Miten tästä eteenpäin?
Mieheni muutti pois kotoa yllättäin ilman mitään ennakkovaroitusta.Hän kertoi lyhyesti tavanneensa toisen naisen ja on nyt onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin. He tapasivat risteilyllä marraskuussa ja ovat tapailleet siitä lähtien säännöllisesti. Olen nyt kolmen lapsen kanssa. Lapsetkin ovat asiasta todella järkyttyneitä eivätkä vieläkään usko todeksi isän poismuuttoa. Mieheni tai ex-mienehi ei suostu keskustelemaan mistään ei vastaa kännykkään tai tekstiviesteihin..eli mistään asioista emme käytännössä pääse keskustelemaan. Joulukuun alussa kun hän kertoi asiasta oli hän vielä asiallinen, mutta sen jälkeen muuttui tosi julmaksi ja kostonhaluiseksi. Minua alkoi pelottamaan hänen käytöksensä ja pyysin häntä antamaan kotiavaimen ja tekemään muuttoilmoituksen, jos hän todella haluaa muuttaa pois. Asunnonkin hän oli jo järjestänyt itselleen. Yhtään rahaa hän ei ole enää antanut joulukuussa, mitenkäs siinä niin? entä elatusmaksut? Aina kun otin raha-asiat esille, sain vain kuulla haistatteluja tai uhkailua. Onko parempi antaa ajan kulua ja antaa hänen rauhoittua ja toivoa hänen yhteyden ottoa vai mennä käymään tai yrittää ottaa vain yhteyttä?? Onko kenelläkään kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista tai antaa hyviä neuvoja??
Kaikki apu ja neuvot ovat tervetulleita..
Kiitos :-)
Mieheni muutti pois kotoa yllättäin ilman mitään ennakkovaroitusta.Hän kertoi lyhyesti tavanneensa toisen naisen ja on nyt onnellisempi kuin koskaan aikaisemmin. He tapasivat risteilyllä marraskuussa ja ovat tapailleet siitä lähtien säännöllisesti. Olen nyt kolmen lapsen kanssa. Lapsetkin ovat asiasta todella järkyttyneitä eivätkä vieläkään usko todeksi isän poismuuttoa. Mieheni tai ex-mienehi ei suostu keskustelemaan mistään ei vastaa kännykkään tai tekstiviesteihin..eli mistään asioista emme käytännössä pääse keskustelemaan. Joulukuun alussa kun hän kertoi asiasta oli hän vielä asiallinen, mutta sen jälkeen muuttui tosi julmaksi ja kostonhaluiseksi. Minua alkoi pelottamaan hänen käytöksensä ja pyysin häntä antamaan kotiavaimen ja tekemään muuttoilmoituksen, jos hän todella haluaa muuttaa pois. Asunnonkin hän oli jo järjestänyt itselleen. Yhtään rahaa hän ei ole enää antanut joulukuussa, mitenkäs siinä niin? entä elatusmaksut? Aina kun otin raha-asiat esille, sain vain kuulla haistatteluja tai uhkailua. Onko parempi antaa ajan kulua ja antaa hänen rauhoittua ja toivoa hänen yhteyden ottoa vai mennä käymään tai yrittää ottaa vain yhteyttä?? Onko kenelläkään kokemuksia vastaavanlaisista tilanteista tai antaa hyviä neuvoja??
Kaikki apu ja neuvot ovat tervetulleita..
Kiitos :-)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minusta tuntuu, että sinun kannattaisi pistää ero vireille. Siinähän on vuoden harkinta-aika eikä ero astu voimaan, jos asialle ei ennen vuoden loppua tehdä mitään. Silloin miehenkin on pakosti otettava asiaan jotain kantaa.
Mene myös kuntasi sosiaalivirastoon puhumaan lasten asiasta. Pitäähän miehesi maksaa heille elatusta. Älä jää "tuleen makaamaan" vaan selvittele asioita.
Kerro asiasta sukulaisille ja ystäville ja PYYDÄ APUA, jos et selviä yksin. Vetoa varsinkin appivanhempiisi. Heillä lienee vaikutusta miehesi käytökseen. Sinulle jaksamista ja rohkeutta.
Laita sika liekaan äläkä anna narua vaan hirtä se itse.. eli heti vaan ota yhteys oikeusaputoimistoon tai vast. ja laita asiat sitä kautta pyörimään.. ilman muuta jos ei edes muutto ilmoitusta muuten tee.. häviät yks. huolt. elatuskorotuksen ja mahd. muutakin. Ja jos mies on pönttö niin ansaitsee pahimman kautta. Tuntuu luulevan että on vapaa kuin taivaanlintu. Ei kun tapaamiset paperille lakiteitse ja lapset isälle säännöllisesti tai ei ollenkaan. mUlkku mies, ole iloinen että häipyi. Koita kestää.
..- viesteistä, joista olen saanut lisäpotkua ja itsevarmuutta. Aion pistää asiat itse vireille (jopa vielä tämän vuoden puolella)
Aluksi ajattelin että puolisolla tämä kaikki olisi jotakin ohimenevää (ihastusta toiseen), mutta niin paljon hän on loukannut katteettomilla lupauksilla eli pettymyksiä on tullut liikaa..myös se että aluksi seurasin tilannetta (ehkä liiankin pitkään) noin nelisen viikkoa kun hän tuli ja meni miten sattui ( kävi kotona vain vaihtamassa vaatteensa ja pesulla, syömässä, pakkasi kamppeita -> häipyi, enkä koskaan tiennyt missä on (( reissussa toisen naisen luona)) tai milloin hän palaa, mitä hän seuraavaksi tekee tai sanoo)se jos mikä oli kuluttavaa arkirumpan keskellä ( sekä haistattelujen, uhkailujen, kiristyksen keskellä, ei enää tarvitse kuunnella tai pelätä). Nyt vanhimmat lapsetkin sanoo että on ihanan rauhallista kotona ja kavereitakin heillä käy paljon enemmän täällä kyläilemässä.Heillä on silti ikävä isää, varsinkin pienimmillä.
Toivon että saan kaikki käytännön asiat vireille tämän viikon aikana, kun olen lomalla, jotta arki voi taas ensiviikolla alkaa normaalisti, vaikka yksin.
Toivon myös että tämä asioiden eteenpäin pistäisi miestäni miettimään ja että hänen käytöksensä muuttuisi ja pääsisimme keskustelemaan asiat jonkun ulkopuolisen henkilön kanssa niin, että lopputulos olisi kaikkia tyydyttävä/oikeudenmukainen.Suurin ja vaikein asia ratkaistavaksi on varmaan elatusmaksuun määrä, ositus, ja mahdollinen yksinhuoltajuus. Voisihan lapset silti tavata isää, mutta kun ei häntä nytkään tavoita silloin kun yrittää tai hän keskustele asioista, miten se sitten hoituisi yhteishuoltajuudessa, olisi varmaan pelkkää riitaa. kuka sitä jaksaa enempää kaiken tämän lisäksi??Minulle on tärkeintä että lasten elämä voisi jatkua samaan malliin, ettei heille tulisi mitään suuria muutoksia elämälle, ystävät, koulu, harrastukset, asuinpaikka yms säilyisi samana ( muuta kuin isän pois muutto)
Tosin voi käydä niinkin että tästä hän saa lisää vettä myllyyn ja käy vielä hankalammaksikin..mitäs sitten teen??
Käväiseppäs osoitteessa www.yksinjayhteishuoltajat.net/kysy.html
Klikkaa kohtaa "Kotiin"
Saat paljon hyödyllistä tietoa elämäntilanteeseesi.
Voimia!
Olet varsin yleisesti esiintyvän, mutta vaikean tapahtuman myllerryksessä. Tässä tilanteessa harkinta pettää helposti, niin kuin on käynyt miehesi kohdalla.
Kaiken toiminnan keskipisteenä pitäisi olla lapset, ettei heille aiheuteta enempää kärsimyksiä, mitä pakosta tulee. Sekin on jo paljon liikaa.
Mielenkiintoinen kysymys itsellesi on se, että haluatko miehesi takaisin jos (ja usein myös kun )hän on valmis palaamaan.
Käänny sosiaalitoimiston, ja myös mielenterveystoimistonkin puoleen. Sieltä saat puolueetonta ja asiantuntevaa neuvoa tilannetta, mutta myös itseäsi varten. (näin itse toimin aikoinaan, ja kannatti).
Et ole mieleltäsi sairas, vaan täältä kautta saat ohjeita ja linkkejä, jolla selviät tilanteesta nopeammin
(Usko vaan, että sekin aika koittaa jolloin nämä tapahtumat on muisto muistojen joukossa. Onnesta et tiedä, jollet koe epäonneakin).
Sukulaisten ohjeet ovat varmasti hyvää tarkoittavia, mutta kun tunteet ovat heilläkin mukana, tahtoo helposti syntyä "rintamalinja" miestä vastaa, jolloin perusasiat jää vähemmälle harkinnalle.
Eräs erittäin tärkeä asia. Olet pelkotilojesi ja pettymyksesi vuoksi erittäin helposti johdateltavissa (kaikki ovat tuossa tilanteessa).
Kaikissa suurissa asioissa, kuten ositus, huoltajuus, elatusmaksut jne. käänny ennen sopimusten tekoa ulkopuolisen asiantuntijan puoleen.
Olen nähnyt monia tapauksia, että tilannetta on käytetty häikäilemättömästi hyväksi, ja sitä on toisella puolella kaduttu katkerasti jälkeenpäin.
Kaiken kaikkiaan...hän on lastesi isä, ja sellaisena pysyy. Tarjoa hänelle se mahdollisuus että voi myös käytännössä olla tätä.
Jos aviomiehenä epäonnistuu, ei se vielä tarkoita sitä etteikö isänä voisi onnistua.
Se helpottaisi myös sinun tilannettasi.
Koeta saada miehesi teidän yhteiseen neuvotteluun, jossa on täysin ulkopuolinen asian osaaja mukana. Ilmeisesti sosiaalitoimisto on se paikka.
Vanha sanonta: Parempi laiha sopu kuin lihava riita, on hyvä. Siihen pääsemiseksi joutuu vain vähän kakkiakin niellä.
Muuten...kun aika kuluu, niin huomaat että ei yksinhuoltajuuskaan (jos siihen päädyt) onnea vie, töitä vain se lisää (sanoo siviilisäätyynsä nykyisin tyytyväinen, kutakuinkin onnellinen mies).
Yksinhuoltajaisältä tuli todella hyviä neuvoja!
Kuten sanoin aikaisemmassa vastauksessanikin, kehotan sinua, Raija, toimintaan. Älä pistä päätäsi pupun lailla pensaaseen ja jää odottelemaan. Masennut vain sillä tavalla.
Kuulosti tutulta. Vaimoni lähti 3 lapsen kanssa 3 v sitten. Taoin itselleni ettei riitaa!! Vihan ilmapiiri ympäröi minua, kenties häntäkin. Sukulaiseni ovat minua vastaan ja hänen puolestaan minun puolellani. En ole provosoinut heitä, asiallisesti ollaan keskusteltu ja eron jälkeen en ole juurikaan ollut yhteydessä. Hän taas on nyt tosi paljon sukulaisteni kanssa tekemisissä. Ennen he vihasivat toisiaan. Asiattomat viestit sukulaisiltani ovat olleet rasittavia.
Pari vuotta menee että menneisyys on läsnä haamujen muodossa. Tapaan lapsiani säännöllisesti, kerran kuussa lomat ja joulut vuorotellen. Olen naimisissa ja uuden alun alussa.
Halusin hieman raottaa mitä elämää on eron jälkeen. Katkeruus ajaa ihmistä hätäisiin tekoihin.
1. Älä jää laakereille lepäämään. Ota yhteyttä lastenvalvojaan ja lähde asiaa viemään eteenpäin. Täytä erohakemus jolloin saat virallisen päivämäärän. Ilmoita EROHAKEMUKSEEN että miehesi on muuttanut silloin ja silloin pois. Vaikuttaa elatusmaksuihin mistä maksu aloitetaan.
2. Hae yksinhuoltajuutta, jos miehesi on piittaamaton. Se ei poista hänen velvoitettaan laspsiaan kohtaan. Ei yhteishuoltajuuskaan huono ole, ainakaan hänen kannaltaan.
3. Toimi harkiten, älä vihassa. Säilytä maltti, keskustele (vaikkapa täällä) ja yritä löytää oma paikkasi. Älä hae kostoa, se ei kuulu ihmisille.
4. Muista että lapsillasi on oikeus vanhemmuuteen. Siis lapsillasi on oikeus isään ja äitiin, korostan sanaa oikeus ja se on myös laissa kirjoitettu. Eri tarkoitus kuin sanalla velvollisuus.
5. Kerro lapsillesi että elämässä käy näin. He odottavat isää mutta uskovat sinua. Älä myrkytä kasvualustaa, siitä sinut palkitaan. Se aika tulee vielä.
6. Lopullisen päätöksen erosta te teette. Aina ei ero ole huono ratkaisu.
7. Varaudu murheisiin, itku säestää monet surusi. Sano itsellesi että nouset vielä. Elämä kuljettaa sinut huomaamattomasti onneen. Sinne ei vaan ole oikotietä - valitettavasti.
8. Muista! Jokainen on valmis neuvomaan, mutta harva auttamaan!
Toivon selviytymistä mahdollisimman nopeasti. Äänet katollasi ovat tuulen huminoita eivät luurankojen kalistelua. Positiivinen asenne ja usko elämään ovat parhaimpia eväitä elämän polulle.
Hyvä musiikki. Esim. Anna-Mari Kaskisen tuotanto eri esittäjien tulkitsemina ovat paikallaan hakiessasi lohdutuksen sanoja. Kun mikään ei enää riitä.
vastuu elatusmaksuista tulee hänelle vasta oikeuden päätöksen jälkeen,nyt et voi tehdä oikeastaan mitään.odottele kaikessa rauhassa ja merkitse ylös kaikki asiat jotka hän laiminlyö perhettä kohtaan,tarkoitan lähinnä lapsia,sinulle hän ei ole tilivelvollinen mistään.
jolloin nuo ruususenpäivät ovat ohi (ex)miehesi ja uuden naisen kanssa ja sitten alkaa arki. Sitten taitaa käydä niin että mies tulee katumapäälle vanhan suhteen ja rupeaa automaattisesti lähestymään sinua, lapsien varjolla toki.
Päätettäväksi jää otatko takaisin ja annatko anteeksi, vaikka kuinka sattuu ja pystyykö vanha suhde enää palaamaan ennalleen vai onko se vain kulissi lasten takia.
Joka tapauksessa sos virasto auttaa ja eropaperitkin voi laittaa menemään, 6kk on harkinta-aikaa ja sitten vielä 6kk aikaa jättää lopulliset paperit, mutta jos nyt heti laitat niin (ex)miehesi saattaa jopa suuttua siitä entisestään ja sitten on keskustelu vielä vaikeampaa. Ehkä pitäisi saada ensin sovittua tiettyjä asioita ja sitten jos vielä sinusta siltä tuntuu niin paperit vetämään.
..vuodenvaihteessa eli sain oikeusaputoimistosta asiantuntevaa apua ja he lähtivät ajamaan asiaani eteenpäin. Odotin liiankin pitkään..toivottavasti saan takautuvasti joulukuulta elatusavut, koska hän lupasi antaa rahaa joulukuun maksuihin ruokaan yms ei yhtään senttiä tullut pelkkää v####..kun otin asian esille. Onneksi olen selviytynyt tähän asti omillani ja tuttavien tuella. Kurjin tilanne on kun hän ei suostunut keskustelemaan tai soittamaan minulle. Mielestäni käytännön asioista olisi hyvä päästä puhumaan, ja pitää lapset erillään näistä keskinäisistä asioista. Hän kuitenkin soittelee silloin kun hänelle sopii vanhemmalle pojalle, antaa hänelle rahaa mikä on toisaalta ok, mutta nuorempi taas on hieman pahoillaan jos hän ei saa tai saa vähemmän,,vuodenvaihteessa hän kävi tuomassa rakettirahaa UUDELLA autollaan ..oli vaihtanut meidän perheen auton toiseen.Eilen hän kävi tuomassa nuoremmalle pojalle kännykän, poikahan oli asiasta innoissaan odotti monta tuntia, mutta saatuaan sen liittymällä hän ei voinutkaan lähettää kavereille tekstiviestejä..tai tilata itselleen jotakin logoa..pahaa mieltä koko ajan..samalla hän kysyi nuorimmilta lapsilta jos he haluaisivat lähteä uimaan..
Ajatus on ihana koska lapset pitää uimisesta. Mutta ollaan oltu flunssassa viikon päivät ja kuusivuotias oli asiasta niin innoissaan, että lähti hakemaan jo uimapukua...Mielestäni ex-mieheni pitäisi hoitaa lapsia koskevat asiat mm.tapaamiset, taskurahat,tavaroiden ym hankinnat ensin minun kautta, ettei lapset joudu pettymään.(eivät he ole tottuneet saamaan esim rahaa niin paljon aikaisemmin)
NYT ensiviikolla kun mieheni saa kirjeen käräjiltä elatusapumaksuista, voikin syntyä aikamoinen häly..tosin asiantuntijat olivat sitämieltä, ettei kannata jäädä odottamaan enää, koska siinä kärsii lapset ja minä kaikista eniten siksi lähdin sitten ajamaan itse avioeroa eteenpäin ,kun mieheni ei sitä tehnyt vaikka muutti pois ja tapailee toista/toisia naisia sekä viettää hurjaa sinkkuelämää..kaikkea hyvää ja onnea hänelle.Aluksi ajattelin että se on jokin ohimenevä juttu ja hän palaa takaisin..sanoin hänelle että miettii vielä tarkkaan kokonaisuutta, onko se sen arvoista kun on kolme yhteistä lasta 15v aviossa. Mutta nyt ajattelen vain itseäni ja lapsiani, mikä on meille parasta että selviydymme ja voimme aloittaa uuden vuoden parempia päiviä odotellen.. Takaisin en ole valmis miestäni ottamaan, niin paljon hän on loukannut minua ja lapset ovat joutuneet seuraamaan hänen raivoamisia sekä sekavaa käyttäytymistä. Niin monet lupaukset ovat olleet katteettomia, että luottamusta ei enää ole..
PÄIVÄ KERRALLAAN ETEENPÄIN, MUTTA VAIKEIMMAT AJAT OVAT VARMASTI VIELÄ EDESSÄ, ENNEN KUIN KAIKISTA ASIOISTA ON PÄÄSTY SOPIMUKSEEN.
sinulle, että olet saanut ruljanssin alkuun. Päivä kerrallaan vaan eteenpäin. Voi olla, että joudut kaikki keskustelut käymään miehesi kanssa viranomaisten kautta, mutta ehkä niin onkin parempi pattitilanteessa. Tukijoukot ovat tarpeen...
Saattaahan se häly nousta sen kirjeen perillemenon jälkeen, mutta kylläpä se miehesi tietää sitä odottaa. Hän on itse valinnut tiensä ja hänen on itse kannettava seuraukset siitä.
Ikävä tarina, vaan ei tavaton.
Uskon että oikeusaputoimistossa olet saanut apuja ja neuvoja. Mutta muistathan, että niin kauan kunnes ositus on tehty teidän omaisuutenne on yhteistä vaikka se paperilla toisen nimissä olisikin (esim. auto) -- sitä ei saa hukata tai myydä ilman lupaasi (jos vaikka keksii myydä autonne naisystävälleen eurolla, jottei tarvitse jakaa sitä kanssasi osituksessa). Tiedätkö myös sen, että jos miehesi nyt keksii ottaa suuria luottoja, vastaat myös niistä puoliksi !?
Suosittelen lämpimästi puhumaan myös näistä juristien kanssa...