yksipuolinen kaveruus

Se voi tehdä sen tahallaankin, on kokemusta. Haistata sille pitkät peet.

olen kokenut tuota samaa ja olen tosiaan jo 22v. enkä vain yhden kanssa vain tuntuu jopa siltä että useimmat ihmissuhteeni ovat yksipuolisia. koskaan ei ole ollut niin päin
että joku muu pitää minuun yhteyttä ja minä en koskaan. joskus on käynyt niin että tyyppi on pari kertaa ottanut ensin yhteyttä, mutta sitten kun en ole koskaan soittanut
hänelle niin hänkin on lopettanut kokonaan. tein sen vain koska hänelle minun ei ollut
helppo puhua, no hän olikin mies kuten minä.

minulla on sellaisia tapauksia siis naisissa koska useimmat kaverini ovat naisia että juttu menee mun mielestä ihan kivasti jossei jopa erittäin hyvin
(ja en kyllä voi olla niin huono arvioimaan että erehtyisin täysin tässä) mutta silti yhteydenpito aloite lähtee enimmäkseen minulta. mitä siinä sitten pitää oikein ajatella? kaikista ärsyttävintä on
että olen ns. herkkä ihminen, että en halua luopua yhdestäkään kaverista jonka kanssa on edes kohtalaisen mukava olla. jos minulla on näin niin miten ihmeessä
muilla sitten voi olla varaa luopua kaverisuhteista (minuun) jotka mun mielestä
toimivat ihan kivasti?

en millään haluisi yleistää että naiset kavereina ovat epäluotettavia ja ailahtelevaisia... siis miesten kavereina... enkä minä sitä uskokaan sillä silti aina löytyy joka pitää muhun aktiivisemmin yhteyttä ainakin vähän aikaa.
se mitä kaipaisin olisi juuri pitkäaikaiset ystävät joihin oikeasti voi luottaa. mulla ei ole yhtäkään sellaista. vain yksi miespuolinen kaveri joka on pysynyt mukana yli 2v. ja hänkin kyllä ailahtelee.
kaikista typerintä tässä on se että ei mulla yksinkertaisesti ole varaa luopua näistä tyypeistä. muuten jäisin ihan yksin.täytyy vain sietää ikäviä asioita toisessa. niin kai muutkin tekevät mun kohdalla vaikka eivät sitä suoraan sano.

jos yritän objektiivisesti arvioida että miksi en saa luotua pitkiä ihmissuhteita niin en oikein keksi mitään syytä. en mielestäni tee mitään ikävää kavereilleni, en valehtele, en hauku, vastaan aina viesteihin, puheluihin, osaan jutella ihmisten
kanssa, meillä on välillä oikeasti hauskaa, kuuntelen toisten murheita, ja en ole mitenkään ylimielinen muita kohtaan, mutta en kyllä
nöyristelekään, tulemme siis hyvin juttuun. juuri näitä asioita toivoisin omassakin kaverissa löytyvän
ja sellaisesta kaverista pitäisin kyllä kiinni. mikseivät siis muutkin pidä? he suorastaan
joskus jopa ajavat mut pois luotaan.

olenko liian kiltti? (on mulla paheitakin ja kaksmielisiet jutut tarpeenvaatiessa) pitäisikö välillä myös huutaa? mistä ihmeestä on kysymys? ajatelkaa nyt, jopa tupakoin, sillä nyt luulis aina saavan jotain pintakavereita, ainaskin yläasteella kai sai ;) mä oikeasti haluisin tietää että miksei
ns. kunnon kaverit kelpaa? en mielestäni edes teeskentele "kunnollisuuttani" vaan olen sellainen yksinkertaisesti siitä syystä että en halua menettää toisia.

niin, sulle pitäis sanoa jotain rohkaisevaa? ensinnäkin ketään ei voi pakottaa pitämään sinusta ja olemaan kaverisi. pitää vain etsiä ne kaverit joista pitää oikeasti ja
silloin toivottavasti pitäminen heijastuu myös ystävällisenä ja hyvänä suhtautumisena toiseen. ja siitä ainakin minä pidän. älä koskaan ylenmäärin
teeskentele pitäväsi ihmisestä koska kuitenkin se paistaa joskus läpi ja se ei tunnu kivalta. teeskentelyä ei_ole hyvä käytös ja sellainen perusystävällisyys. siis oikeasti
voin sanoa että on ihmisiä kuten minä jotka on vähän yksinäisiä ja mä tulen jo siitä hyvälle mielelle kun joku ottaa mut huomioon niin että se kanssa tuntuu siltä.
silloin tarvii edes olla mikään maailman paras jutun kertoja.

kannattaa_joskus_kertoa toiselle mitä ajattelet hänestä, jos todella ajattelet ja ajatukset ovat positiivisia. ei liian usein, mutta koska kuitenkin sitä kuulee niin harvoin niin kyllä ihmiset siitä
pitävät, jos tuntevat että todella tarkoitat mitä sanot. ja joskus on ihan paikallaan suoraan sanoa jos vaikka sinua juuri ärsyttää kun toinen ei pidä yhteyttä.
ehkä se ei ole edes huomannut koko asiaa, tai ehkä hän ei jostain syystä uskalla pitää yhteyttä jos pelkää sun suunnalta torjuntaa. ehkä hänellä
on masentunut olo tai olet tietämättäsi loukannut häntä. tiedän että sitä on vaikea kysyä suoraan, mutta se kannattaa jossain vaiheessa. helpotus voi olla
suuri ja vaikkei oliskaan niin ainakin luultavasti kuulet totuuden. syitä miksi toinen ei pidä yhteyttä on niin paljon. ei aina syy ole se että toista ei vain kiinnosta.
varsinkin jos olet ennenkin ollut hänen kaverinsa. tiedän kyllä aivan hyvin että minä (kuten ehkä sinäkin) olet niitä ihmisiä jotka loukkaavat tunteensa
helposti ja sille ei vain voi mitään, se tunne tulee joka kerta. ehkä se on hinta siitä että on empaattinen ihminen. ainakin joskus. joskus mun käytös varsinkin
tyyppejä kohtaan jotka ovat tylysti laittaneet välit poikki on aivan muuta kuin
empaattista...

eli mun 22v kokemuksella aina vähän yksinäisenä ihmisenä se mitä kannattaa ihmisten eteen tehdä on: ole kohtelias, huomioi toinen, kuuntele oikeasti, ole hienotunteinen,
ole aito, ole se mitä olet. en voi tietää miltä muista tuntuu, mutta mulle ainakin sellainen käytös jää mieleen vaikka toisen kanssa nyt ei olisi ollut niin
upean hauskaa edes. tiedän että joka kerta kun on itse se perusmukava toiselle ja vastalahjaksi saa tylyä käytöstä tai joskus jopa pistetään välit poikki
niin se tuntuu aivan helvetin pahalta. sille ei voi mitään. se on elämää. ainakin sillä voi sitten lohduttautua että eipähän ollut minusta kiinni, yritin parhaani. se on
kaikki mitä kannattaa tehdä. yrittää parhaansa kohdella ja ymmärtää toista ihmistä tasavertaisena ihmisenä. silloin on kypsä aikuinen ihminen vaikka
ikää ei ole paljoa. minä en ole joka tilanteessa kypsä. kun mun tunteita on loukattu niin silloin kuohuu usein yli ja teen jotain typerää. harvoin kavereilleni, mutta
ehkä joillekin muille.

tästä tuli taas vuodatus, mutta tää helpottaa aina. jos sulle jäi jotain kysyttävää
tai heräsi ajatuksia niin laita ihmeessä tänne :)

tiedän ton fiiliksen.. se on todella kurjaa.. mutta muista se on sentään sun ystäväsi! ystäviä ei kasva joka oksalla.. mulla on samanlainen tilanne ystäväni kanssa, mut oon kestänyt sitä, koska tiiän että se on sentään mun ystäväni, ja parempi näin kuin ilman sitä ystävää..

Ehkä olette jotenkin kasvaneet erillenne, jos olette tunteneet lapsesta asti? Mulle kävi näin yhden kaverin kanssa. Minä olin se joka aina soitti ja laittoi viestiä(joihin tämä ei edes vastannut). Lopulta kyllästyin ja tajusin samalla, että ei se mulle mikään kaveri saatikka ystävä enää ole. Toisaalta se riippuu myös ihmisen luonteesta... Jotkut eivät todellakaan älyä että hekin voisivat joskus soittaa tai ilmoitella itsestään. Joillakin on (teko)syynä kiire: ei ole kerinnyt soittaa... Meitä on moneksi:)