moikka!
Olen 19w yh-äiti joka on hakenut miest itelleen jo koht vuoden päivät ja kokeillut kakki chatit ja baarit mut baarista kaikki miehet hakee yhen illan juttuja ja ne ei minua nappaa!mist sellaisen ihanan luotettavan ja rehellisen miehen löytäis????ja joka ei leikkis toisten tunteilla osais myös näyttää omat tunteensa!vastailkaa oon raahen likeltä!kiitos etu käteen kaikkille jotka vastaa
Olen 19w yh-äiti joka on hakenut miest itelleen jo koht vuoden päivät ja kokeillut kakki chatit ja baarit mut baarista kaikki miehet hakee yhen illan juttuja ja ne ei minua nappaa!mist sellaisen ihanan luotettavan ja rehellisen miehen löytäis????ja joka ei leikkis toisten tunteilla osais myös näyttää omat tunteensa!vastailkaa oon raahen likeltä!kiitos etu käteen kaikkille jotka vastaa
Vastaukset 29
Vanhimmat
otan osaa,sellaista se elämä on.
niin hän se on!ei auta valittaa
jostain täytyy aloittaa, eli aloita siitä yhden illan jutusta, siinähän sitä tutustuu, ja kun mies huomaa kuinka ihana olet niin siitä jatkuu
Oman kokemukseni mukaan yh-äidit ovat niin katkeria miehiä kohtaan, ettei siitä suhteesta heidän kanssaan tahdo tulla mitään. Ei välttämättä päde sinuun, mutta näin olen itse kokenut, joten mieluummin "ei-yksinhuoltaja" kumppaniksi.
Katkeruus johtunee siitä, että kun aiempi suhde on ollut niin vakava, että lapsiakin on tehty, yh:t ovat menettäneet uskon miesten lupauksiin ja parisuhteeseen.
Voi voi sua. Miten voit ajatella noin suppesti? Ei todellakaan ole yh-äitien vika ettei miehet huolehdi lapsistaan ja perheestään.Kuitenkin aina yleistetään kuinka epätoivoisia on yh:t.. Lapset antavat elämään oikean otteen ettei tarvitse itkeä kun kynsi katkeaa tai sukkahousuissa on reikä niinkuin tekee ihanat lapsettomat "prinsessat". Heillä on aikaa keskittyä omaan napaansa ja sen kyllä huomaa. Itseltäni ei ehdokkaita ole puuttunut,mutta en etsikkään lapsilleni isää vaan itselleni mieleistä seuraa,se on eri asia. Jos ei kestä että naisen elämään kuuluu muutakin kuin miehen palvonta ja passaus,ne ei ole miehiä vaan poikia. Kaikille yh:lle toivotan hyvää uutta vuotta ja pitäkää pintanne typerien ihmisten kanssa.Ja niille jotka yleistää yh:t,menkää itseenne ja miettikää mikä on elämässä tärkeää...Lapset kuuluvat elämään!
täyttä totta joka sana...
Olkaamme ylpeitä itsestämme kaikki yh-äidit ja isät...
Puhuin kyllä nyt vain omista kokemuksista. Tarkoitus ei ollut yleistää sitä mihinkään. Toivon jopa että ihanan yh:oon tapaisin, ja juuri mainitsemistasi syistä. Heillä on enemmän elämänkokemusta. Mutta, mutta... Se katkeruus nyt vain on ollut noilla tapaamillani yh-naisilla se ongelma. Minkä minä sille voin?
Ei minustakaan asia ole yh-äitien vika. Varmasti heidän ex-miehensä ovat voineet olla täysiä kusipäitä. Tämäkään ei muuta asiaa miksikään. Suhde ei vaan onnistu, jos siinä on yksi osapuoli, joka tekee suhteen eteen jotakin. Yh:oon pohtiessa, miksi KAIKKI miehet on sikoja.
Eli kukahan nyt yleistää??
ja jos nyt kertoisit sitten sen tosiasian, mikä muka tekee yksinhuoltajaäidit niin katkeriksi. Ei uusi suhde ainakaan, onnellisuustekijähän se on, unohdit varmaan, että yksinhuoltajia tulee muutenkin, kun vain avioerojenkautta.
terveisin,
"leski"
Hoh hoijaa.. Taisit nyt hieman ampua yli.. Sanoit kirjoituksessasi näin: "Lapset antavat elämään oikean otteen ettei tarvitse itkeä kun kynsi katkeaa tai sukkahousuissa on reikä niinkuin tekee ihanat lapsettomat "prinsessat". Heillä on aikaa keskittyä omaan napaansa ja sen kyllä huomaa."
Minulla ei ole lapsia, koska monien yritysten jälkeenkään ei niitä ole minulle ja miehelleni suotu. Monilla ystävillänikään ei ole lapsia. Siltikään me emme itke kuvailemistasi syistä. Lähipiiriini kuuluu tosin eräs, joka muistuttaa kuvailemaasi prinsessaa, mutta hänellä on lapsia. Eiköhän se ole selvää sanomattakin, ettei tällaiset asiat ole lasten olemassaolosta kiinni.
En unohtanut, että leskikin voi olla yh. Mutta kun en ole sellaista kohdannut ja leski-yh onkin harvinaisuus.
Ei me harvinaisuuksia olla, olemme vain niitä yksinhuoltajia, jotka eivät ole voineet elämässään tehdä valintoja, vaan meidän on pitänyt elää elämää sellaisena, kun se on kohdallemme tullut.
Itse en ainakaan halua ottaa vastuulleni jonkun toisen miehen lasta.
"Kun hyvän naisen löytää, siinä ne lapset menee kylkiäisenä", sanoi muuan mies, kun oli yksinhuoltajan kanssa avioonastunut.
Moikka Maikky!
Kivoja nuoria miehiä on aina lähettyvilläsi. Älä säiky! Katos, jos joku meidän lapsia sorsii, ei ne oo miehiä. Jaksa odottaa, oikea tulee varmasti vastaan, ehkäpä nettisivustolta. Ei kannata olla kovin valikoiva, parhaat miehet eivät ole komeimpia, rikkaimpia yms. Hyvän miehen näet siitä, miten hän suhtautuu lapsiin ja eläimiin. Löysin aivan ihka ihanan ukkelin täältä netistä. Olen hänestä niin iloinen.
Poikani pitää "lassesta", ovat parhaillaankin jossain ulkona.
Tässä terveiseni: Jaksa vielä yrittää! t.eveliina.
Oon 23 vuotias nuori mies ja voin "lohdutukseksi" sanoa, että mä voisin ihan hyvin seurustella yh-äidin kanssa siinä missä lapsettomankin. Jos siis suhde lähtee toimimaan. Tuun myös hyvin juttuun lasten kanssa. Mutta sen verran mitä kavereiden kanssa puhunu aiheesta, niin taitaa suurin osa meidän ikäisistä haluta vielä muun kuin yh-äidin. Mutta löytyy se hyvä kumppani myös sulle, älä tyydy vähempään äläkä menetä toivoasi ! :). Harmi en oo Raaheen läheltä kylläkään itse.
myös yksinhuoltajat. He kumminki ovat kokeneet elämää ja ymmärtävät todellisuuden ja elävät jalat maassa toisin kuten lapsettomat prinsessat jotka haaveilevat mallin elämästä..
mist päin sä oot?
Kaikki lapsettomat olemme todella vaan mallin urasta haaveilevia prinsessoja.. Hei et viitsisi yleistää. On aikamoisen loukkaavaa tekstiä ihmiselle, joka turhaan on yrittänyt saada lasta jo neljän vuoden ajan. Nyt vielä on erokin tulossa kun mies tunnusti pettäneensä. Valitse jooko sanasi ensi kerralla hieman harkitummin.
vetänyt hernettä nenään pikkuisen liika syväätte,nyt keskusteltii nimenomaan yh-jutuista eikä lapsettomista pariskunnista.
Taidat toisaalta tunnistaa itsessäsi näitä prinsessa piirteitä kun näin vahvasti otit kantaa asiaan...
Nythän sulla on sitten aikaa sille mallinurallekkin!
Tästähän minä Oulun eteläisestä, raaheen on jonku verran matkaa muttei niin [email protected]
Anteeksi!
En todellakaan ajatellut yleistää asiaa, mutta paljon on olemassa tyttöjä siinä 20v tietämissä jotka haaveilevat mallinurasta ja jotka eivät ole koskaan ajatelleetkaan omia lapsia, ja teidän kyllä kokemuksesta että yksinhuoltajat eivät ole todellakaan mitään halutuimpia sinkkumarkkinoilla
Ja sulle vielä onnea lapsentekoon ja toivottavasti ei nyt tule eroa teille.
Eihän tossa ole oikeesti mitään ihmeellistä. Yh:ta pidetään aika helppona saaliina just 1-iltaisiin, ja toisaalta se lapsi siinä pelottaa varmasti myös monia vastuineen jne, lisäksi aika monet aattelee myös että yh:t etsii vaan elättäjää. Enkä ainakaan minä haluaisi elää naisen kanssa jos toisen miehen lapsi pyörii nurkissa, tarttee sitä elättää tai ei.
Joskus 30:n pinnassa ja siitä eteenpäin asialla ei ole enää niin paljon merkitystä. Turha kriittisyys karisee iän myötä, ja vaihtoehdot vähenee.
löytää silloin kun sitä ei hakemalla hae.
On harmi että on olemassa ihmisiä, jotka tunnetaan myös lyhenteellä yh. Voisin ottaa elämänkumppanikseni yh-äidin lapsineen, mutta miettisin varmasti useammin kuin kerran ennen päätöstä...ja seuraavassa miksi.
Todella ärsyttää että yleensä on lapsia, jotka ovat syntyneet sen enempää harkitsematta ihmisten kesken, jotka ovat tunteneet toisensa "liian vähän" aikaa. Mielestäni ennen lasten tekoa elämäntilanne pitäisi olla vakaa ja miehen ja naisen täytyisi olla naimisissa. Tunnen itse muutamia nuoria yh-äitejä. Toiset ovat hankkineet ns. lehtolapsen vahingossa?? Vaikka abortti onkin ikävä asia, niin ei kukaan voi väittää ettei olisi kuullut ehkäisystä, tai luulisi että haikara tuo lapsen. Osa puolestaan on parin kuukausen seurustelun jälkeen rakkauden huumassa halunnut lapsen, tehnyt sen ja ollut pian yh. Voi olla ihanaa kun on lapsia, mutta onko lapsesta mukavaa elää ilman isää? Ei näin!! En tahdo elättää hölmöillen tehtyjä toisen miehen siittämiä lapsia...niin julmalta kuin se kuulostaakin.
On myös tapauksia joissa yksinhuoltajuus on tullu pitkän ajan kuluessa väistämättömästi. Voisin kuvitella että jos olisin itse lähemmäs 30-v tai yli ja jostain syystä ilman naista tai itse joutunut yksinhuoltajaksi, voisin tutustua johonkin yh-äitiin. Naimisissa kauan olleen naisen kanssa, joka on joutunut yksinhuoltajaksi miehen kuoltua tai muuten vaan erimielisyyksien vuoksi, voisin hyvinkin joskus vuosien kuluttua perustaa jonkun uusioperheen.
minulle ei noin ihan käynyt vaikka olen nuori yh lapsi ei ollu vahinko eikä tehty hetken mieli johteesta...olin lapsen isän kans melkein viis vuotta yhes ja oltiin kihloissa olimme yli vuosi suuniteltu lasta ja kun sellainen meille sit suotiin niin mies ei enään kestänytkään yölisiä heräilyjä ja itkua..joten päätti lähtä vaikka suhteessamme ei ollut ongelmia kaikki oli hyvin ja olimme ennen lapsen saantia pohdittu kaikkia mitä uutta se tuo elämään ja kuinka paljon se sitä muuttas ja oltasko me valmiita ja totesimme että olemme!ei se aina ole naisen vika jos on yh ei kaikki ole kieroutuneita et hei nyt oon ton kans ollu pari kuukautta ja kyl tää kestää en hankkiudutaan raskaaksi!se on iso askel ja se pitää miettiä mitä se tuo tullessaan ja kuinka paljon se muuttaa elämään ja asiaa pitää miettiä ja pohtia sen kans kenelle mainaa hankkia lapsen onko osa puoli valmis suureen muutokseen elämässään..niin minä ja lapseni isän kans tehtiin mietittiin tarkkaan vaik ei enään olla yhes niin kyl se huolehtii lapsestaan hakee sen joskus itselleen hoitoo..joten kaikki jotka haluatta lapsen nii hankkikaa mieluitan monen vuoden seurustelun jälkeen eikä kuukauden huuman takia lapsi ei ole lelu eikä sillä kuulu ketään sitoo itseensä!!!
MUISTAKAA LAPSENNE ON OSA SINUA JA SUURI ASIA MAAILMASSA!olen itse ylpeä pojastani ja rakastan häntä enkä välttämättä tarvi miest...
Harmillinen tapaus. Kaikki ei mene aina niin kuin on suunnittelee, vaikka hyvää yrittää. Tarkoitukseni ei ollut mitenkään syyllistää tai sanoa että juuri sinun osalla yksinhuoltajuuteen joutuminen olisi ollut mistään harkitsemattomuudesta johtuvaa.
Et varmaankaan välttämättä tarvitse miestä. Monet lesboparit ja yksinhuoltajat ovat vahvasti sitä mieltä etteivät he miestä tarvitse. Mutta se mies, joka ei ole välttämätön naiselle, on lapselle isä ja lapsi tarvitsee isää. Lapsi luultavasti pärjää ja menestyy ilman joka päivä saman katon alla asuvaa ja lastaan rakastavaa isää, mutta isä on kuitenkin osa perhettä. Lapsi voi näyttää olevansa tyytyväinen osaansa, koska ei tiedä minkälaista on elää aikuseksi sekä äidin että isän kasvattamana.
kyllä lapsen isä on melkein joka päivä poikansa kans jos ei joka päivä niin aina kun hän vaan työ kiireiltään joutaa olemme todella hyviä ystäviä ja kyl uskon et poika isompana ymmärtää miks äiti ja isä ei ole yhdessä minkäs teet jos ei onnistu niin ei onnistu..eikä pojalta tuu isää puuttuun..en aijo estää isää näkemästä lastaan onhan siltiki mulle viel tärkee ihminen...
...edellisessä viestissä on juuri osasyy siihen, mikset ole vielä löytänyt miestä. Olet läheisessä suhteessa lapsesi isän kanssa, tapaatte lähes päivittäin. Lisäksi kerroit jo aikaisemmassa viestissäsi, ettei eronne johtunut mistään sen ihmeellisemmistä ongelmista. Mielestäni se on hyvä asia, että teidän välit on kunnossa, erityisesti lapsen tähden. Mutta ajatteleppa, miltä kuvio näyttää ja tuntuu potentiaalisen uuden miehen näkökulmasta? Saattaa hiukan pelottaa, että mitä jos löydätte toisenne uudestaan kun tämä uusi on juuri rakastunut sinuun, jolloin hänet sysättäisiin kauniisti syrjään.
En sano, että asia välttämättä näin olisi, mutta väkisin tulisi mieleen moinen...