.Olen saanut aika raisujakin kommentteja, kun olen itselleni rehellisenä laittanut poikki suhteita, jotka eivät ole tyydyttäneet ja vakuuttaneet minua heti kättelyssä.Koska osaan hyvinkin kiinnostua ja ihastua (vääriin) miehiin,luotan pitkälle ensifiiliksiin, enkä lähde edes yrittämään ns.kaveripohjalta muuta kuin kaveruutta. Vähän naurettavaa,kun joku esitti, ettei ole valmis suhteeseen, jos ei voi sietää kauaakaan sohvalle istutettua nallekarhua. Tuolla mittarilla en koskaan tule olemaan tai enää ole valmis, minulla on nallekarhuilla leikkimisikä takana, ja nyt on tarve ihan oikeasta miehestä, joka ei tunne suurinta intohimoa sohvaani vaan minua kohtaan.Voi olla,että näine ajatuksineni olen yksin hamaan hautaan, mutta jos se on hinta siitä etten tunne pahoinvointia omassa olohuoneessani, niin ok, ei ehkä liian kallis hinta. Vakipano on haussa, ja pakko sanoa, että joku ukkomies se tulee olemaan. Siinä on optimoituna moni asia.Yksi tärkeimmistä:ei tee pesää mun kotiini.