Kertokaahan kaikki, mitä olette mieltä sitoutumisesta. Sitoudutaanko nykyään liian aikaisin vai myöhään, vaiko onko se täysin turhaa ylipäätänsä? Mitä on sitoutuminen? Milloin on ns. "oikea aika" sitoutua? Onko sitoutumiseen "järjestystä? (eli jotain sen tapaista kuin esim. tapailu, seurustelu, kihlat, ythteenmuutto, naimisiinmeno, lapset..)
Mielipiteitä, kokemuksia jne.
Mielipiteitä, kokemuksia jne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nykypäivän trendiin ei sitoutuminen kuulu. Ehei. Yksilökeskeisyyden, in-trendien ja oman navan palvomisen aikakaudella sitoutuminen on OUT, ja vain kalkkisten ja nössöjen puuhaa.
Toisten ihmisen kanssa pidempään oleminen alkaa ahdistaa vapauteen ja jatkuvaan hypetyksen ja elämysten kokemiseen kasvatettua pikku individualistia.
Pariutuminen ts. sitoutuminen on nykypäivänä karsittu alkuperäisestä merkityksestään (siis monogamia) tarkoittamaan tilaa/aikakautta ihmisen elämässä jolloin perustarpeiden tyydyttäminen on tarpeeksi riskittömästi toteutettu. Siis toistaiseksi.
Myös jatkuva "sen oikean" etsiminen, ja tuon illuusion ylläpitäminen syö pohjaa sitoutumiseen vaadittavaa moraalisen valinnan ideaa vastaan.
Nykypäivänä ei siis enää sitouduta. Me vain viivähdämme ihmisten kanssa, hengaillaan, tapaillaan, deittaillaan, tapaillaan jne.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
toisenlaisiakin!
Musta tuntuu, ettei ympärillä muita olekaan kuin äijää vaanivia naikkosia!
Kaikki niistä haluu lapsen ja häät ja omakotitalon, farmariauton ja kultasen noutajan.
Ja jos ei ole varaa näistä mihinkään niin ainahan voi puskee mukulan pari yhteiskunnan elätiksi. Välttää sekin, pääasia että saa halujaan tyydytettyä voi ei pysty hallitsemaan...
Jaa miksi?
Siksi kun ne on naisia, ja ne on jostain saaneet päähänsä, että niin kuuluu tehdä. Aristoteleen sen sanottiin tienneen jo ennen kuin naiset sen itse ymmärsivät. Näyttää ettei ne kaikki tajua sitä vieläkään.
Missä ihmeessä tuollasia henkilöitä on kun sä kuvasit?
Jotkut sitoutuvat liian aikaisin, jotkut eivät opi sitä taitoa koskaan. Ja yksinhän ei kellään ole hyvä olla. Senhän osoittaa jo nykyinen ihmisten pahoinvointikin, kun ihmissuhteet ovat kertakäyttötavaraa ja sukusiteitä ei enää pidetä minään. Minä ainakin uskon sitoutumiseen ja siihen, että rinnalle on mahdollista löytää kumppani, jonka kanssa voi luottaa siihen, että vanhetaan yhdessä. Mitä järkeä koko touhussa muuten on, ellei seksiä oteta lukuun?
Mikä sitten on 'oikea aika'? Just silloin, kun tuntuu, että tuon kanssa haluan köpötellä käsikynkkää kylänraitilla vielä kasikymppisenäkin, tai jos ei nyt niin kauas halua tai jaksa ajatella, niin silloin kun tuntuu, että tuon kanssa haluan jakaa elämäni hyvine ja pahoine puolineen. Joku sitoutuu jo teininä, huomatakseen että sitä sitten kasvetaan erilleen ja halutaan elämältä muutakin, joku pakenee kaikkea sitoutumiseen viittaavaa kunnes herää siihen, että kaikki ympärillä menevät naimisiin, saavat lapsia ja itsellä menee kaikki aika pakenemiseen.
Mielestäni sitoutumisella ei ole mitään 'järjestystä'. Itse olen aina kavahtanut kaikkea kaavamaista ja sitä, että olisi joku tietty kaava elämälle ja siinä tapahtuville asioille. Tosin se onkin usein johtanut tavanomaisuuksien pakoiluun ja omiin ongelmiinsa... tehköön kukin pariskunta niinkuin omalta tuntuu. Ja jättäköön ne sukulaisten 'jokos te asutte yhdessä' ja 'milloinkas te hankitte lapsia' ja sukunimellä spekuloinnit omaan arvoonsa. Elämä on kuitenkin ainakin osaksi sellaista, kuin sen itselleen tekee.
meillä meni näin: oltiin seurusteltu n. 2kk kun muutettiin yhteen. yhteistä taivalta takana vuoden verran ja hyvältä tuntuu, edelleen. sitoutuminen, se on pari kohtaista. ei kaikki ole noin lyhyen ajan jälkeen valmiita yhteen muuttaan, kun taas toiset ovat..