Mistäköhän tämän aloittaisin.. Olen mieheni kanssa ollut 13 vuotta yhdessä joista nyt 3 vuotta naimisissa ja meillä on 4 ihanaa lasta. Mutta anoppi iso ongelma. On morkannut ja loukannut mua miljoonia kertoja mm. etten rakastaisi miestäni ja lapset on tehty rahan takia.. Ja vaikka mitä muuta. Nyt 31 päivä tuli meille kun mieheni oli töissä, oli hieman kaljoissaan, mutta erhdyin silti päästään sen sissälle. Alkupäivä meni hyvin kunnes sen toinen persoona tuli esiin ja alkoi se tajuton mollaaminen ja vielä lasten aikana. Sanoinkin et nyt olet hiljaa et lasten aikana et huuda ni se vaan sano ettei kiinnosta. Onneksi hänen toinen poikansa oli kotona joka muuten muutti meille äitinsä juomisen ja huutamisen takia, rupesi auttamaan anoppia ulos jolloin se yritti huitasta mua mutta osui vajaa 2 v lapseeni, ja kun siitä sanoin niin ei reagoinut mitenkään. Niinpä menin kyttikselle mieheni ja hänen veljensä luvalla ja tein pahoinpitely ilmoituksen. Sieltä luvattiin ottaa anoppiin yhteyttä ja niin tekivätkin, koska soitteli molemmille pojilleen ja poras ettei muista muka koko päivästä mitään. Sanoin miehelleni että kertoo anopille terveisiä ettei mulla ole puhuttavaa sen kanssa enää enkä halua nähdä sitä. On tämä kauheaa kun ainoa paha mitä olen tehnyt on se että rakkaudesta menimme naimisiin ja rakkaudesta olemme lapset tehneet.. Olen anopin silmissä pelkkä nolla.
ANOPPI JA LASTEN MUMMU ON PAINAJAINEN!!
nipsukka
82991
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
eiköhän tuollaiselle pohjasakalle voi heittää lopulliset hyvästit ja jättää omaan arvoonsa? Rikosilmoitus herjauksesta ja kotirauhanhäirinnästä ja vaatimus vaikka lähestymiskiellosta, jos muu ei auta, miksi kärvistellä ääliön kanssa, johon ei puhe auta?
sen takia menin ja tein ilmoituksen anopista, vain ja ainoastaan siksi kun ei ymmärrä ja luulee voivansa tehä ja käyttäytyä miten vain!
Teit aivan oikein tuossa tilanteessa ja sinulla oli myös tukenasi rakkaat ihmiset.
Mä olen laittanut välit poikki kokonaan anoppiini. Joka tarkoittaa, että en rähjää sille ja siltä kuulee herjoja aina silloin tällöin, mutta siis, että en puhu mokomalle ollenkaan ja kiellän mieheni puhumasta siitä minulle tai minusta sille.
Ei tosin tarttekkan odotella sen yllätysvierailuja, kun se asuu kokonaan toisessa maassa. Ja toi puhuminen toisellemme, siihen on pätevä veruke: en ymmärrä hyvin, mitä sanoo (=kielimuuri). Tää näyttää olevan yleisesti pahempi juttu tää anoppi ongelma kuin arvasinkaan. Ekaa kertaa tulen tälle sivustolle ja heti tällainen aihe osuu silmään.
Tarkoitan siis sanoa, että täällä on sama ongelma anopin kanssa. Ja mun anoppi on vielä psygologisesti jollakin tavoin sairas: en oo varma mikä sillä on, mutta aina kun maailma alkaa pyöriin, niin pitää ottaa tabletteja. Skitsofrenia se ei ainakaan oo..mutta joku muu sairaus.
Olen katsonut parhaammaksi pysyä etäällä ja kiskoa sen ajatuksistani kokonaan pois.
Lähestymiskieto olisi hyvä, että lapsesi olisivat turvassa. Jos sellainen nyt onnistuu. Mulla itselläni ei oo lapsia. Oon ajatellut siirtää sitä mahdollisimman kauas, jotta anoppi olis riittävän vanha, ettei juuri puhumaan pystyis ja aiheuttaan ongelmia.
1.Anoppi ei saisi olla humalassa ja tulla teille rähjäämään.
2.Hän taisi olla niin kännissä ettei todella muista lasta huitaiseensa.Se oli vahinko.
3.Nyt hänellä on hirveä olo tilanteesta.
4.Hän on kuitenkin mummi ja miehesi äiti.Anoppi häpeää varmasti ja paljon.
5.Sinun kannattaa nyt olla vaan iisisti.Älä pahenna tilannetta.
6.Anoppisi saattoi ottaa opikseen.Lasten ja miehesi kannalta,anna anopille tilaisuus olla ok.
7.Anoppi ja miehesi tietää,missä vika,joten ota rauhallisesti.Tilanne korjaantuu.
Anoppi oli kuulusteluissa ja oli ollut todella kauhuissaan kun oli kuullut mitä sinne kerroin, ei todellakaan muistanut yhtään mitään. Hän soitti minulle itkien ja pyysi anteeksi. Sovimme että jos haluaa lapsia nähdä se tapahtuu vain ja ainoastaan silloin kun on selvinpäin ja oli itse myös tyytyväinen minun pyyntööni. Lisäsin vielä että en olisi halunnut näin pitkälle mennä, mutta kun et koskaan myönnä mitään ja että mielestäni tuommoisesta teosta pitää ottaa vastuu.
Kyllä mä tiedän että huitasu oli vahinko, mutta sellaista vahinkoa ei saisi käydä..
Nyt oloni on hieman parempi jo anopin soiton takia ja toiveikkampi tulevaisuuden suhteen..:)
Nyt tuli asia varmaankin oikein hoidettua!Hyvä!
Taisi olla loppujen lopuksi"hyvä",että jouduitte tähän pisteeseen?Hän ei ehkä olisi kuunnellut sinua kunnolla ja ottanut toiveitasi vakavasti huomioon.Nyt hänen oli pakko havahtua.Teit kauniisti,kun kuitenkin olit ystävällinen häntä kohtaan.Lasten ja miehesi takia.Varmasti anoppisi katuu ja häpeää ja suree tapahtumaa.Rangaistus tuli varmasti tässä samalla,enkä usko että tilanne toistuu.:)
Mulle tuli semmonen olo sen puhelun jälkeen että tosiaan oli ensimmäistä kertaa pahoillaan koko jutusta ja noita vastaavia tilanteita on ollut monia kertoja. Ei kylläkään lapsia kohtaan vaan mua. Luulen syyn olevan sen ettei omat suhteensa ole koskaan toimineet kauaa ja katkeruus kännipäissään nousee esiin.
Olen itse myös tyytyväinen että uskalsin ja viittin mennä poliisin puheille, koska tilanne tuntuu olevan parempi. Aikaisemmin on aina kieltänyt kaiken töppäilynsä.
Toivotaan nyt että nyt tästä eteenpäin alkaa mennä paremmin..:)
En voinut olla niin kylmä etten olisi anteeksi antanut, en itseni, en mieheni enkä lasten takia. Sulin kyllä välittömästi, kun kuulin kuinka surkeena anoppi oli.
Ehkä meidän välit tästä paranisivat.