olemme olleet poikaystäväni kanssa jo 4 vuotta yhdessä ja todella tunnemme toisemme läpikotaisin. Aina olemme riidelleet mutta hyvät hetket on aina voittanut riidat. Mutta on mennyt pari kertaa poikkikin mutta palattu taas yhteen koska huomattiin että ilman toista ei pysty elämään. Mutta nyt viimeaikoina on todellakin riidan sopimisen jälkeen sellainen olo että onko tämä mies nyt TODELLA se mitä olen aina halunnut? Olemme niin erilaiset, minä tunteellinen ja herkkä ja hän looginen ja ei oikeastaan milloinkaan näytä tunteitansa kuin sängyssä. Ja on itsekin myöntänyt että ei uskonut että alkaa minunlaiseni naisen kanssa seurustelemaan. Hyvät hetket on aina hyviä mutta jos tätä riitelyä ja miettimistä alkaa olemaan todella enemmän on kai se eron paikka viimeinkin? ...
Liian erilaiset?
Julia
51103
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vastasit oikeastaan itse jo kysymykseesi, eli alkaa olla harkinnan paikka, varsinkin jos molemmilla on samansuuntaisia tuntoja. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että sellainen erilaisuus, joka haittaa parisuhdetta, ajan mittaan vain korostuu ja yksinäisyyden pelko tai lapset pitävät parisuhdetta kasassa, minulla lapset. Kuvaamasi tilanne näyttäisi aika huolestuttavalta, sillä jos tunteet näkyy vain sängyssä, viittaisi se vain seksuaalisten tarpeiden tyydyttämiseen, varsinkin miehillä. Mikäli hän ei tosiaan halaile ja koskettele muulloin, sinun merkityksesi hänelle taitaa olla vain seksuaalinen ja se ei kyllä riitä pitkään parisuhteeseen. On paljon parempi jos henkinen puoli toimii loistavasti ja seksuaalinen tyydyttävästi, kuin päinvastoin, ihanne tapaukessa tietysti molemmat puolet toimivat loistavasti ja sellainen on ikävä kyllä todella harvinaista, mutta sitäkin esiintyy kuitenkin.
Toivottavasti päädyt vielä ihanne tapaukseen ja vaikka et päätysikään, ainakin sellaiseen, ettei tarvitsisi toimivuutta juurikaan epäillä.
MOI TEILLÄ ON IHAN SAMAT KUVIOT KUN MEILLÄ EX TYTTÖ YSTÄVÄN KANSSA OLTIIN NELJÄ VUOTTA YHES JA EROTIIN NYT KUMPIKIN HALUISSI OLLA YHESSÄ MUTTA ME EI VOIDA OLLA YHESSÄ KUN EN TULE TOIMEEN SEN PERHEEN KANSSA MUT SUOSITELISIN SUN PHUA MIEHESI KANSSA AVOIMESTI JA REHELISESTI JA KYSY SILTÄ SUORAAN ONKO HÄN SINUN KANSSA VAIN SEXSIN TAKIA JOS ON NIIN SITTEN HÄN ASIA ON AIKKA SELVÄ MUTTA PUHUKAA PAKOTAT SEN PUHUMAAN SUN KANSSA HÄNEN TUNTEISTAAN SUA KOHTAAN MUTTA EN SUOSITELE EROOMAAN TIEDÄN ITE ETTÄ ME MIEHET EI AINNA HALUTA NÄYTÄÄ TODELLISIA TUNTEITAMME KAIKKESTA PÄÄTELLEN TE MOLEMAT RAKASTTTE TOISIANNE MUTTA ETTE VISSIIN PUHU TARPEEKSI 4VUOTTA ON PITKÄ AIKKA JA EI SITÄ KANNATA HEITÄÄ TOSTA VAAN HUKAAN KANNATAA HARKITA TOSI VAKAVASTI SOVITTE YHTEEN PYSYKÄÄ YHES MUT PUHUKAA T: 23V POJAN KLOPPI
Tällä hetkellä juuri istun tuskissani ja mietin mikä hemmetti meidät pitää yhdessä! Olen tutkinut maat ja taivaat, todella, että selviäisi mikä on vialla. Tulee joskus kauhea tappelu ja sitten menee aikaa ennenkuin toinen taisteluosapuolista antaa periksi. Olen valitettavasti sitkeä sissi, mutta niinpä on mieskin. On ytimissä tunne, että pitäisi lopettaa tämän vuoden tasapainoilun jälkeen, mutta kun EN VOI! Ihan älytöntä. Mutta toivon, että se jättää mut. Sitten päästään tästä väännöstä.
Ehkäpä olet samanlaisessa tilanteessa...?
Tekstisi oli kun melkeen mun kirjottama. Me ollaan tosin oltu jo liki kolme vuotta yhdessä mutta muuten tilanne on sama. Riidellään todella paljon...päivittäinkin moneen otteeseen. Tahtoisin päästää irti mutten uskalla ja yritän parhaani mukaan olla ärsyttävä ja ilkeä että hän sanoisi että nyt tä on ohi. En vaan löydä mitään syytä olla yhdessä kuin sen että siihen on tottunut. Kuka sen jälkeen ottaa kiinni kun kaadut??
hei meillä on jo reipas kuusi vuotta takana..kaksi ihanaa lasta ja elämä on kai sitten kasvattu meidät erilleen.
Toisten harrastukset ärsyttää sitä myöten tietty kaikki osviitta mitä siihe harrastukseen liittyy.. Kaikki ystävät jne..
en tiä miten tää homma etenee..
tämän asian myötä on tullut toinen mies(tosi ystävä), joka ymmärtää mua harrastaa samoja asioita mut on myös perheellinen..
sekin viä että olen tunteellinen yleensä, odotan huomionosoituksia pitkin päivää joita en tosin saa ku seksiäharrastaessa. Se onkin ehkä ainoa hetki milloin otetaan toisia huomioon ja jutellaan hetki.
ja se että mieheni on uskonnollinen ja minä olen kasvanut siitä pois=(
muuten elämä onkin sitten lasten ehdoilla ja harrastusten parissa.
väliin tuntuu että tulee hulluksi.. =( no onneks en ole yksin näköjään ongelmieni parissa.
tulipa sitte valitettua