Eräiden naisten päänsärkynä jouluisin tuntuu olevan heidän henkilökohtaisen joulupukkinsa välinpitämättömyys. Herrat kun eivät osaa ottaa joka ikisestä pikkuvinkistä vaaria. Tai ostavat halvemman lahjan puolisolle, kuin mitä häneltä saavat.
Kun käyn jouluostoksilla yritän paneutua ajatuksella siihen, mitä tulen ostamaan. Tiedän samalla, että lahjoja on hankala ostaa. Ajattelen omalta kantiltani, ei tarvitse kävellä kuin viisi minuuttia elektroniikka- tai retkeilyosastolla kun keksin kymmenen lahjaideaa halvasta kalliiseen, joista yhden ostamalla rakas naiseni saisi minut häkeltymään onnesta. "Kuinka ajattelevainen hän onkaan!" Itse asiassa kaiken kiinnostavan tavaran edessä välillä tuntuu, että on kai hänen nyt pakko löytää minulle jotain oikeasti kiinnostavaa.
Ei, ei hän osaa minulle joululahjoja ostaa. Muulloin kyllä kuten esim. syntymäpäivisin hän on antanut mitä hienoimpia lahjoja.
Mutta mitä sitten jouluisin saan? Kivoja, mutta rehellisesti sanottuna hiukan tylsiä lahjoja. Sellaisia mitä naiset aina miehille ostavat. Partavettä, pyyhettä, kravattia, Clancyn tai Tervon kirjan (mielelläni luen, mutten dekkareita enkä suomalaisia humoristeja). Vaatteita, joista en pidä tai joita ei välttämättä tule käytettyä. Onneksi ei kalsareita tai sukkia, mitä olen kuullut ja nähnyt monen miehen saavan.
En valita sillä olen jo aikuinen mies. Ei siis enää haittaa, etten saanut sitä suosituinta pleikkaripeliä tai legopalikkaa. En murehtisi, vaikka jonain jouluna jäisin kokonaan lahjoitta. Lahjanostajana olen keskimääräisesti hyvä, varsinkin ajan ja rahan salliessa. Mutta tärkeintä minulle on oikeastaan lahjanjako-ruljanssin ohittaminen mahdollisimman vähillä henkisillä vaurioilla. Samoin rakkaalleni, hän ymmärtää ettei aina voi onnistua. On pelkkää bonusta, jos toinen aidosti ilahtuu. Itse olen aina todella kiitollinen lahjasta kuin lahjasta. Olen varsinkin kiitollinen, että lahjan antaja on olemassa. Olen kiitollinen, että puolisoni on sellainen joka ei tiivistä kokonaista vuotta siihen, mitä hän saa minulta lahjaksi jouluna. Olen kiitollinen, että saan olla rakkaani kanssa.
Jouluna lahjan idea katoaa johonkin ihmeelliseen kaupallisuuden ja tavaranpaljouden suohon. Samaan suuntaan tai paikkaan mihin jouluisin muka vaalittavat arvot kuten epäitsekkyys, kiitollisuus, rauha, läheisyys, rakkaus, hellyys jne. jne. katoavat. Jos näitä arvoja mitataan lahjapaketin koolla miksei samantien dollareissa?
Hysteria, itsekkyys, kateus, paniikki, ahdistus, masennus, ahneus, ylensyönti. Raha, viina, riita, stressi. Joulupa hyvinkin.
Presidenttimme viisaana naisena voisi ottaa tähän kantaa uudenvuoden puheessa.
Kun käyn jouluostoksilla yritän paneutua ajatuksella siihen, mitä tulen ostamaan. Tiedän samalla, että lahjoja on hankala ostaa. Ajattelen omalta kantiltani, ei tarvitse kävellä kuin viisi minuuttia elektroniikka- tai retkeilyosastolla kun keksin kymmenen lahjaideaa halvasta kalliiseen, joista yhden ostamalla rakas naiseni saisi minut häkeltymään onnesta. "Kuinka ajattelevainen hän onkaan!" Itse asiassa kaiken kiinnostavan tavaran edessä välillä tuntuu, että on kai hänen nyt pakko löytää minulle jotain oikeasti kiinnostavaa.
Ei, ei hän osaa minulle joululahjoja ostaa. Muulloin kyllä kuten esim. syntymäpäivisin hän on antanut mitä hienoimpia lahjoja.
Mutta mitä sitten jouluisin saan? Kivoja, mutta rehellisesti sanottuna hiukan tylsiä lahjoja. Sellaisia mitä naiset aina miehille ostavat. Partavettä, pyyhettä, kravattia, Clancyn tai Tervon kirjan (mielelläni luen, mutten dekkareita enkä suomalaisia humoristeja). Vaatteita, joista en pidä tai joita ei välttämättä tule käytettyä. Onneksi ei kalsareita tai sukkia, mitä olen kuullut ja nähnyt monen miehen saavan.
En valita sillä olen jo aikuinen mies. Ei siis enää haittaa, etten saanut sitä suosituinta pleikkaripeliä tai legopalikkaa. En murehtisi, vaikka jonain jouluna jäisin kokonaan lahjoitta. Lahjanostajana olen keskimääräisesti hyvä, varsinkin ajan ja rahan salliessa. Mutta tärkeintä minulle on oikeastaan lahjanjako-ruljanssin ohittaminen mahdollisimman vähillä henkisillä vaurioilla. Samoin rakkaalleni, hän ymmärtää ettei aina voi onnistua. On pelkkää bonusta, jos toinen aidosti ilahtuu. Itse olen aina todella kiitollinen lahjasta kuin lahjasta. Olen varsinkin kiitollinen, että lahjan antaja on olemassa. Olen kiitollinen, että puolisoni on sellainen joka ei tiivistä kokonaista vuotta siihen, mitä hän saa minulta lahjaksi jouluna. Olen kiitollinen, että saan olla rakkaani kanssa.
Jouluna lahjan idea katoaa johonkin ihmeelliseen kaupallisuuden ja tavaranpaljouden suohon. Samaan suuntaan tai paikkaan mihin jouluisin muka vaalittavat arvot kuten epäitsekkyys, kiitollisuus, rauha, läheisyys, rakkaus, hellyys jne. jne. katoavat. Jos näitä arvoja mitataan lahjapaketin koolla miksei samantien dollareissa?
Hysteria, itsekkyys, kateus, paniikki, ahdistus, masennus, ahneus, ylensyönti. Raha, viina, riita, stressi. Joulupa hyvinkin.
Presidenttimme viisaana naisena voisi ottaa tähän kantaa uudenvuoden puheessa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Taitaa olla äijällä maalliset asiat varsin hyvin kun pitää moista murehtia. Kaikki on näköjään kovin suhteellista. Porhot kärsivät erilaisista deppareista ajatellessaan mitä kaikkea heidän omaisuudelleen saattaa tapahtua. Hienostopariskunnat pohtivat joululahjojen laatuja ja hintoja suhteessa kammottaviin masennustiloihin joita saattaa tulla jollei toinen osapuoli osaa ostaa laadultaan ja hinnaltaan oikeaa. Tukehtukaa pullaanne, pikkuporvarit ja kuponginleikkaajat!
Ei, eivät ole maalliset asiat varsin hyvin. Kuulun väestön köyhimpään kymmenykseen. Saattaapa olla hyvä syy siihen ettei joululahjatraumoja tule.
Mutta periaatteessa message on sama kuin sinulla.
Kirjoituksesi alussa käytit maagisia sanoja "..yritän paneutua ajatuksella siihen, mitä tulen ostamaan." Näinhän sen pitäisi olla. Sitten tulee niitä lahjoja, joissa ajatuksissa on ollut tasan tyhjää ostoksia suoritettaessa ja lahja ei liity saajaansa mitenkään. Siinä vaiheessa, jos kyse on esim. aviopuolisosta, lahjasta tulee loukkaus. Itse uskoisin saaneeni mieheltäni lahjan, jollaisen hän olisi ostanut ex-vaimolleen. Vaikka kuinka olisi onnellinen toisen olemassaolosta ja parisuhteestaan, sitä ajattelee väkisinkin, että tunteeko toinen minua lainkaan..
Eikös kokakolajoulua boikotoidessa ole tarkoitus juuri estää kaupallisuutta ja turhaa materialismia? Eikös kalsarit ja sukat voi laittaa energiajätteeksi kun ne ovat tulleet elonsa päähän? - ei mitään turhaa-
Hymy nousisi huulilleni ja kirkkaus silmiini jos kaikki ostaisivat toisilleen lahjaksi kalsuja.