aina puhutaan että naiset ovat outoja ja ronkeleita, mutta omalta kohdaltani voisin sanoa että miehet ovat. nykyinen miesystäväni kohtelee minua hyvin, auttavainen, kiltti jne. Mutta auta armias kun puhe tulee seurustelusta niin silloinhan löydään jarrut heti pohjaan. tuntuu kuin olisinkin vain ajanvietto lelu jota käytetään vain kun ei sitä ns.oikeaa ole vielä löytynyt. Joten ihmeteltävä on mikä miehiä vaivaa?
olen mielestäni yrittänyt näyttää omat tunteeni selvästi, olen ollut oma itseni niinkuin hän on halunnut mutta silti huomioden hänet aina asioissa. olen ollut pitkäpinnainen ja kärsivällinen, antaen hänelle aikaa asioissa jne. mitä vit... minun olisi vielä tehtävä että saisin hänet tajuamaan miten tosissani olen vai onko vain todettava että paskaa sain taas ja lähettävä kävelee toiseen suuntaan???
olen mielestäni yrittänyt näyttää omat tunteeni selvästi, olen ollut oma itseni niinkuin hän on halunnut mutta silti huomioden hänet aina asioissa. olen ollut pitkäpinnainen ja kärsivällinen, antaen hänelle aikaa asioissa jne. mitä vit... minun olisi vielä tehtävä että saisin hänet tajuamaan miten tosissani olen vai onko vain todettava että paskaa sain taas ja lähettävä kävelee toiseen suuntaan???
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sitoutumiskammo. Se on se termi.
>vain todettava että paskaa sain taas ja lähettävä kävelee toiseen suuntaan??? >
Just näin. Miksi turhaan roikkua siinä kun tuntuu ettei miekkosella ole mitään aietta luvata sulle vakavaa sitoutumista.
Mä vihaan tota sanaa.. Sen mä oon kuullu noin ehkä 5 kertaa mun ns.suurelta rakkaudelta.. Siihen on liian helppo turvautua , sanoihin"mä en osaa/halua sitoutua, tai "seurustelu ei sovi mulle".. Kuitenki soittelee ja haluaa nähdä ja tunteita ihan varmasti on..
En vaan ymmärrä, mikä siinä on niin kauheeta..